Kirjasuositukset odottajalle
Joskus luulin olevani sellainen rento ”go with the flow” tyyppi. Olin väärässä. Olen lukenut raskauden aikana ihan helkkaristi ja kaikesta mahdollisesta. Eikä siinä vielä kaikki. Olen myös käyttänyt paljon aikaa sen selvittämiseen, mikä oikeasti on lukemisen arvoista. Eikä lukeminen ole ollut pelkästään stressin lievittämistä ja jonkinlaisen kontrollintunteen (harhan) säilyttämistä. Vauvakirjoja lukemalla pääsee fiilistelemään omaa raskautta, synnytystä ja vauvavuotta etukäteen ja käsittelemään suureen elämänmuutokseen liittyviä tunteita.
Kirjoissa arvostan tutkimukseen perustuvaa tietoa ja pohdiskelevaa otetta ehdottomien ohjeiden sijaan. Tässä huolella valittu pino, viime vuosina julkaistujen vauvoja, raskautta ja vanhemmutta käsittelevien kirjojen parhaimmisto. Olen saanut näistä paitsi mielenrauhaa, myös ajattelemisen aihetta ja välineitä. Olkaa hyvät!
Perusteista liikkeelle: Suomalainen vauvakirja
Outi Gylden, Matilda Katajamäki (2017)
Peruspaketti jossa sivutaan oikeastaan kaikkea raskauteen, synnytkseen ja vauvavuoteen liittyvää. Kirja on klassikko ja tietoja päivitetään säännöllisesti. Viimeisin päivitys on tehty vuoden 2017 painokseen. Tarjoaa tutkittuun tietoon perustuvaa ja hyväksi todettua tietoa. Filikseltään tämä on selvästi tietokirja. Sisältää kuitenkin myös vanhempien omia kokemuksia. Itse lainasin kirjastosta, mutta ei varmaan olisi huono sijoitus, jos ostaisi ihan omaksikin.
Perheellistymistä pohtivalle: Lapset vai työ?
Aino-Mari Tuuri (2018)
Luin tämän kun perheen perustaminen alkoi olla usein mielessä, mutta mitään päätöksiäö ei oltu tehty, tai keskusteluja juurikaan käyty. Itselle kirja tarjosi pääasiassa vertaistukea pohdinnoille ja apua aiheen ympärillä vellovaan ahdistukseen.
Pienen ihmisen perheellistymistä koskevat yksilötason pohdinnat asetetaan yhteiskunnalliseen kontekstiin: sirpaleinen ja epävarma työelämä, matala syntyvyys, naisten asema työelämässä. Omat pähkäilyt eivät äkkiä enää tunnukaan niin erikoisilta, eikä oma tuskailu niin ykisinäiseltä. Lisäksi kirjaan on koottu runsaasti eri tilanteissa ja eri tavoin perheellistyneiden ihmisten kokemuksia ja vinkkejä. Taitaa olla peräti ainoita tätä aihetta käsitteleviä suomenkielisiä kirjoja. Vahva suositus tälle!
Imetykseen valmistautuvalle: Nykymutsin imetyskirja
Laura Talvitie, Pauliina Ahonen (2018)
Kirjoittavat kuvailevat kirjaa täydelliseksi äitikaveriksi, joka kertoo parhaat vinkit ja tsemppaa silloin kun sitä eniten tarvitsee. Imetystä käsitellään helppotajuisesti, humoristisesti, ymmärtävästi ja lämminhenkisesti. Kirjaan on koottu valtavasti tavallisten äitien imetyskokemuksia ja kommentteja ja sivuilla on tilaa omien merkintöjen ja pohdintojen tekemiseen. Merkintöjä ja pohdintoja tekemällä kirjasta saisi koottua kivan muiston omasta imetysmatkasta. Kirjan luettuani oma mielikuvani imetyksestä on muuttunut. Se tuntuu edelleen mystiseltä, latautuneelta, potentiaalisesti kivuliaalta ja pelottavalta. Kirjan kokemusten ja kuvausten myötä olen kuitenkin alkanut odottaa sitä innolla ja uskon että lopulta imetyksestä tulee tärkeä ja rakas osa omaa äitiyttä ja vauvavuotta. Tai siten ei, mutta sekään ei ole maailman loppu.
