Tanskalaiset ovat yleensä ottaen todella avuliaita. Aina jos tarvitsee apua, niin sitä saa pyytämällä. Joskus jopa pyytämättä.

Kesällä terassit ovat todella täynnä varsinkin Aarhusin keskustassa joen rannalla. Kun seurue päättää lähteä, menevät ne sanomaan asiasta seurueelle, joka näyttää etsivän vapaata pöytää, Usein jos pöytä on iso seurueelle, niin vinkataan liittymään seuraan. Tämän vuoksi oli ehkä hieman shokki miehelleni, joka meni Suomessa kysymään kahdelta mieheltä mahtuuko istumaan ( 6 hengen pöytä jossa kaksi miestä kaksin ) ja ilmoittivat etteivät kaipaa seuraa. Mieheni seltti ettei hän seuraan ole tulossa, vaan istumaan toiselle puolelle pöytää kanssani, koska muut pöydät täynnä.Silti ei saanut pöytään tulla.

Aiemmin kommenteissa kirjoitinkin jo apteekki reissustamme. Edellämme oli nainen maksamassa ostoksiaan, mutta oli unohtanut pin koodinsa korttiin. Mieheni meni kysymään onko naisella Mobile Payta ( ehkä maailman kätevin sovellus ), niin voisi maksaa omalla kortillaan rouvan ostokset. Naisella oli, joten mies maksoi ja nainen siirsi rahat Mobile Paylla miehelleni. Seurailin tilannetta suu auki, jota mieheni naureskeli myöhemmin. Kuulema ihan normaalia.

Kaupan kassalla ihmiset päästävät ihmiset ohi melkeinpä aina joilla on vain vähän ostoksia. Usein vanhukset päästävät muut ohi, kun ovat kuulema niin hitaita eikä kiire. Suomessa usein tuntuu, että vanhuksilla on kaikista kiire joka paikkaan.

Busseissa näkee tuota avuliaisuutta ehkä eniten. Jos sisään tulee vanhus/raskaana oleva/lapsi niin aina on monta ihmistä antamassa omaa paikkaansa. Kun vanhus/ rattailla oleva ihminen poistuu bussista, on aina monta auttajaa.

Ja mikä ihaninta, niin kaduilla ihmiset hymyilevät toisilleen. Siitä tulee aina pakostikkin hyvä mieli. ( toki Suomessakin tätä tapahtuu joskus ;D )