Ladataan...
Eroottisia tarinoita

Katariina ja Lev nukkuivat toisiinsa kietoutuneina yön Katariinan asunnossa. Aamun sarastaessa Katariina heräsi ensin ja ihmetteli ensin huikaisevaa onnen tunnetta, joka hehkui hänen sisällään kuin aurinko. Hän katseli Levin uneen rentoutuneita kasvoja ja kosketti sormenpäillään tämän poskea.

Sitten hän muisti edellisillan.

Häntä hävetti Svenin kanssa sattunut välikohtaus. Ei enää huumeita, hän päätti, mutta epäili, olisiko selvä pääkään estänyt häntä, ellei Lev olisi tullut väliin. Ehkä hän olisi antautunut aina vain uusille miehille surressaan ja etsiessään sitä, mitä oli menettänyt ja kokeakseen seksin tuottamaa tyydytystä ja saadakseen kehuja edes vartalostaan, kun muuta ei ollut.

Hän kääntyi varovasti, ettei herättäisi Leviä ja painautui tämän syliin selkä vasten miestä ja siirsi tämän painavan käsivarren tiukasti ympärilleen ja puristi omansa päälle, sormet Levin sormien lomassa. Miehen leuka oli hänen päälakeaan vasten ja Katariina huokaisi tyytyväisenä. 

"Luuletko sinä, ettei entinen erikoisjoukkojen sotilas herää siihen, kun maailman kaunein nainen kiehnää takapuoltaan häntä vasten?", Lev kuiskasi varoittamatta Katariinan korvaan ja puristi tämän tiukemmin itseään vasten niin, että Katariina tunsi kovan kalun pakaroitaan vasten. Katariina ei osannut sanoa siihen mitään, vaan vain tirskahti. "Naurattaako sinua nainen?", Lev mumisi hänen hiuksiinsa. "Minä takaan, että sinua ei kohta naurata."

Lev työnsi Katariinan päällimmäisen reiden koukkuun ja painoi avoimen kämmenensä naisen häpyä vasten. Hän liikutti kättään hitaasti ja hellästi herkällä lihalla ja kaiken alleen hukuttava halu ja onni vyöryivät Katariinan ylitse. Tämä oli oikein. Kukaan muu ei saanut tätä hänessä aikaiseksi. Hän kuului tälle miehelle ja tulisi aina kuulumaan, halusi hän sitä itse tai ei. Hän inahti ja työnsi itseään Levin kättä varten. Paljastava kosteus oli jo alkanut työntyä hänen häpyhuultensa välistä Levin kädelle ja mies hieroi sitä hänen huulilleen niin, että hän kiemurteli ja alkoi huohottaa. Sormi sujahti hänen vakoonsa ja liukui Katariinan klitorikselta peräaukolle ja takaisin.

"Lev", Katariina henkäisi. "Mmmh..?", mies vastasi laiskasti. "Lev", hän vain toisti ja mies kohottautui kyynärpäänsä varaan kun Katariina käänsi päätään taaksepäin. "Minua ei enää naurata", Katariina kuiskasi ja mies virnisti silmät loistaen. "Minä huomaan sen kyllä", hän totesi sitten muka vakavana ja antoi sormen liukua hiukan painavampana hänen vaossaan. Sitten mies painoi sormensa hänen klitorikselleen ja alkoi suudella ja nuolla Katariinan niskaa niin hellästi ja paheellisesti yhtä aikaa, että orgasmi lennähti Katariinan lävitse kuin vahingossa. 

Vielä kun hän huohotti ja puristi reisiään lujasti kiinni, jotta saisi Levin sormet pidettyä paikallaan kliimaksin loppuun saakka, Lev veti hänet puoleensa. Hän piti Katariinan samassa asennossa ja työntyi hänen sisäänsä ja päästi epätoivoisen kuuloisen murahduksen. "Voi herravarjele, miten minä olen kaivannut sinua", hän mutisi Katariinan päätä vasten ja painoi itseään vielä lujemmin Katariinan takapuolta vasten, niin että Katariina tunsi olevansa kuin seivästetty. Huolimatta äskeisestä orgasmista uusi alkoi kasvaa hänen sisällään nopeasti, nopeammin kuin koskaan ennen edes Levin kanssa. Hän oli niin onnellinen, niin kiihottunut, niin täynnä Levin pitkää paksua kalua - kaikkea, mitä hän oli kaivannut niin pitkään, että hän alkoi kiristyä miltei heti miehen kalun ympärille. Lev henkäisi, kun Katariina jännittyi  ja hän tunsi naisen paisuvan, puristuvan tiukemmin ja tiukemmin hänen ympärilleen. Lev otti hellästi hänen toisen rintansa käteensä ja leikitteli tämän rinnankärjellä ja puristi sitten voimakkaan kätensä Katariinan vatsalle kun hän ähkäisi, vetäytyi miltei kokonaan ulos Katariinasta ja survaisi itsensä uudestaan sisälle. 

Se riitti Katariinalle. Hänestä tuntui kuin hänen sisällään olisi räjähtänyt miljoonia ilotulituksia ja hänen vartalonsa vapisi holtittomasti ja hän liikutti itseään kerta toisensa jälkeen edestakaisin Levin kalua vasten niin, että hän kuuli hiljaisen "voi saatanan" takaansa ja sitten mies kiristi otettaan, avasi hänen reisiään vielä enemmän ja porasi itsensä parilla rajulla työnnöllä syvälle Katariinan sykkivään ja kouristelevaan pilluun. Kun Lev sai orgasmin, hän karjaisi Katariinan nimen ja tuntui, että hänelläkin tuntui olevan vaikeuksia hillitä vartalonsa tärinää. Katariina oli sulkenut silmänsä ja tunsi hukkuvansa kaikkiin tunteisiinsa, eikä hän voinut itselleen mitään. "Lev. Lev. Lev", nimi putoili hänen huuliltaan ja sitten hiljaa: "Mä en halua elää ilman sua."

-----------------------------

Lev vei Katariinan kotiinsa pian samana päivänä. He olivat rakastelleet - se oli ainoa oikea sana, Katariina päätti - vielä suihkun alla seinää vasten ja Katariina oli tarrautunut mieheen kuin olisi pelännyt, että tämä vietäisiin häneltä jostain syystä milloin tahansa pois ja Lev oli toistanut hänen nimeään toistelemasta päästyään, ennen ja jälkeen orgasmin.

Irina oli kohotellut kulmiaan, kun Lev oli ilmoittanut, että Katariina muuttaisi takaisin hänen luokseen ja iskenyt Katariinalle silmää miehen selän takana viekkaasti. Kun Lev käveli alas Katariinan matkalaukun kanssa, Irina halasi Katariinaa ja kuiskasi: "Hän ei ole koskaan ottanut ketään takaisin. Jos joku saa hänet pyydystettyä, se olet sinä." Katariina hymyili vavahtaen Irinalle: "En minä halua pyydystää. Minä haluan, että hän on minun kanssani omasta vapaasta tahdostaan." Irina nauroi. "Älä siitä huoli. Satakieli ei tee mitään vastoin tahtoaan."

-----------------------------

Kaksi viikkoa kului kuin siivillä. Katariina antoi aina joskus itsensä kuvitella, että oli häämatkalla Levin kanssa. Siltä se tuntui. He keskustelivat kirjallisuudesta ja politiikasta ja yleensä Lev syytti häntä idealistiksi, pelasivat korttia, katsoivat Netflixiä, kävivät baletissa missä Lev pitkästyi tai nyrkkeilyotteluissa, joita Katariina tuijotti lähinnä vastentahtoisesti. Mutta suurimman osan aikaa he viettivät sängyssä. Tai sohvalla tai minne sitten sattuivatkin aina välistä päätymään.

Kun he kerran toipuivat Levin vaatehuoneen lattialta, jonka hyvin järjestetyt puvut, paidat ja kengät olivat putoilleet heidän päälleen, Katariina alkoi nauraa hervottomasti, kun Lev rypisti kulmiaan ja sanoi: "Boris saa sydänkohtauksen, kun joutuu siivoamaan tämän sotkun." Boris oli jotain hovimestarin ja vanhan ajan kamaripalvelijan väliltä ja hyvin tarkka järjestyksestä ja puhtaudesta. "Älä naura", Lev sanoi suupielet nykien. "Hän ei osaa kunnioittaa minua yhtään, mitä tulee minun taloudenhoidollisiin rikkomuksiin." Sitten hän veti Katariinan päällensä ja väläytti tälle huikaisevan ja harvinaisen hymynsä. "Mutta sinua hän jumaloi. Sinä saatkin hoitaa tämän sotkun. Olet siihen yhtä paljon syypää kuin minä." Katariina rypisti muka kulmiaan.

"Minä vain suoristin sinun solmiotasi ja sinä..."

"Minä tein vain sen, mitä jokainen täysjärkinen mies tekisi. Antaisi palkinnon hyvin solmitusta solmiosta."

"Jota ei ole enää", Katariina huomautti kärkevästi ja alkoi sitten nauraa uudelleen.

Eräänä iltana Lev oli poissa ja Katariina lepäili olohuoneessa ja joi teetä ja yritti lukea. Heidän oli määrä lähteä käymään konsertissa, mutta kello näytti jo niin paljon, että hän epäili, että siitä ei tänä iltana tulisi mitään. Kun hän kuuli samassa ovikellon soivan, hän rypisti kulmiaan. Oliko Lev unohtanut avaimensa? Gennadi oli Levin mukana, mutta Dimitri oli ulkona vahdissa eikä tämä päästäisi ketään tuntematonta sisään. Boris kiiruhti ovelle ja Katariina käveli tämän perässä ovelle. Oven takana oli Thomas. 

Tämä ei kiinnittänyt mitään huomiota Borikseen vaan asteli suoraan Katariinaa kohti.

"Missä Lev on?", mies ärähti. Katariina värähti. Mies näytti vihaiselta ja kun hän tuli lähemmäs, Katariina haistoi, että Thomas haisi viinalta.

"Töissä", Katariina vastasi ihmeissään. "Mitä sinä täällä teet?"

"No eipä sillä väliä. Otan häneltä pienen maksun siitä mitä hän on tehnyt", Thomas sammalsi ja otti kiinni Katariinasta. Katariinalla oli päällään metsänvihreä villamekko ja mies työnsi sumeilematta kätensä Katariinan reisien väliin, mekon alle.

"Mitä helvettiä sinä teet!", Katariina ärähti hiljaa. 

"Äläs nyt kultapieni, minä tiedän miten sinä tykkäät nussia. Olen haaveillut siitä yöstä jo aivan tarpeeksi."

"Ulos", Katariina haukahti ja yritti päästä irti Thomasin otteesta. Missä ihmeessä Boris oli? Thomas oli liian iso mies eivätkä Katariinan voimat riittäneet vastustamaan tätä, kun mies nappasi häntä ranteista kiinni ja painoi oleskeluhuoneen seinää vasten. Miehen kova kalu painautui Katariinan vatsaa vasten ja paniikki alkoi kerääntyä Katariinan vatsanpohjalle. 

"Se saatana on hivuttanut minulta nyt kaksi kauppaa sivu suun ja levittää minusta paskapuheita viranomaisten ja FSB:n korviin ja kuka tietää minne muualle."

"Mitä se minulle kuuluu? En minä tiedä Levin liiketoimista."

"Sinä olet Levin liiketoimi. Hän kostaa."

Mies alkoi nykiä mekkoa Katariinan päältä ja Katariina käänsi päätään ja alkoi huutaa. Se hukkui kuitenkin Thomasin suuhun, kun mies painoi väkivaltaisen suudelman hänen suulleen ja repi pikkuhousut Katariinan päältä ja lukitsi hänet seinää vasten. Katariina yritti vääntelehtiä ja työntää miestä pois ja kun hän tunsi kovan paljaan kullin jalkojensa välissä hän sai aikaan pienen kiljaisun.

"Juuri noin beibi, kohta sinä olet pelkkää vahaa taas ja anelet minua naimaan sinua koko yön.."

"Ei, ei, ei, ei...Apua!", Katariina sai huudettua ja viimein Boris kurkisti olohuoneeseen. Melkein heti asunnon ovi kävi ja Katariina sai työnnettyä Thomasin pois. Lev asteli pitkin sulavin askelin olohuoneeseen kasvot vitivalkoisina. Tuhkanvalkoista väriä korosti vielä hänen mustat hiuksensa ja pukunsa. Hän näytti lähinnä verenhimoiselta vampyyrikuninkaalta ja vaikutti siltä kuin hän olisi liukunut läpi huoneen. 

Jopa Thomas perääntyi vaikka oli ympäripäissään. "Lev. Sinä olet kohdellut minua epäreilusti..."

Katariina näki, kuinka Levin käsivarsi heilahti ja hän löi Thomasia avokämmenellä mutta valtavalla voimalla toiselle poskelle niin, että suuri mies heilahti ja kaatui lattialle.

