Tänään 10. lokakuuta vietetään maailman mielenterveyspäivää. Mielenterveyspäivän juuret ulottuvat vuoteen 1992, jolloin Maailman mielenterveysliitto (World Federation for Mental Health) määritteli sen keinoksi lisätä tietoisuutta henkisestä hyvinvoinnista maailmanlaajuisesti. Suomessa päivän koordinoijana toimii MIELI Suomen Mielenterveys ry, joka haluaa nostaa mielenterveyden näkyväksi osaksi keskustelua, vähentää leimaa ja tarjota matalankynnyksen tukea.

Tänä vuonna kampanja kantaa tunnusta ”Vihreää valoa mielenterveydelle”. Tällä halutaan tuoda esiin, että mielenterveys kuuluu kaikille. Erityisesti Suomessa päivän yhteydessä kannustetaan osallistumaan mielipaussiin, 10 minuutin taukoon, jonka voi käyttää esimerkiksi metsäkävelyyn, lepohetkeen, hengitysharjoitukseen tai vain hiljaisuuteen. Päivä on kutsu meistä jokaiselle: pysähdy, kuuntele mieltäsi ja pidä huolta siitä yhtä aktiivisesti kuin kehostasi.

Maailman mielenterveyspäivänä 10.10. muistutetaan, että jokainen meistä voi tehdä jotakin oman ja toisten mielen hyväksi. Ehkä tärkeintä on tämä: pysähdy, hengitä ja huomaa, että juuri tässä hetkessä olet jo tehnyt ensimmäisen teon mielenterveytesi puolesta.

Hidasta, hengitä ja huomaa – pieniä tekoja oman mielenterveyden hyväksi

Usein ajattelemme mielenterveyden hoitamista vasta silloin, kun mieli alkaa väsyä, mutta todellisuudessa sen tukeminen on pitkälti pieniä, toistuvia valintoja. Kyse ei ole suurista elämänmuutoksista, vaan pysähtymisestä ja omien voimavarojen tunnistamisesta.

Arjen hidastaminen – enemmän tilaa olemiselle

Arki on täynnä jatkuvia virikkeitä, aikatauluja ja vaatimuksia. Kun mieli käy ylikierroksilla, levon tarve jää helposti taka-alalle. Hidastaminen ei tarkoita pysähtymistä tai vetäytymistä, vaan tietoisia hetkiä, joissa hengität rauhassa ja annat itsellesi luvan olla tekemättä mitään. Voit aloittaa pienesti. Sulje päivän aikana hetkeksi silmäsi ja kuuntele hengitystäsi. Lähde ulos ilman kiirettä ja kulje tavallista hitaammin. Unohda hetkeksi suorittaminen, tehtävälista voi odottaa, mutta mieli ei. Kun opimme hidastamaan, annamme tilaa kehon ja mielen palautumiselle.

Luonto tasapainon lähteenä

Luonnolla on poikkeuksellinen kyky rauhoittaa ja palauttaa. Metsässä sydämen syke laskee, stressihormonitasot vähenevät ja aistit virittyvät uudelleen. Luonto opettaa meitä pysähtymään: katsomaan puita, kuuntelemaan tuulta, tuntemaan maan jalkojen alla. Jos arki on kiireistä, luonnon ei tarvitse tarkoittaa retkeä kansallispuistoon. Jo lähimetsä, puisto tai vesistön äärellä oleminen voi auttaa palautumaan. Kokeile viettää muutama minuutti päivässä ulkona ilman kuulokkeita tai puhelinta, pelkkä läsnäolo luonnossa tekee hyvää. Jos et aina pääse ulos, tuo luonto sisälle: pidä ikkunat auki, tuo kasveja kotiin tai sytytä kynttilä ja kuuntele luonnon ääniä.

Pienet arkiset valinnat – mielen hyvinvoinnin perusta

Mielenterveyttä ei rakenneta pelkillä ajatuksilla, vaan teoilla, jotka tukevat kehoa ja sen kautta mieltä. Säännöllinen uni, ravitseva ruoka ja liikunta ovat peruspilareita, joiden varaan mieli saa vakautta. Pyri menemään nukkumaan suunnilleen samaan aikaan, syö tasaisin välein ja liiku tavalla, joka tuottaa iloa, ilman suorituspaineita. Myös ihmissuhteet ovat tärkeä osa mielen hyvinvointia. Ota yhteyttä ystävään, jota et ole hetkeen kuullut. Vaihda muutama sana naapurin kanssa tai pysähdy kuuntelemaan läheistä, joka haluaa puhua. Yhteys muihin on yksi parhaista suojatekijöistä mielen kuormitusta vastaan.

