Mitä olisi kesä ilman hyvä kahvia ja sen mukana maistuva korvapuusti? En tiedä muista, mutta minulle kesä tulee, kun istun aurinkoisella pihalla ja haukkaan ensimmäisen palan mökkipaikkakunnan parasta korvapuustia.
Kesäkahvila Lempin kahvikupit ovat ihastuttavasti kaikki erilaisia – jopa eriparisia. Minä juon kahvini täällä aina ruusukupista. Lempi on auki la-su klo 12-17. Matkaa Turusta Kaarinan/Piikkiön Harvaluotoon kertyy noin 30 minuutin verran.
Pidän siitä, että pääsen hetkeksi mökiltä pois.
Ja sen nautin muualla kuin omalla mökillä. Nimittäin pidän mökillä myös siitä, että pääsen sieltä hetkeksi pois. Kesällä löytää monia kohteita mökin lähiympäristöstä. Se voi olla retki lähimpään kauppaan (10 min) jätskiä ostamaan, yhtä hyvin voi mennä paikkakunnan hautausmaalle vanhaa kivikirkkoa katsomaan – ja sopii minulle mennä kahville muuallekin kuin oman mökin terassille. Onneksi on Kesäkahvila Lempi, viikonloppujen pelastus ihan lounaskeittoa myöden.
Lempi on perustettu Harvaluodon vanhan kansakoulun piharakennukseen. Siellä on ollut navetta ja varmaan possujakin.
Kahvilan antimet ovat kaikki vegaanisia. Todellisia herkkuja. Viikonlopun ruuan tekemistä helpottaa kummasti, kun nauttii päivän keiton hyvän leivän ja jälkiruokakahvin kanssa.
Näytteillä on tämän kesän ajan ”Oi niitä aikoja” eli entisajan kodinhoitoon ja maatilan hoitoon liittyvää esineistöä, myös leluja ja aikakauslehtiä.Kahvilaa koristellaan kukkasin. Pöydillä on kauniit vanhat käsin kirjotut liinat.Aurinko lämmittää, rottinkituolit kutsuvat, täällä aika pysähtyy.Riippukeinu on tyttärentyttären lempipaikka. Siinä keinuen on nautittu monet ”puustit”.
Ihailen, että Harvaluodon vanhan kansakoulun asukkaat jaksavat ylläpitää Lempiä, jolla nyt on viides toimintakesä. Piipahdus kesäkahvilassa kannattaa – siellä kohtaa ystävällisen palvelun ja tarjolla on mitä maukkaammat herkut. Kesällä voi löytää mukavia paikkoja lähiympäristöstä. Mitä sinun mökkipaikkakunnallasi onkaan?
Minulla oli keskiviikkoon suunniteltu ihan oma päivä. En kertonut edes mummolle, että olen tulossa kaupunkiin. Päätin, että vain sitten nopeasti ennen mökille paluuta käväisen sanomassa heit.
Tämä näkyy, kun olen riippukeinusssamme. Huumaavaa.
Kertasin kotiprofessorille monta kertaa jo ennen mökiltä lähtöä, että minulla on sitten omia töitä, että tietää sitten minun ajankäytön. Pitää kirjoittaa vesiosuuskunnan vuosikokouksen pöytäkirja, toimittaa se eteenpäin ja ottaa yhteyksiä pariin kokouspaikkaan tulevien kokouksien tiimoilta. Lisäksi pitää kirjoittaa järjestäytymiskokouksen pöytäkirja. Ja päivittää blogia, jossa harmittavasti on jäänyt muutama julkaisupäivä (keskiviikko ja lauantai ovat minun päiviäni) hyödyntämättä. Syynä mökkipuuhat, kaislanpoltto ja ison kaivetun vesiliittymän umpeenluonti. Ja olihan siinä pikkuneitikin säilössä yhden yön yli.
Kun yritin lähtä kotiin, autoni ei käynnistynyt. Kotiprofessori oli jo mennyt. Onneksi mökkitalonmies tiesi tahon, joka tuli ja käynnisti autoni. Ajoin sen suoraan Akkupoikien pihalle ja se yöpyi siellä. Aamua varten herätyskello soimaan klo 7.00 ja Akkupojille klo 8.00. Sovin uuden akun laittaamisesta ja hakevani sen klo 14.00. Siiheksi olisin nimittäin (omasta mielestäni) ehtinyt kirjoittaa pöytäkirjat ja tehdä muutkin tarpeelliset kotihommani.
Sitten soi puhelin ja luvataan tulla asentamaan mummolle sänkyyn siirtymistä helpottava kahva. Että suunnilleen ihan hetikohta melkein tullaan. Pöytäkirjan runkoa olen aloitellut…
Eipä muuta kuin liikeelle. Hätäinen lounas, eilistä spagettia oli onneksi juuri minun verran. Kotiprofessorin kyydissä oman auton luo klo 11.00 (oli onneksi valmiina), siitä kauppahallin ompelimoon mummon korjattuja housuja hakemaan, siitä mummon ja vaarin luo. Kello oli 11.50. Eteisessä rapisi jalkojen alla, imuroinnista näytti olevan aikaa. Vaarin innokkuus kotitöihin on laskenut, aamuinen kahvinkeittimen jäännöskahvikin jo haisi, ei ollut muistettu tiskata. Eipä muuta kuin pölymimuri käteen, pikasiivous, kylpyhuoneen pesu ja pölyjen pyyhintä.
Siirtolaitteen asentaja tulee klo 12.30 ja homma hoituu nopeasti, juttelee vielä ystävällisesti vaarin kanssa kaiken päälle ja toivottaa hyvää kesää.
Suunnitelmat muuttuvat lennosta
Alan suuntautua minäkin kotia päin. Mutta sitten:
-Että tässä olisi apteekkilista.
-Milloin ne tarvitaan?
-No tällä viikolla.
Hyvästi pöytäkirjat ja muut työt.
-No haluatteko itse lähteä apteekkiin?
Hellyn, kun näen miten mukavalta se heistä tuntuu.
Niinpä mentiin apteekkiin. Vaari jäi tulomatkalla omalle kävelylleen ja minä saatoin mummon kotiin. Kun kotivaatteet oli päällä ja asiat selvitetty (Kela-kortti oli hväinnyt, löytyi kuitenkin, oli väärässä paikassa laukussa), kello oli melkein 14.00. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tähän aikaan olen ajamassa kohti mökkiä, jossa kotiprofessori jo peittää vesiputkikaivantoa.
Minä istun ja kirjoittelen. Melkein itken. En tiedä, onko tämä lapsellista vai itsekästä vai mitä. Mutta minulla piti olla ihan oikein oma päivä. Vanhusten kanssa suunnitelmat muuttuvat nopeasti. Se on hyvä oivaltaa.
