Mitalikahvit ja meedio

Budgetsport mainosti Helsingin Sanomien etusivulla eilen mitalikahveja. Mainoksen ohessa oli mitalin muotoinen alennuskuponki. ”Jos ei ole mitaleja tullut, niin ota tästä”.

Tämä teksti ei ole mainos. Tämä teksti on huomio tästä ajasta. Maailmasta, jossa mainoskampanja suunnitellaan sellaisella ajatuksella, että on mitaleita joita juhlia. Nythän on niin, että mitaleita on tullut tasan se yksi. Pronssinen. Ei muita. Viestien jälkitunnelmia katsoessa olo oli epäuskoinen. Onko tämä se maa, jossa vielä vuosi sitten talviolympialaisten huuruissa ilkamoitiin hiihtohuumasta. Ei meitä varmasti koskaan voi verrata Norjaan tai Ruotsiin, jossa jokaisen huippuhiihtäjän takana on jo seuraava tulossa. Jonkinlaista tasaista tilannetta kuitenkin toivoisin tason notkahdusten sijaan. Se säästäisi penkkiurheilijan sydäntä ja mieltä.

Ei ole enää paljon kisoja jäljellä. Itsellä jää se kaunein ja raskain näkemättä. Miesten 50km vapaa kilpaillaan sunnuntaina, jolloin olen jo lentänyt parin viikon pyrähdykselle kirjaimellisesti maapallon toiselle puolelle ja vielä siitä ihan vastakkaiseen suuntaan. En siis tule päivittämään tuntojani yli kahteen viikkoon, ellei jokin erittäin hyvä wifi-yhteys anna siihen mahdollisuutta. Sen vuoksi ennakoin tulevaan ja tiivistän tulevien viikkojen tärkeimmät urheilu-uutiset tähän:

  • Matti Heikkinen (tai joku muu suomalainen) roikkuu pääjoukon mukana koko 50km ajan. Lopulta norjalainen voittaa.
  • Maastohiihdon MM-kisojen jälkipuinnin seurauksena useampi valmentaja saa potkut irtisanoutuu. Vannotaan uuden alun nimeen.
  • Doping-käryjä tulee lisää. MUTTA ei suomalaisia. Luojan kiitos.
  • Mestareiden liigan jatkoon menijät: Real, Tottenham, Roma, PSG (anteeksi Manu), City, Juventus (anteeksi Atlético), Liverpool ja Lyon (tämä on se suurin yllätys!!).
  • Jokerien pudotuspelit päättyvät ensimmäisellä kierroksella. Lauri Marjamäki-effect.
  • Huonot sukset-vertaus vakiintuu yleiskieleen. Jos joku asia ei suju, menee huonosti tai muuten alisuorittaa, niin voi jatkossa syyttää suksia. Tilanteessa kuin tilanteessa.
Puheenaiheet Oma elämä Matkat Ajattelin tänään

Haalean värinen pronssi

Mitalitili on nyt auki. Pronssia tuli. Ei ole juhlan tunnetta tai torimeininkiä. Lähinnä sellainen ai jaa-fiilis. Menneeseen viikonloppuun oli ladattu paljon odotuksia. Mitaleita piti tulla jo silloin ja useampia. Ne jäivät saapumatta ja ihon alle hiipi epäilys. Ovatko nämä ne nihkeät kisat?

Siltä nyt vaikuttaa. Rehellisesti sanottuna en oikein tiedä, voiko jäljellä olevista kisoista odottaa edes mitään. Toivoa aina voi ja pitääkin. Yllätykset ovat tervetulleita. Mutta jotenkin on silti pettynyt olo. Sen saman pettymyksen näki ja kuuli Iivo Niskasen kasvoilta ja puheesta kisan jälkeisessä haastattelussa. Tulos ei ollut se mitä piti. Lumi oli sohjoista ja samaan sohjoon upposivat myös odotukset MM-kullan uusimisesta. Kaikki edellytykset olivat kohdallaan, mutta nyt ei ollut Iivon päivä.

Jostain syystä palaan ajatuksissani Rion olympialaisiin ja Mira Potkosen olympiapronssiin. Silloin sitä luuli, että se oli mitalisateen alku. Ei tullut edes tihkua. Henkilökohtaisena suorituksena olympiapronssi oli huikea juttu. Koko kisoja ja Suomen joukkuetta ajatellen suoritus oli vahvasti alakanttiin. Nyt ei auta kuin uskoa valoisampaan huomiseen. Tai siis, ei sillä tavalla Seefeldin laduille paistavan auringon valon värittämään tulevaisuuteen. Toivon Itävaltaan pientä kipakkaa pakkaskeliä, hyviä voiteluita ja Eveliina Piipon veret seisauttavaa hiihtoa, mikäli hän ankkurina sivakoi. Kiitti jo etukäteen!

Puheenaiheet Liikunta Ajattelin tänään