"Ja naisen raiskaus on sinusta oikea tapa ilmaista pettymystäsi?", Levin ääni tuli melkein pelkkänä sähinänä. Thomas naurahti. 

"Kuka tuota lutkaa tarvitsee raiskata..." Pidemmälle Thomas ei päässyt, kun Lev polkaisi miestä vatsaan, kiskoi ylös ja rysäytti tämän pään seinään.

"Sinulta on Venäjällä bisnekset loppu. Ja ehkä muuallakin. Nyt ulos!"

Katariina oli tuijottanut näytelmää kauhuissaan ja huomasi vasta nyt, että Gennadi oli seissyt todennäköisesti koko tämän ajan oviaukossa pistooli ojennetussa kädessään, kylmät silmät seuraten Thomasin liikkeitä. Thomas oli ilmeisesti puolitajuton eikä Gennadilla ollut vaikeuksia raahata tämä ulko-ovelle ja ulos.  Lev kääntyi silmät kylminä Katariinaa kohti.

"Miksi sinä päästit hänet kanssasi kahden olohuoneeseen?"

"Se - se vaan tuli ja..mä en tajua mihin B-boris häipyi..."

"Et siis kutsunut häntä viettämään kanssasi mukavaa iltaa..?"

Katariina käveli Levin luo ja läimäytti tätä kasvoihin niin lujaa kuin jaksoi. 

Sitten hän sähähti: "Miten sinä kehtaat!"

Levin kasvot alkoivat saada taas väriä ja hän otti Katariinan syliinsä. "Anna anteeksi, moja dushka. Boris soitti minulle ja olin jo matkalla kotiin. Hän tunsi kyllä Thomasin, mutta tämän käytös sai hänet epäilemään...ja kun kuulin, että hän on täällä sinun kanssasi...Olin peloissani. Sen sinä olet minulle tehnyt. Minulla on maine, että minä en pelkää, mutta minä pelkäsin. Että hän tekee sinulle jotain. Tai että sinä annat tehdä hänen jotain sinulle."

Katariina oli edelleen vihainen. "Lev. Kuinka monta kertaa se pitää sinulle sanoa? Minä olen sinun. Sinun. Niin kauan kuin haluat." Katariina nielaisi viimeisen lauseen jälkeen, mutta hän ei uskaltanut vielä elätellä toiveita mistään pysyvämmästä heidän välillään, vaikka Lev olikin epäsuorasti monta kertaa antanut ymmärtää, että hän halusi Katariinan pysyvästi elämäänsä.

Viikkoa myöhemmin Irina soitti kuten usein muutenkin, mutta tämän ääni oli tällä kertaa kiihtynyt.

"Katariina, onko Lev kertonut?", hän henkäisi ilman tervehdystä. Katariina oli kummastunut.

"Mitä?", Kylmät väreet kulkivat Katariinan selkäpiitä pitkin, mutta hän piti äänensä tasaisena.

"Thomas on kuollut", Irina selitti käheästi. Katariinaa kylmäsi nyt kaikkialta.

"Miten ihmeessä?" 

"Hän oli Egyptissä hoitamassa joitain liikeasioitaan. Joku vain tuli ja ampui hänet. Keskelle katua."

Pahoinvointi alkoi velloa Katariinan vatsassa. "Irina, minulle tulee toinen puhelu", hän valehteli. "Minun täytyy vastata siihen", hän vielä sanoi ja hyvästeli ystävänsä. Oli viikonloppu, mutta Katariina löysi Levin kirjastosta puhumassa nopeasti kieltä, jota hän ei ymmärtänyt. Daria todennäköisesti. Katariina astui sisään ja Lev kohotti hänelle kulmiaan kysyvästi. Katariina ei tehnyt elettäkään vaan istui kirjoituspöydän toiselle puolelle ja risti käsivartensa rinnalleen.

Kun Lev päätti puhelun, hän tarkasteli Katariinan kasvoja hetken ja kysyi sitten: "Mitä on tapahtunut?" Katariina tuijotti raskasluomisiin mustiin silmiin ja kysyi hitaasti: "Tiesitkö sä, että Thomas on kuollut?" Lev ei räpäyttänyt edes silmiään vaan nojasi käsivartensa pöytään ja asetti kätensä leukansa alle. Miehellä oli taas punainen kirjailtu paita, joka sai hänet Katariinan mielestä aina näyttämään keskiaikaiselta ruhtinaalta. Hän oli hetken hiljaa ja nyökkäsi sitten. "Tiesin."

"Milloin sä sait tietää siitä?", Katariina kysyi kasvot kireinä.

"Ehkä kaksi minuuttia sen jälkeen, kun se oli tapahtunut", Lev vastasi. Katariinan suuta kuivasi ja häntä pyörrytti, mutta hänen oli pakko kysyä.

"Tapatitko sä sen? Noin vain?"

"En noin vain", Lev vastasi pehmeästi. "Minä yritin olla armollinen. Minähän sanoin, että jos hän koskisi sinuun vielä kertaakaan, minä tappaisin hänet. Eikä Thomas ollut tyytyväinen, kun häneltä alkoi mennä kauppoja sivusuun. Hän uhkaili minua ja paria muuta - liikekumppaniani. Ja kun hän yritti raiskata sinut..."

"Mitä!? Lev! Eihän...herranjumala! Eihän se ole syytä murhata ketään!"

"Enhän minä omin käsin häntä murhannut", mies vastasi ja näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä. "Minulla on vain tapana kuulla monenlaisia asioita ja kun kuulen niistä, otan selvää onko se totta vai ei ja merkitä ne muistiin."

"Mitä sä tarkoitat?", Katariina kuiskasi.

"Thomas kusetti erästä "vapaustaistelijaa" - Lev heitti lainausmerkit ilmaan - "noin vuosi sitten ja veti välistä korkovaihtelun varjolla. Ne miehet Afrikassa eivät ole aina kaikkein koulutetuimpia, mutta jos heille kertoo, että heitä on petetty ja näyttää todisteet, he ovat hyvin...tehokkaita omalla alallaan."

Katariina puristi kädet yhteen sylissään, koska ne olisivat muuten tärisseet.

"Sinä vuodit ne tiedot näille - kapinallisille vai mitä he ovat - terroristeja? Vai mitä?", Katariina kysyi vapisevalla äänellä.

"Kyllä Jekaterina. Minä tein niin. Enkä kadu hitustakaan", Lev vastasi ja virnisti hänelle. Vaikka hänen suunsa oli kääntynyt hymyyn, hänen silmissään ei ollut ilon häivää, pelkkää kylmää mustaa jäätä.

 

Ladataan...

Ladataan...
Eroottisia tarinoita

Thomasin lähdön jälkeen Katariina kävi suihkussa, pukeutui ja marssi kirjekuori kädessään alempaan kerrokseen, Irinan huoneiston ovelle. Irina tervehti häntä iloisesti. "Minulla on hieman krapula, meni pitkään eilen...", hän virnisti. 

"Thomas antoi minulle rahaa", Katariina aloitti kiertelemättä. 

"Ah, hän pitää roolileikeistä. Sellaisista, jotka vaikuttavat mahdollisimman tosilta. Minähän sanoin, että hän on paha poika."

"Mutta minä en ole..."

"Kysyikö hän sinulta lupaa?"

Katariina muisti kesken seksin huudetun kysymyksen ja punastui. "Tavallaan, mutta.."

"No sittenhän siinä ei ole mitään..."

"Irina. Minulla on kauhea olo", Katariina nieleskeli ja istahti sohvalle. "Minä halusin kostaa Leville. Se oli hyvää. Seksi siis, mutta niin raakaa...ja ja minä kuvittelin Leviä koko ajan mielessäni. Ja sitten lupasin seksin lomassa, että Thomasin ystävätkin saavat...", hänen äänensä haipui olemattomiin.

"Oho..", oli kaikki, mitä Irina sanoi. "No, sinun ovellesi voi ilmestyä joku...hm..herrasmies, mutta soitat nyt vain Thomasille ja sanot, että se ei käy. Enkä usko, että hän tarkoitti sitä."

Samassa Katariina huomasi sohvapöydällä valkoista jauhetta. "Irina", hän kysyi varovaisella äänellä. "Käytätkö sinä huumeita?" Irina nauroi ja sanoi: "Joskus, huvikseni. Tämä on parasta kokaiinia, mitä Pietarista löytyy. Nyt kun olet noin surkeana, ota pieni annos."

"Minä en käytä...", Katariina aloitti, mutta hänen sydämensä oli raskas ja hän tunsi itsensä vieraaksi ja likaiseksi. Mitäpä hän ei enää kokeilisi. 

"Hyvä on", hän sanoi kyyneleet silmissään ja Irina näytti, kuinka ainetta nuuskattiin ja järjesti pöydälle valkoisen viivan.

Katariina nuuskaisi ainetta nenään ja aivasti. Melkein heti hänen olonsa tuntui paremmalta ja kirkkaammalta. "Saanko tätä vähän itselleni?", hän kysyi oudon iloisena Irinalta. Irina siristi vähän silmiään, mutta myöntyi. "Minä annan sen verran, ettet saa ainakaan yliannostusta. Mutta ole varovainen silti." Katariina rupatteli vilkkaasti hetken ajan Irinan kanssa ja lähti sitten pieni valkoinen pussukka mukanaan. Heti kotona hän nuuhkaisi ainetta vähän lisää. Hän yritti soittaa Thomasille, muttei tavoittanut tätä.

Sitten hän lepäsi sohvallaan mukavan pyörryksissä, kunnes häntä alkoi haluttaa seksiä. Hän muisteli kuulleensa, että kokaiini lisäsi seksihaluja ja tirskui itsekseen. Aivan kuin hän tarvitsisi siinä apua. Katariina asteli suihkuun ja hänen oli aivan pakko tyydyttää itsensä, vaikka Thomasin lähdöstä oli vasta tunteja. Kun ovisummeri soi, hän hätkähti ja veti ylleen nopeasti silkkisen aamutakkinsa ja pyöräytti hiuksensa pyyhkeeseen.

Oven takana oli täysin tuntematon mies. Hyvin pitkä, hoikka ja vaalea, suurinenäinen ja hänen kasvonsa olivat ennemmin ilmeikkäät kuin komeat. Hänen harmaat silmänsä olivat viileät ja hän tarkasteli Katariinaa päästä varpaisiin. "Minä olen Sven", mies esittäytyi ja asteli sisään. "Thomasin ystävä", hän lisäsi. Katariiinan pää ei tuntunut toimivan yhtään, häntä vain huvitti. "Joko Thomas haluaa parittaa minua jollekin kaverilleen?", hän vastasi oudon huvittuneena. "Hänhän lähti vasta itsekin."

"Olin sopivasti Pietarissa. Ja olet kuulemma parasta, mitä voi saada."

"Kuka sinä oikein olet edes?", Katariina kysyi uteliaana.

"Minähän sanoin. Sven. Johdan ruotsalaista rakennusliikettä."

Samalla kun mies puhui, hän käveli kiinni Katariinaan ja avasi tämän aamutakin. "No jopas jotakin...", mies hymyili ja silitti Katariinan rinnankärkeä, joka oli yhä punainen ja suuri kuin mansikka.

"Thomas on tosiaan tainnut käsitellä sinua. Tästä on hyvä jatkaa."

Katariinan kieli oli juuttunut kitalakeen. Oliko tuo mies tosissaan? Ilmeisesti, hän sitten päätteli, kun tämä alkoi aukoa paitaansa ja pudotti aamutakin Katariinan harteilta. Kokaiinin herättämä seksuaalinen himo kiersi hänen suonissaan ja päässä ei oikein liikkunut mitään. Kun Sven nosti hänet syliinsä ja kantoi hänet sohvalle, Katariina antoi kaiken tapahtua.

Mies asetti hänet syliinsä hajareisin, ja hieroi hänen kipeitä rintojaan. "Sattuuko pikkuinen?", hän kysyi ja Katariina nyökkäsi. Mies nousi, meni kylpyhuoneeseen ja haki purkin Katariinan vartalovoidetta. Hän palasi sohvalle, asetti Katariinan samaan asentoon ja alkoi levittää rasvaa naisen rinnoille. Katariinan vartalo toimi kuin itsestään. Hän ei osannut ajatella, antoi vain Svenin käsien liukua hänen rinnoillaan ja sitten vatsalle ja lopulta jalkoväliin. Mies lisäsi voidetta ja hieroi sitä Katariinan häpyhuuliin ja lopulta työnsi sormensa hänen sisäänsä. 

