Lily

Elämäni arvokisat

ainokaisanen

Miten välttää liikuntaa ja muita huonoja elintapavinkkejä

  • Lähde matkalle. Tai vaikka kahdelle. Omat rutiinit ja rytmi menevät sekaisin. Liikunnan harrastaminen enää yhtäkkiä olekaan luonnollinen osa päivää tai edes viikon aikataulua. Jos aiemmin iltapuhteena oli saliharjoittelu, niin matkalla sen korvasi televisio, torkut ja/tai shoppailu. Matkan loputtua olet jo ehtinyt unohtaa aiemmat tapasi.
  • Sairastu. Ei ole väliä onko kyseessä isompi tai pienempi köhä. Kipeänä ei ole turvallista liikkua, sen tietää jokainen. Kävely on vielä ok, mutta kaikki hikoilua aiheuttava liikunta on ankarasti kielletty. Ei se kyllä onnistuisikaan. Veltto ja jaksamaton olo jää helposti päälle sairastumisen talttuessakin. Joka ikinen lihas tuntuu surkastuneen ja vaatteet muuttuneet yhtäkkiä ainakin yhtä kokoa liian pieniksi.
  • Hankkiudu paikkaan, jossa on ilmaista ruokaa. Ei mitään peruskauraa (!!), vaan jotain spesiaalia ja erikoista joka päivä. ”Kaikkea on hyvä maistaa.” ”Lautaselle ei saa jättää.” ”Jälkiruokamaha on eri maha.” Olen syönyt viimeisten viikkojen aikana reilusti oman tilavuuteni yli. Silti jatkoin, koska ruokaa oli tarjolla ja se oli hyvää. Oli tunne, että nyt jos koskaan. Myöhemmin ei sitten enää voi.
  • Mene maahan, jossa annoskoot ylittävät kaikki hyvänmaun (!!) rajat. Suomessa saattaa ravintolaa mennessä iskeä pelko, että lähteekö ruokaillessa varmasti nälkä. Tällaista vaaraa ei ole joissakin maissa tiedoissa. Annokset ovat aina liian isoja. Vaikka siis söisi vain osan, saattaa silti syödä yli oman normaalin. Jännää on muuten sekin, miten ruokalistojen kalorimerkinnät vaikuttavat ruokakäyttäytymiseen. Pääruoan kalorimäärät saavat huutamaan kauhusta. Sitten jos on pihistellyt pääruokapuolella, niin voi hyvällä omalla tunnolla tilata useamman päivän kaloritarpeen täyttävän jälkiruoan. Kaikki on kiinni tasapainosta.
  • Vältä kaikenlaista ylimääräistä arkiliikuntaa. Mene hissillä. Kulje taksilla. Valitse ruokapaikka tai kaupat etäisyyksien (mahdollisimman lähellä kiitos!) mukaan.
  • Ajattele, että pidät lepoviikon. Tai kaksi. Tai kuukauden. Siinä vaiheessa, kun huomaat hengästyväsi normaaleissa portaissa liikkuessa, ollaan tultu rajan yli.
Avainsanat:
Hyvinvointi Ruoka ja juoma Hyvä olo Liikunta
ainokaisanen

Takaisin kartalle

Olen ollut viimeisten kolmen viikon aikana poissa Suomesta. Sillä on ollut rajoittavia vaikutuksia paitsi urheilun seuraamiseen, niin myös sen harrastamiseen. Seuraamisen osalta esteellisyys on selvää, harrastamisen osalta siihen liittyy paljon tekosyitä. Pohdin omaa urheilumattomuuttani tarkemmin myöhemmin. Sen sijaan haluan tuoda esiin joitakin muita urheiluun liittyviä havaintoja, jotka tulivat reissun aikana esiin.

  • Seurasin NBA-koripalloa. Tämä oli omaan muistiin ensimmäinen kerta. Susijengin ansiosta Suomikoris on ollut tuttua, mutta NBA:n nopeatahtinen peli oli jotain muuta. Minulla on mahdollisuus seurata finaalisarjan kahta viimeistä peliä. Oma suosikkini oli selkeä: Toronto Raptors. Olihan kyseessä joukkue, joka ei ollut koskaan sarjaa voittanut. Lisäksi se tulee emämaan ulkopuolelta Kanadasta. En tiedä mitä odotin, kun pelikello soi ja voitto sinetöityi. Vaikka juhlinta alkoi, ei se silti tuntunut niiiin maailmaa syleilevältä tai reihakkaalta (kts. Leijonien kultajuhlat) kuin mihin olen tottunut.
  • Kiekkoilua seurasin sivusilmällä. Ymmärrettävistä syistä oma sydän sykki Bostonille, mutta nyt kävi toisin. Joku taisi pudotuspelien alkaessa ennustaa, että tänä vuonna saadaan suomalainen änärivoittaja. Kaikissa joukkueissa, paitsi St. Louis Bluesissa, oli suomalaispelaaja. Todennäköisyydet eivät pitäneet paikkaansa, vaan voittajaksi tiensä raivasi NHL:n ainoa suomalaisvapaa joukkue. Tässäkin oli kyse seuran ensimmäisestä mestaruudesta, joten ilolla se heille suotakoon.
  • Oli näin (nyt näytän sormillani ihan tosi pientä väliä) lähellä, etten päässyt katsomaan baseballottelua. Logistiikka ja sateinen keli päättivät toisin. Siellä missä olin, suuremmat sarjat olivat jo tauolla, mutta harrastesarjassakin olisi kuulemma ollut tunnelma kohdillaan. Nyt se jäi kokematta, mutta uskon ja toivon, että siihen tulee vielä joskus tulevaisuudessa mahdollisuus.
  • Yliopistourheilu on Yhdysvalloissa jotain sellaista, jota ei tavallinen suomalainen ymmärrä. Nyt puhun sen puitteista ja resursseista. Tavallisen, keskikokoisen yliopiston amerikkalaisen jalkapallon stadion vetää sisäänsä yli 80 000 katsojaa. Miettikää esimerkiksi suomalaisia Veikkausliiga tai SM-liiga seuroja. Kuinka monella on näin suuria peliareenoita? Tämä pistää suomalaisen penkkiurheilijan hiljaiseksi.
Avainsanat:
Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta