Small talk on vaikeaa ja varsinkin ihan ventovieraiden kanssa. Olen todella sosiaalinen ja tulen juttuun helposti. Sitten on taas tilanteet, jolloin suomalaisuuteni nostaa päätään. Mitä kuuluu on vielä ok, mutta enempää ei sitten tee mieli avautua .

Menin ostamaan alusvaatteita ja sopivat löytäessäni suunnistin kassalle. ( Minä= M, Kassa=K )

K Olivatko sopivat ( kysyen tanskaksi )

M Kyllä, mutta sopiiko keskutselu englanniksi

K toki, mistä olet kotoisin

M Suomesta

K Miksi tulit tänne? Miten olet oppinut Tanskaa?

M miehen perässä muutin ja koulussa käyn kaksi kertaa viikossa opettelemassa kieltä

K Mahtaa olla hieno mies. Millaista on Suomessa? Aiotko olla täällä kauan? Missä asut? Millaisessa asunnossa asut? Oletko töissä vai opiskeletko?

M. Joo, pimeää, Töissä oon. Asun Aarhussissa omakotitalossa

K  Mieskö omistaa? Onko vakittuinen paikka? Onko tanskalainen yritys?

Tässä kohtaa tunsin oloni jo piinatuksia ja maksoin äkkiä ja livistin karkuun. Hienoa kun on kiinnostunut, eikä varmastikkaan pahaa halunnut. Itselleni tuossa kohtaa meni raja mukavuuden ja epämukavuuden välillä 🙂

Toinen mikä ahdistaa välillä, on myyjät jotka tunkevat sovituskoppiin. Saatan olla puoli alasti ja nainen tulee antamaan mielipiteensä ja auttamaan pukeutumisessa, Hienoa palvelua, mutta ehkä liikaa itselleni.

Muilla kokemuksia liian ystävällisestä palvelusta?