Lapsiperheen ruokatottumuksista

Anna pohti aiemmin tällä viikolla omassa blogitekstissään, mistä olisi valmis luopumaan ympäristön hyväksi ja kulutuksen vähentämiseksi. Samoja mietteitä olen myös minä tahollani pohdiskellut ja yksi asia, mistä voisin ympäristön ja eettisten syiden nojalla luopua, on lihansyönti. Meillä syödään viikoittain paljon lihaa, ja nelihenkisessä perheessä se tarkoittaa jo ihan kohtuullista määrää. Olen yrittänyt muutamia kertoja kasvissyöjäksi ryhtymistä, mutta aina se on syystä tai toisesta jäänyt yrityksen asteelle. Lihan poisjättäminen ruokavaliosta olisi näinä päivinä kuitenkin helpompaa kuin koskaan, kun saatavilla on vuoden ympäri monipuolinen valikoima kasviksia ja erilaisia kasvisproteiinivalmisteita, joten sille ei pitäisi enää oikeastaan olla mitään estettä. Mistä se sitten oikein kiikastaa?

Kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa on yllättävän vaikeaa löytää viikoittaiselle ruokalistalle riittävä määrä ruokalajeja, jotka maistuisivat kaikille, olisivat riittävän helppoja valmistaa, saati sitten, että niissä tulisi aina huomioitua ympäristö ja eettiset näkökulmat. Myös makumieltymykset vaikuttavat ilman muuta asiaan. Mutta olettaen, että ne ovat tottumuskysymyksiä, niihin voi myös itse vaikuttaa. Olenkin siis aloittanut pikkuhiljaa kasvisruokapäivien lisäämisen. Tavoitteenani on, jos nyt ei ihan täysi kasvisruokavalio, niin ainakin lihansyönnin merkittävä vähentäminen. Olen kokeillut vaihtelevalla menestyksellä erilaisia kasvisruokia, joista feta-pinaattipasta on tähän saakka ollut suosituin. Myös kasvisruokiin tarvitaan vaihtelua ja etenkin näin talvella kaipaa jotain hieman ruokaisampaa. Olenkin nyt Suomeen palattuamme käynyt läpi täältä kaupoista löytyviä erilaisia lihan korvikkeita, tätä kuitenkaan jälkikasvulle sen suuremmin mainostamatta. Vastaan kun kysytään, mutta uusia ruokalajeja ja ruoka-aineita ei ainakaan meillä kannata tällä hetkellä suurieleisesti esitellä, koska niihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti epäluuloisesti. Parempi on, kun nostaa annokset pöytään ja alkaa itse ihan muina naisina syödä niin kuin mitä tahansa spagettibolognesea.

Tänään valmistin tortilloja härkäpapurouhetäytteellä. Ateria oli vaivaton valmistaa ja täytteitä voi soveltaa tilanteen mukaan, tänään käytin esimerkiksi kidney-papujen sijaan kaapista löytynyttä kvinoaa.

IMG_9664.jpg

Härkis-burrito ateria neljälle

4 kpl                      tortilloja

Täytteeksi

250 g                     Härkistä pannulla öljyssä kuumennettuna

2 dl                        kvinoaa

2 kpl                      tomaattia kuutioituna

1 kpl                      punasipulia pilkottuna

½ purkkia             crème fraîchea

Jäävuorisalaattia

Juustoraastetta

Chipotle majoneesia

IMG_9665.jpg

 

 

Täydestä meni kuin väärä raha! 🙂

 

– Anu

 

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Vastuullisuus

Joulukortit jouluhengen tuojina

IMG_7501.JPG

Lapsuuden kodissani äitini teki joka joulu itse joulukortit. Vielä tänäkin jouluna 85-vuotiaana hänellä on elämänsä joulukorttiprojekti meneillään. Pelkkä korttien valmistusmäärä saa minut ihailemaan hänen tarmokkuuttansa. Parhaimmillaan hän on tehnyt 160 joulukorttia joulussa. Tänä joulunakin määrä on vielä ihailtavat 100 kappaletta. Opiskeluaikoinaan Ateneumissa hän sai aikoinaan 3. palkinnon joulukortit kilpailussa.

Itse olen viime vuosina lähetellyt joulutervehdykset lähinnä tekstiviestien muodossa, joka sekin on parempi kuin ei mitään. Noin viikko sitten postilaatikostamme tipahti kaunistakin kauniimpi joulukortti, joka oli lähetetty Pariisista. Kuinka se saikaan mieleni ilahtumaan. Se oli jotain muuta kuin tekstiviestillä lähetetty joulutervehdys. Siinä lähettäjän lämpimien ajatuksien määrä vastaanottajalle oli käsin kosketeltavaa. Se herätti minut siihen, miten merkityksellistä voi joulukortin vastaanottaminen olla. Ja mitä enemmän ikää tulee niin sitä merkityksellisempää se varmaankin on.

Nähdessäni äitini tekemässä taas kerran joulukortteja, tajusin ettei minulla voi olla tekosyynä se etten niitä jaksaisi tehdä jos 85-vuotiaskin vielä jaksaa. 

IMG_7505.JPG

(Kuva äitini joulukortti verstaalta)
 
Kortteihin tarvittavaa kartonkia sain kirjapainon leikkurin ylijäämistä, jotka olisivat menneet poltettavaksi. Näin osallistuin osaltani kiertotalouteen ottamalla jäännöskartongit vielä hyötykäyttöön, eräänlainen ekoteko kai sekin. Kaappieni kätköistä löysin vesivärejä, siveltimiä ja puuvärejä eli materiaaleihin ei lopulta kulunut euroakaan. Eniten aikaa meni siihen, että keksisin millaisia kortteja maalaisin. Lopulta päädyin kuusiaiheeseen millaisia olin tehnyt joskus nuoruudessanikin ja joulupalloihin johon sain idean netistä. Muuntelemalla joulukoristepallo-ideaa sain niistä omantyylisiä ja varmasti itsetehdyn näköisiä joulukortteja.
 
Jokaiseen korttiin kirjoitin vielä löytämiäni jouluvärssyjä, että kortin saaja saisi myös jouluhenkistä mielihyvää koska visualisesta en ole niin varma. Eilen sain urakan valmiiksi ja niin kortit lähtivät viiteen eri maanosaan. 
 
En tiedä, mitä kortin vastaanottajan ajatuksissa pyörii nähdessään korttini ja lukiessaan tekstin. Minulle itselleni tämä joulukortti projekti antoi kuitenkin todella paljon. Nyt myös ymmärrän, miksi äitini ja aiemmat sukupolvet tekivät sitä vuodesta toiseen. Tämä projekti osoitti konkreettisesti ehkä sen kaikkein tärkeimmän jouluhenkisen viisauden. Yksi suurimmista iloista on antamisen ilo.
 
Mukavaa joulunodotusta yhden lempirunoni ja lempirunoilijani Eino Leinon sanoin: 

 

”Talvella murheita muisteta ei, talvella paljon on lunta,

Muistoja kauniita katsellaan, riemuja vanhoja riemuitaan,

Nähdähän kesästä unta.”

img_7502-1.jpg

Jouluisin ajatuksin Tuulimaija Hakalehto <3

 

Puheenaiheet DIY Ajattelin tänään Vastuullisuus