Plogging

40179EF1-7E9F-49A7-A5F0-4D56492826D0.jpeg

Tänään minä ja rakkaudella Riesaksi ristitty koirani päätimme kokeilla uutta Ruotsista rantautunutta kuntoiluvillitystä roskajuoksua. Toki ne jotka ovat tavanneet tai nähneet minut ja koirani iltalenkillä tietävät, ettei meistä kumpikaan viitsi tai kykene ottamaan montakaan juoksuaskelta. No, se ei haitannut yhtään uutta plogging-harrastustamme, koska liikkuessamme muutaman kilometrin tuntinopeutta ehdimme erittäin huolellisesti kerätä kaikki lenkkimatkamme varrelle osuneet roskat. 

Plogging on siis vuonna 2016 Ruotsista lähtöisin oleva kuntoilumuoto, joka yhdistää juoksemisen (jogging) ja roskien keräämisen (plocka upp). Suomenkielinen käännös roskajuoksu kertookin harrastuksesta kaiken oleellisen. Ideana on yksinkertaisesti juosta tai kävellä ja poimia samalla roskia, eli yhdistää liikunta ympäristötekoon. 

Meille suomalaisille ei roskien kerääminen kadunvarsilta ole mikään uusi juttu. Ihan tiedoksi myös sinne naapureille, (jotka osaavat vain paketoida kaiken hiukan muodikkaammin) Suomesta sai alkunsa jo 1996 Roska päivässä -liike. Roska päivässä -liike kutsuu mukaan helppoudellaan, olet mukana kun keräät yhden roskan päivässä ja houkuttelee muutaman ystäväsikin keräämään. 

Roska päivässä -liikkeen idea syntyi Tuula-Maria Ahosella perheen ollessa pienten lasten kanssa uimarannalla. Perhe innostui keräämään rannalta lasinsiruja, jotta lapset voisivat juosta hiekalla paljain jaloin. Ranta tuli siistimmäksi, mutta perheelle tuli yllätyksenä vielä siivoamisesta hyvä fiilis. 

Ensimmäistä roskaa kerätessä myönnän hiukan vilkuillen ympärilleni, että eihän kukaan nyt vain näe, että kerään maasta jonkun muun roskan. Mitä ihmettä? Päätin unohtaa noin hölmön ajatuksen ja jatkoin keräämistä. Lenkistä tuli paljon tehokkaampi ja hauskempi! Me kaksi sohvaperunaa päätimme jopa kiertää iltalenkillä vielä yhden ylimääräisen korttelin. 

Terveisiä teille kaikille lukijoille (nyt jo sohvanmutkasta) lähettävät Anna ja Riesa

Hyvinvointi Liikunta Mieli Vastuullisuus

Muutos

164DC9D2-A9E3-482F-8CDA-ACAFC06C0F10.jpeg

Moni meistä tekee jossain vaiheessa elämäänsä päätöksen muuttua tai muuttaa jotain olennaista omassa arjessaan ja elämässä. Vain muutama viikko sitten lähetin muutamille ystävilleni viestin, pyynnön lähteä mukaan kirjottamaan blogia ekologisemmasta arjesta. Suureksi ilokseni rinnallani on jo kahdeksan pieniin ja suuriin muutoksiin valmista rohkeaa ja upeaa naista tekemässä tätä kanssani. 

Muutokset tapahtuvat yleensä hitaasti, vaikka ne joskus ulkopuolisen silmin saattaisivat näyttää nopeilta. Suuret elämänmuutokset ovat pitkiä jaksoja elämässä, eivätkä suinkaan hetkellisiä suunnan vaihtoja. Itselläni muutos lähti liikkeelle tyytymättömyydestä sen hetkiseen elämääni. Vaikka minulla oli hyvä työpaikka, kaunis koti ja mahdollisuus lomilla matkustella en kuitenkaan tuntenut itseäni kovin onnelliseksi. 

Pidin itse tyytymättömyyttäni kiittämättömyytenä ja negatiivisena asiana, kunnes viisas ystäväni sanoi minulle, että voisiko tyytymättömyyttä pitää ennemmin merkkinä siitä, että olet valmis johonkin uuteen. Tyytymättömyyttä voisikin käyttää polttoaineena pyrkiä eteenpäin, onnellisempaan aikaan. 

Päätin kysyä itseltäni (vaikka kuinka pelotti) mitä oikeasti haluan ja mitkä ovat omat todelliset unelmani? Mikä minua sitten pelotti? Tiedäthän, että jokainen elämänmuutoksen tekijä, joutuu luopumaan jostakin. Muutokseen ja siitä seuraaviin menetyksiin pitää valmistautua ja varautua. 

Nyt uskallan jo itsekin antaa teille muille saman vinkin, kun tunnet itsesi tyytymättömäksi, uskalla unelmoida rohkeasti! 

Blogissa tulen varmasti jakamaan ajatuksiani elämänmuutoksesta, suunnitteilla olevasta muutosta maalle ja tietenkin pienistä muutoksista kohti ekologisempaa ja onnellista arkea. 

Onnelliseen elämään tarvitaan siipiä ja juuria, toivon, että blogimme tarjoaa sinulle voimaa ja inspiraatiota molempien kasvattamiseen! 

Terveisin: Anna 

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Vastuullisuus