Lily

Elämä on

Elämä on
eijal

Näitä asioita ainakin jouluna teen

Joulu herättää voimakkaita tunteita. Luin juuri eräästä seuraamastani blogista, mitä kaikkea blogin pitäjä ei ainakaan jouluna tee. Ei hurjaa siivoamista eikä hullun lailla sukulaisissa käymistä. Nostetaan kytkin ja mennään perheen voimin muualle. I feel you.

Mitä kaikkea minä teen joulua varten?

Piparkakkuja
Piparien valmistamisesta en luovu. Lastenlasten kanssa traditio on ollut voimassa ainakin 20 vuotta. Nämä hellyyttävät hahmot laitettiin viime viikonlopulla nättiin pakettiin ja vietiin isoveljelle ja hänen tyttöystävälleen.

Niin kauan kun mummo ja vaari pystyvät joulua viettämään, pysyttelen kotona ja valmistan jonkinlaisen perinnejoulun. Veli vaimoineen saattaa tulla aattona. Vielä en sitä tiedä. Tässä minun ”perinnelistani”:

  1. Teen pikkuneidin kanssa (nyt jo 12 vee) piparitalon.  Talopaketti on tässä hyvä. Varmistan hyvissä ajoin, että on kaiken maailman strösselit ja koristekarkit. Niin paljon, että riittää myös maisteluun.  Joulupiparit teemme valmistaikinasta. Muotteja riittää jokaiseen makuun. Tämä prosessi vie aikaa sen verran, että kyseessä on aina yökyläreissu. Näin oli myös isoveljien kanssa.
  2. Joulukuusi haetaan vintiltä ja koristellaan samalla yökyläkerralla. Tänä vuonna ilahduttavan aikaisin, eli se tuikkii valoissaan jo nyt. Aamun hiljaisina tunteina en tiedä mukavampaa kuin sytyttää kuusen kynttilät ja olla sen himmeän lämpimässä valossa.
  3. Seulon mauste- ja jauho/ryynikaapin. Lähinnä siksi, että selvittelen kohdassa 1 mainittujen strösselien riittävyyden. Saan myös poistettua vanhentuneet ja kirjaan muistiin puutokset. Samalla imuroin hyllyille jostakin syystä valuneet sisällöt. Tämä tehtiin jo marraskuussa,
  4. Käyn varamaassa valmiskinkun. Tehty. Samalla kerralla jätetään kalatilaus toiselle hallin tiskille.Tehty.
  5. Teen viikkosuunnitelman jouluviikolle. Listalle merkkaan kauppareissut ja muut tärkeät asiat, kuten että milloin tehdään imellytetty perunalaatikko. Tästä sitten kotiprofessorikin voi seurata, milloin tarvitaan kauppa-apua ja milloin kuoritaan perunoita.
  6. Itse tehty perunalaatikko on ainut jouluruoka, jonka teen itse.
  7. Avaan joulukuun aamuina oman joulukalenterin, joka liittyy omaan harrastukseeni. Se on Nukkekoti Väinölän joulukalenteri, josta joka aamu saan jonkin pienen askartelua tuottavan nukkekotiesineen. Mahtava.
  8. En siivoa raivokkaasti. Siivous tulee parahiksi jouluviikolla tehdyksi ulkopuolisen avun turvin. Koti on perussiisti ylipäätään.
  9. Katson jouluaattona TV:stä joulurauhanjulistuksen. Hiljennyn.
  10. Aattona muistelen aina välillä lapsuuden jouluja. Äitini istui pöydässä puolitajuttomana. Kaikki tehtiin itse. Lipeäkalaa myöden. Siivottiin apinan raivolla.Onneksi olen jotain ottanut onkeeni.

Joulu herättää voimakkaita tunteita ja muistoja. Minun sukupolvellani ”vanhan ajan” traditioita vielä riittää.Tai ainakin paineita niiden läpiviemiseen.

Elämä on.

Terveisin Eija L

PS Ihan uutena tarditiona elämääni on ilmestynyt kotieläinen sijaishoito. Korostuu loma-aikoina. Kuten jouluna. Ei niin, että ne tulisivat meille vaan minä menen heille iltaisin. Ruokin, ”ulkoilutan”, siivoan terraariot, laitan tuoreet madot –  ja ihmettelen. Afrikkaisen kääpiö- siilipariskunnan hoito on.

