12.3.2020 aessi

Sattuman sanelema tyyli

Kun hankkii tyylinsä kirpparilta, oli se sitten pukeutumista tai sisustusta, antaa sattumalle ison roolin oman tyylin rakentumisessa. Voit vaikuttaa vain siihen, mitä kirpparikierrokselta tarttuu mukaan, mutta et tarjontaan. Jostain syystä tämä secondhand-muotiin ja sisustukseen liittyvä piirre viehättää mua suuresti. Kirppistelijät tietää, että jonkun tietyn tarkkaan rajatun tuotteen metsästäminen vaatii aikaa ja tuuria. Eikä täsmäiskumielessä kannata yksittäiselle hyllikirppikselle välttämättä suunnata ollekaan.

Sen sijaan teen aina ennen kirppikselle menoa itselleni listan siitä, minkä tyyppistä olen tällä kertaa vailla. Kenkiä? Koruja? Matto? Lista säästää aikaa ja auttaa suuntaamaan katseen tavarapaljoudessa oikeaan paikkaan. Rekkiin, hyllyyn, lattiatasoon… Lisäksi se hiukan hillitsee keräilyhimoa, listan ulkopuolelta ostamiseen vaaditaan painavat perusteet.

Ajattomat, simppelit mutta muotoilultaan jotenkin erityiset, kevyet, vintagehenkiset, jopa antiikilta haiskahtavat korvikset 2e, Kirppis Center Manhattan

Tarinoita

Kiintymyksemme tavaraan perustuu esineisiin latautuneisiin merkityksiin ja tunteisiin. Tavaran käyttöarvo, vaikka onkin tärkeää seikka, näyttele ostopäätöksessä usein sivuosaa. Halpahallista eurolla ostettu ämpäri on helppo unohtaa marjametsään, sen sijaan mummolasta peräisin oleva, isoisoäidin lypsyllä sodan jälkeen käyttämä sinkkiämpäri on arvokas perintökalleus, jota ei viedä ulos ruostumaan alunperinkään. Molemmat ovat ämpäreitä.

Tämä esineiden merkityksellisyys on osa kirppistyylin viehätystä. Siis ethän sä sitä tarinaa juuri koskaan tiedä, mutta esine itsessään ja vaikkpa se minkälaiselta myyntipöydältä tai hyllyltä se löytyy, kertoo riittävästi. Voit ainakin kuvitella päässäsi mitä kaikkea sopivasti kulahtaneet tennarit tai 50-luvun keittiövaaka ovat nähneet, missä kulkeneet ja kenen kanssa.

Kirppishommien kohdalla esineiden tarinallinen ulottuvuus ja tunnelataus toteutuvat ja toimivat ihan itsestään. Tätä samaa ideaa yrittävät ilmeisen hyvällä menestyksellä hyödyntää esimerkiksi lähes kaikki vaatemerkit. Joskus kyse on vain tyhjyyttään kumisevasta brändistä, joka ei perustu mihinkään todelliseen. Joskus puolestaan ajan myötä saavutetusta ikonisesta statuksesta ja sitä kautta tuotteisiin latautuneesta nostalgiasta ja tunteista. Toisinaan tuotteisiin ladataan tunnetta ja merkitystä yrityksen arvojen ja tuotteiden takana olevien inhimillisten tarinoiden tai vertais- ja vaikuttajamarkkinoinnin kautta. Tämä on iso osa kuluttamisen tuomaa nautintoa. Yritän kuitenkin aina muistaa, että tämä on myös äärimmäisen tehokas keino saada meidät ostamaan vaikka emme tarvitsisikaan.

Kenelle lienee kuulunut tämä mystisen vihreä neule. Kyseessä aito mummovaate, päällystettyine nappeineen ja helmikirjailuineen. Hassisen kirppis, 4e.

Low risk, high reward

Second hand-shoppailu voi olla edullista, tai sitten ei. Nykyään tuotteen second hand-status kun näyttää olevan usein perusteena kovalle hintapyynnölle. Käytetylle tavaralle riittää kysyntää ja hinta kohoaa, hölmöltä juttu alkaa näyttää, kun henkkamaukka-topit maksaa kirpparilla tuplasti sen, mitä uutena. Toisin sanottuna olemme yhä useammin valmiita maksamaan siitä, että tuotetta on jo käytetty, joku muu on ostanut sen ennen meitä. Tämä liittyy todennäköisesti ekologisuuteen ja eettisyyteen, sekä siihen, että kirppisvaatteiden käyttäminen toimii statussymbolina, ja ihan vaan siihen, että se on muodikasta.

