Hernekeitto – Kuorilla vai ilman?

Hernekeitto on arkiruokien aatelia. Tapaan tehdä hernekeiton kerran vuodessa. Teen sen joulun jälkeen kinkun rääppeistä. Tulee ihan paras. Sitä odottavat lähipiirin ihmiset innoissaan, eli mummo ja vaari saavat aina osansa. Kotiprofessorikin tykkää, vaikka ei kihtiä potevalle isoin annoksin ja usein sovikaan. Hernekeittoa olen syönyt lapsesta asti. Jälkiruuaksi pannari (meillä kotona letut) hillon kanssa kruunaa kaiken. Muun vuoden käytän muiden tekemää hernekeittoa suoraan purkista.

Herneiden kuorien poistaminen jakaa mielipiteitä.

Valmistin nyt kuitenkin syksyn iloksi sopan ja laitoin asiasta myös Kotiruoka -sivustolle. Lyhyesti kuvasin prosessin ja olin yllättynyt lukuisista kommenteista. Ne kaikki liittyivät herneiden kuorien poistamiseen. Herneiden kuorien poistaminen jakaa mielipiteitä. Tiedättehän? Kun herneet yön likoamisen jälkeen laitetaan tulille? Mitä tapahtuu? No kuoret alkavat irrota tietenkin. Niitä riittää ,ja ne minä siiviläkauhalla poistan ennen varsinaisen hauduttamisen aloittamista.

En muista, mistä olen näin oppinut. Mummo ei muistanut sellaista ikinä tehneensä. Minä olen aina ne poistanut, sillä ne tuntuvat suussa epämiellyttäviltä.

Mihin tarvitaan 6 tuntia?

Muutama kommentoija totesi hauduttavansa hernekeittoa todella pitkään, jopa 6-8 tuntia. Silloin  kuoret  häviävät eli ikään  kuin sulavat keiton lomaan. Minun haudutusaikani lienee 2 tuntia,  tässä tapauksessa taisi olla  3, kun lähdin kuntosalille ja jätin ajastimen kanssa tulille tunniksi. Kypsää oli. Mihin tarvitaan 6 tuntia?

Huom: Kuoret alkavat nousta vasta hetken päästä. Kansi kiinni ja pienellä lämmöllä odottamaan. Kohta on pinnassa kuoria ihan valkoisenaan.

Kysymykseni siis. Siilaatko/kauhotko herneiden kuoret pois? Mikä on tarpeeksi pitkä hernekeiton keittoaika? Entä teetkö pannaria jälkkäriksi?

Yhdestä asiasta lienemme kuitenkin samaa mieltä: Hernekeitto on arkiruokien aatelia. Heti murekkeen jälkeen. Myönnettävä on, että jälkikasvu ei tätä soppaa niin kovasti arvosta. Mitä koulussa on joskus pakko maistaa. Kotona sitä ei kuulema ole. Koskaan.

Elämä on.

Terveisin EijaL

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe

Mitä tekisit Mäntässä lokakuussa?

Et paljoa. Varsinkin jos saavut  paikalle klo 17.30. Paitsi menet katsomaan ja kokemaan graffititaiteilija Banksyn Mäntän Gösta tarjoaa elämyksen. Banksy kannattaa kokea. Varasimme jo heinäkuussa vierailun Mäntän Gösta museon näyttelyyn. Ajat oli tuolloin varattu jo pitkälle syksyyn. Otimme ensimmäisen mahdollisen ajan, joka osui lokakuun alkuun. Heti ensimmäiseen aikaikkunaan, klo 11.00

Saavuimme paikkakunnalle parahultaisesti siten, että kaikki ruokaravintokat olivat ovensa sulkeneet (sen tiesimme jo etukäteen). Nälkä toki saatiin tyydytettyä Pub Kolon antimilla.

Pubin tarjonta ravitsi. Ehkä liikaakin, kuvassa kanasalaatti.

Yöpyminen suoritettiin Mäntän klubilla, jonne mentiin kuten joskus nuorempina Omenahotelliin – tunnuskoodilla. Henkilökuntaa ei illalla näkynyt. Hyvin toimi kaikki.

Aamupäivällä päästiin tositoimiin. Museon edustan jono kiemurteli pitkin pihaa, maskit olivat käytössä ja etäisyydet kunnossa.

Sisällä sen sijaan oli ahdasta. Tunnelma oli tiheä, meitä oli selvästi liikaa, taidenautinto häiriintyi. Tuli mieleen vuosien takainen Amsterdamin museokokemus, jossa kuljimme jonossa Van Goghin teoksia ihmettelemässä. Ainut teos, jota pystyi rauhassa tutkimaan oli videoteos, joka esitti Banksyn töitä niin, että kolmelta näytöltä selvisi töiden sijoittuminen alkuperäisissä paikoissaan. Hurja kokemus.

Kun näyttely oli koettu, suuntasimme kotiin päin. Vältimme tylsän Mänttä-Tampere-Turku -reitin ja ajelimme Kuhmoisten maisemiin ja siitä Hämeenlinnan kautta kotiin.

Sellainen oli syksyinen Mänttä. Mäntän Gösta tarjoaa elämyksen. Banksy kannattaa kokea. Ilman Banksyä en syksyllä Mänttään menisi. Kesäinen Mänttä onkin sitten toinen tarina.

Eämä on.

Terveisin

EijaL

Puheenaiheet Ravintolat Oma elämä Museot ja näyttelyt