61. Reissussa rähjääntynyt
Pakupäiväkirja 61.
Tässä vielä muutamia kuvia Marseillen rujoilta kaduilta. 🙂 Pyrittiin jäämään seuraavaksi yöksi johonkin mahdollisimman hiljaiseen ja turvallisen oloiseen paikkaan kaupunkien väliin. Monessa paikkaa tosiaan varoiteltiin että ei kannata missään nimessä jäädä yöksi saatika jättää autoa vartioimatta. Jotkut parkkipaikat sulkevat itsensä pois pelkästään sillä että maasto on täynnä lasinsirpaleita, johtuen juurikin siitä että autoihin on menty sisälle. Ranskan rikollisuus alkaa suorastaan RAIVOSTUTTAMAAN. 😂 Roadtrippaajan näkökulmasta ei todellakaan mikään unelmamaa ajella autolla. Olen jo alkanut ikävöimään Romanian katukoiria. Nyt kun katukissoja ja -koiria ei ole enää pitkään aikaan näkynyt niin tuntuu hullulta kyllä muistella tuota katukoiramayhemia..
Jäätiin yöksi lähelle seuraavan päivän yömajaamme, Montpellierin kaupungin kupeeseen. Alue näytti hienolta ja parkkipaikka oli siisti ja valaistu. Kyseessä oli hauska rantamainen kaistale ja vieressä oli paljon vettä. Aamun maisema oli hieno, aurinko nousi mereltä ja ilma oli lämmin. ☀️😊 Paikalla oli paljon söpöjä koiria, ulkoiluttajineen! Matkalla Agden kaupunginosaan pysähdyttiin kahvilassa. Nuori emotyyliä rokkaava tyyppi seisoi autotienvarrella kainalossaan kolme suurta valkoista patonkia. Hän seisoi paikallaan, tuijotti kuin transsissa eteensä ja ahtoi kuivaa patonkia suuhunsa.😹 Tuosta ei näky enää ranskalaisemmaksi muuttuisi. Baskeri vain puuttui.
Tällä hetkellä ollaan todellakin oltu vähän reissussa rähjääntyneitä, ei mitään tietoa koska ollaan käyty viimeksi kunnon suihkussa.😂 Eipä olla suihkuja kauheasti etsittykään sillä erityistä tarvetta ei ole ollut. Esimerkiksi Nizzan rannalla olisi päässyt suihkuun jos olisi todella halunnut. Myös baby wipesit ovat todella hyviä jos kaipaa nopeasti raikastusta. 😄😄 Itselläni ei ole myöskään minkäänlaista tarvetta pestä hiuksia suunnilleen ikinä. Oma tukkani kun ei rasvoitu. Jotkuthan pesevät hiuksensa pelkällä vedellä. Päänahka alkaa puhdistamaan itse itseään kun rajusta pesuttelusta pidättäytyy tarpeeksi sinnikkäästi. Monet ovat sanoneet että hiuksen laatu on parantunut huomattavasti. Ja ymmärtäähän tuon kaiketi, kun luonnollinen olotila alkaa ottamaan valtansa. Yleensä ongelma on kierteestä johon on tottunut ja sama pätee myös kasvojen pesuun. Yleinen läppähän on että miesten kasvojen iho on aina priimakunnossa, vaikka yleistäen miehet eivät hoida kasvojansa millään tavalla.. Siitä voi laskea yksi yhteen mistä tuo johtuu. 🧐🤪
No. Jottei lukijakunta liikaa järkyttyisi paljastettakoon että otimme tosiaan perjantai-lauantai yöksi Airbnb:n vähän syrjäisemmältä seudulta. Asunto maksoi 20-30€ yöltä. Kävimme suihkussa ja olimme taas saippuan raikkaita. 😝 Pientä reissurähjääntymistä on muutenkin havaittavissa. Uusissa kollareissani on jo steariinia ja ties mitä törkyä. Läppärin suojapussissa on myös steariinia ja epämääräisiä läiskiä. Matka-Pikachun poskilla on outoja tahroja. Vesikanisterin kahva meni rikki (kanisterin kantaminen vaikeutui melkoisesti mutta kyllä tuolla vielä pärjää). Keittiöpyyhkeet alkavat olla melkoisen rajussa kunnossa ja pari uutta pyyhettä pitäisikin ostaa. Ollaan vain liian vaativia eikä olla löydetty tarpeeksi kivoja pyyhkeitä. 🤌🫠