Avainsanat: , ,
Puheenaiheet Oma elämä Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään
eijal

3 x kuukauden kuva – marraskuu

Tänään on vuorossa lisää koko vuoden kestävästä  ”sarjasta” eli 3 x kuukauden kuva -haaste. Marraskuu meni koronasta toipuessa. Ja se kesti. Vanhusten kanssa edettiin parilla saraa: vaarilla alkoi kotisairaanhoidon lääkejako ja mummo kypsyi ajatukseen kotiin toimitettavasta ateriapalvelusta (jonkun muun kuin minun toimittamana). Harrastusrintamalla sain valmiiksi vanhan talon remontin, siitä tuli Mummola. Onneksi marraskuussa oli pikkuneidin yökylä, joka vietettiin pitkälti perinnetyyliin: nähtiin joulukuusen valojen syttyminen Tuomiokirkolla, tavattiin joulupukki Vanhalla suurtorilla ja nautittiin partiolaisten hyvin haudutettu riisipuuro. Ja lakattiin kynnet.

Tarkoituksena on tässä haasteessa kerran kuussa julkaista kolme eri kuvaa, joiden kategoriat ovat:

  1. Arkikuva
  2. Kuukauden huippuhetki
  3. Ei mennyt kuin Strömssössä

Tässäpä minun marraskuuni

Arkikuva

Normiarkeani rytmittää pitkälti mummon ja vaarin asioiden hoito. Marraskuussa sitä oli vähemmän, koronan jälkitauti yskitti ja nopeat käynnit heidän ovellaan tein maski kasvoilla. Tällä kertaa tästä osuudesta ei sen enempää. Rakennustyömaalla sen sijaan tapahtui. Mummola sai hahmonsa. Tämä vanha nukkekoti on ollut työpöydälläni koko vuoden.

Vanhan talon remontti
Tämä nukkekoti on ns löytötalo. Siinä ei ollut edes takaseinää. Kuva on talon takaa.

Talo lumosi minut heti. Sen metalliset portaat olivat jotain, mitä en ole ennen tavannut. Siinä syy, miksi siitä tuli minun.

Nukkekodin remontti.
Tässä näkyy portaikko. Portaat ovat metallia. Talo vaikuttaa sitlä, että sen on jonkun taitava pappa ihan itse tehnyt. Talon historiaa en tiedä.

Nukkekodin remontointi on liki samaa kuin jos tekisi oikean elämän remonttia. Ensin hitotaan pinnat, pohjamaalataan ja päätetään talon ulkopinnan väri. Ikkuna-aukkoja lisätäään, karmit tehdään, myös oviin, maalataan. On vedettävä sähköt, valittava lattiamateriaali, tapetit ja verhot. On mietittävä kalustus, koriste-esineet ja ennen muuta on tiedettävä, kuka taloon muuttaa. Mitään ei voi tehdä ennen kuin tietää sen. Se määrittää aikakauden, johon talo sijoittuu, se määrittää sisustuksen ja tyylin.Tänne muutti mummo.

Kuukauden huippuhetki

Marraskuun huippuhetkiä on kaksi. Niistä en luovu. Nro 1: Pikkuneidin kanssa koimme yhteisen hienon hetken Turun Tuomiokirkolla. Kuusen lamput syttyivät ja yhteislauluna sen päälle Maa on kaunis. Sen jälkeen kävelimme otsalampun valossa pimeiden mäkien kautta mummolaan. Seuraava päivän kävimme Vanhan suurtorin markkinoilla, tapasimme joulupukin, söimme grillimakkaraa ja sen päälle vielä partiolaisten maukasta riisipuuroa. Illalla tehtiin manikyyri. Ehkä elämäni hienoin.

Turun Tuomiokirkon joulukuusi
Kieltämättä oli hieno hetki , kun laskettiin 10:stä ykköseen ja valot syttyivät. Maa on kaunis sen päälle herkisti – se tekee sen aina.

Nro2: Toinen huippuhetki liittyy nukkekodin remonttiin ja ennen muuta sen valmistumiseen. Mummola siirtyi oman kampaajani Helin toimitilaan joulutunnelmaa tuomaan.

Nukkekodin remontti
Mummola aukeaa kampaamon sisätilaan. Näin vuoroaan odottavat voivat tutustua mummon jouluvalmisteluihin. Mummolan vaiheita voi seurata eijulista blogissani 

Ei mennyt kuin Strömssössä

Kuukauden suosikki on ehdottomasti mökkikäynti, jonka tavoitteena oli suojata meille tärkeä perheomenapuu seudun peuroilta ja muilta villieläimiltä. Taidettiin kumpikin olla liika toipilaita, koska kesken jäi.Eukä tainnut tuo suojausidea olla ihan parhaasta päästä sekään.

Perheomenapuu
Ihan ei mennyt niin kuin oli mietitty. Alunperin puu oli varustettu hyvällä verkolla, mutta päätimme vetää suojaa myös ihan latvaan asti. Kesken jäi.

Onneksi on hyvä mökkitalonmies, jolle asian suosiolla siirsimme.

Sellainen oli marraskuu. Ei ihan paha.

Elämä on.

Terveisin Eija L

Avainsanat: , , , ,
Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään