Tämä päivä on minulle, tulevalle avomiehelleni ja molempien perheille merkityksellinen. Huomenna meistä tulee virallisesti uusperhe. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan uusperheessä on vähintään yksi alaikäinen vain toisen puolison lapsi, meillä onnekkailla on kaksi teini-ikäistä sekä kaksi jo omillaan asuvaa nuorta aikuista. 

Tänään tästä suuresta mullistuksesta johtuen mielessä on ollut monenlaisia ajatuksia tulevaisuudesta. MIKSI IHMEESSÄ vielä erehdyin lukemaan keskustelupalstoilta ei niin rohkaisevia kokemuksia ja tarinoita uusperheen arjesta. Uusperheen arki on keskustelupalstojen perusteella harvoin täysin ongelmatonta, mutta lohdutan itseäni, että niinhän varmasti on kaikissa perheissä. 

Tässä vaiheessa minua eniten huolestuttaa miten onnistumme arjessa yhdistämään kahden perheen tavat, erilaiset vuorovaikutuksen kulttuurit sekä arvot ja asenteet. Sen lisäksi kannan huolta siitä, ettei kukaan uusperheen jäsenistä kokisi ulkopuolisuuden tunnetta. Uusperheen toimivuuden kannalta on oleellista, että kaikki sen jäsenet tuntevat olonsa kotoisaksi ja kuuluvansa perheeseen. Vähän myönnän myös pelkääväni miten eksät, nyksät, isä- ja äitipuolet saadaan sopimaan samaan soppaan. Uusperheen rajoja onkin juuri sen moninaisuuden vuoksi tärkeä suojata ja tunnustaa se ensisijaisena perheenä. 

Olen varautunut uusperheen arkeen realistisin odotuksin. Osaan odottaa, että uusperheen muodostuessa lapset haluavat herkästi pitää kiinni vanhasta. Saattaa myös olla, että eron jälkeen sekä yhden aikuisen perheissä lapset ovat kuin huomaamatta saaneet paljon päätösvaltaa, josta he eivät mielellään luopuisi. Uusperheen aikuiset tulevatkin tarvitsemaan toisiltaan tukea haastavissa tilanteissa. 

Rakkaus on uusiutuva luonnonvara. Uusiutuvat luonnonvarat ovat mitä tahansa luonnonvaroja joiden voidaan katsoa uusiutuvan. Luonnonvaroilla täytyy olla jokin mekanismi, jolla niitä syntyy lisää. Mielestäni rakkauden mekanismi on aika, vuorovaikutus ja läheisyys. Uusperheen syntyminen vaatii paljon aikaa, avointa, rehellistä ja rohkeaa keskustelua sekä kompromisseja. Ajan kuluessa lapsetkin tottuvat siihen, että rakkautta riittää kaikille! Aluksi on hyvä muistuttaa lapsille (ja myös aikuisille), ettei kenenkään tarvitse pakottaa itseään tuntemaan sellaista, joka ei tule luonnostaan. Reiluus ja ystävällisyys toisten kohtaamisessa riittävät hyvin.  

Uusiutuvistakin luonnonvaroista voi kuitenkin tulla uusiutumattomia, jos niiden varastoja kulutetaan nopeammin kuin ne uudistuvat. Kaikkein tärkeintä on pitää mielessä, että uusperhe ei synny ilman kaden aikuisen parisuhdetta. Uusperhe ei myöskään pysy pystyssä ilman toimivaa parisuhdetta. 

-Anna