Vuoden raskain kuukausi, marraskuu, on ohi. Markkinoiden keksintö Black Friday ja CyberMonday ahdistivat jo heinäkuun lopusta alkaen, varsinkin kun jatkoa ostohuumalle on tiedossa koko joulukuun ja vähän vielä tammikuun puolelle.

Miksi jo heinäkuussa alkaa marraskuun kulutushuipentuma ahdistamaan? Perinteisesti heinäkuun lopulla on vietetty maailman ylikulutuspäivää, joka merkitsee kulutuksemme ylittävän maapallon tuotantokyvyn ja uusiutumiskyvyn kyseisenä vuonna.  Loppuvuoden eli viisi kuukautta kulutamme velaksi luonnonvaroja. Suomen ylikulutuspäivä vuonna 2025 oli 6.huhtikuuta mikä tarkoittaa, että tämä varhainen ylikulutuspäivä korostaa suomalaisten suurta kulutusta suhteessa maapallon kapasiteettiin. 

Tämän vuoden alussa ilmoittauduin henkilökohtaista ylikulusta ehkäisevään haasteeseen, jossa osallistujat ostavat vuoden aikana vain viisi uutta vaatetta tai kenkäparia. Kierrätettyjä tai tuunattuja vaatteita ja kenkiä eikä alusvaatteita ja sukkia lasketa tähän viiden joukkoon. Nyt joulukuun alkukolmanneksella uusien hankintojen listani on seuraavanlainen:  T-paita, collegepusero, leggingsit ja talvikengät. Aika hyvin ensikertalaiselta, mutta pohdiskelen jatkuvasti olisinko sittenkään tarvinnut näitäkään?

Mietin, olenko oppinut mitään vuoden aikana vaateshoppailustani tai tarpeistani. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen siivosin vaatekaappini ja huomasin siellä olevan tosi mukavia vaatteita. Syöpähoitojen jälkeisestä kehonmuutoksesta huolimatta, sopivia vaatteita on edelleen runsaasti. Joten kaapit kannattaa pitää siistinä ja niin, että näet yhdellä silmäyksellä sen sisällön. 

Kaivoin pitkästä aikaa esille ompelukoneen ja saumurin. Osaan edelleen käyttää niitä. Rikkoutuneita vaatteita voi korjata, yhdistellä niitä luoden uutta tai ylimääräisestä pöytäliinasta tulikin mukava hellepäivän paita eikä kaikkeen vaateompelemiseen tarvita kaavoja. Vaatteiden tuunauksesta tuli mukava sadepäivän huvi. Jopa lapsenlapsi luovutti housunsa, josta muovautui hame nopeasti ja helposti. Tuunausideoita on joka puolella tarjolla, kun vain avaa silmänsä ja mielensä tarjonnalle. Tunnen suurta tyytyväisyyttä, kun saan luotua jotain ihan uutta rikkinäisistä farkuista ja hyljätyistä verhoista. 

Parasta on, etten kokenut pakonomaista tarvetta liittyä superetucyberblackmahtimarkkina – hulinaan, vaan hymy huulilla kuljen ohi juuri valmistuneessa villapaidassa, farkkuhameessa ja mummun perintösaappaissa. ❤

Kyllä minä edelleen hypistelen uusia vaatteita ja sovittelen kenkiä niitä himoiten, mutta jotenkin koen vuoden opettaneen enemmän harkitsevaisuutta hankintoihin. Uuden käsityötaidon opettelu ja vanhan ylläpitäminen on tuonut tyydytystä enemmän kuin ostovaatteen ensikäyttö.

Jospa jokainen suomalainen harkitsisi ensi vuonna tarkemmin vaatehankintojaan ja vähentäisi reilusta 40 vuosittaisesta vaatehankinnasta vaikkapa vain kymmenen eli noin 25%. Jokainen pärjäisi pienemmällä vaatevarastolla, maapallo kiittäisi ja voisimme jopa siirtää suomalaista ylikulutuspäivää hieman eteenpäin.

Aloitetaanko tästä?

Kati

J.K. Siivotessa kaappeja, huomasin olleeni sukkahamsteri. Mitään sukkia ei tarvitse ostaa arviolta kymmeneen vuoteen. Huh-huh! Aika karu paljastus itselle.

