33. Draculan linna 🏰🎃

Pakupäiväkirja 33.

Tiistaina saavuimme Branin kaupunkiin.  Branin linna on romanialainen kansallismonumentti ja maamerkki. Nyt revin teille faktat suoriksi rautalangasta vääntäen. Kammatkaa Edward Cullen -tukkanne, laittakaa turvavyöt kiinni, ja valkosipulit korviin tai silmiin ihan missä se itsenne mielestä parhaimmalta tuntuukaan. Transilvania kattaa nykyisen Romanian keskialueet ja siihen kuuluu monta kaupunkia. Se on kuvitteellisen Kreivi Draculan kotipaikka ja alueeseen liitetäänkin monet vampyyrimyytit. Tunnetuin kohde on varmasti tämä Branin linna ”Draculan linna” jonne irlantilaissyntyinen Bram Stoker sijoitti 1897 julkaistun kauhuromaaninsa päähenkilön kreivi Draculan. Kyllä, linnan nimi on Bran ja kirjailijan nimi on Bram.

Dracula -hahmon innoittajana taas on ollut 1400-luvun hallitsija Vlad III (Vlad Dracula), eli Vlad Seivästäjä. Kyseinen herra oli kiinnostunut julmista teloitustavoista, erityisesti seivästämisestä. Bramin Draculatarinat on liitetty Branin linnaan mutta ei ole olemassa todisteita siitä, että itse Vlad olisi koskaan astunut varpaankynnelläkään kyseiseen Branin linnaan. Vamppyyritarinat ovat jääneet kuitenkin elämään. Alunperin linnoituksen tarkoitus on ollut puolustaa Transilvanian rajaa.

Etukäteistiedon mukaan Romaniassa on paljon upeita kohteita ja Branin linna ei ole se syy jonka vuoksi paikalle kannattaa lähteä. Mutta kyllähän nyt kyseisessä turistiansassa olisi käytävä ottamassa yksi jos toinenkin valokuva! Kyseessä on siis vain linna johon kirjailija Bram sijoitti Dracula -tarinansa, linnassa ei oikeasti ole asunut minkäänlaista Draculaa. Mitään Dracula-vampyyria ei ole koskaan ollut olemassakaan, muuta kuin Bramin tarinoissa. Dracula tarkoittaa valakian kielellä paholaista. Hallitsija Vlad jota siis Draculaksikin kutsuttiin oli Valakian ruhtinas. Nyt tulee kuvia linnasta!

Siinä itse komea seivästäjä Vlad Tepes. Ilmeisesti tarinat Vladista ovat kuulemma hieman yliliioiteltuja. Linnan ullakkoon oltiin tehty K14-osasto jossa oli installaatioita, kuvia ja tekstejä kaikenlaisista erilaisista yliluonnollisista olennoista.

Mitäköhän Hoian metsän puut olisivat tästä mieltä. 🧐

Vaikka odotukseni Branin linnalle ei ollut suuret, kyllä tämä oli kummankin mielestä käymisen arvoinen kohde! Linna oli ainutlaatuinen ja ympäröivä ”turistikylä” jossa otettiin vampyyrista kaikki irti oli melko tunnelmallinen erityisesti nyt syksyn ja ruskan aikana. Autokin ajettiin ihan keskelle kaupunkia parkkipaikalle ilman mitään ongelmia. Noin muuten suosittelen vierailua turistiajan ulkopuolella, joka todennäköisesti ei ole suoraan halloweenin alla saatika kesällä. Toisaalta nyt syksyn alla miljöö ja tunnelma taisivat olla juuri kohdillaan. Linna oli melko ahdas ja kapoinen ja ihmisiä oli melkein ärsytykseen saakka paljon. Se ei silti fiilistä pilannut! Yhteistuumin ostimme linnan kaupasta vielä Bramin Draculan, emme ole nimittäin kumpikaan edes lukenut kyseistä teosta. Kaupassa oli kirjalle paljon erilaisia kansivariaatioita mutta olimme  kirjan ulkonäöstä samaa mieltä. Tuollainen vähän hienompi keräilykappale kovilla kansilla. Hulluttelin vielä ostamalla halloweensukat.. 🙄🦦🤌

Aiemmin mainittu unkarilainen pikaruokaherkku langos jota Romaniassa näkee paljon. Äärimmäisen hyvää ja rasvaista. 👌 Sanoisin että tuo on: lihapiirakkapitsa.

Branin keskustan parkkipaikalla oli vesipiste. Melkein harmitti että olimme juuri saaneet vesitonkan täytettyä Rupean linnalla nyt kun olimme taas vedenlähteellä. 🤌

Missään ei saa syödä rauhassa, ikinä. Kaikki paikat ovat täynnä nälkäisiä koiria. Kaikki paikat. Mihinkään ei tee mieli jäädä tekemään ruokaa. Ennen kuin astut autosta ulos koirat ovat jo oven takana istumassa ja tuijottavat sinua syvälle sieluun. Pohdittiin miten suorastaan käsittämätöntä on että yksi maanraja voi vaikuttaa ihmisten kulttuuriin niinkin paljon, että katukoirat suorastaan räjähtävät silmille Romanian puolella. Koiraihmisen on pahemman kerran kovetettava sydämensä kun tänne tulee. Koiria voi nähdä myös teiden varsilla auton alle jääneenä tai pahimmassa tapauksessa teloitettuna. Olemme yhden kerran törmänneet road kill -koiraan joka oli liiskana, puolet kasvoista tuhoutuneena autotien varrella. Suurin osa kissoista vaikuttaa melko hyväkuntoisilta, mutta kissat ovat varmasti muutenkin parempia luonnossa selviytyjiä ja saalistajia ja pärjäävät paremmin ilman ihmistä. Koirat taas ovat tuossa tapauksessa täysin tassuttomia tapauksia.

Tätä ilmettä tuo koira on kyllä harjoitellut muutaman kerran. 🤔😔

Seuraavaksi mentiin mukavaan leikekirjamaiseen hökkelikahvilaan pitämään kokousta ja surffattiin läpi lähiympäristössä olevia hotelleja. Yö tulisi olemaan saakelin kylmä ja lähellä olisi vuoristoja joille olisi seuraavana päivänä kiva mennä patikoimaan. Olimme aiemmin pitäneet budjettiriihin ja todenneet että budjetti pitää. Tuo summa joka menee bensan maksamiseen menee aikalailla yksi yhteen sen summan kanssa joka menisi kuukaudessa vuokran maksuun. Omasta mielestä olemme yllättävänkin paljon notkuneet kahviloissa tai syöneet pari kertaa jonkinlaisessa ravintolassa Hesburgerit mukaan lukien, mutta budjetti kertoo ettei tuotakaan ole liikaa tapahtunut. Hyvin on mennyt ja jatketaan samaan malliin. Vielä ei tarvitse tanssia katusalsaa ja kerätä tepsilippikseen almuja. Reissun alussa tilille tipahti myös tietysti aina mieltä ylentävä takuuvuokra!

Päätettiin siis ottaa kylästä majoitus ihan melkein Branin linnan juurelta. Paikan nimi oli Casa Braneana ja logo oli tietysti lepakoin koristeltu. Hinta oli kahdelta ihmiseltä vähän päälle 50€ ja tähän sisältyi aamupala. Hotelli oli aika hienokin, huone oli yksinkertaisuudessaan varmaan fancyimpiä joissa olen itse koskaan ollutkaan. Autokin olin onnellisesti turvassa lukitun aidan takana.

Aamulla herättiin hotlasta, ja aamiaisella fancy meno jatkui. Aamiainen tarjoiltiin suoraan pöytään omeletin ja muiden höysteiden kera. Pakko nostaa hattua työntekijälle joka oli täydellinen asiakaspalvelija ja toivotti jopa hyvät ruokahalut suomeksi. 😁 Sitten lähdettiin tutkimaan lähimaaston ulkoilureittejä.

✌️ @gamecubegrl_ ✌️

Heh. Yleensä nuo merkatut patikointireitit ovat jollakin tapaa palkitsevia. Valitsimme näppärän puolentunnin reitin ja en edes erityisemmin liioittele kun sanon että se oli pelkästään lähes pystysuoraan ylöspäin menevää mäkeä. Puoli tuntia radikaalia ylämäkeä voi samantien laskea melkein tunnin nousuksi. No, pääsimme perille kun seuraamamme kolmiot ilmoittivat kyltissään että puolentunnin reitti oli valmis. Seisoimme edelleen vain keskellä sankkaa metsää ylämäessä. 🤣🤣 Luulisi että perillä olisi odottanut edes pyhiinvaeltajan puupenkki, suolainen silakka tai avautuva maisema. Mutta eipä kukaan sellaista ollut luvannutkaan. Pääasia että tuli urheiltua. Nallukoita ei onneksi näkynyt mutta paljon karhun jätöksiä kylläkin. Alaspäin meno sujui kääriytymällä palloksi ja vierimällä mäki kovalla vauhdilla alas. 👍

Kiertelimme vielä Branin kojuja, söin viimeisen langosin ja otimme vielä viimeiset kuvat ennen kuin lähdimme ajelemaan eteenpäin. Itse nukahdin ja kun heräsin olimme jossakin hirvityksen kauhistuksen autojen ja liikenteen sekamelskassa. Olimme puolivahingossa ajautuneet vähän isompaan kaupunkiin nimeltä Pitesti. Auton töötit huusivat ja mäkkärin logo loisti silmissä. Olimme aika lähellä Bukarestia joten ehkä tämä oli jo esimakua pääkaupungin liikenteestä. Kuski oli kihisevä stressipallo ja halusi vain äkkiä kaupungista ulos. Minulla ei ollut tässä vaiheessa mitään tietoa mihin päin olimme edes ajelemassa. Kuulemma Serbiaan päin. Hmmm. Serbian ja Romanian rajalla olisi paikka johon kiukkuisen kuskin voisi viedä lepuuttamaan jännittyneitä lihaksiaan. Olin bongannut paikan kun olin tutkinut Romanian hylättyjä rakennuksia. Itse tarujen Hercules on kuulemma käynyt tuolla kylpemässä. Yli kolmannes kaikista Euroopan mineraali- ja kuumista lähteistä sijaitsee Romaniassa… 😏 Pelottavia vampyyreita ja.. kuumia lähteitä? Tiedän että Muumeissa oli kuumalähde. Se on oma kokemukseni kuumista lähteistä. Enkä varmasti usko kyseisen epäluonnollisen lähteen olemassaoloon ennen kuin istun altaan reunalla tuijottamassa ryppyisiä sormiani. Huomiseen. (Toivottavasti. Netin käyttö on huomattavasti hankaloitunut kun poistuimme EU-alueelta!)

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂

Kulttuuri Matkat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

32. Katukoirien hyökkäys ja lehmämayhem

Pakupäiväkirja 32.

Sighisoarasta saavuimme taas seuraavaan Transilvaniaan kuuluvaan kaupunkiin Viscriin. Hauskaa on se, että muutamat lähteet mainitsevat Viscrin ”The menomestana” johon turistit nykyään menevät. Yllätys yllätys, itse Prinssi Charlesilla on tähän jotenkin näppinsä pelissä. Jostakin kumman syystä Charles on ihastunut juuri kyseiseen maalaiskylään ja ilmeisesti rahoittanutkin paikan kunnostusta. Ilmeisesti Tsaarssilla on muutenkin erityinen suhde ja tykästyminen Romaniaan. Viscrissä on ainakin kirkko ja linna jotka ovat Unescon perintökohteita. Todellisuudessa kyseessä on siis todella todella pieni kylä, hillitön Babe-possu -kylä. Itse possua ei näkynyt mutta koko muu keräilykokoelma oli paikalla: ankat, hanhet, lampaat, kissat, koirat ja lehmät. Tämän jälkeen menimme jonkun pikkukylän kauppaan ja oli kyllä erikoisin kauppakokemus ikinä. En lähde edes selittämään koska ei tuota meininkiä voi sanoin kuvailla.

Ylhäällä lehmä ja kissanpoika, alhaalla lehmä ja… vilukissanpoika. Fiilisteltiin yksinäistä katulehmää mutta emme tienneet että pian kokonainen Mansikkien armeija melkein jyräisi automme päältä.

Tuosta piti juuri ajaa mutta…. 🤔🤔🤔 Ajettiin Viscristä vähän matkaa tien varrelle yöksi hyvälle tasaiselle pellon pientareelle. Alueelle luvattiin yöpakkasia ja nyt saikin nukkua todella nenä jäässä monen viltin alla. Aamulla ulkona odotti kunnon Frozen -maisema, autokin oli lievän huurrekerroksen peitossa. Laitettiin auto päälle ja paikat lämpiämään, moottori vähän kiukutteli kylmää mutta reipas poika keräsi itsensä kasaan ja alkoi pörisemään nätisti. Seuraavaksi olikin taas luvassa aamun äxönkohtaus.

Lähdin autolta kuvaamaan ympäristöä ja olin jo ehtinyt jonkun matkan päähän autolta mäen päälle kun kaukaisuudesta kuului haukuntaa. Katsoin horisonttiin ja näin kukkulan laella muutaman koiran juoksevan kohti. Koirien päänupit vaan lisääntyivät ja lisääntyivät ja haukunta senkun yltyi. Random haukkuva koiralauma keskellä ei mitään juoksemassa suoraan luokseni ei vaikuttanut siinä kohtaa erityisen hyvältä skenaariolta. Katsoin koiria, katsoin autoa ja suoritin päässäni mahdotonta laskutoimitusta. Ehdinkö juosta autolle ennen kuin koirat saavuttavat minut. Etäisyys molempiin oli noin 50/50. Seisoako paikallaan ja tyynnytellä koirat jotka eivät todennäköisesti edes repisi päätäni auki.. Kylmässä nukkuneet nälkäiset koirat? Ei helkkarissa. Raivokas haukkuminen oli liikaa. Tämä gaselli päätti ottaa jalat alle. Onnistuin juoksukilpailussa, hyppäsin autoon sisälle ja paiskasin oven kiinni. Matkakaveri pelasi auton sisällä Switchiä autuaan tietämättömänä mitä ulkona tapahtui. Hengästyneenä selitin tilannetta ja tässä kohtaa kapiset koirat piirittivätkin jo autoa. Koirat olivat huonokuntoisen näköisiä ja niiden turkit olivat aivan jääpuikoilla.

Romania ei ole ihanteellisin paikka autossa asumiselle. Moni yöpaikka on karhujen takia erittäin arveluttava ja skippaantuu samantien. Jos karhuja menee vähänkään kylien suunnille karkuun tulee ongelmaksi katukoirat. Jos haukunnan läpi pystyy vielä nukkumaan, koirat vähintäänkin norkoilevat kokoajan auton kulmilla. Ruokaa ei pysty tekemään rauhassa missään kylässä sillä koirat tulevat ympärille pyörimään, jotkut suorastaan nilkkoihin saakka. Jos ei koirat niin sitten kissat. Paras yöpaikka onkin laakealla alueella, pellon pientareella tai jossakin korkealla. Sen takia ensimmäinen yöpaikkamme monumentin juurella oli hyvä, koska niin korkealle suojaamattomalle alueelle todennäköisesti karhut ja koirat eivät tule. Jos tulee, niin elukat on havaittavissa jo kaukaa. Ja karhuja täällä ihan oikeasti käppäilee autoteidenkin varsilla kuin hirvet konsanaan. Itse emme ole vielä nallukoihin törmänneet (ovatkohan jo muutenkin nukkumassa?), mutta karhuvaroituskylttejä on paljon joka paikassa.

Toinen miinuspuoli Romaniassa ajellessa on huoltoasemien ja kauppojen vähyys. Mutta näitäkin löytyy isommista kaupungeista. On varmasti sanomattakin selvää että lähes kukaan ei  puhu englantia, mutta kommunikointi ei ole silti koitunut erityiseksi ongelmaksi. Pikkukylän kaupoissa saattaa noin muuten olla hasardi meininki. Roskille ei meinaa löytyä minkäänlaista järkevää paikkaa mistään. Kuljetimme autossa mukanamme kauan isoa roskapussia sillä sille ei löytynyt mitään dumppauspaikkaa. Juomavettä emme ole edes erityisesti etsineet koska jos vesitonkka tyhjenee pääsee varmasti helpommalla ostaa kaupasta vettä. Kun majoituimme Booking -kämpässä join kyllä asunnon hanavettä. Vesi oli raikasta ja maistui hyvältä. Noin muuten, virallista tietoa Romanian hanaveden juomakelpoisuudesta ei löydy oikein mistään. Parhaimman tiedon saa paikallisilta. Mihinkään Rantapallo -sivustojen listauksiin Euroopan juomavesistä ei kannata luottaa. Näihin on suunnilleen Suomen lisäksi merkattu Norja mitä tulee veden kelpoisuuteen. Olen huomannut että Ulkoministeriön sivuilla on ollut melko pätevät ja paikkansa pitävät tiedot juomavesiin liittyen.

Tässä kohtaa lampaitakin alkoi vyöryä paikalle. Todennäköisesti koirat olivat kulkeutuneet juurikin lampaiden vanavedessä yöpaikkaamme kohti. Roskapussia ei missään tilanteessa jätetä vartioimatta eikä varsinkaan yöksi ulos. Tuo houkuttelee paikalle karhut ja muut eläimet. Mutta nyt aamulla kun auto oli menty laittamaan päälle, pussi oli hetkellisesti nostettu ulos ja sinne se vahingossa jäi. Koirat kävivät tietysti roskapussin kimppuun. Pakko tuo pussi oli kuitenkin saada pois pihalta joten pienen kikkailun ja kovistelun jälkeen koirat loittonivat, saatiin kerättyä pussin rämmäleet takaisin autoon ja poistuttiin paikalta. Lentävä aamun aloitus antaa buustia päivään! 😮‍💨

Hökkelikylien asukeillakaan ei varmasti ollut lämpimät oltavat yöllä.

Osittain spontaanisti ajauduttiin tuolta pellolta tänne Rupea Citadelille. Linnareissu oli äärimmäisen hyvä veto tuohon väliin, pääsimme vihdoinkin eroon valtavan kokoisesta revitystä roskapussistamme. Pihalla oli suhteellisen iso kunnon roskis. Lisäksi pystyimme täyttämään vesitonkan linnan sisäpihan vesipisteellä. Tai, linnanrauniohan tuo suurimmaksi osaksi on. Taattua Romanian rajua ritarimeininkiä, ja kyllä noissa maisemissa linnanneitoja kelpaa lirkutella! 😗

Rupean linna on basalttikivestä rakennettu Romanian arkeologisesti vanhimpia rakennelmia ja se on yksi Transilvanian kestävimmistä suojakomplekseista. Tuossa ylhäällä näkyy komeat karpaatit.

Jostain syystä nauratti tuo piparkakkukuvioinen linnanmuuri. Juuri samanlainen kuin olisin lapsena piirtänyt paperille. 🤔🤔

Pinaattipastaa tehtiin Brașovin kaupunginlaidalla. Mietittiin kaupungissa käppäilyä mutta päätimme että NYT oli aika laittaa vähän raskaampaa kaasujalkaa päälle ja suunnata kohti todellista määränpäätä: Branin kaupunkia. Yöpakkanen oli jo vähän too much ja niin monessa Transilvanian kaupungissa on jo tullut pyöriskeltyä. Ylempänä luettelin Romanian ajelun miinuspuolia, mutta noin muuten Romania on ehdottomasti maa jossa kannattaa roadtripata! Transilvanian kaupunkeja on niin paljon siellä täällä että ei noita ilman autoa pystyisi tutkimaan. Autotietkin ovat tällä hetkellä lähes priimakunnossa, ihmiset ovat olleet kivoja ja Romaniassa on ollut niin paljon nähtävää. ”Nopea visiitti” täällä onkin ollut tähän mennessä pisin jonka olemme missään maassa vielä tämän autoreissun aikana viettäneet. Romania on todellinen linnaseikkailijan unelmamaa ja halvallakin pääsee. 🙂🙂 Tiistain aikana saavutettiin Bran ja seuraavassa postauksessa onkin luvassa hemmottelua kaikille verennälkäisille halloweenpäille. 🎃🖤🧡✌️

Edelliset postaukset löydät kohdasta: Arkisto . 🙂

Kulttuuri Matkat Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta