Tervehdys pitkästä aikaa!

Aivan ensimmäiseksi: Petos tuli taas myyntiin, tällä kertaa Ellibsissä pari päivää sitten, joten Morsiamen sisartarinaa kaivanneelle ja vaarallisista sankareista pitäville tämä voisi olla nappivalinta.:) Muutoinhan molemmat tarinat ovat myös Storytelissä ja Nextoryssa – ja molempien ensimmäisen luvun voi löytää tästä blogista (ks. teosluettelo).

Elämä on taas ollut raskasta ja pimeää – perheessäni on sairautta ja vaikeutta, ja minä olen syystä ja toisesta ajautunut rooliin, jossa yritän pitää seiniä pystyssä. Viime viikot olen taistellut vuosien jälkeen taas depressiota vastaan, mutta koska vihaan rypemistä ja vellomista, lopetan sen heti alkuunsa. Eilen minulla oli hauskaa taas jonkin aikaa, ja sellaisia hetkiä muistelemalla mieli on huomattavasti parempi.

Minulla on perjantaisin saunavuoro, ja koska tyttäreni asuu luonani vuoroviikoin, hän käy joka toinen viikko kanssani saunassa. Hän ei niinkään perusta löylyistä kuin keskustelusta. Hänen mielestään saunaan meneminen on tärkeää juuri keskusteluiden vuoksi.

Tällä kertaa hän pähkäili sitä, kuinka oli jättänyt poikaystävänsä (aika viattoman sellaisen – hän on vasta 14-v.) ja sittemmin tyttöystävänsä. Hän pohti, miksi nämä suhteet olivat päättyneet ja mitä hän toivoisi parisuhteelta. Minua tahtoo vähän hymyilyttää ja varsinkin se draama, joka suhteiden päättymiseen liittyy, mutta olen todella tarkkana, etten naura. Jokainen muistaa varmasti, miten kuoleman vakavia kaikki tunteet teininä olivat – ja yhtä tärkeitähän ne ovat kuin viisikymppisen kyynistyneen mammankin.

Joka tapauksessa tulin kertoneeksi parista omasta kokemuksestani. Siitä kuinka katosin melkein yhdessä yössä miesystäväni elämästä Unkarista Suomeen. En tietenkään virallisesti eronnut hänestä sanomatta mitään. Sen tein vasta muutaman kuukauden päästä – ystävänpäivänä puhelimitse.

Sitten kerroin, että ensimmäisen poikaystäväni kohdalla katosin Saksaan. Olin mitta täynnä hänen ryyppäämistään ja vastuuntunnottomuuttaan, ja kun mikään sanominen ei auttanut, ilmoitin, etten halunnut ylläpitää kaukosuhdetta.  Sanoin tyttärelleni, että aina kaikki ei mene niin rakentavasti kuin voisi toivoa, mutta että ihmisiähän me kaikki olemme. Siinä vaiheessa keskustelu otti uuden suunnan.

”Kuinka monta poikaystävää sulla oikein on ollu?”, tyttäreni kysyi aavistuksen paheksuvasti (hänessä ei ole ainakaan toistaiseksi sellaista seikkailijaa kuin minussa :D).

Olin aiemmin puhunut parista muusta ex-poikaystävästä  liittyen aivan muihin muistoihin, mutta totta kai norsun muistin omistava lapsoseni muisti nämä tapaukset. Hapuilin hieman vastaukseni kanssa, sillä en halunnut valehdella, mutten tässä vaiheessa mielestäni voinut vielä paljastaa totuuttakaan. Että äitikullan magic number liikkuu lähempänä sataa kuin ykköstä, ja etten laskuyrityksistä huolimatta koskaan muista kaikkia kerralla.

Päädyin naureskelemaan ja selittämään epämääräisesti, että olin jo melkein kolmekymmentä, kun tapasin eksäni ja tyttäreni isän. Että totta kai minulla siihen mennessä muutama suhde oli ollut. Tyttäreni mulkoili minua epäluuloisesti ja tokaisi:

”Sulla on varmaan ollu viisataa miestä.”

