Syyskuun viimeiset viikot olivat täällä Lähteenmäessä mitä ihanimpia, aurinkoisimpia ja lämpimimpiä. Juuri sellainen syksy, jonka vain elokuvissa näkee keltaisen ja punaisen lehtisateen kera. Puutarhassa kärhöt, ruusut ja daaliat kukkivat kuin viimeistä päivää, ja kasvimaalla talvikurpitsa paisui ihan mahdottomasti, aroniapensaat ja omenapuut notkuivat valmiista herkuista.

Siinä taustalla valmistelin yritystoiminnan siirtämistä uuteen ajanvaraus- ja maksujärjestelmään, joka tulee mullistamaan yritystoiminnan.  Asiakaspalvelun henkilö vakuutteli kaiken sujumaan hyvin. Ei mitään hätää!

Ja mitäs sitten tapahtuikaan…

Ensinnäkin maaseudulla saa varautua kaikenlaisiin tapahtumiin. Aikaisemmin pihamme hunajavarastoja verottanut karhu palasi takaisin. Omena-, aronia- ja kurpitsasato pieneni ja osittain meni parempiin suihin kokonaan. Jälleen odotellaan poliisiviranomaiselta uutta karkotuslupaa. Siihen saakka koko kylä on lukkiutunut koteihinsa. Ei näy edes nenänpäätä pihoilla. 

Toiseksi uuteen ajanvarausjärjestelmään ei siirtynytkään asiakkaani 1.10. alkaen. Minulla on siis tyhjä varauskalenteri. Tulipa kerralla vapaata paljon. Samaan syssyyn eräs logistiikkafirma sotki maksupäätteen toimittamisaikataulun, joten sitäkään ei ole integroitu tyhjään kalenteriini.

Ja se harmittavin asia sitten tapahtui, nimittäin yöpakkanen iski puutarhaan ja kasvimaalle. Joo, en muistanut katsoa säätiedotetta enkä poimia maljakkoon viimeisiä daaliota. Katselin vain revontulia. Istahdin lokakuun ensimmäisenä päivänä huurteiselle puutarhatuolille ja itkeä tirautin itsesäälissä rypien. Miksi aina minä?!

Kaikki kyllä järjestyy

Takapuolihan siinä huurteisella tuolilla istuskellessa vain kylmeni. Tiiraillessani siinä puutarhaani, huomasin katsovani sitä uudesta näkökulmasta. Oikeastaan huurteiset ruusut ja kurpitsat ovat tosi kauniita, ja niiden värit syvenevät pakkasen puremasta. Tuostakin jäätyneestä kurpitsasta tulee vielä ihanan mausteinen keitto.

Varausaikatauluni kyllä tiedän ja sen millä aikavälillä asiakkaani tulevat. Ei hätää, kunhan olen paikalla ja läsnä. Edelleen voin ottaa maksut käteisellä tai puhelinpalvelun kautta. Ihan vanhaan tapaan siis.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä keräilin loppuja kuivia risukasoja pihasta ja kesällä puuvajan ympäristöstä siivotut jätelaudat siistiksi kokoksi. Entisen työni viimeiset paperit ja jopa siellä käyttämäni reppu meni kokkoon. Kokkotuli puhdisti pihan ja päästi minut menneen työn taakasta.

Ystäväni vielä soitti ja kertoi poimineensa minulle ämpärillisen aronioita. Niinpä ensi talven hillot ja sloe gin on turvattu. Kaupunkilaisaronioilla!

Kaikki järjestyy tavalla tai toisella, karhukin on menossa talviunille. Tänään olen jo sytytellyt kynttilöitä, vetänyt viltin päälleni ja ottanut uuden puutarhakirjan luettavakseni. 

Lokakuu on uusi alku.

Sloe gin jouluksi:

1 litra giniä, huonompikin käy

1 litra kypsiä aronioita

5 dl sokeria

Kaikki ainekset lasipurkkiin, sekoitellaan kunnes sokeri on sulanut. Laita kansi päälle ja kääntele purkkia päivittäin. Anna hautua  lokakuusta jouluun, jolloin juoman väri on syvän punainen ja maku mitä parhain. 

Kannattaa kokeilla myös lämpimänä juomana: puolet kuumaa vettä ja puolet sloe giniä.

Sunnuntaiterveisin: Kati

Lokakuun 4. päivä tuoksuu kodeissa ja kahviloissa kanelilta, voilta ja kardemummalta, sillä tänään vietetään Korvapuustipäivää. Korvapuustipäivänä on lupa hemmotella itseään ja läheisiään. Jos innostut tänään leipomaan omat, uunituoreet korvapuustit kannattaa taikinaan kannattaa lisätä runsaasti kardemummaa, sillä juuri se on korvapuustin salaisuus. Täytteen voi tuunata perinteisen kaneli–sokeri–voin lisäksi esimerkiksi vaniljalla tai mantelirouheella, jokaisella leipurilla on oma salaisuutensa, joka tekee puusteista erityisen.

Monille korvapuusti merkitsee paljon enemmän kuin herkullista makua. Ei siis ihme, että Korvapuustipäivä on löytänyt paikkansa kalenterista, se kutsuu meidät tänään pysähtymään, nauttimaan hetkestä ja jakamaan sen muiden kanssa.

Tällä reseptillä valmistuu korvapuusteja koosta riippuen 20-30 kappaletta:

Peruspullataikinan ainekset:
5 dl maitoa
(1 kananmuna)
2 dl sokeria
1-2 rkl kaardemummaa
1 1/2 tl suolaa
50 g tuorehiivaa tai 2 pussia (a 11 g) kuivahiivaa
13-15 dl vehnäjauhoja
200 g pehmeää margariinia tai voita

Täytteeseen:
n. 100 g pehmeää voita tai margariinia
n. 1 dl sokeria
n. 3 rkl kanelia

Jos käytät tuorehiivaa kuumenna maito haaleaksi, jos taas kuivahiivaa maidon tulisi olla reilusti kädenlämpöinen. Sekoita hiiva maitoon ja lisää muna, sokeri, kaardemumma ja suola.

Maitoallergiset voivat käyttää maidon tilalla vettä tai omenamehua ja rasvana margariinia tai öljyä. Kananmunalle allergiset voivat jättää taikinasta munan pois ja voidella pullat esim. voisulalla.

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli palat suorakaiteen muotoisiksi levyiksi, paksuus noin 0,5 cm. Levitä levyille rasvaa, kanelia ja sokeria. Kääri levy pitkältä sivulta alkaen tiukaksi rullaksi, jätä sauma pöytää vasten. Leikkaa rullasta vinoittain paloja, niin että toinen reuna on noin puolet kapeampi kuin toinen. Nosta palat pystyyn niin, että kapea puoli tulee ylöspäin. Paina peukaloilla pullan päältä taikinan pohjaan asti, jotta pulla saa korvapuustin muodon.

Kohota pullia liinan alla noin 30 min. Voitele sen jälkeen pullat kananmunalla ja koristele raesokerilla. Paista 225- asteisen uunin keskitasolla 10-15 min.

Aloita jauhojen lisääminen seokseen voimakkaasti vatkaten. Kun taikina tuntuu paksulta velliltä kannattaa siirtyä alustamaan taikinaa käsin samalla jauhoja varovasti lisäten. Kova pullataikina tietää kuivia pullia. Lisää alustamisen loppuvaiheessa pehmeä tai sulatettu jäähtynyt rasva taikinaan. Peitä taikina liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Herkullista korvapuustipäivää: Meri-Kukka