Joulun lähestyessä moni miettii, mitä voisi antaa ihmisille, joilla on jo kaikkea. Samalla maailma muistuttaa meitä jatkuvasti siitä, että tavaran määrää olisi hyvä vähentää, ei kasvattaa. Näiden kahden ajatuksen väliin mahtuu yksi täydellinen ratkaisu, aineettomat lahjat.

Aineeton lahja on jotakin, mitä ei voi paketoida, mutta jonka voi silti antaa. Se voi olla aikaa, apua, yhteinen kokemus, lupaus oppia jotain uutta yhdessä tai yksinkertaisesti hetki, joka syntyy kahden ihmisen välisestä läsnäolosta. Aineettomassa lahjassa keskiössä ei ole tavara, vaan kokemus ja merkitys. Monelle meistä kaikkein arvokkaimmat muistot eivät ole esineitä, vaan hetkiä, jotka on koettu jonkun tärkeän kanssa. Aineeton lahja rakentuu juuri tästä ajatuksesta.

Aineeton lahja on ekoteko, se kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin tavaralahja. Ei tuotantoa, ei pakkausmateriaaleja, ei kuljetusta, ei myöhemmin hukkaan menevää tavaraa. Sen sijaan se säästää materiaa ja energiaa, vähentää jätettä ja turhaa kulutusta ja ohjaa ajatuksia kohti vähemmän, mutta merkityksellisempää elämää. Aineeton lahja on myös ekoteko siksi, että se muistuttaa meitä siitä, mikä oikeasti tekee elämästä hyvää: yhteys, aika, kohtaaminen. Ne ovat asioita, joita ei voi ostaa kaupasta. Kumppanille ja ystävälle aineeton lahja voi olla tapa sanoa: näen sinut, arvostan sinua, haluan jakaa jotain kanssasi.

Yhteinen aika on yksi vaikuttavimmista lahjoista, sillä se pysäyttää arjen virran. Kumppanille se voi olla suunniteltu ilta, jossa on tilaa rauhalle ja läheisyydelle: kotona tehty ateria, yhteinen elokuva tai hemmotteluhetki. Ystävälle se voi olla kutsu kahvilaan, retki luontoon tai lupaus tavata säännöllisemmin. Ajan lahjoittaminen on samalla teko, jolla vahvistamme ihmissuhteita.

Usein paras lahja kumppanille ei ole romanttinen yllätys vaan konkreettinen kevennys arkeen. Lupaus hoitaa siivous, ruokaostokset tai autonhuolto voi olla pieni ele, mutta sen vaikutus voi olla suuri. Ystävälle palvelus voi olla muuttoapu, työhaastatteluun valmistautumisen tuki tai vaikka digisiivous: kuvien järjestely, kansioiden puhdistus, tietokoneen päivitys. Palvelus on lahja, joka sanoo: haluan, että sinulla on helpompaa.

Kirje, ääniviesti tai lyhyt runo voi olla lahja, joka jää mieleen vuosiksi. Kumppanille voi kirjoittaa, mitä suhteessa arvostaa; ystävälle voi kertoa, miksi hän on ollut tärkeä. Aineeton lahja on parhaimmillaan silloin, kun se antaa toiselle nähdä itsensä valossa, jossa hän ei ehkä arjessa tule nähdyksi.

Elämys ei aina tarkoita kalliita lippuja. Se voi olla myös itse suunniteltu retki, museopäivä tai yhteinen kokeilu, uusi ruokalaji, maalaussessio, talvinen pulkkamäki, kirpparikierros tai joogahetki. Kumppanin kanssa elämys voi olla myös jotain parisuhdetta vahvistavaa: yhteinen tanssitunti, lautapeli, kokkausilta tai valokuvausretki.

Jotkut aineettomat lahjat ovat kuin pieniä siemeniä: ne kasvavat arjessa. Tällainen voi olla esimerkiksi viikoittainen kävelyhetki yhdessä, tai yhteinen “hidas aamu” kerran kuussa. Nämä lahjat muistuttavat siitä, että aineettomuus ei tarkoita hetkellisyyttä, päinvastoin, se voi olla hyvinkin pysyvää.

Terveisin: Anna