Hiihtolomaviikon huippuhetket
Kyllä olikin jännä viikko. Alustavasti oli sovittu, että tyttärentytär tulee mummolaan, mikäli terveinä ollaan. Käytännössä se merkitsi koronatestien ottamista niin heillä kuin meilläkin. Minä otin varmuudeksi jo viikko sitten, kun piti kahvitella mummon ja vaarin kanssa, sitten uudelleen keskiviikkona, kun piti mennä tutkimuksiin ja lopuksi vielä torstaina, kun oli hiihtoloman yökylän aika. Kaksi yötä sovittuna. Hiihtoloma kotimaisemissa.
Kauas ei tarvinnut lähteä. Riittää, että oltiin yhdessä.
Miten sitten kävikään? Hiihtolomaviikko kotimaisemissa ja mökillä. Olikin koko viikon huippuhetki, kun pääsimme myös talvisaunaan ja sen päälle parvelle nukkumaan. Kauas ei tarvinnut lähteä. Riittää, että oltiin yhdessä.
Alkuviikolla pääsimme ulkoilemaan ja hiihdimme Imipivaaran ladulla. Suosittelen! Helpommaksi ei hiihtämiseen ryhtyminen tule. Kaikki tarpeelliset vehkeet monoja myöden saa vuokrattua, eläkeläishinta ei päätä huimannut. Menimme heti klo 11.00, jonoa ei ollut ja laduilla mahtui hyvin sauvomaan.
Seuraavana päivänä oli vuorossa Kuralan Kylämäen lumiukkobingo.
Reitin varrella oli pieniä lumiukkoja. Niiden yhteydessä oli myös mukavia tehtäviä.
Omatoimisesti liikuimme bingolappusen kanssa ja löysimme kaikki. Visaisin tehtävä oli keksiä ”salasana” viimeisellä rastilla. Keksitkö sinä? Meillä siihen meni tovi jos toinenkin. Vasta autossa kohti mökin nuotioretkeä sen pikkuneiti keksi.
Torstaina pääsimme testien jälkeen yökylämoodiin. Edellisestä olikin jo aikaa. Kaikki sen tietää miksi. Ehdimme luistella, leipoa laskiaispullat, pelata shakkia (Kotiprofessori hoiti sen puolen), pääsimme mökille, teimme nuotioruokaa, sanunoimme ja kömmimme illan pimetessä parvelle nukkumaan. Kotiprofessori oli nuotiota vahtimassa ja herkut syömässä, mutta lähti sitten yöksi kaupunkikotiin. Se ei meitä haitannut. Saunassa oli 65-70 astetta. Se riitti mainiosti. Minä en uskaltanut lumeen mennä, mutta ihastelin seuralaiseni rohkeutta. Mökkiin kavutessamme piti käyttää otsalamppua. Muutaman muistipelikierroksen ja iltapalan jälkeen uni tuli nopeasti. Heräsimme aamulla kirkkaaseen talvipäivään.
Leipominen on aina kivaa
Matkasimme mummon ja vaarin luo förillä – lunta tuprutti!
Eipä tarvinnut kauas lähteä.
Kun pikkuneiti oli lauantaina turvallisesti palautettu kotiinsa, oli hämmentävän hiljaista. Kukaan ei pyydä ”kato mummo”, ”arvaa mitä mummo”, ”pelataanko muistipeliä”, ”saanko käyttää tietokonetta ja tulostaa”. Ei kuulu hyräilyä, ei rapise keittiön se-kaappi-josta-yleensä-jotain-kivaa-löytyy.
Hiljaisuus saatiin korvattua ryhtymällä keittiöremontin edellyttämään kaappien tyhjennykseen. Tavaramäärä katsellessani mietin, että meillä on kahden asunnon verran astioita, kattiloita, aterimia ja liinavaatteita. Ja vain kolmen askeleen päässä toisistaan…
Maanantaina vanha keittiö saa kyytiä. Keittiöremontista kerron tuonnempana lisää. Nyt on nukkekotiaskarteluun pyhitetty verstashuone täynnä keittöstä tullutta tavaraa.
Aika tapahtumarikas viikko! Hiihtoloma kotimaisemissa.
Elämä on.
Terveisin EijaL