Niksinurkka – Mitä tekisit turkista?

Kävelyllä ne parhaat ideat syntyvät. Kävely saa ajatukset liikkeelle. Pahimmatkin pulmat selkiintyvät. Elämäni aikana olen monesti sen todennut. Tyttären kanssa tallustellessa mietin eräänä iltana ääneen mummon vanhan turkin kohtaloa. Se roikkuu mummon naulakossa (itse asiassa niitä on kaksi). Vaatteena turkki ylipäätään ei  minua kiinnosta. Turkin käyttäminen on jo vanhanaikaista. Minulle se on aina ollut outo vaate. Mummon turkit ovat minulle liian pieniäkin. Siinä sitten välillä tikahduksiin asti nauraen kehittelimme turkeille jatkoelämää.

Seuraavia syntyi yhden tunnin kävelyn aikana:

Muodistetaan turkista lyhyt turkkijakku.

Samasta saa vielä turkisliivin.

Turkishattukin syntyisi. Paha vain, se litistää hiukset hikisesti päänahkaan kiinni.

Lopuista paloista muffi käsiä lämmittämään. Se kuitenkin todettiin talvikeleillä turvallisuusriskiksi. Nimittäin jos kaatuu ja kädet ovat muffin sisällä, niin siinäpä on ainakin kädet murtuneet elleivät ihan poikki ja pahimmassa tapauksessa kallovamma. Tosin turkishattu pehmentäisi iskua.

Kyllä krimiturkin palanen suojaisi hienosti talvipyöräilijän takaliston kylmältä. Kädetkin pysyisivät  lämpiminä, jos pyörän kahvoja peittäisi hieno karva.

Ihan loppupaloista saa karvaiset korvasuojat, pingottaa vain karvatupsun muoviseen pantaan kiinni.

Miksei karvaa voisi kiinnittää myös kudottuun pantaan?

Tulipa siinä kävellessä vielä mieleen, että vihoviimeisistä palasista voisi tehdä joulukuusenkoristeita. Joulu nimittäin on ihan kohta.

Mitä sinä tekisit turkista? Vai olenko minä jotenkin outo, kun en moista mielelläni päälle pistä.

Elämä on.

Terveisin

EijaL

PS: Saisihan turkista vaikka vielä kassinkin. Aika rötevä kauppakassi? Ja värjäys?!  Krimiturkki saisi kokonaan uuden elämän. Ei tosin minun kaappiini. Turkin käyttäminen on jo vanhanaikaista.

Kuva Unsplach