Islantilainen neule vaatii monen asian hallintaa. Yksi asia on varma: Islantilaisneuleen perusoppeja kannattaa harjoitella. Valmistuessaan neule tuo suunnatonta onnistumisen iloa. Innostus tehdä lisää syntyy heti. Ensimmäisestä neuleestani ei kovin kauaa ole. Sen valmistuttua päätin tehdä toisen ja vielä senkin jälkeen uuden, isomman. Kävi kuitenkin niin, että kolmannesta tuli toinen, koska alkuperäisen toisen langat ovat vieläkin matkalla. Onneksi olin ostanut varastoon lankoja, joista voin tehdä toisen (entinen kolmas). Kolmanteen (entinen kakkonen) pääsen käsiksi vasta, kun sen saajan omavalintaiset langat on saatu.

Toista kutoessani (neulominen on minulle vieras termi, minä k u d o n ) huomasin muutamia seikkoja, joihin tarvitsen selvästi lisävahvistusta.

Lankadominanssi

Homman idea on, että kahdesta langasta toinen dominoi toista. Dominoiva lanka (kuviolanka) erottuu neuleesta paremmin, toinen toimii pohjana. Kuvion muodostava lanka haetaan puikolle aina pohjalangan alta. Tämän kun muistaa, niin langat ei mene (ainakaan pahasti) sotkuun. Kuvio erottuu paremmin näin tehtäessä.

Kysymys: Miten toimitaan, jos kuviossa on kolme lankaa, minulla puikahti väliin neljäskin? Kieltämättä sain miettiä tovin jos toisenkin,  kieltämättä langat eivät pysyneet siististi juoksevina. Mikä silloin on se kuviolanka ja mikä se pohjalanka? Onko se vaan joku niistä, jonka itse päättää?

Mitä itse teen? Järjestän lankasotkut muutaman kierroksen välein. Kokeilin myös sormeen laitettavaa  langanohjainta, mutta ei ollut minun pirtaani sopiva apuväline ollenkaan.

Kuvion seuraaminen

Kuvio on tärkeä ja sen seuraaminen tuottaa välillä pulmia. Että missä kerroksessa nyt olinkaan ja miten tämä nyt lopulta meneekään?

Mitä itse teen? Ensimmäistä tehdessäni merkkasin (onneksi lyijykynällä) kirjaan merkin aina kun oli kuviokerros tehty. Lopputulos oli sottainen sivu, jota ei pyyhekumillakaan enää oikein siistiksi saanut. Toista tehdessäni pystyin seuraamaan kuviota pitämällä viivotinta kerroksen kohdalla. Kolmannen suhteen uumoilen toimivani samoin.

Purkaminen

Kaikki eivät huomaa ja viisaat eivät mainitse.

Virhe ilmeni ensimmäisessä paidassa aika lailla nopeasti resorin jälkeen. Päätin antaa itselleni anteeksi  enkä lähtenyt purkamaan.  ”Kaikki ei huomaa ja viisaat eivät mainitse”, oli hyvä kutojakaverin ohje. Annoin siis olla eikä ole sen koommin harmittanut. Yksi asia on varma: sen alkuperäisen toisen, sittemmin tulevan kolmannen, teen pilkulleen mallin mukaan.

Nurjalta kutominen

Ehdottoman hyvä keino kuviota tehdessä. Kuviolankojen juoksutus onnistuu paremmin näin.

Kysymys: Miten monta silmukkaväliä voi kuviolankaa juoksuttaa? Ja jos se jää ”roikkumaan”, miten siitä selvitään? Itselläni oli kakkosessa pisin väli 9 silmukkaa, jos oikein muistan. Hiukan arvelutti.

Mitä itse teen? Aina muutaman peruskuvion tehtyäni tarkistan, että kudelma taatusti venyy vapaasi eikä ala kiristää. Ja pitkien juoksujen suhteen pystyn vain toivomaan, että eivät pukiessa aiheuta ongelmia.

Langanvaihto islantilaisessa neuleessa

Uuden langan mukaan ottaminen tuottaa joka kerta mietintää.

Kysymys: Kuinka pitkä pätkä pitää jäädä? Vai kudotaanko hetki kaksinkertaisella, jolloin ei tule pääteltävää? Entä sitten kun lankakerä loppuu ja jatkaa samalla langalla? Solmiminen lienee ihan hulluimmasta päästä. Miten on parasta toimia, jos lanka jää hetkeksi lepoon odottamaan ja sitten sen ottaa takaisin mukaan ikään kuin pystysuunnassa kerrosten yli kuljettaen?

Mitä itse teen? Päättelyjen yhteydessä pyrin nämä ylhäältä alas -juoksut kiinnittämään samalla kuin päättelen muita langanpätkiä. Pujottelen näitä pätkiä tuon juoksun ympäri. Ja kun otan lisälankaa kerän loppuessa, kudon niitä hetken kaksinkertaisena. Se on ollut ihan käypä tapa.

 Lankojen päättämiset

Lankojen päättäminen on puuduttavaa. Ja sitä työtä riittää, vaikka kuinka matkan varrella yrittää tehdä niin, että uusi lanka ”kulkisi” jotenkin hetken mukana.

Kysymys: Miten islantilaisen neuleen päättämiset kannattaa / pitää tehdä?

Mitä itse teen? Minulla on iso kanavaneula, jolla pujottelen langanpätkät samaa väriä oleviin silmukoihin nurjalle puolelle.

 Valmiin islantilaisneuleen etikkapesu

Tämä oli ihan todella pelottava neuvo, kun ensimmäistä neulettani viimeistelin. Varmistelin googlesta,  ja fb-ryhmästä onneksi löytyi keskustelua aiheesta.

Mitä itse teen? Nämä kaksi valmista neulettani ovat olleet pyykkietikkavedessä tovin ämpärissä, minkä jälkeen olen laittanut ne koneeseen 400 kierroksen linkoon. Pesukoneemme on rikki, varaosa tulossa Saksasta, joten en ole voinut laittaa neuleita villaohjelmaan.

Molemmilla kerroilla on sydän sykkinyt kiivaasti, koska olen pelännyt niiden sittenkin kutistuvan. Onneksi ovat pysyneet kuosissaan.

Kysymys: Mitä hyötyä etikkakäsittelystä on? Minun tekemäni kyllä pehmenivät, mutta en varmuudella erota, onko ovatko kuviot selkeämmät kuin ennen käsittelyä.

Lopussa kiitos seisoo

Tunne siitä, kun silmukoita kaarrokkeeseen päästessä on laskettu sen sadannen kerran … Ja sitten kun uskoo lukemaan ja ottaa mukaan sen kuviolangan…. ja kun kierroksen lopulla homma natsaa kohdilleen… Ja kun sitten työ ”tipahtaa puikoilta”…

Vain toinen samaa harrastava voi sen tietää. Islantilaisneuleen perusoppeja – toivottavasti löysit apua minun kokemuksistani.

Elämä on

Terveisin EijaL

PS: Millä langalla tuo merkki olisi parasta kiinnittää?

Kuvien neule on tehty Riddar-ohjetta mukaillen (Islantilaiset neuleet, toim. V. Jonsdottir).