"Hmmmm...taidat olla ihan umpeen naitu, kultapieni", hän mumisi. Jostain sohvalle heittämänsä takin laskoksista hän kaivoi esiin metallisen esineen. "Katsotaanpa", hän sitten sanoi viileät silmät hieman kavenneina. Katariina huomasi, että miehen kädessä oli teräksinen hieromasauva. Ei kulunut sekuntiakaan, kun viileä sauva oli uponnut Katariinan sisään ja samassa se alkoi värähdellä. Katariina kirkaisi kimeästi ja sai järjettömän suuren orgasmin, sellaisen, joita vain Lev oli hänelle lahjoittanut. Kokaiini, hän tajusi. Hänen pitäisi sanoa ei. Hän ei halunnut tätä. Hänen pitäisi tehdä jotain. Mutta hän supisteli raivokkaasti ja tunsi kuinka Sven hieroi hellästi hänen rasvaisia rinnanpäitään. 

"Thomas oli oikeassa. Sinut on luotu tähän."

Mies avasi vyönsä ja sanoi:

"Minulla on valitettavasti vain vähän aikaa, mutta aion totisesti kokeilla sinua edes kerran, Katariina", hän sanoi ja pitkä, jäykkä kalu pompahti miehen housuista esiin. Hän otti kiinni Katariinan lantiosta ja hieroi hetken hänen häpyhuuliaan. Katariinan jalkoväli oli märkä ja rasvainen ja kun Svenin kalu alkoi työntyä hitaasti sentti sentiltä hänen sisälleen, hän haukkoi henkeään. "Umpeen naitu, minähän sanoin...minähän tuskin mahdun..."

Siinä samassa ovi rysähti auki. Katariina ei tajunnut muuta kuin että hänen tukkaansa tartuttiin takaapäin ja että hän lensi lattialle kuin märkä rätti. Hänen päässään pyöri sekä kokaiini, outo tyydyttätön himo ja matolle syöksymisen tuottama pudotuksen tunne. "Nyt helvettiin täältä niin kuin olisi jo!", hän kuuli niin kovan karjaisun, että hänen korvansa tuntuivat menevän lukkoon. Mutta hän tunnisti Levin äänen.

Katariina nousi matolta istumaan ja näki, kuinka Lev jymäytti nyrkkinsä Svenin naamaan. Verta purskahti miehen nenästä ja tämä huusi kivusta.

"Thomas sanoi, että...", Sven yritti selittää ja haukkoi henkeään, kun Lev veti esiin pistoolin ja painoi sen Svenin ohimolle samalla, kun hän riepotti miestä niskasta kohti ovea. "Thomas saa sanoa, mitä vittua haluaa. Sano hänelle, että jos hän tai sinä tulette lähellekin Katariinaa, niin minä tapan teidät omin käsin."

Vaikka Sven oli varmasti yhtä pitkä kuin Lev, näytti siltä kuin Lev olisi käsitellyt räsynukkea. Kului vain muutama sekunti, kun hän oli heittänyt miehen ulos. Sitten hän käänsi hurjistuneen katseensa Katariinaan. Katariina vapisi yhä alastomana lattialla, mutta hänen päänsä tuntui kevyeltä. Häntä itketti ja nauratti yhtä aikaa eikä hän olisi voinut olla onnellisempi. Vain siksi että Lev oli täällä. Katariina ei kiinnittänyt mitään huomiota Levin raivostuneisiin silmiin, vaan nousi lattialta ja käveli tämän syliin ja alkoi itkeä.

Mies tuntui jäykistyvän ja antoi hänen vapista ja nyyhkyttää rintaansa vasten hetken aikaa, ennen kuin työnsi hänet sohvalle. Sitten hän istui nojatuoliin ja sanoi ilkeästi. "Mitä nyt? Itketkö rakastajasi perään, Katariina?"

"Mi-mi-tä sä välität? Ja tiedät mun...mun..?", Katariina sopersi, eikä huomannut, kun mies antoi katseensa vaeltaa Katariinan alastomalla vartalolla. 

"Eihän minun tarvitse tietää. Näin omin silmin, kun tuon ruotsalaisen paskan kulli oli jo sisälläsi. Ja eilen Thomas on kuulemma viihdyttänyt sinua oikein kunnolla. Siltä sinä näytätkin. Huoralta."

Katariina hätkähti kuin häntä olisi lyöty. Sitten hänen päähänsä tunkeutui kuva loputtomista viikoista yksin, sairaana surusta ja Levistä suutelemassa pientä vaaleaverikköä. Hän kohotti silmänsä Leviin ja jostain hän löysi ääneensä vihaista voimaa. "Paraskin puhuja! Sä oot taatusti nainut näiden viikkojen aikana ties kuinka montaa naista ja sit tuut tänne moralisoimaan mun tekemisiä! Mä näin sut klubilla jonkin blondin kanssa! Oliko se yhtä hyvää kuin meidän seksi?! Vai parempaa?"

Lev jäykistyi ja Katariina tiesi osuneensa maaliin. Miehen poskipäät punehtuivat ja hänen raskasluomiset silmänsä siirtyivät Katariinasta ikkunaan. "Ei heillä ollut mitään merkitystä", hän mutisi kerrankin hieman hämmentyneen oloisena. 

"Heillä! Heillä? Ja mun pitäisi sitte elää kuin nunna vai? Sen jälkeen ku oot heittäny mut ulos ilman mitään syytä!", Katariina kirkaisi raivoissaan ja hyökkäsi Levin kimppuun. Hän ehti raapaista miehen poskea ja läimäistä toisella kädellään ennen kuin mies nappasi hänen ranteensa kiinni ja nykäisi hänet syliinsä. "Ilman syytä?", hän murahti ja hänen silmänsä kimmelsivät taas vihaisina. "Sinä flirttailit Thomasin kanssa koko illan ja sitten Gennadi saa teidät kiinni kähmimässä toisianne!"

"Thomas kähmi, mä en! Mulla oli vaan vähän hauskaa!"

"No minulla EI!", Lev ärähti ja näytti sitten siltä kuin olisi vähän tolaltaan omista sanoistaan.

"Ja sitten pistit mut sen miehen syliin! Itse!"

"Sinä pidit siitä", Lev murisi hyytävän kylmällä äänellä.

"Mä pidin siitä, kun sä katsoit. Luulin, et halusit katsoa. Koko viime yön mä kuvittelin että sä katsot mua, kun mä olin Thomasin kanssa."

Katariina olisi voinut purra kieleensä, mutta kokaiini teki hänet puheliaaksi, ja kaikki mitä hän sanoi oli totta. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen hän kysyi: "Mitä sä teet täällä?"

"Irina soitti, kun oli kuullut jonkun tulevan nyt päivällä huoneistoosi. Hän kertoi Thomasista ja siitä, mitä olit kertonut hänelle. Thomas on sairas paskiainen. Tiedätkö, kuinka monelle hän olisi sinua parittanut, kun pyörit täällä huumepäissäsi, etkä tiedä mitä teet?"

Katariina nielaisi ja oli hiljaa. Hän kuuli, kuinka Lev huokaisi ja sanoi: "Tule." Hän veti Katariinan kylpyhuoneeseen ja riisuutui itsekin. Lev sääti veden niin kuumalle, kuin mahdollista ja veti Katariinan rintaansa vasten suihkun alle. Katariina sävähti kuumaa vettä, mutta sitten mies alkoi levittää saippuaa hänen iholleen. Levin kädet kulkivat hellinä hänen olkapäillään ja selällään, rinnoilla ja vatsalla. Hän juoksutti vettä Katariinan arassa jalkovälissä ja kyykistyi pesemään hänen reitensä ja säärensä. Kun hän oli valmis, hän suuteli Katariinaa, ensin hitaasti ja säyseästi, sitten kiihkeämmin niin, että heidän kielensä kohtasivat ja Katariina huokaisi, keho ja mieli väristen onnesta, jota ei ollut uskonut kokevansa enää koskaan.

Lev otti suunsa hänen huuliltaan ja painoi sen hänen korvalleen. Suihkun rummutus ja veden lorina täytti kylpyhuoneen ja miehen ääni oli hiljainen, mutta Katariina kuuli ja tunsi jokaisen hänen korvaansa vasten painetun käheän sanan.

"Anteeksi Jekaterina. Anna anteeksi. Minä olin hulluna mustasukkaisuudesta. Sinusta oli tulossa minulle heikkous. Minä yritin...päästä sinusta eroon ja kyllä, minulla oli naisia, mutta he...he eivät riitä. He eivät ole sinä. He eivät ole mitään. Enkä halua...en salli kenenkään muun koskevan sinuun. Enää kertaakaan."

Katariina alkoi itkeä jälleen ja Lev piteli häntä kiinni itsessään, kunnes sammutti suihkun, kääri Katariinan pyyhkeisiin ja kantoi tämän sänkyyn. Hän kiipesi Katariinan viereen ja he lepäsivät siinä tunteja, sanomatta enää sanaakaan. Levin käsi silitti Katariinan ihoa ja Katariinan käsi ja suu vaelsi ihmetyksestä ja onnesta ymmyrkäisenä Levin voimakkaalla vartalolla. Hän oli tullut kotiin.

Ladataan...

Ladataan...
Eroottisia tarinoita

Katariina toipui illasta Thomasin ja Levin kanssa hitaasti. Hän oli jäänyt yksin kirjastoon, kun Lev oli lähtenyt huoneesta ja maannut divaanilla pitkän hetken. Hän ei käsittänyt, mitä oli tapahtunut. Hän oli aina ollut seksuaalisesti pidättyväinen ja 36-vuotiaanakin vielä melkoisen kokematon. Ja nyt hän antoi kahden miehen tehdä hänelle, mitä he mielivät ja nautti siitä. 

Hän kokosi itsensä, suoristi pukunsa ja käveli horjuen huoneeseensa. Hänen ruumiinsa oli tyydytetty, mutta sydän itki verta. Miksi Lev oli ollut niin vihainen? Hänhän oli vain flirttaillut Thomasin kanssa. Ja suudelmaa mies ei ollut nähnyt, eikä sitä, että Thomas oli koskettanut häntä, ellei...Katariina tajusi samassa: Gennadi. Mieshän oli kuin Levin varjo ja oli varmasti kertonut Thomasin lähennelleen häntä. Katariina oli ollut otettu, mutta Thomasin kosketus ei saanut häntä palamaan samalla tavalla kuin Levin - paitsi silloin, kun Lev katseli häntä toisen miehen sylissä.

Silloin hän oli ollut kiihottunut. Luuliko Lev nyt, että hän halusi maata Thomasin kanssa samalla tavalla kuin Levin? Ja miksi pirussa tämä oli niin vaikeaa? Hänhän oli juuri päättänyt häipyä Pietarista. Miksi loukkaantua miehelle, joka kiristi häntä, piti häntä vankina ja jakoi häntä näköjään leikkikaluksi, miten sattui huvittamaan. Ei hän pakottanut, kuiskasi pieni ääni Katariinan korvaan. Minun on puhuttava Levin kanssa, kun hän palaa, Katariina päätti.

Kun aamu koitti, Katariina nukahti hetkeksi levottomaan uneen. Hän heräsi vasta puoli yhdentoista aikaan ja käveli olohuoneeseen. Gennadia ei näkynyt. Tämä oli varmaankin matkustanut Levin kanssa aamusta, mutta paikalla oli toinen mies, jonka Katariina muisteli olevan Dimitri. Hän viittoi Katariinan luokseen ja ojensi hänelle kirjeen ja avaimet. Kirje oli Leviltä. Tämän suuret isot kirjaimet ja täsmälliset pienet kirjaimet kertoivat, että hän oli muuttanut mielensä ja halusi Katariinan muuttavan pois välittömästi asuntoon, jonka osoite oli kirjeen lopussa. Irina perehdyttäisi hänet työhön, eikä hänellä olisi hätää, jos hän toimisi kuten oli sovittu. 

Ei hyvästejä, ei lämmintä sanaa, pelkkiä kylmiä lauseita ja ohjeita. Katariinalla ei ollut vaihtoehtoja. Hän istui katsomassa, kun Levin henkilökunta tyhjensi hänen vaatekaappinsa ja tavaransa kahteen suureen matkalaukkuun ja ohjasi hänet sitten parin tunnin päästä alhaalla odottavaan autoon. He ajoivat toiselle puolelle kaupunkia. Seutu näytti varakkaalta ja oli eräs suurista Nevskiin risteävistä kaduista ja talo, jonka eteen he pysähtyivät näytti olevan kolmikerroksinen. Alakerrassa oli ilmeisesti yökerho, joka nyt oli suljettu ja Katariina ohjattiin yläkertaan. Irina otti hänet vastaan tiukkaakin tiukemmassa pikkumustassa, mutta ystävällisesti kuten aina. Hän suuteli Katariinan poskea ja istutti hänet juomaan teetä.

"Oliko Lev hankala?", hän kysyi ilman ivan tai vahingonilon häivääkään.

"Sitä tuskin voi kutsua sanalla hankala", Katariina vastasi edelleen lamaantuneena siitä, mitä oli tapahtunut. "Hän oli raivoissaan ja heitti minut ulos", hän jatkoi.

