Kaikki italialaiset poikaystäväni
Alkuun haluan sanoa, etten missään nimessä seuraa urheilua urheilijoiden ulkonäön vuoksi. Sitten voimmekin puhua miehistä. Oli vuosi 2000 ja kesä. Jalkapallon Euroopan mestaruuskisat järjestettiin Belgiassa ja Alankomaissa. Omat ystäväni eivät olleet kiinnostuneita penkkiurheilusta. Heille jalkapallo oli maailman tylsin laji, jonka seuraaminen oli kidutusta.
Juoduin siis turvautumaan kepulikonsteihin. En yrittänytkään myydä heille hienoa lajia tai tekniikkakikkailua. Mainostin heille miehiä. Pian meillä kaikilla oli omat ulkomaalaiset poikaystävämme.
Yhdelle oma unelmien poikamies oli Italian Alessandro Nesta. Hikipantainen adonis. Kasvot kuin kreikkalaisella jumalhahmolla. Toinen ystäväni unelmoi Portugalin maalivahdista Vítor Baíasta. Kyseessä oli mies, jonka kasvot olivat kuin kiveä. Yllättäen hänkin käytti hikipantaa. Muistini pätkii osin, mutta toivottavasti en pahasti valehtele, kun sanon, että yksi ystäväni fanitti Portugalin Costinhaa. Tämä ystävä oli oman tiensä kulkija ja valitsi Costinhan kenttäpuolisokseen tämän söpön ja persoonallisen olemuksen vuoksi. Syynsä on kullakin.
Oma jalkapallopoikaystäväni oli Italian Fabio Cannavaro. Vanttera ja voimakas pakki. Hänellä oli myös hikipanta. Joku niissä hikipannoissa taisi kiehtoa.
Lopuksi haluan vielä painottaa, että tämä poikaystäväkuvio syntyi epätoivoisessa tilanteessa ja olosuhteiden pakosta. Lopputulema oli kuitenkin hyvä ja toivottu. Pystyimme kaikki katsomaan pelejä yhdessä. Eri syistä toki, mutta kokemus oli kaikille sykähdyttävä. Jalkapallo todellakin yhdistää ihmisiä.