Heippa! 

Mie ajattelin nyt kirjoittaa ihan rehellisesti mun tän hetken fiiliksistä. Kirjotin aiemmassa postauksessa siitä,että haluan olla rehellinen ja kirjottaa myös niistä päivistä kun fiilis ei oo mikään hyvä. En siis halua esittää mitään,vaan ihan vain tuoda esiin myöskin sen ettei elämä ole aina helppoa ja erilaisia tuntemuksia tulee. 

Niinkun oon kertonutkin,niin oon hyvin herkkä ja reagoin vahvasti tunteella asioihin. Tiiän myös välillä ylireagoivani asioihin ja liiankin helposti otan asioista itteeni,mikä taas aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Mikä ei tietenkään ole hyvä asia,sillä se ie fiilikset tosi alas ja lopulya sekin alkaa vain stressata. 

En edes tiedä tuleeko tästä julkaisukelpoinen postaus. Tää on luultavasti melko sekava ja ehkä vaikeaselkoinenkin. Katsotaan nyt. Kirjotan blogiin sen vuoksi myös näistä mun huonommista fiiliksistä,että se on mulle tapa käsitellä asioita. Jollain tapaa se myös terapoi ja selkiyttää ajatuksia. kun ne saa ulos omasta päästä. Teidän ei ole pakko lukea näitä tämäntyyppisiä postauksia,voitte myös skipata ne. Mun blogissa on myös muunlaista sisältöä. 

En myöskään tee näitä hakeakseni huomiota. Se i missään nimessä ole mun tarkoitus,vaan ihan vain kertoa rehellisesti asioista. Sillä miksi mun pitäisi piilottaa itsestäni se puoli,onhan sekin osa minua ja mun elämää. Ei aina vaan voi olla hyvä päivä. Joskus tunteet vain heittelee eestaas. 

Eli kuten varmasti olette ymmärtäneet tosta alusta jo,niin juuri tänään mulla ei ole mikään paras mahdollinen fiilis. Kaikki on sinänsä ihan hyvin,ei siis mitään hätää ole. Jotenkin vain on omat fiilikset nyt aika maassa,mutta eiköhän tästäkin selvitä jälleen. Joskus täytyy vain taistella itsensä läpi huonojen päivien. Kai se on niinkin,että jos ei ole huonoja päiviä niin ei osaa nauttia sitten niistä hyvistä päivistä. Ja eikai kenenkään elämä voi olla vain ruusuila tanssimista ja ina niin super helppoa ja mukavaa,vai voiko??

Jos voi,niin miksi sitten mun ei voi…Siinä se vasta kysymys onkin. Miksi mun elämän täytyy olla tietynlaista,miksi asioitten täytyy mennä vaikeasti ja monen mutkan kautta,sitä en ymmärrä…No toisaalta on monia asioita joita en ymmärrä että se siitä sitten taas, Mikähän järki tuossa äskeisessä lauseessa edes oli,well no tästä postauksesta huomaa erittäin hyvin sen että joskus mun teksteistä tulee sekavia ja niissä ei välttämätä ole mitään järkeä. Sekin riippuu ihan mun fiiliksest ja päivästä. 

Mulla on sellasia päivi, kun en vaan jaksa. Haluan vain jäädä sänkyyn nukkumaan, Ja huonoja päiviä saattaa jatkua monta päivää putkeen,tai sit välissä saattaa olla myös pari hyvää päivää ja sit on taas huono.  

Tavallaan mulla on asiat hyvin,mulla on muutama hyvä ystävä ja ihana poikaystävä,uusi koti. Siksi välillä ite mietin,et miten vaan elämä voi välillä ahdistaa niinpaljon. Täytyy taas lähteä yrittämään tasapainottaa elämää,ei muuten tästä tule mitään. Jostain tämä ahdistus vain tulee, tämä ei aiheena ole mikään helppo mulle.  Mutta yritän tuoda mun ajatuksia esiin silikin. 

Kertokaa osaatteko samaistua,tai ootteko läpikäyneet mitään samantyylisiä ajatuksia?

Annan sosiaalisessa mediassa helposti sellaisen kuvan,että iin aina iloinen ja mun elämä on ihanaa. En oo vielä koskaan täällä blogin puolella kertonut siitä,että mulla on myös niitä huonoja päiviä,päiviä kun mikään ei vaan onnistu ja kaikki alkaa ottaa aivoon.  Mie oon hyvin herkkä,ja sitäkautta koen siis asiat hyvin voimakkaasti. Joskus vain tuntuu,ettei tunteitaan voi täysin hallita. Tän kaiken taustalla on monia asioita,ei siis ole vain yhtä syytä iihen miksi yksinkertaisesti elämä ja itseni vain ahdistaa aina välillä. 

Rehellisesti sanottuna on päiiä jollon voisin vain haudata itteni peittokasaan ja jäädä sänkyyn koko päiväksi. Nämä fiilikset korostuu usein iltaisin. (Ei siis tarkota sitä,että jokanen ilta on huono) Joskus vain illat on mulle vaikeita. Saattaa osittain johtua siitä,et jos en päivän aikana oo nähnyt ketään vaan oon vain yksin,myös jos stressaan jotain tai olen jännittynyt niin vaikuttaa heti sit samalla mun mielialaan. Vaikka päivä oisi ollut ihana ja mulla olis kokopäivän ollut hyvä olo,saattaa ilta sit vaan olla se niinkutsuttu kompastuskivi mun päivässä. Ei mitään tietoa miksi,mutta näin on käynyt joitain kertoja. 

Olen muutamassa postauksessa maininnut,että mie oon kärsinyt ulkonäköpaineista jonkun verran,nykyään on tasaisempaa enkä saa paineita niin helposti kuin ennen. Edelleen silti,jos on huono päivä tai fiilis,niin sillon saattaa myös ne paineet nousta esiin. Ja alan miettiä sitä miltä näytän tai sopiiko jokin kampaus tai vaatteet mulle yms. Se taas stressaa ja ahdistaa,jolloin myös se tietynlainen ahdistuksen kierre on valmis. 

Jotenkin aina en vain ymmärrä mun ajatuksia. Käytännössä kaikki on hyvin,mutta silti mua saattaa ahdistaa ja saatan olla surullinen. Se ei tarkoita etten oisi onnellinen ja kiitollinen siitä mitä mulla on,ja niistä ihmisistä ketkä on mun elämässä.  Sillä oikeasti oon enemmän kuin kiitollinen kaikille jotka on mun elämssä,ootte kultaakin kalliimpia mulle <3

Haluaisin kuula osaako joku samaistua näihin mun ajatuksiini vai oonko ihan yksin näiden kanssa. Kertokaa kommenteissa jos teillä on ollut tai on samanlaisia ajatuksia tai fiiliksiä.  

No joo,tälläistä tällä kertaa,aion jatkossakin kirjoittaa myös näitä syvällisiä ja myös surullisempiakin postauksia. Olen aito oma itseni,joten se näkyy blogissakin sitten.