Taas kerran selailen huvikseni myynti-ilmoituksia. Katselen talojen myynti-ilmoituksista kauniita kuvia ja vinkkejä remontointiin ja sisustukseen. Pieni varoituskello soi päässäni, kun ilmoitus alkaa: ” Remontoitu perinteitä kunnioittaen…” ja kuva vieressä näyttää valkoisen, sileän ja korkeakiilto-oven esille otetun hirsiseinän parina. 

Mietin miksi minulla on erilainen käsitys perinteiden kunnioittamisesta kuin kiinteistövälittäjillä. Suuntaan seuraavaksi somen perinnerakentamisen ryhmään. Siellä eri koulukunnat kiistelevät saako rakentamisessa käyttää nykyaikaisia työkaluja vai lyödäänkö itsetaotut naulat seinään omavalmisteisella vasaralla. Someryhmässä meno menee hirvittäväksi ja verbaaliset puukot, itsevalmistetut tietenkin, lentelevät. Löydänkö mistään keskitien kulkijaa ja joka pysyy rinnallani, kun olen suuntani entisöinnissä valinnut? Saako iän tuomat kolhut näkyä?

Olen hionut ja maalannut kymmenen talomme välioven. Siinä tuvan pöydällä on oiva entisöintipiste, joka altistaa työtavat ja toiminnan vierailijoiden arvostelulle. Osa ihmettelee miksi viitsin entisöidä vanhaa, kun kaupasta saisi uutta ja priimaa. Osa neuvoo värien valinnassa ja sitten on vielä nämä, jotka ohjaavat silottamaan pintaa viimeisen päälle. Väliovet on lähes satavuotiaita ja ne ovat täyttä puuta. Ovet ovat ehjiä, mutta sadassa vuodessa on tullut jos jonkinlaista koloa.

Olen ottanut entisöinnissä sen linjan, että hion oven pinnat, jotta maali tarttuu, mutta yhtään koloa tai kuoppaa en tasoita. Todennäköisesti ovi hakkaantuu samaan kohtaan, kuin tähänkin asti ja silloin tasoitustyöt ovat menneet hukkaan. Kyllä vanhassa hirsitalossa elämisen jäljet saavat näkyä uusitun ja entisöidyn rinnalla ja pinnassa. Saman päätöksen olen tehnyt omassa päässäni. Hiukset saavat harmaantua rauhassa, niitä ei piilotella.

”Väreihin kyllästyy nopeasti”

Tätä lausetta olen kuullut kyllästymiseen saakka viimeiset vuodet. Enkä ole ikäissäni kuullut hullumpaa väitettä. Eikö nimenomaa värittömyyteen kyllästy? En vain jaksa tyylikästä, skandinaavista valkoista, jota on piristetty mustilla ja greigeillä väripilkuilla. Mielialani kohoaa, kun saan käytellä reippaasti värejä, jotka minua aikaisemmat ja talon alkuperäiset asukkaat ovat valinneet.

Entisöinnissä olevat peiliovet maalataan punaisella, keltaisella ja vihreällä. Ihan kuten Lähteenmäessä on ruukattukin tehdä. Nämä värivalinnat ovat ohjanneet meidän keittiöremonttiakin ja kolhiintuneet väliovet saivat rinnalleen upouudet kaapit jatkamaan talon historiaa rinnakkain sulassa sovussa. Aiemmin värien käyttö on ollut talon vaurauden merkki, nyt se on entisöintiä perinteitä kunnioittaen.

Väriterapiaterveisin, Kati

Eilen vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää, joka muistuttaa meitä kaikkia siitä, että tyttöjen oikeudet, koulutus ja mahdollisuudet eivät ole itsestäänselvyys. Maailmassa on yhä miljoonia tyttöjä, jotka eivät saa käydä koulua, päättää omasta kehostaan tai valita omaa tulevaisuuttaan. Siksi eilinen päivä oli tärkeä. Mutta yhtä tärkeää on se, että muistaisimme tyttöjen päivän joka päivä, myös täällä Suomessa.

Olen itse kahden tytön äiti. Koulutukseltani olen kätilö ja terveydenhoitaja, olen saanut nähdä läheltä, miten tytön elämän alkuhetki voi olla täynnä toivoa, mutta myös miten ympäristö ja olosuhteet voivat määrittää aivan liikaa sen, millaiseksi elämä myöhemmin muotoutuu. Jokainen tyttö ansaitsee syntyä maailmaan, jossa häntä arvostetaan, jossa hänen äänensä kuuluu ja jossa hänen tulevaisuutensa ei määräydy sukupuolen mukaan.

Yhteisöllisyys on voimaa

Vaikka Suomessa asiat ovat monella tapaa hyvin, emme ole vielä valmiita. Tyttöjen ja naisten asema yhteiskunnassa, palkkaerot, väkivallan kokemukset ja kehoihin kohdistuvat odotukset ovat asioita, joista meidän on puhuttava edelleen avoimesti ja rohkeasti. Kun puhumme, kirjoitamme ja toimimme, me vaikutamme.

Me ekoarkea-blogin naiset olemme erilaisista taustoista tulevia, mutta meitä yhdistää halu rakentaa yhteisöllisyyttä, tukea toisiamme ja tehdä arjesta merkityksellistä. Meidän kirjoituksemme nousevat arjesta, siitä, miten elämme, kulutamme, kasvatamme ja olemme maailmassa. Naisina meillä on usein luonnollinen tarve hoivata, rakentaa ja koota yhteen. Mutta me emme ole vain hoivaajia, me olemme toimijoita, vaikuttajia ja muutoksen tekijöitä.

Tyttöjen päivä muistuttaa siitä, että jokainen pieni teko merkitsee. Se voi olla rohkaiseva sana, keskustelu kotona tasa-arvosta, valinta, joka tukee toista naista tai tyttöä. Kun tuemme toisiamme, rakennamme tulevaisuutta, jossa tytöt kasvavat naisiksi, jotka tietävät arvonsa ja uskaltavat olla oma itsensä.

Tyttöjen päivä on toivon ja vastuun päivä

Minulle tyttöjen päivä on ennen kaikkea toivon ja vastuun päivä. Toivon, että omat tyttäreni saavat kasvaa maailmassa, jossa he voivat tehdä omat valintansa, seurata unelmiaan ja tuntea olevansa turvassa. Vastuu on meillä aikuisilla, pitää huolta, että maailma, jonka he perivät, on oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi kuin meidän aikamme oli.

Tyttöjen päivä ei siis ole vain yksi päivä vuodessa. Se on muistutus siitä, että tasa-arvo, oikeudet ja yhteisöllisyys eivät synny itsestään. Ne syntyvät meistä yhdessä!

Jatketaan siis keskustelua tänäänkin: mitä tyttöjen päivä merkitsee sinulle? Millaisia tekoja sinä haluat tehdä tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta tänään ja huomenna?

Terveisin: Anna