Niksinurkka – Mitä tekisit turkista?
Kävelyllä ne parhaat ideat syntyvät. Kävely saa ajatukset liikkeelle. Pahimmatkin pulmat selkiintyvät. Elämäni aikana olen monesti sen todennut. Tyttären kanssa tallustellessa mietin eräänä iltana ääneen mummon vanhan turkin kohtaloa. Se roikkuu mummon naulakossa (itse asiassa niitä on kaksi). Vaatteena turkki ylipäätään ei minua kiinnosta. Turkin käyttäminen on jo vanhanaikaista. Minulle se on aina ollut outo vaate. Mummon turkit ovat minulle liian pieniäkin. Siinä sitten välillä tikahduksiin asti nauraen kehittelimme turkeille jatkoelämää.
Seuraavia syntyi yhden tunnin kävelyn aikana:
Muodistetaan turkista lyhyt turkkijakku.
Samasta saa vielä turkisliivin.
Turkishattukin syntyisi. Paha vain, se litistää hiukset hikisesti päänahkaan kiinni.
Lopuista paloista muffi käsiä lämmittämään. Se kuitenkin todettiin talvikeleillä turvallisuusriskiksi. Nimittäin jos kaatuu ja kädet ovat muffin sisällä, niin siinäpä on ainakin kädet murtuneet elleivät ihan poikki ja pahimmassa tapauksessa kallovamma. Tosin turkishattu pehmentäisi iskua.
Kyllä krimiturkin palanen suojaisi hienosti talvipyöräilijän takaliston kylmältä. Kädetkin pysyisivät lämpiminä, jos pyörän kahvoja peittäisi hieno karva.
Ihan loppupaloista saa karvaiset korvasuojat, pingottaa vain karvatupsun muoviseen pantaan kiinni.
Miksei karvaa voisi kiinnittää myös kudottuun pantaan?
Tulipa siinä kävellessä vielä mieleen, että vihoviimeisistä palasista voisi tehdä joulukuusenkoristeita. Joulu nimittäin on ihan kohta.
Mitä sinä tekisit turkista? Vai olenko minä jotenkin outo, kun en moista mielelläni päälle pistä.
Elämä on.
Terveisin
EijaL
PS: Saisihan turkista vaikka vielä kassinkin. Aika rötevä kauppakassi? Ja värjäys?! Krimiturkki saisi kokonaan uuden elämän. Ei tosin minun kaappiini. Turkin käyttäminen on jo vanhanaikaista.
Kuva Unsplach
Kiitos! Turkista on moneen!
Minulla on vintillä iso-isoäitini rekiturkki, jonka sain vuonna 1981 penkkareihin lämmikkeeksi, etten kuormurin lavalle jäätyisi juhliessamme. Turkki painaa kuin synti, on muhkea kuin mikä ja se päällään tarkeni vaikka sambakarnevaalihepenissä 30 asteen pakkasessa.
Muodikashan se ei ole ollut viimeiseen 100 vuoteen, mutta esim. päätään aukoville aktivisteille olen avannut vaatteen historiaa ja todennut turkkini olevan onnellisen elämän viettäineiden lampaiden turkiksesta, lampaiden jotka on kasvatettu rakkaudella ja teurastettu kun perhe on pitänyt ruokkia, niiden lihat ja luut on käytetty viimeistä sirua myöten hyödyksi ja turkkina ne ovat pitäneet ihmisiä lämpöisinä jo (tänäpäivänä yli 100 vuotta)
Käytin turkkia viimeimmän kerran muutama vuosi sitten ja mieluusti
pitäisin vieläkin kun/jos ulkona paukkuisi pakkanen lähemmä 30 miinusastetta, mutta toissa vuoden kesällä oli Osmo Oravainen saanut hepulikohtauksen turkin suojapussin sisällä ja raadellut syyttömän turkkiparan riekaleiksi!
Niinpä tuo uusiokäyttö on kovasti mielenpäällä ollut minullakin. Muhvia mietin minäkin tapaturmariskeistä huolimatta 😀 Ja ehkä jotain karvarukkasia ja -tossuja! Aika iso osa turkkivanhusta on päätynyt Osmo Oravan pesään, liekö koko suvun pesät vuorattu sille? Hyvään tarkoitukseen siis nekin 🙂