VAR är du nu

Viime viikolla aloin kaivata VAR:ia. Nyt puhutaan siis video assistant refereestä eli videotuomaroinnissa. Se oli ensimmäistä kertaa käytössä isossa arvoturnauksessa kesän jalkapallon MM-kisoissa. Muistan olleeni ennakkoon hiukan epäileväinen (epäilenkö aina jotain uutta..?). Kestääkö tarkistukset liian kauan? Käydäänkö kaikkea katsomassa videolta? Poistaako videotarkistus ihan oikeasti kaiken turhan mussutuksen? Poistaako videotarkistus ylilyönnit ja väärät tuomiot? Ei, ei, ei ja kyllä.

Videotuomarointi toimii. Päätuomari tekee aina itsenäisen ratkaisun, mutta videotuomareista on apua epäselvissä tilanteissa. Loppujen lopuksi televisioruudun eteen kävelyyn menee vähemmän aikaan, kuin rähiköinnin rauhoitteluun ja draamatilanteiden jälkipuintiin.

VAR tuli mieleeni, kun Ronttu sai viime viikolla punaisen kortin. Katselin tilannehidastuksia vain ja ainoastaan tavallisen penkkiurheilijan harjaantumattomasta näkökulmasta. En tiedä edes olenko katsonut oikeaa hidastusta. Näytti siltä kuin Ronaldo olisi ollut lyömässä vastustajaa päähän. Sitten käden liike hidastui. Siitä tuli kaverillinen fair play-tyyppinen pään silitys-ele. Lopputulema oli kuitenkin suora punainen ja mahdollinen tulevien pelien missaus. 

Ronaldon itkua oli jollain tavalla ristiriitaista katsoa. Näytti, että se olisi ollut osin näyteltyä, osin aitoa. Yhtä kaikki, tuomio oli kova. Uskallan väittää, että se oli myös väärä. En halua tai jaksa enää kirjoittaa uutta kirjettä UEFA:lle, joten sanon nyt tässä vaan: videotuomarit Mestarien liigaan ja sassiin. Ronttu on nähtävä Old Traffordilla.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Pallo lentää

Lentopalloa harrastanut pikkusiskoni ei yleensä seuraa urheilua kuin äärimmäisessä hädässä. Hän yllätti minut eräs ilta ilmoittamalla katsovansa lentopalloa. Näin se penkkiurheilu ujuttautuu siitä vakaasti irti vannoutuneenkin ihmisen elämään.  

Omasta näkökulmastani lentopallon hienous piilee lajin puhtaudessa. Siis, että pelataan omalla kenttäpuoliskolla. Kontakteja on lähinnä lattian kanssa ja rähinöintiä vain harvoin. Urheilijat ovat rautakätisiä miehiä ja naisia. Heidän yläraajansa kestävät sellaista riepotusta, jonka seurauksena tavallinen ihminen saisi ainakin murtuman, jos käsi edelleen pysyisi vartalossa kiinni.

Suomi pelaa tällä hetkellä lentopallon MM-kisojen jatko-otteluita. Eilen illalla vastassa oli Italia. Muistan katsoneeni hiukan saman tyyppisen Italia-pelin joitakin vuosia sitten. Suomi oli silloin pelannut kohtalaisen hyvää turnausta ja odotukset ennen peliä olivat korkealla. Matsin aikana näytti siltä, kuin italialaiset olivat olleet noin metrin verran suomalaisia pidempiä supermiehiä. Lyönnit tulivat vastapuolen kenttään ylimaallisella voimalla ja taivaallisesta korkeudesta.

Ei Suomi eilenkään ihan älyttömän huono ollut. Tai siis, että taistelua oli. Paremmalleen eivät kuitenkaan mitään voineet. Toki täytyy muistaa, että Italia on moninkertainen mestari ja jonkinlainen suosikki ihan koko karkeloiden voittoon.  Suomen mahdollisuudet jatkopaikan suhteen ovat ilmeisesti tässä kohtaa jo menneet, joten tänään illalla on mahdollisuus vain nauttia pelin hienoudesta. Näillä otteluilla saattaa sen paremmin asiaan perehtymättä olla jotain merkitystä, kun lajin olympiapaikkoja jaetaan. Olisihan se nyt hienoa päästä kesäolympialaisiin edes jossakin joukkuelajissa. Jään odottamaan.

Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta