Keväsisutukseen ilmettä kirpparilta
Lähdin eilen hetken mielijohteesta kirpparoimaan Hassisen kirppikselle. Kyseessä on turkulainen Nummessa sijaitseva klassikko. Perinteisen hyllykirpputorin yhteydessä on myös antiikkia ja second hand designia myyvä huonekalutori. Sen ja puutalovoittoisessa hipsterikaupunginosassa sijaitsevan liiketilansa vuoksi, Hassinen on varmaan tällä hetkellä paras paikka lähteä tekemään sisustuslöytöjä. Tämä mielessäni pakkasin eväät mukaan ja kaasutin turun Nummeen. Itsellä koko hyllykirppispuolen koluamiseen kului kolmisen tuntia. Ei siis mikään pikavisiitti.
Iloista asiakaspalvelua on kirppiksillä harvoin tarjolla. Ainakaan näissä Hassisen kaltaisissa perinteisissä mestoissa. Itse en kyllä sitä niin ole kaipaillutkaan. Kunha saa kierrellä rauhassa. Plussaa Hassiselle siisteydestä, sekä hyllyillä että yleisesti tilassa. Perinteisellä mestalla tarkoitan tässä ehkä sitä, ettei ns. imagopuolen juttuihin tai liiketilan somistamiseen ole kauheasti panostettu. Tarkoituksena on laittaa tavaraa liikkeelle. Sitä tavoitetta itse ainakin tällä reissulla tulin ansiokkaasti edistäneeksi.
Ukkometso ja akkametso
Tämä hieman kulahtanut metsopariskunta rimpulakehyksissä pisti silmään heti kierroksen alussa. Mulla on aina ollut joku fiksaatio eläinhahmoihin sistuksessa. Tällä hetkellä menossa on lintuvaihe ja siihenhän nämä sopii kuin nyrkki silmään. Poimin nämä kärryyn alimmaisiksi heti alussa ja yllätyin lopuksi kassalla iloisesti, kun olin jo unohtanut, mitä aarteita sitä olikaan kolme tuntia sitten tullut löydettyä.
Ajatuksena oli alunperin laittaa nämä vierekkäin meidän sängyn yläpuolelle. Ukko miehen puolelle ja akka mun puolelle. Alkoi kuitenkin pirullisesti häiritsemään silmää tuo, että he katsovat samaan suuntaan. Paikat löytyi lopulta olohuoneen puolelta.
Tasselityyny
Mukaan tarttui lisäksi kaksi pellavaista tyynyliinaa hauskoilla tupsukoristeilla. Kuvassa vain toinen, koska toisessa huomasin pientä tahraa, jota ajattelin vielä yrittää poistaa soodapesulla. Toisessa tyynyliinassa on vaalean vihertävä pystyraitakuosi. Toivottavasti saan sen vielä käyttökuntoon.
Putelit
En tiedä mitä virkaa nämä söpöt sipulimaiset pikku pullot on toimittaneet. Nyt ne löysivät paikkansa tuosta olohuoneen ikkunan edestä pölkyn päältä, missä valo siivilöityy kauniisti niiden läpi.
Kaunista kangasta
Kun näin tämän kankaanpalan, en tiennyt mitä sillä tekisin. Ostin kuitenkin ja varmaan sille vielä löytyy jotain järkevämpääkin käyttöä kuin tämä. Kangas on laskeutuvaa ja hiukan läpikuultavaa, ehkä siis johonkin vaatteeseen? Katsotaan. Sillä aikaa se saa tuoda väriä meidän muuten sairaalanvalkoiseen käytävään.
Pieni villamatto
Meidän koirat on selvästi kaivanneet tuohon keittiön lattialle lämmintä makuualustaa. En vain ole löytänyt siihen sopivan kokoista ja väristä mattoa. Nyt tärppäsi, pieni harmaa-valko-mustapilkullinen villamatto. Koirat ottiva heti omakseen ja makoilivat molemmat siinä illalla pitkän tovin.
Happea hedelmille
Tämä kermanvärinen metallirunkoinen hedelmäkori oli nappilöytö. Kiva kun korin pohjalle näkee, voi sitten syödä siinä rajoilla olevat hedelmät ennen kuin ne mätänee. Tai ottaa pois ne menetyt tapaukset ennen kuin on liian myöhäistä myös muiden osalta. Toisaalta, ehkä hedelmät ei tässä ehdi mennä huonoksi ihan niin nopeasti, kun saavat happea joka puolelta. Mikään ei pistä vihaksi niinkuin omasta tyhmyydestä ja laiskuudesta aiheutunut ruokahävikki.
E niinkuin minä
Mitä olette mieltä, antaako oman etunimen alkirjaimen esittely sisustuksessa ympäri kämppää ihmisestä jotenkin itsekeskeisen kuvan? En tiedä, enkä tullut sitä miettineeksi kun tämän ostin. Nätti se on joka tapauksessa. Lisäksi, ollaan hiukan pyöritelty mukulalle yhtä e:llä alkavaa nimeä. Niin että tämä saattaa kuitenkin lopulta päätyä vauvan huoneeseen.
Kannulle kaveri
Olen perinyt lapsuudenkodista sellaisen tavan, että keittiössä pitää olla yksi luottokannu. Suunnilleen viimeisen vuoden ajan kyseistä virkaa on toimittanut kuvassa näkyvä isompi valkoinen Arabian kannu. Kannu on varustettu sillä kuuluisalla piippuleimalla, mutta oikeastaan se on keräilymielessä arvoton. Nokassa on meinaan peni lohkeama (on Palsamäen opit menneet perille). Meille se päätyi sattumalta naapurin tehdessä muuttosiivousta ja on ollut siitä asti erottamaton osa meidän arkea. Tämä kannuhomma on siinä mielessä huijausta, ettei tuo pieni arabian kermakko ole Hassiselta, vaan Iittala Outletin vintagehyllystä. Halusin vain esitellä senkin.
Kiss my Turku
On muuten jonkun mainostoimiston hörhöt keskineet Turulle nerokkaan sloganin. Siinä kiteytyy hienosti se, miten on vaan parempi ownata asema Suomen persreikänä, kun ei siitä eroonkaan taida päästä. Kotiseuturakkauden ilmaiseminen on ollut pinnalla sisustuksessa viime vuosina. Wannabe turkulaisena en meinannut pysyä pöksyissäni, kun Hassiselta löyti tämä kultakimpale: Pukkilan Turku-aiheinen laatta. Kuvituksessa legendaarinen Sigyn-laiva jokirannassa ja taustalla näkyvä Tuomikirkon torni.
Lopulta koko reissuun kului reilu satanen. Sisustusjuttujen lisäksi löytyi jotain vaatettakin. Hassinen on muutakin kuin hyvin toimiva peruskirppari. Sillä ei ehkä ole brändiä, siellä ei ole söpöä, palvelu ei ole iloista eikä some preesens ole tuoreempien kilpailijoiden veroinen. Yksi vahvuus sillä kuitenkin on. Siellä myytävissä tavaroissa on luonnetta. Ei pelkkää geneeristä ketjuliikeroinaa, vaan aitoja vanhoja, hassuja, rumia, mielenkiintoisia, kauhtuneita, rakastettuja ja persoonallisia esineitä. Esineitä joilla on tarinoita kerrottavanaan. Johtuneeko siitä, että Hassisella irtaintaan myyvät myös vanhat ihmiset, joille itselleenkin on kertynyt tarinoita kerrottavaksi.
Lue myös:
Helmikuun turhake: Tuhat ja yksi siisvousainetta
Helpot liivinsuojat kierrätysmateriaaleista