Jos ja kun laatuvaatetta saa edelleen suurimmaksi osaksi käytettynä hiukan edullisemmin, mahdollistaa tämä vähän riskialttiimpien tyylien kokeilemisen ja laatikon ulkopuolelle katsomisen. Itse en todellakaan ole ollut mitenkään persoonallinen pukeutuja ennen kun aloin ostaa käytännössä kaiken kirppareilta viitisen vuotta sitten. En tiedä olenko varsinaisest vieläkään, mutta on tämä silti tuonut valtavasti väriä ja ilmettä mun vaatekaappiin. Jos ostos osoittautuu virheeksi, se harmittaa edullisen kirppislöydön kohdalla hiukan vähemmän.

Tätäkään liivä en olisi varmasti vaatekaupassa edes kokeillut. Se kuitenkin toimii tosi kivasti noiden mun suuresti rakastamien kaiken maailman mustien tunikoiden kanssa. Hassisen kirppis 8e.

Osana kulutuskulttuuria

Edes yksinomaan kirippikseltä ostamalla ei pääse irtisanoutumaan kulutuskulttuurista. Kirpputori on yksi keskeinen linkki tavaroiden elämänkaaressa. Ketju alkaa tuotekehityksestä ja jatkuu tuotannon, myymisen, ostamisen ja käyttämisen kautta tuotteen hävittämiseen. Kirpputori kiilaa tässä tuohon käyttämisen ja hävittämisen väliin, antaen tavaralle mahdollisesti useita uusia käyttäjiä. Se on tietenkin helkkarin hyvä homma, mutta jos asiaa miettii hiukan pidemmälle, tajuaa, että käytetyn vaatteen kysyntä toisaalla, mahdollistaa osaltaan vaatteiden ylikulutusta ja harkitsematonta shoppailua toisaalla. Eikä pelkästään mahdollista, vaan riippuu siitä. Esimerkiksi hyllykirppiksillä tulee toisinaan vastaan kuukaudesta ja vuodesta toiseen pysyviä, selvästi samoille myyjille kuuluvia hyllyjä, joista näkee, että shoppailu on lähtenyt pahasti käsistä. Rekeissä roikkuu täysin uutta tavaraa alkuperäisine hintalappuineen. Myyjä saa ilmeisesti tavaroista vielä ihan kelpo hinnan, riihikuivaa käteistä jolla voi paikata himoshoppailun tekemää lovea lompakossa tai ostaa lisää. Nettikirppikset ovat tehneet tämän vielä astetta helpommaksi. Pahimmassa tapauksessa päädytään kiihdyttämään älytöntä shoppailua. Kirpparilla käymällä ei siis voi yksiselitteisesti pestä käsiään vaateteollisuuden sotkuista. Hiukan selvemmillä vesillä liikkuu, jos ostaa vain tarpeeseen, myös kirppikseltä.

Tämä YoZen-merkkinen trikoomekko löytyi alkuperäisissä hintalapuissaan noin 30 euroa alkuperäistä hintaansa halvemmalla. Nämä kallimmat käyttämätömät merkkivaatteet, jonkun toisen katkerat virheostokset voi olla kaikesta huolimatta tosi hyviä löytöjä. Ja hei, tämä mahtuu myös mahan kanssa! Hassisen kirppis 40e.

Erottautumista

Massamuotia tuottavat ketjut on olleet hiukan vaikeuksissa, kun me kuluttajat ei yhtäkkiä enää halutakkaan näyttää kaikki samalta. Vanhoina hyvinä aikoina, kun materiaalit maksoivat sekä rahaa että vaivaa ja vaatteet tehtiin itse, muotia seurattiin hyvin rajallisesti. Muotia oli, tietenkin, mutta se oli hyvin harvoille syy hankkia uutta. Siinä 80-luvun paikkeilla, kun massamuoti ja kulutuskulttuuri rantautui Suomeen toden teolla, alkoi olla muodikasta ja cool hankkia noita massatuotettuja, teollisia tuotteita. Mutsin neuloma villapaita olikin yhtäkkiä vähän nolo ja Levikset, samanlaiset kuin kaikilla muillakin, ne oli saatava. Kyllä, ihmisillä on kasarilla ja ysärilläkin ollut yksilöllisiä tyylejä, massamuoti vain oli muodikasta. Muotitaloilla ja yrityksillä oli suuri valta tyylien sanelemisessa. Näillä spekseillä mentiin pitkään, ehkä suunnilleen 2010-luvulle asti, ja näillä spekseillä henkkamaukat ja muut kasvoivat massiivisiksi monstereiksi.