"Voi älä sure kultaseni, Lev suuttuu helposti. Hän ei rakastu kehenkään pysyvästi, mutta jää aina yleensä hyviin väleihin naistensa kanssa. Olen varma, että saatte puhuttua välinne asiallisiksi", Irina lohdutti.

Minä en halua olla asiallinen! Minä haluan..! Minä haluan...! Katariina yritti olla päättämättä päässään soivaa lausetta, mutta se tuli silti. Minä haluan, että hän rakastaa minua! Vain minua!

Siinä Irinan katsellessa hän sitten purskahti itkuun. "Minä rakastan häntä, Irina", hän nyyhkytti. "Yritin eilen tehdä häntä mustasukkaiseksi enkä voi sietää sitä, että hän kiristää minua, mutta minä rakastan häntä silti. Minä en halua olla asiallinen!"

Irina otti Katariinan käden käteensä ja puristi sitä hellästi. "Leviä rakastavat lukemattomat naiset Katariina", hän sanoi. Mutta hän on solovei, satakieli - lintu. Lintua ei voi kahlita, se lentää." Kyyneltensä läpikin Katariinaa huvitti Irinan dramaattinen slaavilainen tapa ilmaista itseään. Toisaalta se kuulosti täysin sopivalta. 

"Katariina, kuuntele minua. Tämä on hyvä työpaikka. Saat omaa rahaa ja jos et uhmaa Leviä, kaikki sujuu hyvin. Ota rakastaja pian, niin suurin suru hälvenee. Sinulle ei kukaan maksa seksistä, minä lupaan ja vakuutan. Järjestän sinut venäjän kielen koulutukseen ja jo huomisesta voit seurata, miten haastattelen tyttöjä."

Katariina nyökkäili tajuamatta puoliakaan. Jonkin ajan kuluttua Irina vei hänet kauniisti sisustettuun huoneistoon, jonka olohuoneessa oli vanhoja tammihuonekaluja ja paksut itämaiset matot. Lisäksi asunnossa oli iso moderni keittiö ja makuuhuone, joka sai Katariinan punehtumaan. Se oli sisustettu punaisen eri sävyin ja sai hänet Irinan vakuutteluista huolimatta ajattelemaan bordellia.

Viikot kuluivat eikä Katariina kuullut Levistä sanaakaan. Hän ei tiennyt, oliko mies palannut vai ei, mutta hän istui tottelevaisesti venäjän kielen yksityisopetuksessa ja eteni hyvää vauhtia. Opettaja oli venäläinen pieni mies, joka puhui englantia kömpelösti ja Katariinalla oli hyvä kielipää. Irinan työn seuraaminen oli silti yhä vaivalloista. Hän puhui tytöille venäjää tai englantia, mutta kyseli Katariinan mielestä nolostuttavia kysymyksiä ja mittaili tyttöjä koko ajan silmillään ja välistä kiersi näiden ympäri kuin haukka saalistaan. Kun Katariina yritti kysellä Irinalta haastatteluista, tämä kohautti olkapäitään ja sanoi keskustelevansa hänen kanssaan, kun hän olisi nähnyt Irinan mielestä tarpeeksi.

Rantanen kävi Katariinan mielessä silloin tällöin, mutta hän ei ottanut ratkaisevaa askelta. Hän ei ollut varma, toivoiko hän edelleen, että Lev pyörtäisi päätöksensä vai oliko hän alkanut viihtyä Venäjällä tässä kummallisessa ympäristössä. Eräänä iltana hän lopulta kyllästyi istumaan yksinään asunnossaan ja päätti lähteä alakerran kuulemma kuuluisaan ja ylelliseen yökerhoon. Irina oli aikeissa lähteä myös, joten hän tuntisi sieltä edes yhden ihmisen. 

Katariina puki päälleen valkoisen puvun, jonka oli pakottanut Levin ostamaan silloin, kun he olivat tulleet Pietariin. Se oli lyhyempi kuin hän muisti, mutta kangas oli hienoa silkkiä ja puvun yhden olkaimen päältä laskeutui kauniina laskoksina ryöppy samaa valkeaa kangasta sekä etu- että takapuolelle, joka ulottui puvun helmaan saakka. Katariina kiinnitti suuret hopeiset korvarenkaat korviinsa ja antoi tukkansa valua vapaana olkapäilleen. 

Vaikka oli vasta alkuilta, paikassa oli jo tungosta. Irina oli kuitenkin paikalla kirkkaan punaisessa olkaimettomassa mekossa ja tarjosi hänelle heti margaritan. Alkoholi helpotti heti Katariinan ujoutta ja hetken päästä hän jo jutteli vilkkaasti muutaman ulkomaalaisen miehen kanssa. 

Sitten hän näki Levin. Katariinan sydän tuntui jysähtävän hänen vatsanpohjaansa. Hänen ensireaktionsa oli juosta miehen luo, heittäytyä tämän kaulaan ja rukoilla tältä anteeksiantoa. Hän sulki silmänsä, puri huultaan ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi. Sitten hän katsoi uudestaan. Lev oli pukeutunut rennommin kuin tavallisesti. Tällä oli vain ohut pitkähihainen musta pusero ja mustat farkut ja halu ampaisi Katariinan läpi kuin luoti. Hän oli niin keskittynyt tuijottamaan miestä, ettei huomannut mitään muuta ennen kuin Lev kumartui ja nauroi jollekin. Hänen kainalossaan oli suloinen vaaleaverikkö, pieni, siro, suurisilmäinen kaunotar, joka oli painanut kätensä miehen rinnalle omistajan elkein. Katariinan siinä katsellessa, Lev painoi hellän suudelman tytön huulille ja toinen luoti ampui Katariinan lävitse. Tällä kertaa se oli raivokasta mustasukkaisuutta. Hän oli saanut vastauksen kysymykseensä. 

Katariina nousi pöydästä ja sanoi Irinalle: "Minua väsyttää, taidan lähteä kotiin." "Mutta meillähän on niin hauskaa!", Irina vastusteli. Katariina hymyili ja syytti päänsärkyä. Sitten hän asteli kotiinsa.

-----------------------------

Seuraavat päivät kuluivat kuin usvassa, kunnes Katariina päätti ottaa itseään niskasta kiinni. "Irina. Minä luulen, että olen valmis ottamaan rakastajan. Mutta minulla eräs tietty mies mielessäni", hän sanoi. Irina hymyili aurinkoisesti Katariinalle. "Niin sitä pitää!", hän kehui. "Kuka olisi sitten tämä toiveitten rakastaja?"

"Minä en tiedä hänestä muuta kuin että hän oli Levin luona yhtenä iltana ja hänen nimensä on Thomas. Britti, luullakseni. Pitkä, ruskeatukkainen, vihreät silmät." Irina virnisti Katariinalle. "Vai Thomas. Voi Katariina, Thomas on todella paha poika. Sinulla taitaa olla taipumus pitää sellaisista vai mitä?"

"Sinä siis tunnet hänet?", Katariina kysyi. "Kyllä vain. Hän on...Levin ja monen muun niin sanottu salkunhoitaja. Rahamies. Muttei tylsä sellainen. Haluatko hänen puhelinnumeronsa? Me kävimme ulkona yhdessä vuosia sitten ja vähän seurustelimmekin, mutta siitä on ikuisuus. Tyttömäistä ihastusta."

Katariina sai puhelinnumeron ja otti loppupäivän vapaata. Hänen kätensä vapisi, kun hän valitsi Thomasin numeron. Mies vastasi kahden hälytyksen jälkeen. "Hei Thomas, täällä on Katariina", Katariina aloitti. Thomas muisti hänet heti. "Joko Lev on päästänyt sinut otteestaan, kultaseni?", Thomas kiusoitteli ja Katariina värähti mielessään kuva Levistä ja vaaleaveriköstä. "Kaikki sellainen on ohi", hän vakuutti. "Ajattelin kysyä, haluaisitko tavata kun seuraavan kerran tulet Pietariin." 

"Mutta minähän olen melkein Pietarissa", Thomas nauroi. "Olen tällä hetkellä Tallinnassa, mutta saan asiani hoidettua tänään ja jos haluat, voimme tavata jo tänä iltana." "Se olisi ihanaa", Katariina sanoi ja annosteli ääneensä sopivan määrän lämpöä. "Missä me sitten tapaamme, pikkuinen?"

Katariina mietti hetken ja muisti sitten, että hän oli jo harrastanut seksiä tämän miehen kanssa. "Tulisitko asuntooni", hän ehdotti rohkeasti. "Totta kai", mies vastasi ja Katariina olisi voinut vannoa, että hänen äänensä oli hieman käheä.

-----------------------------

Katariina valmistautui iltaan huolella. Hän ajeli säärikarvansa, siisti nyttemmin aina paljaana pitämänsä jalkovälinsä, hieroi itseensä laventelilta tuoksuvaa voidetta ja meikkasi kasvonsa huolella mutta sopivan huomaamattomasti. Jännitys nipisteli hänen vatsanpohjassaan - ja jokin, joka muistutti pelkoa, mutta hän ei antanut periksi. Jos Lev oli päässyt eteenpäin, hänenkin olisi pakko päästä. Ja Thomas oli epäilemättä hyvä sängyssä. 

Hän valitsi kerrankin hävyttömimmän asun, joka hänen vaatekaappiinsa oli joutunut. Se oli sama punainen puku, jota hän oli kokeillut aikoinaan hirsihuvilassa. Se, joka ylsi hädin tuskin takapuolen alle ja joka paljasti hänen selkänsä aina takapuolen yläosaan asti. Vaikka etupuoli olikin säädyllisempi, hän ei voinut pukea tähänkään pukuun rintaliivejä ja kangas oli vielä ohuempaa kuin sen vihreän mekon, joka hänellä oli ollut yllään viimeisenä iltana Levin luona. Hän halusi näyttää siltä, että hän oli laittautunut miestä varten, seksiä varten ja siltä hän totisesti näytti. Vielä pari punaisia avokkaita ja hän istui odottamaan. Pöydällä oli pullo viskiä ja vodkaa, jos Thomas haluaisi juoda lasillisen. Katariina oli ottanut jo vodkatujauksen eikä aikonut ottaa muuta.

Kun ovisummeri sitten soi, Katariina käveli päättäväisesti avaamaan oven. Thomas ilmestyi ovelle hyvin brittiläisen näköisessä asussa. Hänellä oli kullanruskea kolmiosainen tweed-puku, joka sopi hänen hiuksiinsa ja silmiinsä loistavasti ja hänen huulillaan oli kiusoitteleva hymy. "Luulin, ettet voisi enää näyttää houkuttelevammalta, mutta olin väärässä. Olen niin iloinen, että soitit."

Thomas katseli häntä hetken päästä jalkoihin ja Katariina värähti nähdessään, millainen nälkä miehen silmistä kuvastui, kun hän nosti sitten katseensa takaisin Katariinan silmiin. Katariina kääntyi ja sanoi: "Haluatko jotain juotavaa..?" "Voi helvetti", hän kuuli takaansa eikä ehtinyt kääntyä, kun hän tunsi Thomasin käden liukuvan hänen paljaalta niskaltaan alas, alas, alas, kunnes hänen lämpimät sormensa tavoittivat puvun kankaan. Siitä miehen käsi jatkoi kankaan päällä hänen takapuolelleen. 

"Sinulla ei taida olla mitään tämän kankaanpalasen alla vai mitä?", Thomas kysyi käheästi. Katariinan vatsassa muljahti himoa ja ehkä pieni annos pelkoa, mutta hän ei väistänyt. "Ei", hän myönsi. Thomas painautui häntä vasten takaapäin ja Katariina tunsi takapuoltansa vasten kivikovan kalun. "Makuuhuoneeseen", Thomas sanoi ja työnsi Katariinan edellään tämän osoittamaan suuntaan. 

He ehtivät tuskin ovesta sisään kun mies oli kääntänyt Katariinan ympäri ja tempaissut puvun yläosan tämän päältä. "Tätähän sinä haluat vai mitä?", hän kysyi. Katariina nyökkäsi. Mies vetäisi alaosankin pois, niin että puku putosi hänen nilkkoihinsa ja pyöritti häntä ympäri pitäen häntä kiinni vyötäröstä. "Sinulla on niin ihana vartalo. Minä nussin sinulta tajun kankaalle, kulta."

Thomas ohjasi Katariinan seinää vasten siten, että hänen rintansa painautuivat tapettia vasten ja levitti hänen jalkojaan, jotka olivat edelleen korkokengissä. Mies puristeli hänen pakaroitaan, nipisteli ja hieroi hänen reisiään, ensin ulkopuolelta, sitten kädet liukuivat sisäpuolelle. Hän veti naisen lantiota taaksepäin ja levitti Katariinan jalat niin auki, että kun hän polvistui hänen taakseen, hänellä oli täydellinen näkymä Katariinan paljaasen jalkoväliin, jonka häpyhuulet olivat hiukan raollaan. 

Katariina yritti olla ajattelematta Leviä. Hän oli kiihottunut ja se oli hyvä. Mutta hän kuvitteli Levin katsovan heitä ja se oli paha. Kun hän muisti vihaiset mustat silmät, kuumuus tulvahti hänen jalkoväliinsä ja jos hän olikin jo hiukan kostunut, nyt hän oli märkä. Myös Thomas huomasi sen. "Olet niin kiihottava, kun sinua tuskin tarvitsee koskettaa ja...", hän antoi sormiensa liukua Katariinan märässä raossa ja levitti kosteutta tämän turvonneille häpyhuulille. 

Thomas otti kiinni hänen reisistään ja äkkiä Katariina tunsi miehen suun jalkovälissään. Kieli lipoi hänen nesteitään ja vaistomaisesti Katariina kaartoi selkäänsä ja tarjosi itseään paremmin esille. Ensin hän tunsi pelkän kielenkärjen, sitten koko kielen nuolevan häntä, hampaiden haukkaavan häpyhuulta ja Katariina alkoi kiemurrella. Se tuntui hyvältä. Niin hyvältä. Sitten Thomasin kädet levittivät hänen pakaroitaan ja hän alkoi nuolla hänen vakoaan pakaroiden välissä, kunnes palasi häpyhuulille. 

Kun sormi sujahti Katariinan sisään, hän inahti malttamattomana. Jossain taustalla hän näki mustat silmät jälleen, mutta työnsi ne päättäväisesti pois. Thomas nousi seisomaan hänen takanaan ja kuiskasi hänen korvaansa: "Nyt minä kerron sinulle, mikä sinä olet, kultaseni. Sinä olet kiimainen narttu. Ja näin kiimainen narttu saa aina, mitä hän niin kovasti tarvitsee." Thomasin sormi oli edelleen Katariinan sisällä ja hän otti sen pois vain kääntääkseen hänet itseään vasten. Katariina seisoi selin seinään ja Thomasin pää sukelsi imemään hänen rintojaan. "Sinut on kultapieni tehty miesten käyttöön", Thomas mutisi ja imi niin kovaa, että Katariina tunsi rinnanpään turpoavan suureksi ja kovaksi. 

Kun Thomas työnsi toisen sormensa hänen sisäänsä ja alkoi hieroa hänen klitoristaan, Katariina muisti, kuinka oli lauennut Levin kättä vasten joskus ikuisuus sitten ja silloin se tuli. Hän laukesi uudestaan, silmät kiinni, kyyneleet valuen ripsien välistä. Thomas murahti ja antoi hänen kiemurrella tweed-kangasta vasten. "Yksi ilta sinun kanssasi ei todellakaan riitä", hän sanoi ja kuljetti vapisevan Katariinan sängylle. Tuntui, kuin joku vieras olisi asunut hänen sisällään. Se halusi tehdä jotain, mitä hän itse ei halunnut, eikä hän osannut kieltää sitä tekemästä, mitä se halusi. Kun kyyneleet tyrehtyivät hän raotti silmiään ja katsoi riisuutuvaa Thomasia. 

Mies oli komea näky ja tuijotti häntä lasittunein katsein. "Nyt minä otan sinut", mies sanoi melkein uhkaavalla äänellä. Hänen kalunsa pompahti esiin boksereista ja Katariina nielaisi. Se oli lähes yhtä suuri kuin Levin, paksu, käyrä ja suonikas. Hän ei ollut muistanut yksityiskohtia edelliseltä kerralta, koska oli ollut niin kiihottunut tultuaan pannuksi sekä suuhun että pilluun samalla kertaa. 

Thomas laskeutui hänen päällensä ja suuteli häntä. Katariina maistoi itsensä ja antoi miehen kuljettaa kieltään hänen suussaan. Samalla Thomasin kädet kulkivat hänen vartalollaan ja hetken päästä tämän kullanruskea pää sukelsi taas kiusaamaan Katariinan rintoja. Parempi näin, Katariina ajatteli. Thomasin suuteleminen oli miellyttävää, mutta seksi oli huumaavaa. Mies nuoli ja imi Katariinan kaulaa ja puristi rintoja yhteen käsillään melkein kipeästi. Katariina kuvitteli Levin tyydyttämässä itseään heitä katsellessaan. Hänen rintansa kovettuivat kivikoviksi ja paisuivat Thomasin käsien alla ja mies voihkaisi.

"Minä en kestä enää, senkin ihana pieni lutka. Mies makasi jo hänen avonaisten reisiensä päällä, mutta ei heti työntynyt sisään. Hän puristi Katariinan rintoja yhä lujaa ja liikutti itseään naisen nyt jo läpimärkää vakoa vasten. Katariina tunsi, kuinka nesteet valuivat hänen reisilleen, kun Thomasin kova kulli liukui hänen häpyhuultensa välissä. "Saatana, en ole tainnut koskaan saada näin kiimaista vittua", mies mutisi karkeasti ja sitten hän tönäisi kalullaan Katariinan aukkoa. Katariina kirahti ja tarttui Thomasia lujemmin olkapäistä. 

Mies alkoi työntyä hänen sisäänsä hitaasti. Hänen kätensä puristivat edelleen Katariinan rintoja, hänen suunsa söi hänen kaulaansa ja kun paksu pitkä kalu oli koko vartta myöten Katariinan sisällä mies ähkäisi melkein tuskaisesti:"Nyt minä tiedän, mitä Lev sai. Herranjumala sinulla on tiukka tavara, kultapieni." Levin nimen kuuleminen kiihotti Katariinaa sietämättömästi ja hän työnsi itseään lujemmin miehen lantiota vasten. Thomas alkoi liikkua edestakaisin, hitaasti.

"Minä en kestä kauaa", Thomas huokaisi ja nosti sitten Katariinan sääret miehen olkapäille. "Onneksi meillä on koko yö aikaa."

Thomas tarttui Katariinaa vyötäröstä ja tuijotti hehkuvin silmin hänen kasvojaan, rintojaan ja jalkoväliä, johon hänen kalunsa oli uponnut. Hän alkoi työnnellä nopeammin ja nautinnolliset aallot alkoivat keikuttaa Katariinaa mukanaan. Mies todella taisi olla herkkänä, sillä hän piti tahdin koko ajan maltillisena. Katariina muisti raivon, jolla Lev oli nainut häntä viimeisen kerran ja kuiskasi: "Kovempaa, ole kiltti". Thomas ähkäisi ja alkoi naida lujempaa. Katariina sulki silmänsä ja tunsi kuinka hänen pillunsa tiukkeni ja tiukkeni, kunnes se tuntui kiertyvän kokoon Thomasin kalun ympärille ennen vääjämätöntä räjähdystä. "Luoja auttakoon, minä en kestä enää, saatana", Thomas karjahti ja samalla kun Katariina laukesi valtavaan orgasmiin, mies räjähti omaan kliimaksiinsa. 

Thomas ei tuntunut saavan hänestä tarpeekseen. Hän pani Katariinaa orgasminsa loppuun asti, mutta kului tuskin varttituntia, kun hän halusi hänet uudestaan. Hän laittoi Katariinan ottamaan suihin, kunnes käänsi hänet ja nussi häntä takaapäin ahnaasti ja kiroillen. Kerran hän nai naista rintojen väliin niin että kun hän laukesi, miehen sperma sykki Katariinan rinnoille ja kaulalle. Hän kuitenkin piti koko ajan huolen siitä, että myös Katariina nautti.

Viidennellä kerralla hän käänsi taas Katariinan kontilleen. Katariina oli jo nautinnon ja inhon sekaisessa horroksessa. Hänestä tuntui, ettei häntä koskaan ollut käytetty niin perusteellisesti. Kun hän oli rakastellut Levin kanssa koko yön - vai oliko se ollut vain seksiä sittenkin - hän ei ollut huomannut ajan kulua ja hänestä oli tuntunut siltä, että mies oli välittänyt muustakin kuin hänen ruumiistaan. Thomas ei välittänyt. Tämä oli vain seksiä. Hyvää seksiä, mutta siltikin vain seksiä.

Mutta tämäkin oli riitti. Tuntui hyvältä, että joku halusi hänen ruumistaan niin kovasti. Ja hän kieltäytyi ajattelemasta sitä tosiasiaa, että koko yön aikana Lev oli ollut mukana tässä näytelmässä hänen mielessään. Hän oli hikinen, orgasmeistaan sekaisin ja kun Thomas asettui hänen taaksensa, hän ajatteli, että mies halusi hänet taas takaapäin. Hän halusikin. Mutta tällä kertaa hän työnsi kalunsa kärjen Katariinan peräreikää vasten. 

"Ei, minä en ole koskaan.." Thomas pysähtyi hetkeksi ja hankasi kovaa kaluaan Katariinan jo kirkuvanpunaisessa ja turvonneessa märässä lihassa. "Eikö sinua ole naitu perseeseen?", mies kysyi karheasti. "Minä lupaan, se on ihanaa", hän sanoi, kasteli kalunsa Katariinan mehuissa ja alkoi ujuttaa paksua elintään Katariinan anukseen. Tunne oli outo, ja Katariina jäykistyi. "Rentoudu, pikkuinen.", Thomas kehotti ja Katariina yritti parhaansa. Vähä vähältä miehen kalu upposi Katariinan peräaukkoon. Hän oli niin täynnä, hänen mielessään välähti. 

Thomasin kädet kulkivat Katariinan purruilla, imetyillä, turvonneilla rinnoilla ja sitten hän hivutti kätensä naisen klitorikselle. Ensimmäinen työntäisy oli lempeä ja Thomas huokaisi pitkään. "Sinulla on kireämpi neitsytperse kuin kellään. Voi luoja, minä en lähde täältä ikinä. Katherine, sinä olet niin tiukka, niin halukas, niin uskomattoman märkä..." 

Ensimmäistä kertaa Katariina unohti Levin. Thomasin sormet hieroivat taitavasti hänen klitoristaan ja häpyhuuliaan ja paine peräaukossa tuntui osin kivuliaalta osin nautinnolliselta. Kun mies alkoi liikkua, Katariina huudahti yllätyksestä ja nautinnosta. Mies pysähtyi hetkeksi ja sanoi: "Tässä on tuohon sinun himokkaaseen pikku pilluusikin jotain.." Thomas työnsi kaksi sormeaan Katariinan sisään ja alkoi hieroa jo äärimmäisen arkaa klitorista hellästi. "Nai sitten", hän kehotti käheästi. Thomas ei tarvinnut enempää. Hän piteli toisella kädellä Katariinaa lanteista ja liikutti sormiaan edes takaisin samassa tahdissa peräaukkoon uppoavan kalun kanssa. Katariina ei tarvinnut paljoa. Hän oli niin herkkänä, niin turvoksissa ja arkana ja niin uuden kokemuksen haltioissa, että hän laukesi ties kuinka monetta kertaa, tällä kertaa huutaen, purren tyynyä ja nyyhkyttäen. 

Thomas jatkoi vielä hetken, otti sormensa pois Katariinan sisältä ja tarttui naista tiukasti lanteista. "Oletko sinä huora, Katherine?", hän karjaisi yhtäkkiä. "Olen!", Katariina uikutti ajattelematta mitään, vieläkin kouristustensa keskellä. "Maksetaanko huoralle palkkaa?", Thomas ärisi. "Kyllä!", Katariina ulvahti käsittämättä kunnolla, mitä sanoi. "Nussiiko huora myös minun ystäviäni jos käsken?" Katariinaa pyörrytti ja hän vain myönteli. "Kyllä!" Enempää Thomas ei tarvinnut. Hän laukesi karjahtaen ja Katariina tunsi kuumat suihkaukset peräaukossaan, kun valtava lasti spermaa upposi hänen peräaukkoonsa ja alkoi valua hänestä ulos kun mies vetäytyi pois.

Tämän jälkeen Katariina oli ilmeisesti nukahtanut. Hän heräsi siihen, että Thomas puisteli hänen olkapäätään jo täysissä pukeissa. 

"Minun täytyy valitettavasti lähteä", hän sanoi. "Yö oli upea pikku huora, sinä olet omaa luokkaasi", hän lisäsi ja suuteli Katariinaa suulle. Katariina hätkähti törkeästä sanaa. "Minä otan yhteyttä", mies vielä lupasi ja Katariina käännähti vuoteellaan ja avasi silmänsä kunnolla.

Hän tunsi jonkinlaista tyydytyksen kaltaista tunnetta ja samaan aikaan häntä kadutti ja inhotti. Häntä ärsytti, että Lev oli ollut melkein koko yön mukana siinä, mitä he olivat tehneet. Se ei kuulunut suunnitelmaan ja Katariinan olisi parasta uskoa, että kaikki hänen ja Satakielen välillä oli ohi. Hän lepäsi vielä pari tuntia ja nousi sitten sängystä paikat kipeinä. 