Auton ”eteismatto” rispaantuu ja on myös melko likaisessa kunnossa. Uutta mattoakin ollaan myös ajateltu katsella. Noin muuten paku pysyy sisältä melko puhtaassa kunnossa sillä vähintäänkin joka aamu harjataan lattiat ja pudistellaan mattoja. Ollaan suunnilleen pari kuukautta oltu reissussa joten siihen nähden melko pienellä räjähtämisellä ollaan selvitty. 🔥Niin kuin biisissäkin lauletaan: ”una vita in vacanza!”. Sänky, hyllyt ja kaapit ovat myös pysyneet kasassa. 😁
Airbnb sijaitsi alueella jossa oli selkeästi isoa turistikylää joka puolella. Meidän asunto oli lomaresidenssissä, kerrostalossa nimeltä ”Malaga”. On jopa vähän spookyä kun nyt talvella isot turistikompleksit ovat lähes tyhjillään. Tuntui kuin olisimme olleet ainoat paikan päällä tuolla aurinkoisessa autiokylässä. Kämppä oli todella hieno ja kompakti. Saatiin taas pestyä pyykkiä ainakin kolme koneellista ja ladattua kaikki laitteet.
Juuri kun tuli muisteltua kissoja ja koiria niin pihalla tuli vastaan muutamat mirrit. Kissat olivat kuitenkin muhkeassa kunnossa ja niillä oli kippoja pihalla. Emme olleet varma oliko kyseessä rivi suolapatsaita vai kissaeläimiä.. Ilmekään ei nimittäin värähtänyt kun porukka patsasteli muodostelmassaan. 🧐 Lomaresidenssin ympärillä oli muun muassa Dino World, Aquapark, rantoja, kasino ja jonkinlainen huvipuisto. Kyseessä oli siis kovemman luokan lapsiperheystävällinen unelmalomakylä. Nyt kauden ulkopuolella kaikki puistot olivat toki kiinni. Ulkona oli taas valtaisa tuuli ja palmupuut huojuivat uhkaavasti lisäten maailmanlopun autiota tunnelmaa.
Kämpässäkin jatkettiin retkimuonalla. 😁 Muussia ja soijarouhetta sipuleineen. Matkakaveri halusi myös eroon hiuksistaan joten nyt kun oltiin sähkön äärellä oli aika kaivaa hiustenleikkuukone esiin. Uusi lookki on uhkaavampi kuin edellinen boheemi rönsyilevä pehko. Hiustenleikkuu olisi pitänyt toteuttaa jo aiemmin jotta mahdolliset gangsterit pysyvät loitolla.
Asunnossa oli hauska koppimainen uniluola. Ja nyt tuli sitten pesuteltua kylpyammeessa ainakin muutaman kuukauden edestä. Olen aina ollut kylpyfiilistelijä mutta en ole koskaan itse omistanut kylpyammetta. 😁 Aina jos tulee mahdollisuus päästä lojumaan ammeeseen, tilaisuuteen pitää tarttua. Harmi vain että kunnon tulppa oli kadoksissa ja vesi ei oikein tahtonut pysyä ammeessa. Tarpeeksi hyvän mielikuvituksen kun omistaa niin kyllä tuon vedenkin pystyi ympärilleen kuvittelemaan. (Oikeasti siis varmaan kaksi tuntia istuin tyhjässä ammeessa, kun vesi oli aikoja sitten valunut pois enkä jaksanut tehdä asialle yhtikäs mitään). 😹😹😹
Ja vielä rähjääntymisestä puheen ollen. ☝️ Kaikkea voi näköjään reissun päällä todellakin sattua. Onhan se yksi pankkikorttikin jo kadotettu Serbiaan. Juuri kun tuli fiilisteltyä hyvää kaasukeitintämme niin kyseiselle keittimelle voitte sanoa hyvästit. En ole kertaakaan jaksanut kaivaa keitintä esille vain sen takia että keittäisin itselleni kupillisen teetä, mutta sen kerran kun päätin näin tehdä ei olisi kannattanut. Teessä ei ollut mitään vikaa, mutta jätin keittimen kattiloineen auton ulkopuolelle jäähtymään, samalla kun menin auton sisälle juomaan tuon kupillisen. Tässä vaiheessa matkakaveri sai infon että mistä meidän kuuluisi hakea nuo Airbnb:n avaimet. Kuski tokaisi vain: ”pärjäät varmaan siellä takana!” (Oltiin ajamassa viereiselle talolle, normaalisti en ajon aikana hengaile takaosassa). Seuraavaksi kuului pahaenteinen Klönk. Ehdin varoittamaan asiasta liian myöhään, tavarat lojuivat täsmällisesti renkaan kohdalle mitoitettuna. 😁 Kuski siis ehti ajamaan pienen matkaa kaasukeittimen päälle. Hyppäsin ulos ja totesin vaan että se oli entinen se kaasukeitin. 🤌
En ehtinyt edes pitämään minkäänlaista jäähyväisseremoniaa saatika ottamaan surkuhupaisaa kuvaa tuosta linttaantuneesta kaasukeittimestä. 🤣🤣🤣 Matkatoveri viskasi keittimen niin nopeasti viereiseen roskapönttöön että en tiedä oliko hän tilanteesta raivostunut vai yksinkertaisesti jo tyytynyt kohtaloonsa että meiltä kahdelta näyttää kaikki onnistuvan. ✌️🐵✌️ Luvassa olisi siis mahdollisesti jonkun aikaa kestävä kylmäruokadieetti, en nimittäin kauheasti liputa sen puolesta että tulemme Ranskasta löytämään uutta keitintä. Trangian polttonestettä ei ole tosiaan löytänyt oikein mistään. Minkäänlaisia retkiliikkeitä tai edes siihen päin viittaavia ei ulkomailla tunnu olevan. Onneksi olemme jo aivan Espanjan rajalla, tätä kirjoittaessani todennäköisesti jo huomenna Espanjan puolella. Hinnat laskevat ja paikallisesta kielestäkin ymmärtää edes jotain. 🙏🦋 Näihin tunnelmiin. Olen mahdollisesti väsynyt mutta nyt tämä keittimen kohtalo naurattaa kyllä pahemman kerran. Ensi kertaan.
–
Olin aivan varma että nyt on kyse juurikin siitä että meitä pyydetään siirtymään muualle sillä parkkipaikalla ei saa punkata. Päinvastoin poliisi ei vaikuttanut olevan moksiskaan kun törkkäsin pääni ovesta pihalle ja hyppäsin ulos yövaatteissani, kulahtaneessa paidassa jossa lukee ”avohoidossa”. (Villelle terveiset😂). Onneksi policier tuskin osasi lukea suomea. Matkakaverikin loikoili sängyssä kylkiasennossa kuin mikäkin Titanicin elokuvakohtaus konsanaan. Vähän tuo tilanne poliisin kanssa oli taas jotenkin huvittava niin kuin viime kerrallakin. Poliiseja oli kaksi ja he tulivat ilmoittamaan että aikovat sulkea parkkipaikan portin, ja meidän kannattaisi ajaa vähän sivummas, jottemme jää portin taakse jumiin. Ilmeisesti olisimme tuossakin kohtaa voineet olla jos portin takana oleilu aamuun saakka ei haittaisi. Siirryttiin kuitenkin pikku matka poliisin näyttämään suuntaan, periaatteessa edelleen samalla parkkipaikalla mutta pienen portin ulkopuolella. Jos kesken yötä haluaisi lähteä lipettiin tai joutuisi ajamaan vaikkapa sairaalaan niin olisi se parempi olla alueella josta pääsee välittömästi pois. 😄 Poliisit olivat oikein ystävällisiä ja antoivat siis vielä siunauksensa tuolla nukkumiselle. 🫴
Aamulla sateinen Ranska. 💧 Marseillessa oltiin luvattu 90% todennäköisyydellä vesisadetta. Marseille on Ranskan toisiksi suurin kaupunki ja vanhimpia sellaisia. Kreikkalaiset perustivat kaupungin noin 2600 vuotta sitten ja siitä lähtien se on ollut läntisen Välimeren satamakaupungeista suurin.