Siinä olisi tietysti ollut paikka tunnustaa, mutta en tehnyt niin. Tyttäreni on luonteeltaan herkkä, vakava ja tunteellinen, ja vaikka hän varmasti periaatteessa haluaisi tietää äitinsä villistä menneisyydestä, minulla on tunne, että ajatus saattaisi myös ahdistaa häntä. Ehkä siksi, että epäilen, ettei hänestä koskaan tule sellaista kevytmielistä hauskanpitäjää, mikä itse olen osannut olla.

Ehkä räjäytän potin sitten, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Ehkä en koskaan.

Joka tapauksessa paras ero minun tapauksessani oli poikaystävä, joka edelsi tulevaa aviomiestäni. Hän lopetti suhteemme, koska hän koki etten ollut oma, aito itseni ja että esitin jotain muuta kuin mitä olin. Se oli tuskallista ja täysin totta.

Pelkäsin lähes kolmekymppiseksi saakka sitä, mitä miehet minusta ajattelivat. Alussa ja tutustumisvaiheessa olin aina oma itseni, mutta sitten aloin pelätä, että mies ei pitäisi siitä, miten räävitön, epäsiisti ja epänaisellinen osasin olla. Koska eihän sellaisen naisen kanssa kukaan haluaisi elää. Tietysti tarpeeksi pitkän yhdessäolon jälkeen esiriput olivat valahtaneet jo aiemminkin, mutta se oli tärkeä huomio yhtä kaikki.

En tiedä oliko se kohtalo vai vain hyvä tuuri, mutta kun tapasin eksäni – joka on yhä minulle tärkein miehistäni – olin yhä vihainen edellisestä erosta ja ehdottoman aito. 🙂

Näihin polveileviin muistoihin ja keskusteluihin päätän tämänkertaisen postaukseni ja toivon, että pystyn pian taas kirjoittamaan jonkin tekstin loppuun saakka. Päässäni on montakin ideaa, mutta paperille kaikki siirtyy hirvittävän hitaasti. Jos taas sinulla on eroottisen tarinan pula, klikkaahan teosluetteloon. Ja jos olet aivan upouusi lukija, täältä blogistakin löytyy muutama tarina.

Palataan taas jossain kohtaa.

t. Lilith

TEOSLUETTELO

Enpä sitten paremmin osannut sitä otsikossa kuvailla. Koko tarina tuli mieleen kesästä ja siitä, että tapahtuma-aikaan oli kuuma kesäilta.

Olen kertonut jo aiemmin, että heittäydyin noin 25-vuotiaana suhteeseen varakkaan unkarilaisen perheen vesan kanssa, koska olin päättänyt kerrankin järkeillä. Mies oli hyvännäköinen, kiltti ja rahaa riitti, ja minä olin kyllästynyt rikkomaan sydämeni. Ajattelin, että mukavat olosuhteet kyllä tasoittaisivat tunteiden puuttumista.

Pari vuotta meni miten kuten, mutta koko ajan tuli ilmi yhä enenevässä määrin asioita, jotka häiritsivät minua. Sellaisiakin, jotka laskelmoivan vaimokkeen olisi pitänyt niellä muina miehinä.

Pidin miehen huumorintajua lapsellisena. Inhosin sitä, kuinka riippuvainen hän oli äidistään ja tämän hyväksynnästä (hän esim. soitti tälle joka päivä ja jos äiti tuli lyhyellä varoitusajalla käymään, hän ryntäili siivoamaan asuntoa suorastaan hädissään). Hänen tapansa lipoa huuliaan oli vastenmielinen.

Luettelo kasvoi sitä pidemmäksi, mitä kauemmin olin hänen kanssaan yhdessä. Aloin juoda lähes joka ilta ja suunnitella pakoa Suomeen. Seksikerrat harvenivat harvenemistaan, ja aina silloin tällöin mies tivasi loukkaantuneena, miksi en halunnut enää edes suudella. No en tietenkään, sen kielen takia.

Koska vanhempani pitivät miehestä ja itsekin pidin häntä yhä järkevänä vaihtoehtona, pinnistelin parhaani mukaan. Annoin miehen rynkyttää päälläni samalla, kun itse katsoin televisiota. Kun jäin siitä kiinni, seurasi tunnepuhetta ja tunteiden kärttämistä, mikä sai minut vain inhoamaan häntä enemmän.

Viimeinen tikki tuli kuuman kesäpäivän iltana. Makuuhuoneestamme oli näkymä Budapestin linnakkeelle, jonka valot olivat jo syttyneet. Taivas oli syvän sininen. Minä avasin ikkunan ennen nukkumaanmenoa, koska siedän huonosti kuumuutta. Ilmastointia ei ollut.

Mies otti puheeksi suhteemme ja sen, että edellisestä seksikerrasta oli kulunut jo kuukausi. Hän halusi keskustella ja analysoida tilannetta, ja minä päätin selkä yhä häneen päin ottaa itseäni niskasta kiinni. Minulla oli asunto Budapestin keskustan parhaassa osoitteessa, anteliaat appivanhemmat ja helppo tulevaisuus. Mitä sitten, jos teeskentelisin vähän rakastuneempaa kuin olin?

Päätin yrittää heittäytyä. Riisuin vaatteet, pujahdin peiton alle ja aloin rakastella. Tai pikemminkin teeskennellä rakastelua. Hyväilin miehen käsivarsia ja niskaa, päästelin voihkintaa ja huokauksia ja kiitin luojaa jalkovälistäni, joka kostui helposti vähemmälläkin. En tuntenut oikein mitään, mutta suutelin ja esitin, kunnes mies laukesi.

Minua inhotti, totta kai, mutta minua oli inhottanut jo jonkin aikaa. Sinä iltana tuli kuitenkin se viimeinen niitti. Mies alkoi haltioituneena puhua jotenkin näin:

-Se oli ihanaa. Se tuntui oikealta rakastelulta ja luulen, etten koskaan ole kokenut mitään niin ihanaa. Siinä oli aitoa tunnetta ja läheisyyttä. Minusta tuntui niin hyvältä, että halusin ryömiä kohtuusi ja jäädä sinne loppuelämäkseni.

Kaikki muu lätinä meni kylmältä sydämeltäni ohi, mutta viimeiseen minä heräsin. Se oli ällöttävintä, mitä ikinä olin kuullut. Minusta tuntui, että mies sekoitti minut äitiinsä tai halusi minun olevan jonkinlainen äiti itselleen. Myötäilin ja yritin saada miestä lopettamaan vuodatuksensa, mutta kun sammutimme valot ja panimme nukkumaan, en saanut unta. Tiesin, että se, mitä mies oli sanonut, oli peruuttamatonta.

Ehkä joku pitää minua tämän kirjoituksen takia sydämettömänä, mutta siitä suhteesta opin, että missään suhteessa ei pidä olla vääristä syistä. Kyseinen mies on kaikin puolin menestynyt ja hyväsydäminen, mutta koska en rakastanut häntä, hänen heikkoutensa ja huonommat puolensa kasvoivat mielessäni suhteettoman suuriksi ja tekivät minusta itsestäni ihmisen, joka en halunnut olla. On varmasti naisia, jotka jopa nauttivat päästessään kakkosäidiksi tai holhoavaan rooliin, mutta minä en kuulu heihin.

Olen kokenut oman osani huonoa seksiä, mutta minulle tylsä, suoraviivainen paneminen tai humalainen sekoilu, jossa kondomi jää pilluun jumiin on parempi vaihtoehto kuin yhdyntä, jossa pitää teeskennellä rakastunutta ja kuunnella sitten, kuinka aikuinen mies haluaa tehdä pesän kohtuuni. Raiskausyritystä en laske seksiksi, se on väkivaltaa.

Nyt seksielämäni on ollut aika kuollutta jo taas kohta vuoden, mutta masturbointikin on hauskaa. Laukean joka kerta, eikä tarvitse jakaa teeskenneltyjä hyväilyjä. Se on oikeastaan aika paljon se.

Hyvää ja aidosti kuumaa kesän jatkoa toivotellen

Lilith

ps. Alla taas teosluettelo!

LILITH – TEOSLUETTELO