Itsenäisyyspäivä
Kävin päivällä koiran kanssa lenkillä. Ilma oli kuulas ja aurinkokin paistoi. Säteet siivilöityivät puiden latvoista metsämaisemaan. Oli rauhaisaa. Kuuntelin samalla Yle Puheen Sen selostuksen haluaisin kuulla-ohjelmaa Areenasta.
Urheilussa kiteytyy sellaisen hyväntahtoinen ja iloinen isänmaallisuus. Kylmät väreet tuntuivat koko kehossa, kun Iivo hiihti kultaan, Hanna-Maria kauhoi voittoon ja Suomi pelasi tasurin Saksaa vastaan. Selostuksen kautta elin ne uudestaan pienen metsälenkin aikana.
Miten upeaa onkaan, että saa kokea nuo hetket. Joko tapahtuma hetkellä tai muistojen kautta. Saa tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon ja jakaa koko kansakuntaa liikuttavia tunne-elämyksiä. Ei uhoa tai toisia pois sulkevaa kiihkoa. Yhteinen tunne. Se, kun joku vastaa hymyyn voitetun pelin jälkeen. Kun naapuritalossa palaa valot vielä keskiyöllä ja tiedät, että sielläkin katsotaan peliä. On hienoa voittaa, mutta kyllä ne tappiotkin yhdistävät. Kestetään yhdessä. Noustaan taas vielä joskus voittoon. On kivaa olla suomalainen.