Joulun lähestyessä moni miettii, mitä voisi antaa ihmisille, joilla on jo kaikkea. Samalla maailma muistuttaa meitä jatkuvasti siitä, että tavaran määrää olisi hyvä vähentää, ei kasvattaa. Näiden kahden ajatuksen väliin mahtuu yksi täydellinen ratkaisu, aineettomat lahjat.

Aineeton lahja on jotakin, mitä ei voi paketoida, mutta jonka voi silti antaa. Se voi olla aikaa, apua, yhteinen kokemus, lupaus oppia jotain uutta yhdessä tai yksinkertaisesti hetki, joka syntyy kahden ihmisen välisestä läsnäolosta. Aineettomassa lahjassa keskiössä ei ole tavara, vaan kokemus ja merkitys. Monelle meistä kaikkein arvokkaimmat muistot eivät ole esineitä, vaan hetkiä, jotka on koettu jonkun tärkeän kanssa. Aineeton lahja rakentuu juuri tästä ajatuksesta.

Aineeton lahja on ekoteko, se kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin tavaralahja. Ei tuotantoa, ei pakkausmateriaaleja, ei kuljetusta, ei myöhemmin hukkaan menevää tavaraa. Sen sijaan se säästää materiaa ja energiaa, vähentää jätettä ja turhaa kulutusta ja ohjaa ajatuksia kohti vähemmän, mutta merkityksellisempää elämää. Aineeton lahja on myös ekoteko siksi, että se muistuttaa meitä siitä, mikä oikeasti tekee elämästä hyvää: yhteys, aika, kohtaaminen. Ne ovat asioita, joita ei voi ostaa kaupasta. Kumppanille ja ystävälle aineeton lahja voi olla tapa sanoa: näen sinut, arvostan sinua, haluan jakaa jotain kanssasi.

Yhteinen aika on yksi vaikuttavimmista lahjoista, sillä se pysäyttää arjen virran. Kumppanille se voi olla suunniteltu ilta, jossa on tilaa rauhalle ja läheisyydelle: kotona tehty ateria, yhteinen elokuva tai hemmotteluhetki. Ystävälle se voi olla kutsu kahvilaan, retki luontoon tai lupaus tavata säännöllisemmin. Ajan lahjoittaminen on samalla teko, jolla vahvistamme ihmissuhteita.

Usein paras lahja kumppanille ei ole romanttinen yllätys vaan konkreettinen kevennys arkeen. Lupaus hoitaa siivous, ruokaostokset tai autonhuolto voi olla pieni ele, mutta sen vaikutus voi olla suuri. Ystävälle palvelus voi olla muuttoapu, työhaastatteluun valmistautumisen tuki tai vaikka digisiivous: kuvien järjestely, kansioiden puhdistus, tietokoneen päivitys. Palvelus on lahja, joka sanoo: haluan, että sinulla on helpompaa.

Kirje, ääniviesti tai lyhyt runo voi olla lahja, joka jää mieleen vuosiksi. Kumppanille voi kirjoittaa, mitä suhteessa arvostaa; ystävälle voi kertoa, miksi hän on ollut tärkeä. Aineeton lahja on parhaimmillaan silloin, kun se antaa toiselle nähdä itsensä valossa, jossa hän ei ehkä arjessa tule nähdyksi.

Elämys ei aina tarkoita kalliita lippuja. Se voi olla myös itse suunniteltu retki, museopäivä tai yhteinen kokeilu, uusi ruokalaji, maalaussessio, talvinen pulkkamäki, kirpparikierros tai joogahetki. Kumppanin kanssa elämys voi olla myös jotain parisuhdetta vahvistavaa: yhteinen tanssitunti, lautapeli, kokkausilta tai valokuvausretki.

Jotkut aineettomat lahjat ovat kuin pieniä siemeniä: ne kasvavat arjessa. Tällainen voi olla esimerkiksi viikoittainen kävelyhetki yhdessä, tai yhteinen “hidas aamu” kerran kuussa. Nämä lahjat muistuttavat siitä, että aineettomuus ei tarkoita hetkellisyyttä, päinvastoin, se voi olla hyvinkin pysyvää.

