• Lauantain jääkiekon SM-liigan finaalin jatkoerä katkesi hetkellisesti Yle Puheella, kun lähetys siirtyi toisaalle. Pienen tovin saimme kuunnella Juuso Pekkisen ohjelmaa otsikolla ” Kuluttajakäyttäytyminen evoluutiopsykologian näkökulmasta”. Olo oli surrealistinen. Tätä kesti onneksi vain joitakin minuutteja, kunnes oletettavasti tulikiven katkuisen palautteen ansiosta, lähetys palasi Raksilaan.
• Valioliiga ratkeaa viimeisellä kierroksella tämän viikon sunnuntaina. Se tiedetään jo nyt, että mestaruus hävitään lähes historiallisen korkealla pistesaldolla. Tiedän ketä itse toivon voittajaksi. You´ll never walk alone jne.
• Jalkapallosta puheen ollen. Mestarien liigan välierien toiset osa-ottelut pelataan tänään ja huomenna. Huonosti taitaa käydä Liverpoolille. Ja Tottenhamillekin. Harras toiveeni on: kunhan Barcelona ei voittaisi. Koko hässäkkää ainakaan.
• Aasin silta jatkuu. Viime viikolla kuulin, kuinka yksi työtoverini kertoi fanittavansa Messiä. Siis Messin pallon käsittelytaitoja ja kuvioita. Barcelona joukkueena tai jalkapallo lajina ei kiinnosta häntä muuten. En ymmärrä tällaista. Itselle jalkapallo ja kaikki muukin urheilu on suurempaa kuin yksittäinen pelaaja. Se on kokonaisvaltainen tunne-elämys, johon liittyvät niin pelaajat, joukkueet kuin ympäröivä maailmakin. Iloa, surua ja kaikkea siltä väliltä. Penkkiurheilijan elämää.
• Jääkiekon MM-kisat alkavat perjantaina. Kauhukseni huomasin, että olen buukannut menoa Suomen avausottelun (Kanada!) aikaan. Häpeän. TÄmä ei tule toistumaan. Lauantaina lupaan olla television äärellä. Halusitte tai ette, lupaan myös epävirallisen MM-kisaoppaan viimeistään torstaina.

Joitakin vuosia sitten kun opiskelin, minulla oli pari hämeenlinnalaista opiskelukaveria. Heille minä olin stadilainen, hesalainen. He taas olivat minulle suomalaisen jääkiekkofaniuden ilmentymiä. Toinen osin ammatikseenkin pelannut. Kummatkin oranssilla sydämellä varustettuja.

Tuona keväänä taisi käydä niin, että HPK tippui peleistä jo aikaisessa vaiheessa. Löytyi uusi fanituksen kohde: pieni altavastaaja Lahden Pelicans. Lahteen oli myös helppo matkustaa. Pelit ja niiden seuraaminen saivat aivan uuden merkityksen, kun jotkut olivat ihan oikeasti innoissaan ja elivät vahvasti mukana. Minäkin innostuin hiukan, vaikka omat SM-liigan kultavuodet ajoittuivatkin Jokerien viimeisimpään mestaruusvuoteen 2002.

Tämä kaikki palaa mieleeni tänään, kun HPK kohtaa Kärpät Oulussa viimeisessä ratkaisevassa ottelussa. Omaan korvaan koko kauden on puhuttu vain siitä, minkä joukkueen Kärpät voittavat finaalisarjassa. Tänään kaikki on kuitenkin auki ja mahdollista. HPK:n viimeinen mestaruus on vuodelta 2006. Kärpät puolustaa omaansa viime vuodelta.

Olen kuullut huhuja, että toinen vanhoista ystävistäni on koristellut helsinkiläisen rappukäytävän oranssilla värillä. Hyvä niin. Elämässä pitää olla intohimoja ja fanituksen kohteita. Asioita, joihin ei suhtauduta välinpitämättömästi, vaan tunteella. Tänään kun kuuntelen ottelua radiosta (kts. aiempi postaus Kukkahattutäti), toivon syvästi ja aidosti HPK:n voittoa. Hämpton on voittonsa ansainnut.