Mitä tehdä kolmen yön matkalla Lontoossa?
Lontoo on meille yksi mukavimmista matkakohteista. Olemme olleet siellä usein, aina löytyy jotain uutta. Tällä kertaa matkalla oli mukana neiti kymmenvuotias, jolla oli hyvin tiedossa, että veljet olivat aikoinaan olleet Lontoossa mukanamme. Myös New Yorkissa, kuten meitä on jo muistutettu. Kolme päivää Lontoossa. Tiivis paketti. Lentokentältä pääsi alle 15 minuutissa Paddingtonin asemalle, kun hyppäsi Heathrow Express-junaan. Hotellin valinta perustui pitkälti a) aseman läheisyyteen ja b) tilavaan yhden makuuhuoneen ja minikeittiön ”asuntoon”. Käytännössä meille jäi kaksi koko päivää paikan päällä, lisäksi saapumispäivän ilta ja lähtöpäivän aamupäivä. Liikkumista varten hankittiin heti Paddingtonin asemalta metroon ja bussiin kelpaavan Oyster Card. Lähin metroasema oli kätevästi 5 min kävelyn päässä hotellilta. Kymmenvuotias matkasi ilmaiseksi.
Mitä tehdä kolmen yön matkalla Lontoossa?
Suunnittelu kannattaa. Varasimme etukäteen liput London Eye maailmanpyörään, samoin Sea Life Londoniin , jotka itse asiassa sijaitsevat ihan liki toisiaan. Olimme paikalla jo klo 10.30, ja se kannatti. Ilma ei ollut vielä liian kuuma jonotteluun, jota oli, vaikka liput olikin hankittu jo kotona. Maisemien jälkeen nautimme rannan parhaat makkaraperunat ja siirryimme Sea Lifen maailmaan. Tykkäsimme. Erityisesti pingviinien lumijäätikkö jäi mieleen. Komeat hait tekivät vaikutuksen ja saipa siellä silittää meritähtiäkin!
Jubile Park puisto laitteineen sijaitsee mukavasti ihan London Eyen juurella. Kiipeilyä ja pomppimista alle 11-vuotialille. Hyvää taukojumppaa ennen Sea Lifen uumeniin sukeltamista
Se oli yhden päivän ohjelma. Loput meni tallustellessa ja suurkaupungin hyörinää katsellessa. Merto oli uusi kokemus, mutta helpompaa ja avarampaa oli matkata kaksikerrosbussin yläkerran eka rivissä. Illalla China Townin oranssit paperilamput loivat kivan tunnelman ja ruoka maittoi.
Paddington Basin yllätti
Toisen päivän aamuna teimme kävelyn hotellimme taakse avautuvaan alueeseen. Löysimme paitsi nopean kävelyreitin asemalle myös Paddington Basin alueen, joka sijoittuu hienosti yhden kanaalin haaran rannalle. Paljon ravintoloita, mukavia jokilaivoja, osassa asutaan, osassa näytti olevan toimistoja, osa toimi ravintoloina. Pidemmälle kävellessä löysimme itsemme Pikku Venetsian alueelta (Little Venice). Täysin tuntematon kolkka Lontoota, johon kaikki ihastuimme.
Tälle päivälle oli varattu liput Buckinghamin palatsin Queens Galleryn ihmeitä katsomaan. Pieni väärinkäsitys minulta… esillä oli japanilaisia aarteita… ei siis sitä mitä olin kuvitellut näkeväni (kuninkaallista asumista). Suoritimme pikkuneidin kanssa gallerian 10 minuutissa ja lähdimme lounaalle. Pidimme perinteistä kiinni: Fish and ships ja Sausage mash.
Päivän kohokohta oli ostosreissu m§m kauppaan: neljä kerrosta karkkia ja joukossa hiukan ko logolla varustettuja kuppeja ja mukeja ja vaatteita. Karkkeja ostettiin ja mukaan tarttui yksi T-paitakin. Muutama matkamuisto siirtyi ostoskassiin katuja kulkiessa.
Illalla nautimme pizzat aamulla löytyneestä kanaalin varren pizzeriassa. Kävelimme pitkälle Litte Venicen rantaa ja ihmettelimme kanaalissa kulkevia veneitä.
Kolmannen ja samalla lähtöpäivän strategia oli selkeä. Otetaan rauhassa eikä hosuta. Päädyimme Regents Parkiin ja siellä vuokrasimme poljettavan veneen. Oli hulppea tunne katsella maisemia vedestä käsin. Pikkuneidin kanssa poljimme, neiti piti peräsintä, kotiprofessori istui takatuhdolla. Venekeikan päälle paikallisen Boat Housen lämmin makkarasämpylä teki kauppansa kaikille. Jälkiruokajätskit saatiin oman hotellin läheltä kanaalin sisäpiha-alueelta.
Paluulento oli illalla klo 18.00 ja kentälle lähdimme hotellilta klo 13.45. Kentällä aikaa oli melko tarkkaan 3 tuntia, ehdimme syödä ja ostaa tuliaiset. Turhaa odottelua ei jäänyt. Suomeen saavuttiin niin myöhään, että nukuimme lentokenttähotellissa.
Muistettavaksi lapsen kanssa matkustaessa
Tullissa meitä epäiltiin lapsen kidnappauksesta. Mukana olisi pitänyt olla vanhempien allekirjoittama vapaamuotoinen kirje/vakuutus, jossa on kirjattu, että lapsi on luvallisesti matkassa mukana. Kieltämättä asiasta oli maininta brittiläisviranomaisten ohjeissa, mutta se ei ollut mielestäni vaatimus. Selvisimme kuitenkin tilanteesta, kiitos huumorintajuisten tullivirkailijoiden.
Suurkaupungissa tulee nopeasti bittiväsymys, myös lapselle. Päivälepo kelpasi kaikille. Yhteen päivään ei kannata ahtaa liikaa hyörinää, riittää kun kulkee ja katselee. Koimme hienoja katukonsertteja ja pantomiiniesityksiä ihan vain kulkiessamme.
Ohjelmassa ei ollut yhtään tavarataloa – ellei Hamleyn (leikkikalutavarataivas) tavarataloa lasketa, yhtä levoton kuin aina. Plussana oli kiva jäätelöbaari, jonka antimet nautittiin kadun varressa.
Ohjelmassa ei ollut museokäyntejä – ellei Sea Lifeä lasketa.
Välimatkat soljuvat hyvin, kunhan tutustuu reittikarttoihin. Bussit ovat mukavampia ja tilavampia/ilmavampia kuin metro.
Maksuvälineenä käteinen alkaa olla unohdettu.
Pidimme maskeja yleisissä kulkuvälineissä, kaupoissa (ruokakaupasta iltapalaostot ja Hamelyn käynti) ja Sea Lifessa.
Linkkejä ohessa:
Kolme päivää Lontoossa. Upea reissu. Kotiin tullessa huokaistiin: matkaseuralainen on ehjänä perillä.
Elämä on.
Terveisin EijaL
