59. Lähiötunnelmaa ranskalaisittain
Pakupäiväkirja 59.
Aamulla herättiin paikasta Mandelieu-la-Napoule. Lähdin harhailemaan viereiseen puistoon ja tuolta löytyivät vesipiste ja vessa! Oltiin juuri mietitty uutta kauppareissua sillä vesi oli lopussa ja Ranskassa on ollut hankala saada vettä. Vesipisteitä kyllä on, mutta ne ovat yleensä keskusta-alueilla ja tuossa tulee ongelmaksi se että pitäisi päästä ison auton kanssa parkkeeraamaan suhteellisen lähelle jotta painavan tonkan saa vielä kannettua takaisin autoon. Huoltoasemat ovat olleet vähän niin ja näin.. Tuntuu että suurimmassa osassa ei ole minkäänlaista myymälää, puhumattakaan siitä että paikassa saisi vesikanisterin omatoimisesti täytettyä. Mitään ABC:n tasoisia luksus-megakomplekseja ei todellakaan löydy ulkomailta. 😄 Niitä on ikävä.
Yöpaikka sijaitsi aitojen sisällä joka lisäsi omaa turvallisuuden tuntuansa. Villieläimet on välillä hyvä sulkea häkkiin. Pihalta löytyi myös isot roskikset. Nyt alkoi olla kaikissa elektroniikkalaitteissa virtaa, saatiin dumpattua roskat, vesipullot olivat kaikki täynnä ja tankissakin oli hyvä määrä bensaa. Pikkuhiljaa kohti isoa kaupunkia Marseillea!
Maisemat olivat aika länkkärimäiset. Matkan varrella tehtiin valmis pinaattirisotto -pussi mutta upgreidattiin tuo soijarouheella ja sipulilla. 🧄
Monessa paikassa on erityisesti Ranskassa tullut vastaan yläpuolella näkyviä puomeja jotka estävät suurten matkailuautojen pääsyn parkkipaikoille. Onneksi olemme häkänneet systeemin auton ostovaiheessa.. 😄 Taas yksi syy jonka takia käytössä ei ole matkailuautoa vaan paku. Matkakaverini on nimittäin melkoinen älypää ja hän mietti tuon auton säkäkorkeuden tarkkaan hankintavaiheessa. Auto on 1,9m korkea, ja useat puomit ja parkkihallit ovat 2 metriä korkeille autoille. Tuolla osui vastaan muutamia puomeja jotka olivat korkeusrajoitukseltaan 1,92m. Rimaa hipoen punainen paku on siis päässyt tunkeutumaan ahtaimpiinkin koloihin. Puomeilla on tietysti tarkoituksensa, retkeilijöitä ei haluta nukkumaan ihan mihin sattuu. Ajatuksena meillä onkin olla mahdollisimman näkymättömiä ja huomaamattomia reissareita. Kaikki omat jäljet kerätään aina leiripaikalta pois. Edes yhtäkään vessapaperin palasta ei jätetä pusikkoon. 🫡
Välistoppi ranskalaisella lähiöalueella johon päädyttiin hieman puolivahingossa. Monacon eleganssi oli kaukana. Roskaa ja törkyä oli joka suunnassa. Tuolla tuli perinteisesti kuvattua ympäristöä ja graffiteja. Joku paikallinen ranskaa puhuva nuorimies tuli kysymään että mitä ja miksi kuvataan. (Näin oletettiin. Mies puhui vain kovan ääneen ranskaa ja selitti selittämistään, vaikka sanoimme monta kertaa että emme puhu ranskaa emmekä ymmärrä mitään). Sen verran tajuttiin että hän kyseli miksi kuvataan. Ukkeli ei ollut erityisen aggressiivinen mutta selvästi ärsyyntynyt kuvaamisesta. Tuo ei yllätä, kuvareportteri törmää tähän työssään useasti. Valitettava totuus on että kuvaamisen syy ei kuulu ihmisille pätkän vertaa, enkä ole millään tavalla velvollinen selittämään valokuvaamistani julkisella paikalla kenellekään. Kerroin tämän myös miehelle, sanoin olevani valokuvaaja, kuvaan graffiteja ja julkisella paikalla kuvaaminen on täysin sallittua. Mutta tuskin hän tuosta mitään ymmärsi. Ranskalaiset eivät erityisemmin englantia puhu. Tahallaan ei ihmisiä tietenkään kannata provosoida ja ärsyttää, mutta kyllä omista oikeuksistaan täytyy myös pitää kiinni. 😁 Kielimuurin takia mies luovutti tilanteesta ja liuettiin hiljalleen paikalta… Äkkiä pois ennen kuin tulisi tunti turpaan. 💥
Tuollainen ”miksi kuvaat” -käyttäytyminen kielii yleensä juuri siitä että alueella harrastetaan kaikkea mahdollista hämäräbisnestä. Kyseisen lähiön ympäristökin paljasti sen alta aikayksikön. Isolla parkkipaikalla ei tainnut olla yhtäkään ehjää autoa, ja koko kerrostalojen alue näytti kirjaimellisesti kaatopaikalta. Ihmiset eivät ole myöskään tottuneet näkemään että joku kuvaa randomisti vaikka maassa lojuvia roskia. Vähän teki mieli vastata miehelle että olen poliisi ja katsoa kuinka hän reagoi. Turussa pyöri muinoin maalaripiireissä urbaanilegenda että olisin sivaripoliisi sillä jatkuva graffitien kuvaamiseni oli joidenkin mielestä outoa.
Työttöminä kun täällä seilataan niin työkkärin uusi työnhakujaksokin alkoi joku aika sitten. Neljä pakollista työpaikkaa on taas haettu. Hyödynsin tuossa kyllä taas omia koulutuksiani yrittäjyysmielellä. Kaukaa haettuna tämän matkabloginkin voi nähdä oman yritystoiminnan edesauttamisena, ylläpidänhän sentään jatkuvalla syötöllä omia valokuvaustaitojani. 😸😸 Työkkäriä ei ole kyllä pätkän vertaa kiinnostanut missä seilaan. Aluksi ahdisti mahdolliset yhteydenotot, mutta nyt olen huolissani kun yhteydenottoja ei tule. Jos työkkärin setä tai täti tätä lukee, niin tänne päin voi myös soitella.
Jos olen oikein käsittänyt niin tällä hetkellä esim. työkkärillä on kyllä käynnissä melkoista resurssipulaa. Työkkärin ukkeli kertoi tuon minulle itse. Hän sanoi että vaikka heillä on laissa määrätty että minun pitäisi viisi kertaa käydä näyttämässä naamani työpisteellä (jossa työttömyysasioitani siis hoidan), tuo ei tule onnistumaan, sillä resurssit eivät heillä tuohon yksinkertaisesti riitä. Mielenkiintoista että meillä on olemassa siis lakeja joita virallisetkin tahot ihan vapaasti kiertävät, koska lait ovat niin älyttömiä että niitä ei pystytä noudattamaan. 🧐 Pitäisikö tuota resurssipulaa kenties hoitaa ensin kuntoon? En tiedä. Joku viisaampi voi pohdiskella tätä asiaa.
Ja Suomi bongattu!!! Torilla tavataan. 🤌🤌🫠
Kivoja kultturelleja maalauksia! Enpä olisi uskonut että Ranskassa olisi näin hankala löytää hyviä yöpaikkoja. Ainakin lähes kaikkiin park4nightin merkattuihin paikkoihin on suuresti varoiteltu että vältä!!! Roistoja, epäilyttävää toimintaa ja hämärätouhua. Ryöstettyjä autoja ja mekkalaa. Tosi moni parkkipaikka on saanut huonot arvostelut. Etenkin kun saavuimme Marseillen lähistölle vaikutti että meininki alkoi muuttumaan hieman shadyksi. Tuo edellinen lähiömestakin sitä jo vähän enteili. Ehkäpä tuo johtuu siitä että Marseille on yksi Ranskan suurimpia kaupunkeja. Illalla päädyimme toiseen kohtaamiseen poliisin kanssa, ja seuraavana päivänä lähdettiinkin juuri Marseillen keskustaan. 😸 Siitä lisää ensi kerralla!
–
Jätettiin paku samalle paikalle ilmaiseen parkkiin ja lähdettiin keskustaan. Keskustassakin osui kohdalle pari kovaan ääneen yksin jutustelevaa laitapuolenkulkijaa. Kaikilla oli ilmeisesti kova tarve selittää jotakin. Nizza on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vain pari vuotta sitten ja se on osa Ranskan Rivieraa. Monet muistavat Nizzan kamalasta terrori-iskusta vuonna 2016 jossa kuljettaja ajoi väkijoukkoon ampuen ihmisiä. Noin 200-300 loukkaantui ja surmansa sai 86 henkilöä.
Kilometrien pituinen maineikas rantabulevardi Promenade des Anglais. Itse en valitsisi tämän nopean reissun perusteella Nizzaa ensimmäiseksi rantalomakohteekseni, paikka oli jopa lievästi sanottuna tylsä. Rento lomakohde se toki on koska niin sanottuja ”must see” paikkoja ei erityisemmin ole. Nizza on kuitenkin Ranskan Rivieran tärkein matkailukohde ja tuollakin lymyilee kaikenmoista luksuslomailijaa sekä julkimoa. Muumeillakin vaikutti olevan tuolla melko hauskaa.
Vanhan kaupungit sokkelot tietysti kiinnostavat aina ja aurinko tekee hyvää. Lojuttiin melko pitkä tovi rannalla istumassa. En ole koskaan törmännyt missään näin pyöreisiin ja sileäpintaisiin kiviin kuin Nizzan rannalla. Matkakaveri sanoi että nämä eivät tule autoon mukaan, en tiedä onko hän vieläkään tietoinen, mutta muutaman otin kuitenkin. 🤔
Tämä suosittu rantakaan ei vaikuttanut hyvältä uimisen suhteen. Aallot olivat aivan valtavat ja surffauskelpoiset. Ehkä se johtui vain ilmatilasta ja vuodenajasta, kuka tietää. Mutta paikan sijainnin perusteella en usko että aallokko ihan hirveästi tuosta koskaan tyyntyy. Ihmisillä oli todellisia vaikeuksia päästä veteen. Vaikka olen itsekin kova uimari niin itsesuojeluvaisto alkoi hälyttää sen verran että minua tuskin olisi saanut taistelemaan tuonne tyrskyjen sekaan.
Yhdysvaltoihin saakka ei tietääkseni ajettu mutta tämmöinen tuli vastaan.. 🧐
Halpoja pelejä Ranskasta. 💸 Tuota Switchin uutta Super Mario Wonderia ollaan katsottu joka maasta mutta hinnat ovat samaa luokkaa kuin Suomessa, vähintään 60-70€. Ranskan Carrefour myi peliä suorastaan ällistyttävään hintaan 44€. Tuolla hinnalla peliä tulee tuskin löytämään käytettynäkään vielä pitkään aikaan. Oltiin varmoja että tässä on joku koira haudattuna mutta ei, kyllä se tuolla hinnalla lähti. Ostin myös muutaman pleikkaripelin jota olen pitkään kiikaroinut. 🔎
Tiskaushommia! Tuo kaasukeitin on muuten ostettu Clas Ohlsonilta ja se on maksanut vaivaiset 20€. Todella pätevä laite. Kaasupullo asetetaan keittimeen sisälle, lukitaan kiinni ja tämän jälkeen säädetään haluttu liekki. Kaasukeittimellä ruuan tekeminen on todellista pikaruokaa. Hinta-laatusuhteeltaan valtavan hyvä ja näppärä laite. Kiitos Patelle vinkkauksesta 😘 (Trangian polttoöljyä on ollut lähes mahdotonta löytää). Ja sitten kohti Cannesia! Tässä vaiheessa kaikki asiat alkoivat olla vähän loppu. Bensa, vesi ja virta. Löydettiin tankkauspiste ja laitettiin 90€, noin 50 litraa dieseliä koneeseen. Potentiaalinen vesipiste meni ohi, sillä kyseisellä kadunpätkällä suoritettiin juuri hervotonta tietyötä. Meillä oli onneksi kaupasta ostettuja vesipulloja vielä jäljellä. Ajettiin Cannesin laitamille ilmaiselle parkkipaikalle ja tehtiin patasörsseliä. Joku mies käveli ohitse ja sanoi matkakaverille: ”bonjour monsieur… Bon appétit!” 😂😂
Cannes on tietysti tunnettu maailman arvostetuimmasta elokuvafestivaalista jota juhlitaan joka kevät. Cannesin tärkein palkinto on Kultainen palmu (Palme d’or). 🌴 Cannesin festarit ovat kuulemma käynnistäneet monien merkittävien elokuvantekijöiden kuten Quentin Tarantinon uran. Elokuvajuhlien tapahtumapaikka sijaitsee tuossa alapuolella, La Croisetten rantakadulla. Jopa asvaltti kimalsi timanttien lailla! Kivetyksen sekaan oli ilmeisesti upotettu jonkinlaista kiillekiveä, kvartsia tai vastaavaa sillä Croisetten alueella kun käveli niin maa kimmelsi samalla tavalla kuin lumihanki aurinkoisena päivänä. Erikoinen panostus ja enpä ole tuollaiseenkaan ennen törmännyt. Näytti todella hienolta.
Suomalaiset saavat nauttia palmunsa luonnollisena versiona rantapromenadilla. Kukaan suomalainen ei ole nimittäin koskaan voittanut kultaista palmua, toki tekijöistä esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvat ovat olleet usein festivaalin kilpasarjassa.
Cannes oli myös täynnä kaikkea hienompaa ja kalliimpaa vaatekauppaa. Vaatekauppoja ja muita shoppailuputiikkeja oli itseasiassa todella paljon.
Yläpuolella Jean-Paul Belmondo (1933-2021). Hän oli näyttelijä ja koomikko ja ilmeisesti ranskalaisille äärimmäisen rakas hahmo. Joku paikallinen mies innostui heti kertomaan meille jotain faktojakin näyttelijästä, kun näki että ihmeteltiin tuossa muraalin edessä.
Iltakävely Cannesissa oli kiva. Kai tuonne jotkut matkustavat pidemmälle shoppailureissulle ja laittavat rahansa palamaan. Cannesin jälkeen jäätiin yöksi niinkin hienon kuuloiseen paikkaan kuin Mandelieu-la-Napoule. Kyseessä oli jonkinlaisen puiston parkkipaikka aidatulla alueella. Ranskan rannikko ei ole erityinen roadtrippaamisen luvattu raitti, ainakaan hyviä yöpaikkoja on hieman hankala löytää. Jos park4nightia katsoi niin moneen kohtaan oli myös merkattu että auto oli ryöstetty keskellä kirkasta päivää. 😁 Valikoitu yöpaikka oli kuitenkin ääreishyvä ja saatiin suoritettua tuolla kaikenlaisia huoltotoimenpiteitä. Ensi kertaan! 🪬☀️🌻