Ensimmäinen asia, jonka hän huomasi, oli kirjekuori yöpöydällä. Hän kurkisti sen sisään ja siellä oli käteistä. Iso kasa käteistä. Katariinaa kylmäsi. Thomas oli tarkoittanut, mitä oli sanonut. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Eroottisia tarinoita

Kun Katariina avasi oven kotiinsa, hänen kätensä tärisivät niin, että hän ei tahtonut saada lukkoa auki. Hän toivoi kiihkeästi, että Tero ei olisi paikalla, vaikka se olikin raukkamaista. Hänellä ei ollut onnea. Tero istui kotisohvalla kuin olisi odottanut hänen tuloaan.

Katariina tarkasteli automaattisesti tuttuja kasvoja ja kehoa. Tero oli hyvännäköinen mies, ruskeatukkainen ja sinisilmäinen, vähän yli 180 senttimetriä pitkä ja hänen vartalonsa oli kiinteä ahkerasta pyöräilystä ja juoksusta. Katariina odotti jonkinlaista tunnevyöryä. Olihan Tero ollut hänen elämässään yli 15 vuotta ja vielä hetki sitten hän oli uskonut, että hän olisi osa hänen elämäänsä loppuun asti. 

"Veikö kissa kielen?", Tero kysyi kylmästi.

"Eikö sun pitäis olla töissä?", Katariina kysyi ääni vapisten. Hänellä oli inhottava olo. Hänen vartalonsa oli edelleen liekeissä autossa harrastetusta seksistä, suunsa turvoksissa, stay upit kosteina Levin ja hänen omista nesteistään. 

"Mä otin vapaata, kun mun entinen tuleva vaimo alentuu saapumaan paikalle", Tero vastasi ivallisesti. Hän nousi seisomaan ja asteli Katariinan eteen ja silmäili Katariinaa päästä varpaisiin, hänen tiukasti istuvaa jakkupukuaan, avonaisiksi jääneitä hiuksia ja punoittavia poskia.

"Ja mikä näky hän onkaan."

Tero ojensi kätensä ja kosketti Katariinan kaulaa. 

"Et sitten viittiny edes fritsua peittää."

Katariina sävähti, muttei sanonut mitään. Katariina muisti, kuinka Lev oli suudellut hänen kaulaansa ja purrut - mies oli taatusti tehnyt sen tahallaan.

"Tero, mä oon tosi pahoillani."

"Tiedätkö sä edes, minkä takia sä hylkäät mut ja kaiken mitä meillä oli?", Tero kysyi vihaisesti.

"En", Katariina vastasi rehellisesti. Mutta en pystyisi enää olemaan sinulle uskollinen, hän jatkoi mielessään.

"Miten...miten se edes..tää ei oo yhtään sua..mä en vaan tajua..", nyt mies näytti lähinnä vain neuvottomalta.

"Mäkään en tajua montaa asiaa, siinä vaan kävi niin. Mä en vaan voi...mä en voi sille mitään, miltä se tuntuu, mä en niinku vaan pysty vastustaan...", Katariina yritti selittää. 

"Mä en tarvi yhtään enempää yksityiskohtia", Tero ärähti. "Mut onnea matkaan vaan, katotaan ootko sä sen kans viidentoista vuoden päästä."

"Ei siinä oo siitä kysymys..", Katariina aloitti, mutta lopetti lauseensa kesken. Mikään mitä hän sanoi tuskin paransi asioita. Hän aloitti uudelleen: " Mä otan mun tietokoneen ja jotain vaatteita ja tärkeimmät tänään. Lev...me ollaan järkätty muuttofirma tänne ylihuomiseksi."

"Lev", Tero nauroi katkerasti, "sä lähdit siis jonku ryssän matkaan." Sitten hän katsoi Katariina tarkemmin ja siristi silmiään: "Sä oot pannu sitä ihan äsken etkö oleki? Sun naamas ja sä...haiset seksille. Miten sä kehtaat?!"

Katariina punastui niin rajusti, että hänen oli pakko kääntyä ja kävellä kylpyhuoneeseen. Hän nappasi mukanaan tuomaansa kassiin voiteitaan ja hajuvettään, kaivoi esiin vähän käytännöllisempiä vaatteita kuin mitä hänellä Venäjällä oli, pari kirjaa, valokuvia, tablettinsa ja joitain hänelle tärkeitä muistoesineitä, kuten hänen lapsena voittamansa 12-osaisen pirunnyrkin. Hän oli äheltänyt sen kanssa kuukausia ennen kuin oli saanut sen kokoon. 

Tero ei seurannut häntä. Kun hän palasi makuuhuoneesta, hän laski avaimen sohvapöydälle ja sanoi vielä hiljaa: "Anteeksi." 

Kun Katariina tuli ulos, Gennadi seisoi auton luona kuten tavallista ja avasi takakontin Katariinan kassia varten. Lev sen sijaan oli autossa ja tehnyt olonsa mukavaksi: hän oli kääntänyt penkkiään taaksepäin ja loikoili kuin tyytyväinen petoeläin mustaa nahkaa vasten. Katariina kipusi autoon ja tönäisi miestä vihaisesti. 

"Sä saakeli purit mua tahallaan liian kovaa!"

"Ai huomasiko Tero sen pienen jäljen?"

"Pienen! Mä katsoin sitä kylppärissä, oikee kaikkien fritsujen äiti!"

"Et sinä valittanut, kun minä tein sen. Tai valitit, mutta sanan toisessa merkityksessä", Lev vastasi silmät tyytyväisyydestä kimaltaen. 

"Eiks se oo Terolle ihan tarpeeks inhottavaa, et tällasta ylipäänsä tapahtu?"

Lev kurottautui eteenpäin ja hilasi Katariinan syliinsä. Katariina yritti panna hetken vastaan, mutta mies tuoksui ja tuntui niin hyvältä, että hän antoi hetken päästä periksi. Lev nosti hänet syliinsä poikittain ja painoi hänen päänsä leveää olkaansa vasten, käsi hänen hiuksissaan.

"Jostain syystä sinä herätät minun eläimelliset vaistoni esiin. Minusta tuntui, että minun oli pakko merkitä sinut jotenkin. Omaksi."

Sanat saivat Katariinan huokaisemaan ja sulkemaan silmänsä ja painautumaan Leviä vasten. 

"Oliko muita paikkoja vielä käytävänä?", Lev kysyi. Katariina puisti päätään. Hän oli sopinut kaikesta työnantajansa kanssa ja hänen tavaransa lähetettäisiin Levin kaupunkiasuntoon.

"Sitten me lähdemme takaisin Venäjälle. Minun täytyy lähteä matkalle Damaskokseen."

Katariinan hetkellinen rauhan ja onnen tunne järkkyi saman tien. Syyria ei voinut merkitä kovinkaan montaa asiaa, kun otti huomioon, että sekä Lev itse että Supo olivat vahvistaneet, että hän oli asekauppias. Samalla hän muisti sen, että se, mitä hänellä ja Levillä oli, ei ollut todellista. Ei niin kauan kuin mies piti häntä lieassaan sen aseen ja sormenjälkien avulla.

---------------------------

Kun he saapuivat Pietariin, Katariina käveli suoraan omaan huoneeseensa. Hän oli muistuttanut itseään muistuttamasta päästyään, että hänen ei pitäisi luottaa Leviin. Ja jos mies oli menossa Damaskokseen, hän voisi ehkä yrittää tavoittaa Rantasta. Täytyihän Supon voida tehdä hänen tilanteelleen jotain. Levhän piti häntä käytännössä vankinaan ja vaikka hän kuinka halusi miestä ja...tunsi tätä kohtaan jotain, eihän hän voinut vain odottaa, mitä hänelle tapahtuisi.

Mitä sitten, kun mies väsyisi häneen? Pakottaisiko hän Katariinan johonkin huorataloon niin kuin oli uhannut, ehkä uudelle miehelle? Kauhistuneet muistot uutisista, huumatuista seksiorjista täyttivät hänen päänsä. 

Kun Lev tuli hänen huoneeseensa puolen tunnin päästä, mies ilmoitti, että heille oli tulossa illallisvieraita. 

"He puhuvat myös englantia, joten sinäkin voit osallistua. Pane parastasi, nämä ovat tärkeitä ihmisiä", hän sanoi ja mulkoili Katariinan kotoaan ottamaa venynyttä mutta mukavaa villatakkia ja farkkuja. 

"Mitä merkitystä minulla muka on?", Katariina vastasi. "Minua väsyttää. Voisin jäädä tältä iltaa pois."

"Sinä tulet illalliselle ja sillä siisti", Lev vastasi ykskantaan.

"Tämä on sitten hedelmällinen suhde", Katariina vastasi ivallisesti. "Jatkuuko tätä ikuisuuksiinkin? Mitä sä teet mulle, kun sua ei enää kiinnosta?"

"Se on sen ajan murhe", Lev vastasi, käveli Katariinan luo ja nykäisi hänen hiussuortuvansa sormiensa väliin. "Luuletko, että nuo lumput saavat minut pysymään poissa?", hän kysyi. "Mä en siitä välitä", Katariina vastasi ja piti ilmeensä viileänä, vaikka hänen sydämensä hakkasi rinnassa.

Levin silmät siristyivät ja suupielet kiristyivät. "Selvä. En tiedä, mikä sinua nyt vaivaa, mutta minulla ei ole aikaa nyt ruveta paikkailemaan sinun herkkiä tunteitasi. Tule alas kahdeksalta."

Niine hyvineen Lev käveli ulos huoneesta ja Katariina lysähti istumaan vuoteelleen.

-----------------------------------

Kahdeksalta Katariina asteli oleskeluhuoneeseen pää pystyssä. Hän oli pukeutunut omenanvihreään, ohueen sifonkimekkoon, jossa oli liehuvat puolipitkät hihat ja polven alle ulottuva leveä helma. Puku jätti dekolteen ja olkapäät täysin paljaiksi ja hän oli kiinnittänyt kaulaansa ainoan arvokkaamman korunsa Kalevalan kultaisen Aurinkoleijonan. Hiuksensa hän oli föönannut ja laittanut laineille ja hänen meikkinsä oli moitteeton. Puku ei sallinut rintaliivejä - Katariina oli kokeillut olkaimettomia liivejä, mutta niiden reunat näkyivät ikävästi läpi, joten hän oli luopunut ajatuksesta. 

Kun hän käveli samanvärisissä samettipintaisissa koroissaan olohuoneeseen, Lev oli jo paikalla parin miehen kanssa, joita Katariina ei ennen ollut tavannut. Toinen miehistä oli jo kuudenkymmenen tienoissa, mutta hyväkuntoisen näköinen ja tyylikäs harmaine hiuksineen ja hyvinleikattuine pukuineen. Katariinalle tulivat mieleen yritysten johtajat - heissä oli usein jotain samaa. Katariina ei ehtinyt kääntää katsettaan toiseen vieraaseen, kun tämä jo tarttui hänen käteensä ja sanoi englanniksi: "Mikä upea ilmestys täältä saapuu! Minä olen Thomas. Ja aion varastaa sinut Leviltä heti kun hänen silmänsä välttää!"

Katariina katsoi kirkkaan vihreisiin nauraviin silmiin ja huomasi, että häntä puhutellut mies oli melkein yhtä pitkä kuin Lev. Hänen kullanruskeat hiuksensa kihartuivat hieman ja hänellä oli hieman kyömy komea nenä. Katariina huomasi hymyilevänsä miehelle vaistomaisesti. "Minä olen Katariina. Hauska tavata!" "Sinä olet kuulemma täällä Levin vieraana, eikö niin? Valitettavasti hänen täytyy matkustella aika paljon, mutta älä huoli, minä voin pitää sinulle seuraa, kun hän on poissa", Thomas flirttaili ja suuteli hänen kämmentään.

Katariina nauroi ääneen. Suomessa ei ollut tapana flirttailla tällä tavalla koskaan ja hän oli ollut niin huonolla tuulella, että Thomasin hölmöily piristi häntä. Hän ei huomannut lainkaan Levin pisteliästä katsetta, jonka tämä heitti häneen ja Thomasiin ja samassa asuntoon saapui lisää vieraita. Ranskalainen pariskunta, jotka olivat viidenkymmenen tienoilla ja pyöreä vanhempi mies, joka näytti lähinnä arabilta, vaikka tämä oli pukeutunut länsimaisittain.

Päivällinen oli Katariinasta hauska. Keskustelu soljui vilkkaana, hän kuunteli kiinnostuneena tarinoita kaukaisista maista ja tavoista, kommelluksista matkoilla, seurueen herjanheittoa - he selvästi tunsivat toisensa hyvin ja Thomas piti huolen siitä, että hän ei jäänyt ulkopuolelle. Mies oli istuutunut heti hänen viereensä ja aina silloin tällöin hän laski kätensä Katariinan käden päälle tai sipaisi kuin vahingossa hänen paljasta olkapäätään. Katariina hymyili loistavasti miehelle ja oli tahallaan katsomatta Leviin koko iltana. Kun Thomas jälkiruoan jälkeen pyysi häntä parvekkeelle kanssaan, kun mies oli aikeissa polttaa savukkeen, Katariina nousi pöydästä leuka pystyssä ja käveli miehen edellä ulkoilmaan.