Synnytys: Matkaopas synnytykseen ja sieltä takaisin
Laura Kosonen (2018)
Kirja on juuri sitä, mitä siltä nimen perusteella voi odottaa. Tutkittua tietoa, kokemuksia ja kätilöiden vinkkejä kokoava kirja käsittelee tiiviissä paketissa kaikkea synnytkseen valmistautumisesta lapisvuodeaikaan ja toipumiseen. Sanoisin että tämä voisi olla hyvä opas synnytykseen valmistautumisen aloittamiseen.(jos siis aikoo ylipäätään valmistautua) Itse koin tämän luettuani, että haluan vielä syventyä aiheeseen lisää. Luettuani kuitenkin tiesin edes mihin suuntaan lähteä ja mistä tarvitsen lisää tietoa. Kukin tietysti valmistutuu niinkuin tykkää ja monelle tämä matkaopas varmasti jo riittääkin. Erityisen kivoja olivat kätilöiden vinkit sekä se,miten lukija johdatettiin läpi suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän synnytysmyllyn kädestä pitäen, faktoihin perustuen ja pelottelematta, mutta kaunistelematta.
Synnyttäjiä on yhtä monta erilaista kuin on matkaan lähtijöitä. Jokaiseen synnytys jättää omanlaisensa jäljen.
Kestovaippailusta: Vaippailmiö
Tiina Tornström (2010)
Tämä ei sen ihmeempiä selittelyitä kaipaa. Kyseessä on ainoa löytämäni kestovaippoja käsittelevä kirja. Opas murtaa sitkeimpiä kestovaippailuun liittyviä myyttejä, ohjeistaa aloittelijan alkuun ja kertoo parhaat vinkit kestovaippa-arkeen. Lopuksi on tarjolla vielä ohjeita ja kaavoja vaippojen ja imujen ompeluun. Jos kestovaippailu kiinnostaa edes hiukan tai kokeilumielessä, kannattaa tää selata läpi. Itsellä meni lukemisessa kaksi iltaa, reiluun 150 sivuun mahtuu kaikki oleellinen.
Vauvan uni: Unihiekkaa etsimässä
Anna Keski-Rahkonen, Minna Nalbantoglu (2015)
Tämä oli IHAN PARAS! Jos meitä joku vauvan syntymässä pelottaa, se on vuosikausien valvominen. En osaa sanoa, onko tuttujen lapsiperheiden kauhutarinat liioiteltuja vai onko elämä todella tästä eteenpäin seuraavat 8 vuotta pelkkää valvomista ja kärttyisessä sumussa kulkemista? (Pliis kertokaa!!!) Tätä kirjaa lukiessa kivi vierähti sydämmeltä. Tosiaalta ymmärsin, että jonkin verran tullaan varmasti valvomaan. Se on väistämätöntä ja siihen kannattaa varmaan suhtautua sillä asenteella. On kuitenkin myös paljon, mitä voi (ainakin yrittää) tehdä koko perheen yöunien parantamiseksi. Samalla kirja laittoi uusiksi hatarat käsitykseni unikouluista. Vanhemmuuteen suhtaudutaan ymmärtävästi, armollisesti ja käytännöllisesti. Ja tutkittuun tietoon todellakin nojataan, joka käänteessä ja luottamusta herättävällä tavalla. Ei siis vain mainita että ”tutkimusten mukaan”, vaan kerrotaan tarkasti, minkä tutkimusten ja kuinka luotettavia nämä ehkä ovat. Tästä huolimatta kirja onnistuu olemaan helppolukuinen ja sisältää valvomisesta väsyneille aivoille sopivia ”Toimi näin:” listoja. Todella suosittelen!
Kansainvälistä näkökulmaa (1): Kuinka kasvattaa BEBE?
Pamela Duckerman (2012)
Tämän kuuntelin äänikirjana jo alkuraskaudesta. Tarinoiva tyyli sopii hyvin äänikirjaformaattiin. Kirja avaa suomalaiselle näkökulmaa kahteen erilaiseen kasvatus- ja äitiyskulttuuriin: amerikkalaiseen ja ranskalaiseen. Yhdysvaltalainen äiti ja kirjoittaja on ranskassa perheineen asuessaan alkanut ihmetellä amerikkalaista kasvatuskulttuuria, joka näyttää tekevän vanhemmuudesta kärismystä ja lapsista kurittomia. Hän haluaa selvittää, mikä on Ranskalaisen kasvatuksen, tyynesti käyttäytyvien ja läpi yön nukkuvien ranskalaislasten ja levollisten ranskalaisvanhempien salaisuus.
Kirjassa käydään läpi Ranskalaisia kasvatusoppeja ja arkista filosofiaa Yhdysvaltalaiseen vertaillen. Vaikka ei ensinäkemältä uskoisi, kirjassa esitellään myös alan tutkimusta.
