Viikon parhaat (pahimmat)
On pakko kirjata edeltävän viikon parhaat heti, kun ne on tuoreena mielessä. Viikon kohokohdat. Hyvät ja huonot.
Torstaina 5.5. keittiön asennus tuli valmiiksi.
Perjantaina 6.5. odotettiin putkimiestä, joka ei koskaan tullut.
Lauantaina 7.5. asioitiin kaupassa ja väisteltiin ihmisiä maskit päällä. Meillä. Melkoisen monet liikkuvat ilman.
Viikkoon mahtui kaksi tärkeää juhlapäivää
Sunnuntaina 8.5. vietettiin äitienpäivää. Syötiin yhdessä mummon ja vaarin kanssa. Oli kakkuakin.
Pikkuneti kävi nopeasti ennen ruokailua äitinsä kanssa. Sekös ilahdutti mummoa ja vaaria.
Ei siinä mitään ihmeellistä, h-hetkestä tuli kuluneeksi 30 vuotta.
Maanantaina 9.5. oli hääpäivä.
Meidän yksiköstämme 50 % muisti asian. Ei siinä mitään, mutta uumoilin, että viime vuodesta olisi tullut mieleen kirjata asia almanakkaan. Onneksi oli äitienpäiväkukkia sentään.
Oli koululaisten lakon viimeinen päivä ja sain pikkuneidin seurakseni. Tehtiin pari podcastia ja käytiin mökkiretkellä. Pikkuneiti tuli eka kerran mummolaan omalla pyörällä ihan yksin. Pyöräiltiin yhdessä takaisin kotiin.
Terveyshuoliakin ilmeni
Tiistaina 10.5. olin gastroskopiassa.
Yök. Muuta vikaa ei löytynyt paitsi, että ruokatorveni supistelee hiukan liian ärhääkkäästi. – ”Sitten vaan pitää pureskella hyvin ja syödä hitaasti. Mitään hätää ei ole”. Toimenpiteen jälkeen sanoin kotiprofessorille, että nyt pitää saada ruokaa. Että olisiko nyt se hetki, että juhlitaan hääpäivää. Siinä syödessä kysyin, että muistaako, monesko on kyseessä. ”Ööööö olisko 20. Eiku 30 tai 40”. Kysyin, että etkö laita näitä juttuja allakkaan. No kun oli unohtunut. Mutta nyt kuulema on.
Keskiviikkona 11.5. odotin keittiön liesituulettinen aktiivihiilisuodattimen tuloa. Oli unohtunut paketista.
Torstaina 12.5. olin puhelinvastaanotolla kardiologini kanssa. Verenpaine tuntuu asettuneen tavoitteeseen, ainakin liki ollaan. LDL – kolesterolia pitää saada alemmas. Tavoite on kova. Lisää lääkettä.
Perjantaina 13.5.oli kauppapäivä. Mummon mielestä. Paikallinen marketti ilmoitti nimittäin edullista jauhelihaa kilon paketissa. Tätä tarviketta ei siis voitu ostaa torstaina Lidlissä, koska lehdessä oli mainos edullisemmasta. Siis hampaita kiristellen aamulla markettiin ennen kuin isompia määriä maskittomia ihmisiä ehtii paikalle. Löysin sitten tarjouksesta mummolle pikkuhousujakin. Tosin niiden hankinta meni pieleen. Sain mennä hakemaan uudet isommat. Onneksi pakkaukset olivat ehjät ja sentään vaihtoivat. Vastoinkäymiset ehkä liittyvät siihen, että oli perjantai ja 13. päivä?
Tänään aamulla 14.5. muistin, että tyttären väitöstilaisuudesta tulee huomenna 15.5. kuluneeksi kaksi vuotta. Kuva tekemästäni lahjasta ”The Hattu” miniatyyrityöstä putkahti sopivasti FB-muistoihin.
Sydän menee sykkyrälle, kun muistan, miten koronan vuoksi hyvin ansaittu karonkka ja sen jatkot oli peruutettava. Onneksi sentään 10 läheisintä pääsi rakennuksen aulatilaan onnittelut viemään. Ja mikä hienointa, Lauri Tähkä tuli livenä aulaan laulamaan tyttären lempibiisit. Toinen oli Ei saa luovuttaa. Toista en muista.
Semmoinen viikko. Pahinta taisi olla tuon hääpäivän unohdus. Eikä gastroskopiakaan kiva ollut. Parasta oli valmistunut keittiöremontti ja pikkuneidin kanssa vietetty mökkiretki ja pyöräajelu takaisin kotiin. Siinä ne. Viikon kohokohdat. Mitä sinulle on tapahtunut?
Elämöä on.
Terveisin EijaL