Eilen koiran kanssa iltalenkillä ollessa mieleen tuli ajatus, että entäpä jos kuuntelisinkin jääkiekon SM-liigan finaalisarjan ottelua. Näin tein. Yle Puheella oli hyvä meininki. Melkein tunsin istuvani katsomossa.

Kun pääsin kotiin, ajattelin siirtyä katsomaan peliä televisiosta. Mutta. Sitä ei tule sieltä. Siis ainakaan mistään vapaasti käsillä olevilta kanavilta. Nyt paloi minun pinnani. Miksi tämä on tehty näin vaikeaksi. Ymmärrän rahastuksen ja tuloksen teon logiikan. Nyt on kuitenkin kyse suomalaisittain suosituimman lajin kansallisen sarjan finaalista. Eikö edes se voisi näkyä ilman erilaisia paketteja ja sopimuksia.

Aiempina vuosina finaaliottelut on pystynyt katsomaan Neloselta, vaikka muuten liigan pelit ovatkin olleet lukkojen takana. Tähän olen tyytynyt. Tuntuu, että tavallista ja kaikkiruokaista penkkiurheilijaa rangaistaan, kun joka ikiseen lajiin ja sarjaan vaaditaan erilainen maksullinen paketti. Ihmisiä ohjataan joko yksittäisten lajien pariin tai sitten (auta armias) olemaan katsomatta. Olen kyllä valmis maksamaan, mutta kaikella on rajansa.

Tämä oli ensimmäinen jyrähdykseni.

No niin. Pääsiäinen on käytännössä vietetty. Melkein kaikki suunnitelmatkin toteutuivat. Kävin kaksi kertaa juoksemassa. Tein täysin tarpeettomia lumitöitä vain liikunnan vuoksi jo sulamassa olevalla pihalla. En syönyt mämmiä, mutta vielä on aikaa. Ajattelin hiukan työ- ja opiskeluasioita, mutta tehty mikä tehty.

Yksi pääsiäisen aikaan mielen päällä ollut seikka on Mestarien liigan puolivälierät. Missasin ihan kaiken. Järkytyin, kun luin ottelutapahtumia lehdestä. Joku puhuu elämänsä parhaimmasta pelistä Cityn ja Tottenhamin kamppailuun viitaten. Toinen hehkuttaa Ajaxia. Tuntuu kuin olisin jäänyt ulkopuolelle jostain todella tärkeästä.

Lupaan ja vannon, että hiukan yli viikon kuluttua on toisin. Tulee otteluennakot, oraakkelin ennustukset ja hehkutukset. Aion valvoa piittaamatta univeloista (onneksi on vappuaatto). Nyt aion vielä hetken aikaa olla pimennossa ja paitsiossa. Sallin sen itselleni.