Jätettiin auto taas yöpaikalle Marseillen laitakaupungille ja otettiin bussi kohti keskustaa. Melkein missään maassa ei saa enää ostettua kuskilta lippua, vaikka nettisivuilla väitettäisikiin muuta. Tuolla saatiin kuitenkin ostettua kuskilta jonkinlaiset matkakortit, leticket, joihin pystyi lataamaan matkoja. Marseilleen kulki kahdenlaisia busseja. Lebus ja lecar. Lecar on ilmeisesti pitkänmatkanbussi joka maksaa hieman enemmän. Bussimatka kustansi muistaakseni 3,50€. Hiukan jännitti jättää autoa mihinkään mutta tällä kertaa laitoimme lähes kaikki ylimääräiset tavarat matkustamosta takaosaan. Verhot laitetaan aina edestä ja takaa kiinni niin ettei autoon näe ollenkaan sisälle. Eipä tuo varkaita millään tavalla estä mutta eivät he ainakaan siltä seisomalta huomaa että mikä sirkus sisällä piileekään.
Olette ehkä kuulleet termin ”Pariisin syndrooma”. Tuolla tarkoitetaan turistien kokemaa kulttuurishokkia. Erityisesti tästä kärsivät japanilaiset turistit jotka matkustavat Pariisiin sillä kaupungin todellisuus ei vastaakaan odotuksia. Kuva Ranskasta on todella romantisoitu ja paikan päällä odottaakin sitten karvas pettymys. Ajatus ruusuisesta Eiffel-tornista ja baskerit päässä kulkevista taiteilijoista patongit kädessä raitapaidoissaan romuttuu kun vastaan mäjähtääkin läjä köyhyyttä, rikollisuutta ja rumia katuja. Uskomatonta mutta totta, Japanin Pariisin-suurlähetystöllä on jopa erilliset, kellon ympäri toimivat hätäpuhelimet kyseistä syndroomaa varten. 🫠 Lähdimme itse Ranskan toiseen isoon kaupunkiin potemaan Marseillen-syndroomaa.
Minkäänlaisia ennakko-odotuksia kaupungin suhteen ei kuitenkaan ollut. En ole koskaan kuullut Marseillesta erityisesti mitään, joten en odottanutkaan löytäväni sieltä mitään erityisen maailmaa mullistavaa. Harvemmin mikään kaupunki kuitenkaan alkaa pelkällä yleistunnelmallaan vain ärsyttämään, kuten Marseille.
Marseillen rasittava yleistunnelma johtui kaupungin likaisuudesta, nurkissa lojuvista rikollisjengeistä, ja yleisestä tunkkaisuudesta ja hämärätouhuilusta. Tuntui kuin kaupungin yllä leijuisi energeettinen kenttä joka masensi sinne tulijan välittömästi. Taas sai todeta että Monacon ”eleganssi” oli kaukana ja oltiin päästy niin sanotusti oikeaan maailmaan, kurjuuden keskelle.
Nurkissa seisovat ihmiset vetivät tuubihuivia syvemmälle naamariin heti kun vähänkään kameran kanssa missään heilui. Yleensä mikään ghettoinen habitus ei estä itseäni valokuvaamasta mutta Marseillessa ei erityisemmin tehnyt mieli edes kuvata.
Mentiin paikalliseen ostoskeskukseen. Olimme ottaneet läppärin mukaan jotta matkakaveri sai myös hoidettua työkkärin pakolliset työnhaut. Imutimme kauppakeskuksen virtaa ja wifiä. Tuo oli hyvä sillä eipä Marseillessa mitään erityistä katseltavaa ollut (suuria turistikohteita tai vastaavaa) ja kelikin oli harmaa ja sateinen. Emme ehtineet olla paikalla edes pitkään kun matkakaveri tokaisi että nyt lähdemme ”Le Vittyyn🤌” täältä, eli tilanne oli vakava. 😄 Alettiin suunnistamaan takaisin bussiasemalle päin. Matkakaveri vihasi paikkaa vielä enemmän kuin minä. Itsehän saan aina virtaa rujon katutaiteen näkemisestä. 🔥
Pirteän värikäs suuntakyltti. Mutta tuollakin kadulla ihan sataman ytimessä, jokainen kahvila ja liike vaikutti joutuneen konkurssin syövereihin. Putiikit olivat visusti kiinni ja näyttivät jo pitkään lojuneen tyhjillään rapistumassa.
Tuttu näky myös turkulaisille. 😁 Ilmeisesti turistit käyvät Marseillessa ihmettelemässä erityisesti ainakin vanhaa satamaa. Liikuimme itsekin tuolla satamassa päin ja mitäpä tuosta voisi sanoa. Satama oli.. Satama. ⛵️
Matkan varrella osui vastaan taas aasialainen marketti. Aasiaputiikkeihin voi aina luottaa, niistä löytyvät pelit ja vehkeet, parhaat nuudelit ja snacksit ja kivaa henkilökuntaa. 🥰 Tuosta kaupasta kun tultiin pihalle niin melkeinpä keskellä vilkkainta kaupunkia joku suhteellisen freesin näköinen nuorimies veti itsensä risti-istuntaan kadun reunalle, otti värkit esiin ja alko vetämään käsivarteen kunnon tööttejä. Suomeksi sanottuna piikitti itseään keskellä katua. Mitäpäs siinä tarpeitaan piilottelemaan, mutta kyllä tuo kaupungin yleismeiningistä jotakin kertoo. Ohi kävelevä nainen katsoi meitä ja selvästi tilanteesta kuvottuneena puisteli päätään.. Ilari myös tiesi kertoa että Marseille on Euroopan huumepääkaupunki! En epäile tuota hetkeäkään.
Seuraavaksi vastaan osui julkinen vessa jonka ulkoseinää joku oli keskellä vilkasta kävelykatua lannoittamassa. Vessaan olisi todennäköisesti päässyt sisällekin, mutta tuohonpa alkoi kulminoitumaan koko Marseillen matka.
Tämäkin oli ikävä näky. Kaupungin hienot patsaat oli jätetty aivan heitteille, niissä kasvoi likaa ja sammalta. Yleensähän tuollaiset putsataan painepesureilla tai vastaavilla. Luulisi että toisiksi suurimmasta kaupungista pidettäisiin edes jollakin tapaa huolta.. 🧐
Suomi bongattu! Ei sentään. 😁 Marseillen oma lippu muistuttaa erehdyttävästi Suomen lippua. Erona on vain että tuossa kulkee risti täsmällisesti keskellä.
Päästiin juna-asemalle ja ladattiin matkakortteihin uudet matkat. Asemalla kulki armeijaporukkaa luotiliiveissä ja rynkyt tukevasti kädessä. Bussi numero 89 saapui laiturille numero kuusi, vanha tuttu bussikuski aiemmalta matkalta oli kuskinpaikalla odottamassa. Saavuimme takaisin autolle ja kukaan ei ollut käynyt tuolla tekemässä mitään ikäviä jekkuja. 👍 Lauma vanhuksia oli tullut viereen pelaamaan petankkia. Tuo petankki näyttää olevan ympäri Eurooppaa todella suosittua, ihan siihen tarkoitettuja pelikenttiä on näkyvillä vähän joka puolella. Petankki on kyllä itseasiassa ihan Ranskasta alunperin lähtöisinkin.
Marseillen juna-asema oli ainoa hienon ja modernin näköinen paikka. Suuren kontrastin tuolla sitten taas loi monet pitkin seiniä majailevat kodittomat. Kodittomia lojui muutenkin aivan joka nurkassa pitkin kaupunkia. 😔
Oli pakko vähän lukaista myös muiden ihmisten mielipiteitä Marseillesta.. 😁 Tuossa yläpuolella ihan ”hauska” kommentti asiaan liittyen. Nizzakin oli omasta mielestäni vähän ehkä tylsähkö matkakohde, mutta olen täysin samaa mieltä… Ennemmin ehdottomasti Nizzaan!
Yläpuolinen maapallo kuvailee varmaan aika hyvin Marseillen asukkien fiiliksiä. Tuolla ollaan jumissa kun muuallekaan ei pääse. Matkakaveri kuvaili taas melko runollisesti tuota kaupungin tunnelmaa: ”Omaa ympäristöä ei kunnioiteta ja kaupungin rosoisuus ei kiehtonut, sillä rosoisuus ei ole syntynyt normaalin elämisen myötä. Kaikki urbaani rujous on syntynyt epäkunnioituksesta suunnilleen kaikkea kohtaan”. Mitäpä tuohon enää sanomaan. Jos haluaa mennä nollasta sataan suosittelen matkustamaan Marseillesta Monacoon tai toisinpäin! Nasta pohjaan ja takaisin baanalle. 😄 Seuraavalle päivälle otettiin majatalo mutta sitä ennen yksi yö autossa. Ensi kertaan! 🙂👉