Kyseessä on tietenkin vain yksi näkökulma asiaan, ei koko totuus. Kenenkään tuskin kannattaa kasvattaa lapsiaan yksin tämän kirjan ohjeiden mukaan. Itselle tämä tarjosi paitsi viihdettä eri kulttuurien piirteistä kiinnostuneelle, myös vertailukohtaa Suomalaiselle, paikoin hyvin paljon Yhdysvaltalaista kasvatuskulttuuria muistuttavalle kansalliselle totuudelle.
Kansainvälistä näkökulmaa (2): Islantilainen kodinonni
Saru Rämö (2018)
Islannissa asuvan Satu Rämön kirja kertoo ihastuttavalla tavalla islantilaisesta perhe-elämästä, tasa-arvosta ja lastenkasvatuksesta. Kirjoittaja nostaa esiin yllättäviä pikkuseikkoja ja tarkastelee asiaa monesta näkökulmasta, asettamatta maita ja kulttuureja sen enempää mihinkään paremuusjärjestykseen. Islantilaisesta arjesta välittyvä rento ja suorasukainen kuva on käsinkosketeltava. Kyläyhteisömäinen maa kuulostaa kadehdittavan sympaattiselta ympäristöltä lastenkasvatukseen. Kirja esittelee myös erään selkeän kehityskohdan suomalaistakin lapsiperhearkea koskien: Islannissa lasten harrastaminen on järjestetty koulun jälkeen, kaikille ja koulun tiloissa. Tämä takaa paitsi tasa-arvoiset harrastusmahdollisuudet, lapsille turvallista ohjattua tekemistä koulun jälkeen ja vanhemmille hieman lisää omaa aikaa kun harrastuksiin kuskaaminen jää vähemmälle. Minuun tämä upposi kuin häkä. Ehkäpä koska Islanninympärysmatkan jälkeen pystyin hyvin eläytymään arkeen karussa (mutta ah niin kauniissa) ympäristössä ja tiiviissä yhteisössä.
Raskaus, äitiys ja mieli: Hullu kuin äidiksi tullut
Irene Naakka (2018)
Äitiyttä käsittelevästä Mutsie-blogistaan tunnettu Naakka kuvaa kirjassaan samaistuttavasti lisääntymiseen liittyvää tunteiden vuoristorataa ja mielen myllerrystä lapsihaaveista tai pohdinnoista synnytykseen ja äidiksi tulemiseen.Hän käsittelee suorapuheisesti myös synnytyksen jälkeistä masennustaan ja siitä selviämistä.Tämä kirja on omasta mielestäni juuri oikealla asialla: se puhuu ja kannustaa puhumaan äitiyteen liittyvistä asioista ja tunteista, vaikeistakin, jotka koskettavat suurta osaa meistä, mutta joista useimmiten vaikenemme.
Äitiys yhteiskunnassa: Äitikortti 
Anu Silferberg (2013)
Filsofinen ja kantaaottava, ja siksi ei mitenkään yllätä että upposi sosiologinrenttuun. Tästä nauttivat varmasti kaikki oman elämänsä (piilo)anarkistit. Kirja kyseenalaistaa äitiyteen liittyviä ennakkokäsityksiä, vanhemmuuden kulttuurisia piirteitä ja tarttuu sellaisiin naiseutta koskeviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten ekoäitiys, hormonaalinen ehkäisy, seksuaalisuus ja seksivalistus, imetys ja lapsettomuus.
Sävy on provosoiva, törkeä ja hauska. Kirjasta et mitään toimintaohjeiden listaa löydä, mutta saat ehkä eväitä olla äitinä hiukan vapaammin ja itsenäisemmin. Teos kannustaa kysymään vanhemmuuteen, äitiyteen ja naiseuteen liittyvien totuttujen käytäntöjen äärellä: Miksi? Miksi tämä on näin vaikeaa? Miksi tämä tuntuu väärältä? Miksi tämä on normaalia?
Lasten saaminen ei muuta ihmistä. Äitiys ei ole ammatti. Ihmisenmaito on poliittinen ruokalaji. E-pilleri ei vapauttanut naisia vaan miehet. Vanha kansa ei ole erityisen viisasta. On ainoastaan itsekkäitä syitä hankkia lapsia. Ihminen on kehonsa.
Ei muuta kuin hyviä lukuhetkiä. Edesmenneen ajattelijan, Jörn Donnerin sanoin: Lukeminen kannattaa aina!