Nyt näyttää siltä, että massamuoti on mennyt muodista. Cooleimmat tyypit, vaikuttajat ja edelläkävijät kulkevat vintagevaatteissa. Vintageen ja käytettyyn pukeutuminen on täydellinen erottautumisväline paremmalle väelle (Juliaihminen kirjoitti tästä taannoin hyvän sosiologilarpin sisustukseen liittyen). Tyylin kokoaminen käytetyistä vaatteista vaatii massamuotiin nojaavaa tyyliä enemmän aikaa ja vaivaa, todellisten helmien kohdalla myös rahaa. Se vaatii vahvaa yksilöllistä makua ja esteettistä silmää. Jonkun vaatteen tyylikkyys ei määrity muotitalon toimesta, vaan käyttäjä määrittää sitä enemmän itse. Näistä kaikista arvostetuista ominaisuuksista voi pyrkiä viestimään pukeutumalla vintageen ja kirppiskamaan. Lisäksi samalla tulee viestineeksi omista eettisistä ja ekologisista arvoistaan. Kirppikseltä ostava ei siis automaattisesti ole yhtään vähempää muodin orja kuin muutkaan. Täytyy vaan toivoa, ettei eettinen ja ekologinen kuluttaminen mene koskaan muodista, kuten kaikki muu maailman historiassa on tähän mennessä tehnyt. Ellei se sitten korvaudu sillä, että oikeasti kulutamme valtavasti vähemmän.

Laukkujen ostaminen kirpparilta on kivaa ja vaivatonta. Siksi sen suhteen jotuukin usein harjoittamaan hiukan itsekuria. Kuvassa viimeisin laukkulöytö, tekonahkainen olkalaukku. Hassisen kirppis 10e.

Yksi kaikkien aikojen suosikkilöydöistäni, nahkainen, sikavanha, osittain korpuksi käpristynyt postimiehen olkalaukkua muistuttava luottokassi. Puutorin kirppis 5e.

Toinen vanhoista luottolaukuistani. Nahkaa en ostaisi koskaan uutena. Ja onhan tuo elämää nähnyt nahka paljon kivemman näköistäkin kuin uusi. Sitä kirppistä ei taida enää olla olemassakaan, josta tämän ostin.

Hauskaa ja fiksua

Mä olen aina just tällainen ilonpilaaja, että otan käsittelyyn jonkun kivan iloa tuottavan asian ja alan sitten selittää millä kaikilla tavoilla sekin on vain osa kapitalistin salajuonia tai ilmentymä ihmisen turhamaisuudesta. Musta on kuitenkin tärkeää miettiä oman käyttäytymisen laajempia seurauksia hiukan pidemmälle, ainakin jos oikeasti haluaa elää vähän kestävämmin. En silti pelkää myöntää, että rakastan kirppiksiä, sitä jännittävää metsästystä ja löytämisen iloa. Olen iloinen että kirpparilla voin toteuttaa tätä luolaihmisiltä perityvää keräily-/metsästysviettiäni hiukan puhtaammalla omatunnolla kuin kauppakeskuksissa. Pidän siitä, että kaikkiin kaapissa oleviin vaatteisiin liittyy vahva muisto siitä, koska ja miten se on hankittu, mielikuvia ja merkityksiä aivan eri tavalla, kuin silloin aikanaan niihin uutena, hetken mielijohteesta kaupoista tai netistä ostettuihin vaatteisiin.Olen säästänyt aivan naurettavan paljon rahaa ostamalla kirppikseltä. Samalla kuluttanut aivan naurettavan paljon aikaa, jota olisin voinut käyttää johonkin ”järkevämpään”. Mutta enpä käyttänyt, enkä kadu hetkeäkään.