Kävi ilmi, että Thomasilla ei ollut aikeitakaan polttaa. Hän tarttui Katariinaa vyötäisistä ja kosketti tämän ohuen kankaan peittämää rintaa. "Luoja, että sinä olet ihana, Katherine", hän henkäisi ja painoi suunsa muitta mutkitta Katariinan suulle. Pieni kiihtymys kiiri Katariinan lävitse eikä hän vetäytynyt heti pois. Tuuli puhalsi viileästi hänen kuumille poskilleen ja hän odotti himon aaltoa - ehkä hän oli muuttunut niin, että joku toinenkin saattaisi saada hänessä saman aikaiseksi kuin Lev. 

Enempää hän ei ehtinyt asiaa pohtia, kun Gennadi tuli paikalle ja ilmoitti, että muu seurue siirtyisi kirjastoon. Thomas nyökkäsi, mutta nipisti Katariinan rinnan kärkeä häpeilemättä ennen kuin kääntyi lähteäkseen. "Tiedätkö että kattokruunun valossa pystyn näkemään nuo ihanat rinnat kankaan lävitse", hän kuiskasi. Katariina käveli Thomasin perässä sekavin tuntein kirjastoon. Kylmä ilma ja Thomasin kosketus oli puristanut hänen nänninsä kireiksi ja häntä nolostutti mennä muiden joukkoon.

Ilta alkoi pian olla ohi. Vieraat hyvästelivät toisensa ja Katariina näki Levin puhuvan vakavasti arabimiehen ja Thomasin kanssa jostain kauempana. Kaikki muut alkoivat tehdä lähtöä ja kun arabimies oli saanut keskustelunsa loppuun hänkin sanoi hyvästit ja lähti. Paikalle jäivät vain Thomas, Lev ja Katariina.

Katariina katsoi Leviä silmiin ensimmäistä kertaa koko illan aikana ja hän hätkähti. Miehen luomet olivat tavallistakin alhaammalla kuin saalistaan laiskasta tarkkailevalla pedolla ja mustat silmät hehkuivat jääkylminä - kuin jäinen asfaltti koti-Suomessa, Katariina ajatteli. "Thomas", Lev sanoi venytellen, "Teillä näytti olevan Katariinan kanssa hauskaa. Haluaisitko jäädä huvittelemaan vielä hetkeksi?" Thomas nosti päätään yllättyneenä ja katsahti sitten ensin Leviä ja sitten Katariina. "En tiennyt, että hän on...sellainen tapaus", Thomas vastasi. "Mutta jos näin on niin ehdottomasti", hän sitten jatkui.

Katariinan sisällä alkoi kasvaa epämiellyttävä aavistus, kuin jääpuikkoja olisi yhtäkkiä alkanut kasvaa hänen sisällään kymmenittäin.

"Totta kai hän on", Lev vastasi huolettomasti. "Minä katselen", hän sitten lisäsi suupieli julmasti kaartuneena ja hymyili Katariinalle kuten hän ei koskaan ollut hymyillyt. Hän viittasi tummanruskealla sametilla päällystettyyn divaaniin ja sanoi Thomasille. "Ole hyvä." Thomas hymyili hieman epävarmasti, mutta istahti divaanille ja kun hän käänsi katseensa Katariinaan, hänen silmistään loisti himo ja yllätyksen tuoma ilo. "Tulehan tänne sitten", Thomas sanoi iloisesti.

Katariina seisoi paikallaan ja Lev tuli hänen luokseen ja tarttui häntä käsivarresta. "Älähän nyt jäädy, kultaseni", hän kuiskasi. "Tätähän sinä olet koko illan halunnut. "Mä en tajua...", Katariina aloitti, mutta Lev talutti hänet Thomasin eteen. 

Lev istahti nojatuoliin josta hänellä oli suora näköyhteys divaanille.

Katariina seisoi jäykkänä Thomasin edessä, joka kohotti kätensä hellästi hänen lanteilleen ja hieraisi hänen takapuoltaan. Hän asettautui divaanille reidet harallaan ja istutti Katariinan reisiensä väliin siten, että naisen selkä oli hänen rintaansa vasten. "Sinä olet uskomattoman kaunis", mies sanoi. Katariina nielaisi ja katsoi Leviä silmiin. Thomasin kädet kulkivat hänen rinnoilleen, puristelivat, hieroivat ja venyttivät ohuen kankaan lävitse hänen nännejään. Katariinan silmät olivat edelleen Levissä ja kauhukseen hän huomasi alkavansa kiihottua. 

Thomasin kädet vaelsivat hänen vatsalleen ja reisilleen ja nykivät hänen hameensa hänen lanteilleen. "Oh, miten kiinteät valkeat reidet", Thomas huokaisi hänen korvaansa ja suuteli hänen kaulaansa samalla, kun ujutti toisen kätensä hänen stringiensä alle. "Ihana posliinipillu", hän henkäisi seuraavaksi. Katariina halusi nousta ja juosta itkien huoneeseensa, mutta Levin silmät olivat hypnotisoineet hänet eikä hän voinut muuta kuin istua ja antaa vieraan miehen kosketella häntä, miten halusi.

Thomas avasi Katariinan puvun vetoketjun ja puvun yläosa valahti alas paljastaen hänen täyteläiset rintansa ja punaiset kireät nänninpäät. "Oh", oli kaikki mitä Thomas sanoi ja painoi toisen rinnanpään tiukasti peukalonsa ja etusormensa väliin, kun toinen hieroi kevyesti hänen paljaita häpyhuuliaan stringien alla. "Sinä alat kulta kostua", hän voihkaisi ja työnsi sormensa Katariinan märkään vakoon. "Ei...", Katariina melkein nyyhkäisi, mutta antoi miehen jatkaa. Hän ei saanut silmiään irti Levin raivostuneista silmistä. Jokin niissä ja vieraan miehen kosketuksessa kiihotti häntä sietämättömästi.

Thomasin pitkä sormi vaelsi Katariinan pillulle ja pumppasi muutaman kerran sisään ja ulos kunnes se palasi klitorikselle. 

"Minun on nähtävä tämä pikku lutka", Thomas henkäisi ja käänsi Katariinan selälleen divaanille ja avasi hänen reitensä. Katariinan puku oli vyötäröllä yhtenä myttynä ja Thomas kiskaisi pienet kullanväriset stringit pois ennen kuin Katariina ehti tehdä mitään. Hädissään Katariina käänsi taas silmänsä Leviin ja huomasi, että tämä tuijotti häntä edelleen leppymättömin silmin, mutta nyt miehen kasvot olivat kireät. Ehkä vihasta, mutta myös kiihottumisesta. 

Thomas tuijotti hänen jalkoväliään, avasi hänen reitensä levälleen ja nuolaisi pitkään alhaalta ylös. Katariina ynähti. Hän halusi sanoa ei, mutta jokin Levin ilmeessä kiihotti häntä sietämättömästi. Thomas nuoli häntä niin, että Katariinan pillu alkoi sykkiä ja sitten mies käänsi hänet kontilleen ja levitti hänen pakaransa. "Voi vittu mikä perse", Thomas huohotti jo vähemmän ritarillisesti ja Katariina tunsi tämän kielen peräaukossaan. Hetken kuluttua miehen sormet olivat hänen pillussaan. Peukalo työntyi sisään ja kaksi sormea hieroi klitorista. Vaistomaisesti Katariina työntyi kieltä ja sormia vasten ja katsoi, kuinka Lev otti esiin oman kalunsa housuistaan ja puristi nyrkkinsä sen ympärille.

Katariina kuuli, kuinka Thomas avasi housujaan hänen takanaan ja silloin hän heräsi oudosta unenomaisesta tunteesta.

"Ei", hän sanoi ja yritti nousta divaanilta. "Eikö?", Lev sanoi nojatuolilta, aivan kuin Thomasia ei olisi ollutkaan. "Tää on...tää on väärin", Katariina sopersi suomeksi Leville. "Tätähän sinä olet halunnut koko illan", Lev sinkautti. "Mä en oo mikään huora", Katariina sanoi käheästi ja yritti nousta ylös. "Kyllä sinä olet, ainakin vähän", Lev tokaisi pehmeästi.

Lev nousi välittämättä vähääkään komeasti seisovasta paljaasta kalustaan ja työnsi Thomasin sivuun ja sanoi tälle jotain, mitä Katariina ei kuullut.

Katariina ei tajunnut mitä oli tapahtumassa, ennen kuin Lev työnsi kalunsa hänen sisäänsä. Miehen kädet puristuivat tiukasti Katariinan rinnoille, kämmenet kovina ja sormet tiukasti nänneissä kuin pihdit. Miehen hieno silkkipaita hiveli Katariinan selkää ja vatsassa kasvanut himo paisui hyökyaalloksi. Katariina otti tukea divaanin korkeammasta päädystä käsillään ja kun Thomas astui hänen eteensä ja asetti kalunsa hänen huulilleen hän otti miehen suuhunsa enempää ajattelematta. 

"Täydellinen pieni ruususuu", Thomas huohotti. Lev nussi Katariinaa kovaa ja armotta, samalla tavalla kuin hänen katseensa oli kiiltänyt. Vihaisesti. Siitä huolimatta Katariina löi lanteitaan miestä vasten ja imi tottelevaisesti Thomasin kalun kärkeä ja otti miehen sitten syvemmälle suuhunsa. "Mistä sinä löydät näitä naisia?", Thomas voihkaisi kun Katariina imaisi lujempaa. Mies laukesi häpeilemättä Katariinan suuhun, niin että kuuma sperma täytti hänen nielunsa ja suunsa ja valui suupieliä pitkin leualle. 

Katariina nieli - ja parkui samalla ääneen, kun Lev työnteli kyrpäänsä hurjaa vauhtia Katariinan sisään. Lev ei koskaan ollut ollut niin armoton hänen ruumistaan kohtaan. Mies nipisteli ja läimi hänen rintojaan, takapuoltaan ja veti häntä kipeästi tukasta. Ja hän nussi Katariinaa niin kovaa, että naisen oli pidettävä kaikin voimin kiinni divaanista ettei olisi tipahtanut lattialle. Katariina huusi ja päästeli eläimellisiä ulvahduksia ja erotti epäselvästi Thomasin raukean kiihottuneen katseen edessään, kunnes se lopulta tuli - orgasmi, joka sekin tuntui tekevän yhtä aikaa kipeää ja räjähtävän, uskomattoman hyvää. Se venytti ja riepotti hänen ruumistaan, pirstoi hänet palasiksi ja siihen oli kietoutunut häpeää, himoa ja uteliaisuutta outona yhdistelmänä. Lev lauksesi yhtä aikaa ja karjaisi kuin ilmestyskirjan peto. Hän painoi Katariinan pään alas divaanin tyynyä vasten ja piti kaluaan syvällä Katariinan sisällä pitkän, pitkän aikaa, kunnes kaikki hänen nesteensä varmasti olivat naisen sisällä. 

Kun Lev vetäytyi hänestä pois, Katariina tunsi olevansa puolikuollut ja jäi makaamaan divaanille kyljellään, paljaana. Jostain hänelle tuli mieleen sana "käytetty". 

Hän näki Thomasin kumartuvan hänen puoleensa ja tunsi tämän pyyhkäisevän tyytyväisen näköisenä hänen suupieltään ja nipistävän hänen kovakouraisesta käsittelystä turvonnutta rinnanpäätään. "Sinulla on taivaallinen suu kultaseni, mutten malta odottaa, että pääsen naimaan sinua."

Katariina ei osannut kuin tuijottaa miehen perään ja sitten kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Lev käveli divaanin eteen ja katsoi häntä suoraan silmiin. Hän ei koskaan ollut nähnyt sellaista vihaa kenenkään silmissä. "Kun minä palaan Damaskoksesta, sinä muutat täältä helvettiin ja menet siihen huorataloon töihin niin kuin sanoin. Keimaile kenelle haluat ja pane ketä haluat. Minua ei voisi enää vähempää kiinnostaa."

 

Ladataan...

Ladataan...
Eroottisia tarinoita

Katariina oli matkalla kotipaikkakunnalleen taloon, jossa hän oli varttunut. He olivat laskeutuneet Helsinkiin aamulla ja he olisivat pian Hämeenlinnassa. Suuri musta auto kiisi pitkin moottoritietä ja Katariina tunsi olonsa hermostuneeksi. Hän oli aamulla saanut Leviltä passinsa ja viisumin eikä ollut viitsinyt edes kysyä, miten se oli mahdollista. Passi oli uusi ja Venäjän Suomen edustuston myöntämä. Kukaan ei sentään ollut mennyt tonkimaan vanhaa passia hänen kotoaan. 

Lev istui hänen vieressään ja puhui jatkuvasti puhelimeen. Jos tämä oli kansainvälinen rikollinen, mies näytti käyttelevän puhelintaan melko vapaasti. Tai sitten hän ei hoidellut tärkeimpiä kuvioitaan puhelimitse - olihan tämä rämpinyt keskellä Oulangan kansallispuistoakin.

Kun isän asuttama 80-luvun tiilitalo tuli näkyviin, Katariina suoristi ryhtiään. Hän oli saanut valita parista jakkupuvusta ja oli päätynyt mustaan pukuun, jossa oli tiukka kynähame ja jakku, joka näytti hyvältä vain kiinni napitettuna. Toinen vaihtoehto oli punainen, jollaista kukaan hänet tunteva ei olisi uskonut hänen pukevan päälleen. Tämäkin asu oli jo siinä ja siinä. 

Kun hän astui autosta ulos, Lev seurasi perästä ja hän huomasi Gennadin nousevan kuskinpaikaltaan myös. 

Hän tiesi mitä sanoa. Hän oli tavannut uuden miehen ja saanut tältä työtarjouksen Venäjältä. Tarina kuulosti vähintäänkin päättömältä Katariinan korvissa ja vielä enemmän, jos kyse oli hänestä. Hän oli aina ollut järkevät, harkitseva ja realistinen. Ennen kuin oli päättänyt lähteä vaeltamaan yksin kansallispuistossa. Se päätös oli suistanut hänen maailmansa outoon pyörteeseen. Hän voisi tietysti yrittää pyytää apua ja luottaa siihen, että Lev ei käyttäisi hänen sormenjälkiään ja päästäisi hänet vapaaksi.

Sitä riskiä hän ei ottaisi. Isälle oli tehty pallolaajennus viime vuonna, eikä hän kestäisi, jos hänen tyttärensä joutuisi vankilaan taposta tai murhasta. Sitten oli myös toinen syy, inhottavan sinnikäs ääni kuiskutti hänen korvaansa, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan sitä enempää vaan painoi ovikelloa. Hän oli tekstannut isälle aiemmin tulevansa käymään.

Isä avasi oven ja tervehti vähän hämmentyneenä. 

"Katariina", hän sanoi vähän hämmentyneenä. "Miten sä silleen häivyit? Mä pelkäsin jo vaikka mitä."

"Hm, joo. Mä eksyin sinne metsään ja tapasin uuden vaellusjoukon. Lev oli myös siinä."

Lev ojensi kätensä. Hän näytti eteisessä valtavalta varjoisalta hahmolta ja vaikka isä oli pitkä mies, tämä joutui kohottamaan katseensa miehen silmiin. "Lev Solovjev, on hienoa tavata teidät herra Vuorinen", Lev esittäytyi muodolliseen tyyliinsä.

Isä katsoi Levistä Katariinaan ja sitten Katariinasta Leviin.

"Niin, siis - oletko sinä venäläinen vai...?"

"Minulla on sekä Venäjän että Suomen kansallisuudet. Äitini oli suomalainen."

Katariina ajatteli kuivasti, että isä näytti helpottuneelta. Oli ilmeisesti helpompaa niellä tyttären Venäjän seikkailut ja salamarakkaus, kun toinen osapuoli oli edes puoliksi suomalainen. He siirtyivät olohuoneeseen ja isä laittoi kahvia tulemaan. Katariina istahti tutulle ruskealle nahkasohvalle ja tajusi vasta sitten virheensä, kun Lev istui aivan hänen viereensä ja heitti käsivartensa huolettomasti selkänojalle.

Kun miehen käsi livahti hieromaan hänen niskaansa hänen nutturansa alle, Katariinaa alkoi kuumottaa ja hän heitti Leviin ärsyyntyneen katseen. Levin silmät olivat puoliksi raollaan, huolettomasti, kuin suurella rentoutuneella kissaeläimellä ja hän oli oikaissut pitkät säärensä eteensä. 

"Älä tee tota", hän sanoi.

"Miksi en?", Lev kysyi. "Olenhan minä tehnyt pahempaakin. Sitä paitsi, meidänhän pitäisi olla rakastavaisia."

Sanat "pitäisi olla" sai Katariinan kohottamaan kätensä niskaansa ja tarttumaan Levin sormiin, jotta hän saisi kiskaistua ne pois iholtaan. Juuri samalla hetkellä isä tuli sisään kahvipannun kanssa ja tapasi Katariinan kääntyneenä Leviin päin sormet limittyneinä toisiinsa hänen kaulallaan. Puna alkoi hiipiä Katariinan kasvoille. Miksi tämä oli niin vaikeaa, vaikka seksi Levin kanssa oli niin helppoa?

"Mä haen kupit", Katariina henkäisi ja pyrähti keittiöön.

Hän hengitti syvään ja painoi otsansa hetkeksi keittiön ikkunaa vasten. Isä seurasi häntä perässä ja sanoi: "Otan tuon maidon ja sokerin myös." Hän vilkaisi Katariinaa ja kysyi: "Onko kaikki hyvin?"

Katariina vilkaisi isäänsä ja sanoi. "Kaikki hyvin. Mulla on yllätys."

"Sen lisäksi, että olet vaihtanut miestä viikossa? Ei sillä, että mulla on siihen mitään sanottavaa ja tapa, jolla sä katsot tätä...Leviä...sen näkee kyllä. Mutta ootko nyt ihan varma?"

Katariina lähti keittiöstä kommentoimatta. Lev näytti juovan kahvinsa maidolla, Katariina pani merkille ja sitten hän taas ärsyyntyi itseensä, että huomasi tällaisia asioita Levistä, vaikkei muutoin juuri ollut parhaimmillaan yksityiskohdissa. 

"Niin, siis, isä. Oon saanu Levin kautta työtarjouksen Venäjältä ja se on - hieno tilaisuus. Sellanen rekrytointipäällikön paikka."

"Sehän on hienoa. Ikävää tietysti, että muutat niin kauas, mutta eihän se ole toisella puolella maapalloa."

"Niin. Lev on luvannut, että saan käydä säännöllisesti Suomessa", Katariina sävelsi omasta päästään ja hymyili tyytyväisenä pienelle voitolleen. 

"Mahdollisuuksien puitteissa, tietenkin", Lev lisäsi ja Katariina tunsi taas hänen kätensä niskallaan ja sormen silittävän korvanlehteään.

Katariina ei kestänyt sitä kovin kauan. Hän lupasi tulla käymään paremmalla ajalla, kun kahvit oli juotu ja hyvästeli isänsä. Seuraavaksi hänen olisi käytävä Hätilässä entisessä kodissaan. Muuttofirma saisi huolehtia kaikesta muusta, mutta Katariina halusi käydä hakemassa tärkeimmät tavaransa itse. 

Kun he pääsivät mustan auton takapenkille ja Gennadi oli asettunut kuskin paikalle, Lev liu'utti läpinäkymättömän lasin, jota Katariina ei aiemmin ollut edes huomannut, auton etu- ja takaosan väliin. Mies ei tehnyt mitään, vaan vain katsoi Katariinaa tummilla silmillään laiskasti, ilme keskittyneenä ja vakavana. Katariinan sydän alkoi hakata ja vatsanpohjaan kiertyi kuuma pyörre. 

Ennen kuin hän itsekään tajusi, mitä oli tekemässä, Katariina kiipesi Levin syliin ja suuteli tämän kaunismuotoista suupieltä ja painoi sitten huulensa miehen huulia vasten. Lev tuntui olevan edelleen odottavalla kannalla, joten Katariina kiskaisi hamettaan ylemmäs päästäkseen mukavampaan asentoon ja kun hän taas suuteli miestä, hän raotti huuliaan ja työnsi kielenkärkensä juuri ja juuri Levin suun sisäpuolelle. Hänen kielensä vaelsi pitkin hänen huultensa sisäpuolta, painautui hetkeksi tämän hampaita vasten ja työntyi sitten syvemmälle samalla, kun hänen sormensa upposivat Levin melkein mustiin hiuksiin. 

Enempää hänen ei tarvinnut houkutella. Katariina tajusi hämärästi, että auto oli lähtenyt liikkeelle, mutta kun Lev tarttui hänen jakun rintamukseensa ja avasi napin toisensa jälkeen, hän keskittyi avaamaan itse miehen paitaa - ärsyttävän verenpunaista, jonka Katariina oli arvellut miehen valinneen aivan hänen kiusakseen. Kun Lev oli saanut hänen jakkunsa auki, hän nykäisi pehmeästi ohutta pitsiä, joka peitti Katariinan rintoja ja hänen rintansa pullahtivat ulos kiihottuneina ja kovina. Lev alkoi nuolla hänen rintojaan. Ei vain nännejä vaan kaikkialta - ja samaan aikaan hän näykki ohutta valkoista ihoa hampaillaan niin, että Katariina joka oli keskittynyt Levin vyön avaamiseen, alkoi seota siinä määrin, että hänen kätensä alkoivat haparoida. 

- Ole iloinen, etten ottanut sinua sillä nahkasohvalla ja viis veisannut isästäsi, Lev mutisi hänen suutaan vasten ja voihkaisi, kun Katariina kaivoi hänen jäykän kalunsa esiin. Katariina puristi miehen paksua elintä kädessään ja liikutti pehmeää esinahkaa edestakaisin tukevassa otteessaan. Levin käsi kohosi hänen nutturalleen ja avasi sen parilla näppärällä sormenliikkeellä. Hän piti kiinni Katariinaa niskasta, kun hänen toinen kätensä lipui naisen reisien väliin, stay up:ien yläpuolelle. 

- Voi saatana, Lev henkäisi melkein järkyttyneenä ja Katariina hymyili miehen huulia vasten tyytyväisenä. 

- Mä päätin, että ne pikkarit oli niin turhanpäiväisiä, että on ihan sama olla ilman.  

Katariina kohotti lanteitaan ja ohjasi itsensä Levin kovan kalun kärjen päälle. Hän hieraisi itseään miehen elintä vasten ja tämä murahti niin eläimellisesti, että Katariina pudottautui saman tien alas, hänen litimärkä turvonnut pillunsa täynnä Levin kovaa kullia. 

Lev näytti saaneen tarpeekseen kiusaamisesta ja kieräytti Katariinan leveälle takapenkille alleen ja alkoi naida naista nopeasti ja epätoivoisesti. Katariinan mielessä vilahti, että hän oli herranjumala matkalla kotiinsa, jossa oli asunut sulhasensa kanssa vielä vajaa viikko sitten. Jostain syystä ajatus kiihotti häntä vain enemmän ja hän etsi Levin suun ja puri tätä alahuuleen, kunnes maistoi veren ja sai tämän kiihdyttämään tahtiaan entistä enemmän.

Kun mies kohotti häntä lanteista ja osui aivan pohjaan, Katariina kirkaisi, kaartui kuin jännitetty jousi ja päästi avuttomia kurkusta tulevia matalia valituksia sitä mukaa, kun kliimaksi tempaisi häntä syvemmälle ja hänen maailmansa hajosi kuin pöydältä tiputettu tuhannen palan palapeli. Hänen lihansa sykki ja takertui tiukasti Levin kalun ympärille ja sai miehen iskemään vielä muutaman kerran niin syvälle, että Katariina ajatteli repeävänsä. Kun Lev laukesi, hän tunsi kuuman nesteen ruiskuavan sisälleen ja miehen huohottavan hänen korvaansa sellaisia törkeyksiä, että Katariina alkoi kiihottua uudelleen. 

- Taivas, sinä olet kulta sellainen kiimavittu, että saat isän kädestä, kun me palaamme Venäjälle, hän lopuksi huokaisi. 

Sillä aikaa, kun he olivat olleet keskittyneinä toisiinsa, auto oli pysähtynyt ja Katariina alkoi sulkea nappejaan vapisevin sormin. Tällä kertaa hän ei voinut syyttää Leviä minkäänlaisesta viettelystä. Hän oli tehnyt aloitteen aivan itse ja jättänyt stringit tahallaan pois. Ajoitusta hän ei tosin ollut etukäteen päättänyt, mutta olisihan hänen pitänyt tietää, ettei hän voinut luottaa itseensä Levin seurassa. Ja tässä hän oli, entisen kotinsa edessä samalla kun hänen uuden rakastajansa sperma valui pitkin hänen reisiään ja hän oli aikeissa kohdata entisen kihlattunsa. 

Lev ojensi hänelle virnistäen pari nenäliinaa, mutta ne eivät juuri auttaneet asiaa. Hänen kasvoiltaan pystyi taatusti lukemaan äskeisen orgasmin jälkimainingit ja hän tiesi tuoksuvansa seksiltä. Ehkä hän ehtisi kylpyhuoneeseen ennen kuin hänen pitäisi kohdata entinen kihlattunsa.

 

Ladataan...

Pages