Meillä on taipumus kohdella itseämme ankarammin kuin muita. Kuitenkin juuri lempeys ja myötätunto itseä kohtaan ovat mielenterveyden ydintä. Kun mieli väsyy, ei tarvitse jaksaa kaikkea. Kun virhe harmittaa, sen voi antaa olla osa oppimista. Myötätunto ei heikennä sinua, se vahvistaa ja auttaa palautumaan nopeammin. Kokeile kysyä itseltäsi silloin tällöin: Mitä tarvitsen juuri nyt voidakseni hyvin? Vastaus voi olla lepoa, ulkoilua, ystävän seuraa tai vain hiljaisuutta. Usein tiedämme kyllä, mitä tarvitsemme, meidän on vain pysähdyttävä kuulemaan itseämme.

Syyskuun viimeiset viikot olivat täällä Lähteenmäessä mitä ihanimpia, aurinkoisimpia ja lämpimimpiä. Juuri sellainen syksy, jonka vain elokuvissa näkee keltaisen ja punaisen lehtisateen kera. Puutarhassa kärhöt, ruusut ja daaliat kukkivat kuin viimeistä päivää, ja kasvimaalla talvikurpitsa paisui ihan mahdottomasti, aroniapensaat ja omenapuut notkuivat valmiista herkuista.

Siinä taustalla valmistelin yritystoiminnan siirtämistä uuteen ajanvaraus- ja maksujärjestelmään, joka tulee mullistamaan yritystoiminnan.  Asiakaspalvelun henkilö vakuutteli kaiken sujumaan hyvin. Ei mitään hätää!

Ja mitäs sitten tapahtuikaan…

Ensinnäkin maaseudulla saa varautua kaikenlaisiin tapahtumiin. Aikaisemmin pihamme hunajavarastoja verottanut karhu palasi takaisin. Omena-, aronia- ja kurpitsasato pieneni ja osittain meni parempiin suihin kokonaan. Jälleen odotellaan poliisiviranomaiselta uutta karkotuslupaa. Siihen saakka koko kylä on lukkiutunut koteihinsa. Ei näy edes nenänpäätä pihoilla. 

Toiseksi uuteen ajanvarausjärjestelmään ei siirtynytkään asiakkaani 1.10. alkaen. Minulla on siis tyhjä varauskalenteri. Tulipa kerralla vapaata paljon. Samaan syssyyn eräs logistiikkafirma sotki maksupäätteen toimittamisaikataulun, joten sitäkään ei ole integroitu tyhjään kalenteriini.

Ja se harmittavin asia sitten tapahtui, nimittäin yöpakkanen iski puutarhaan ja kasvimaalle. Joo, en muistanut katsoa säätiedotetta enkä poimia maljakkoon viimeisiä daaliota. Katselin vain revontulia. Istahdin lokakuun ensimmäisenä päivänä huurteiselle puutarhatuolille ja itkeä tirautin itsesäälissä rypien. Miksi aina minä?!

Kaikki kyllä järjestyy

Takapuolihan siinä huurteisella tuolilla istuskellessa vain kylmeni. Tiiraillessani siinä puutarhaani, huomasin katsovani sitä uudesta näkökulmasta. Oikeastaan huurteiset ruusut ja kurpitsat ovat tosi kauniita, ja niiden värit syvenevät pakkasen puremasta. Tuostakin jäätyneestä kurpitsasta tulee vielä ihanan mausteinen keitto.

Varausaikatauluni kyllä tiedän ja sen millä aikavälillä asiakkaani tulevat. Ei hätää, kunhan olen paikalla ja läsnä. Edelleen voin ottaa maksut käteisellä tai puhelinpalvelun kautta. Ihan vanhaan tapaan siis.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä keräilin loppuja kuivia risukasoja pihasta ja kesällä puuvajan ympäristöstä siivotut jätelaudat siistiksi kokoksi. Entisen työni viimeiset paperit ja jopa siellä käyttämäni reppu meni kokkoon. Kokkotuli puhdisti pihan ja päästi minut menneen työn taakasta.

Ystäväni vielä soitti ja kertoi poimineensa minulle ämpärillisen aronioita. Niinpä ensi talven hillot ja sloe gin on turvattu. Kaupunkilaisaronioilla!

Kaikki järjestyy tavalla tai toisella, karhukin on menossa talviunille. Tänään olen jo sytytellyt kynttilöitä, vetänyt viltin päälleni ja ottanut uuden puutarhakirjan luettavakseni. 

Lokakuu on uusi alku.

Sloe gin jouluksi:

1 litra giniä, huonompikin käy

1 litra kypsiä aronioita

5 dl sokeria

Kaikki ainekset lasipurkkiin, sekoitellaan kunnes sokeri on sulanut. Laita kansi päälle ja kääntele purkkia päivittäin. Anna hautua  lokakuusta jouluun, jolloin juoman väri on syvän punainen ja maku mitä parhain. 

Kannattaa kokeilla myös lämpimänä juomana: puolet kuumaa vettä ja puolet sloe giniä.

Sunnuntaiterveisin: Kati