Terveisin: Anna

Marraskuun vesisateessa selailen viime kesän kuvia. Oikein onnistunut kesä, jonka pystyimme elämään omalla tavallamme ja  omien arvojemme mukaan. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan kierrätys on rakennusprojektiemme johtotähti.

Yksi kolmesta kesäprojekteistamme oli leikkimökin kierrätys, josta on ollut eniten iloa koko perheelle. Kesälomareissussa huomasin kotipaikkakuntani roskalavalla  ilmoituksen hylätystä leikkimökistä. Lyhyen neuvottelun jälkeen, viestin ilmoittajalle hakuinnokkuudesta ja parin päivän päästä olimme jo peräkärryn ja työvälineiden kanssa paikan päällä.

Ensimmäisenä päivänä irroittelimme, ruuvasimme, sahasimme ja hakkasimme leikkimökkiä irti alustalta kesän ensimmäisen ukkosmyrskyn rytmittämänä. Lopulta saimme leikkimökin aseteltua  poikittain peräkärryyn ja kieli keskellä suuta ajelimme kohti kotia ja vain kerran liikennepoliisi pysäytti meidät lastin ihmettelyä varten.

Projektin toinen päivä kului mökin tipauttamiseen peräkärrystä ja kääntämiseen kivien päällä 180 astetta, jotta käynti ei olisi päin mäntyä. Edellispäivän sateesta ei ollut tietoakaan yli 30 asteen lämmössä.  Mutta nurkkakivet saatiin paikoilleen ja leikkimökki vaateriin.

Projektipäivät kolme ja neljä menivät portaiden rakentamiseen kierrätyslaudoista ja talomme maalauksesta jääneillä maaleilla leikkimökki sai uuden (ja paremman!) värityksen. Lapsenlapset valtasivat jo seuraavaksi leikkimökin ja yhdessä järjestettiin tuparit kahvi-mehu-kakku-keksi -tarjoiluineen.

Se, miksi tämä projekti oli mieleenpainuva, on syynsä. Ensinnäkin mitään ei ostettu uutena eikä raha vaihtanut omistajaa. Palkaksi saatiin muutamia mustelmia ja sydämen tykytyksiä, kun mutkissa leikkimökki kallisteli peräkärryssä. Toiseksi teimme hyvää leikkimökin lahjoittajalle siivoamalla heidän pihan hakemalla hylätyn rakennuksen uusien pihaunelmien tieltä. 

Kolmanneksi projekti oli suvun yhteinen. Kolmessa sukupolvessa leikkimökkiä tuunattiin ja yhdessätekeminen lähensi meitä entisestään, kun jokaisen mielipidettä kysyttiin ja jokainen osallistui omalla tavallaan hankkeeseen. Puhumattakaan siitä, että saimme pidettyä taas pikkujuhlat. Leikkimökin tupareissa tarjoiltiin kahvi-mehu-kakkua mökin portailla jo viikko roskalavailmoituksen jälkeen.

Tuparikakku

Tuparikakun ohjekin on kierrätetty vuosikymmenten takaa ja taas kierrätetään se eteenpäin.

2 kananmunaa

2 dl sokeria 

2 dl vispikermaa

1/2 tl ruokasoodaa 

2 dl vehnäjauhoa

1 dl perunajauhoa

1 sitruunan kuori raastettuna

Vaahdota munat ja sokeri, vaahdota kerma ja lisää siihen ruokasooda. Yhdistä vaahdot ja kääntele raaste ja jauhot vaihtoihin varovasti. Paista kakku 1, 5 litran kakkuvuokassa 175 asteessa n. 40 minuuttia. 

Ja valokuvia katsellessa mieli suuntaa jo seuraavaan kierrätysprojektiin…

Terveisin: Kati