KUN ENSIRAKKAUS OLI KAVERIN POIKAYSTÄVÄ – MUISTOJA SUURESTA DRAAMASTA

Saavuin tänään joulun viettoon pohjoiseen ja jostain syystä eräs vanha tapahtumasarja palasi mieleeni. Ehkä siksi, että se tapahtui talvella, mene ja tiedä. Kyseinen muisto ei ole niitä, joista olisin erityisen ylpeä, mutta jotain kiihkeää ja likaista siinä on ja ehkä juuri siksi on hyvä aika kertoa se näin joulun alla. Vähän niin kuin korvikkeeksi, kun viimeisin tarinani on vielä kesken. 

Kaikki tapahtui 1990-luvun alkupuolella. Olin rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni ja kunnon viihderomaanin tapaan silloisen parhaan ystäväni poikaystävään. 

Minulla ei juuri ollut ollut edes mahdollisuuksia rakastua peruskoulussa, sillä kärsin ala-asteelta yläasteelle rajumman puoleisesta koulukiusaamisesta, jonka pääarkkitehdit olivat luokkani poikia. Se teki asenteestani poikia ja nuoria miehiä kohtaan vaivalloista ja pelokasta vielä lukioaikoinakin, ja vaikka parikin nuorta miestä lähestyi minua ihan vilpittömästi, pelkäsin aina taka-ajatuksia ja nöyryyttämistä.  

Lopulta ystäväni alkoi seurustella hyvännäköisen, hauskan ja ystävällisen pojan kanssa. Olin aluksi vaivautunut hänenkin seurassaan, mutta koska hän pyöri jatkuvasti ympärillämme, aloin vähitellen rentoutua. Ajan kuluessa päädyin jopa hänen ystäväpiiriinsä, jossa oli monta mukavaa nuorta miestä ja opin monia tärkeitä asioita. Kuten flirttailun, pukeutumisen ja hyvän viinapään merkityksen. 

Mitään suurempia tunteita en tuntenut aluksi ketään kohtaan ja sittenkin, kun ihastuin pari kertaa, en täysin pystynyt murtautumaan tuntemastani pelosta. 

Ystäväni poikaystävää en kuitenkaan enää vuoden kuluttua pelännyt ja tilanne alkoi luisua siihen, että aloin viettää entistä enemmän aikaa ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Siis kolmistaan. En tietenkään itse tunkenut mukaan, vaan minua pyydettiin. Autoilemaan, konsertteihin, kaupungille, baariin. 

Totta kai minä menin. Ystäväni oli minulle tärkeä ja hauskaa seuraa ja hänen poikaystävänsä oli unelmieni keskipiste ja vielä hauskempi. 

Olen jälkeenpäin epäillyt, että kun jännitteet ystäväni ja ensirakkauteni välillä kasvoivat, sitä enemmän he viettivät aikaa siten, ettei heidän tarvinnut olla kahdestaan. Minulle se sopi – varsinkin, kun huomasin elätteleväni yhä kiihkeämpiä kiellettyjä tunteita ystäväni miestä kohtaan. 

Vähitellen minusta alkoi tuntua, että mieskin piti minusta ja suuntasi yhä enemmän huomiota minuun. Mutta mitäpä minä mistään tiesin, ajattelin tuolloin. Pelkäsin, että ylitulkitsin kaikkea ja vaikka taisin huomaamattani flirttaillakin, kaikkea väritti tilanteen elämää suurempi mahdottomuus. 

Kun ylioppilaspäiväni tuli, ystäväni ja ensirakkauteni olivat jo eronneet, ja minun haaveeni olivat entistä kiihkeämpiä. Näin miestä siellä täällä iltaelämässä, ja aina nähdessään minut hän suuntasi luokseni – oli hänen entinen tyttöystävänsä seurassani tai ei. Kaikki pysyi kuitenkin tuijottelun ja hermostuneen vitsailun tasolla siihen asti, kun muutin opintojen perässä Turkuun. 

Yhtenä viikonloppuna tulin kotikaupunkiini pikkujoulubileet mielessäni ja lähdin viettämään iltaa erään uudemman ystävän kanssa. Olin jo alkanut seurustella turkulaisen humppabasistin kanssa, josta olen kertonut aiemmin, joten mitään miesten metsästystä ohjelmassa ei ollut. Olin kuitenkin päässyt jo niin pitkälle, että osasin pukeutua näyttävästi ja muistan vieläkin, mitä minulla oli päälläni. Ihoa nuoleva, joustavasta kankaasta valmistettu lyhyttäkin lyhyempi musta mekko, jossa oli pitkät hihat ja antelias kaula-aukko. Yksinkertaista mutta tyylikästä – ja silti myös röyhkeän seksikästä. 

Humppabasisti oli alkanut turhauttaa minua jatkuvan taiteilijaelämänsä vuoksi, ja jos aivan rehellisiä ollaan, alun ihastus oli tehnyt kuolemaa jo jonkin aikaa, kun olin alkanut tuntea itseni hänen kanssaan enemmän äidiksi kuin tyttöystäväksi. Kun törmäsin ystäväni entiseen poikaystävään, kaikki oli kuten ennenkin. Olin korviani myöten rakastunut, vaikka seurustelin toisen kanssa. 

Kun ystäväni ja miehen suhteesta oli jo aikaa ja ystäväni oli löytänyt jo toisen poikaystävänkin, antauduin kevyeen flirttailuun. Se muuttui vähemmän kevyeksi ja lopulta, kun olin jo aika hyvässä laitamyötäisessä, siirryimme tanssilattialle. Sitten mies kysyi minulta, lähtisinkö hänen kotiinsa. 

Siihen aikaan hän asui yhä äitinsä talon yläkerrassa, mutta taisimme olla jo siinä pisteessä, ettemme välittäneet mistään mitään.

Miehen kotiin päästyämme keitimme alakerrassa muistaakseni teetä, joimme sen ja juttelimme. Juttelimme lisää, menimme yläkertaan ja sitten…No, sitten alkoi riisuutuminen. 

En muista suutelua, vain hätäisen tarpeen päästä eroon vaatteista ja sitten raa’an seksin. Vuosien pidättäytyminen ja kiihkeät unelmat tekivät meistä – kävi ilmi, että meitä haaveilijoita todella oli ollut kaksi – kärsimättömiä ja ahneita. 

Aluksi seksi ei ollut kovin kummallista, koska olin päissäni kuin käki, mutta yön vaihtuessa aamuksi se tuntui ihanalta. Pettäminen hävetti, mutta myös kiihotti, enkä pohjimmiltaan osannut pitää vääränä sitä, että panin miestä, josta olin unelmoinut vuosia. Omituista moraalia, mutta paremmin en sitä osaa selittää. 

Mies nai minua kuten vain parikymppinen mies voi – lukemattomia kertoja ja vailla väsymystä. Hän oli neljäs seksikumppanini, mutta hän oli monella tapaa myös ensimmäinen. Kuten ensimmäinen oikea ihminen, jota ajatellen olin masturboinut. Tilanteeseen ja siihen ihmiseen liittyvä kiihko saivat minut antautumaan lopulta niinkin estoitta, että harrastin tuolloin ensimmäistä kertaa myös anaaliseksiä. 

Seksin lomassa torkuimme varmaankin lähelle puolta päivää, ja siinä nautinnon huuruisessa kuplassa kaikki tuntui vähän aikaa täydelliseltä. En suostunut ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, mitä tapahtui juuri sillä hetkellä. Kunnes se oli mahdotonta. 

Aamun taittuessa päiväksi oveen koputti ensin miehen äiti. Koska elettiin aikaa, jolloin kännyköitä ei vielä ollut, hän tiedotti miehelle, että hänen tyttöystävänsä odotti häntä langan päässä. Miehen oli ollut tarkoitus lähteä jonnekin tyttöystävänsä kanssa ja tämä oli soittanut, kun mies ei ollut ilmestynyt paikalle.

Mies ilmoitti oven läpi, ettei ehtisi minnekään ja sanoi soittavansa tyttöystävälleen myöhemmin. Sellaisen yön jälkeen sekin kiihotti minua. En ollut tiennyt, että mies osasi olla niin röyhkeä ja piittaamaton. 

Äiti tyytyi poikansa sanoihin, vaikka oli nähnyt minun tulevan yöllä poikansa mukana. Jotain hän taisi kuitenkin tyttöystävälle sanoa, sillä vain puolen tunnin päästä oli vuorostaan tyttöystävä oven takana. 

Kuulimme meteliä portaista ja sen ansiosta mies ehti ovelle, ennen kuin tyttöystävä ryntäsi sisään. Tyttö takoi ovea ja käski avaamaan, hän raivosi ja itki ja minä istuin sängyllä puolipukeissa, tietämättä mitä tehdä. Minusta tuntui kuin olisin siirtynyt Kauniisiin ja rohkeisiin.

Onneksi mies piti puoliani, eikä päästänyt tyttöystäväänsä sisään. Hän selitti – vain osittain epärehellisesti – että olin ystävä, eikä hänellä ollut aikomustakaan päästää ketään riehumaan kimppuuni. Lopulta tyttöystävä lähti pois, kun oli ensin julistanut, että suhde mieheen oli lopussa. Se ei näyttänyt tekevän kovin suurta vaikutusta rakastajaani.

Vaikka talo hiljeni, meteli ja draama oli onnistunut herättämään minut lopullisesti, ja muistan vatsassa putoavan häpeän tunteen vieläkin kuin eilisen päivän. Vastoin miehen toivomuksia kiskoin vaatteet niskaani ja lähdin pois. 

Se oli ainoa kerta, kun petin parisuhteessa ja niin nuori ja viaton minä olin, että minun oli pakko tunnustaa. Ehkä se oli hyväkin, sillä en olisi nähnyt tulevaisuutta poikaystäväni kanssa kumminkaan. Yhden illan jutustamme sai sittemmin tietää se ystäväkin, joka miehen kanssa alun perin oli seurustellut. Miehen äiti oli katsonut tarpeelliseksi jakaa tietonsa ystävällenikin. 

Asia aiheutti jännitettä välillemme jonkin aikaa, mutta ei se ystävyyttä pilannut. Siitä tosin olin yllättynyt, että ystäväni ei ollut edes aavistanut minun olleen rakastunut hänen mieheensä. 

En ole vieläkään aivan varma, mitä minun ja tuon miehen välillä tapahtui. Näin häntä myöhemminkin, muistan jutelleeni hänen kanssaan tunteistani, ja mies ilmaisi halunsa yrittää jotain yhdessä. Muistan saaneeni jopa kirjeitä häneltä muutettuani Saksaan.

Lopulta se oli minä, joka en halunnut yrittää suhdetta. Podin liikaa syyllisyyttä ystäväni vuoksi ja lopulta suuri rakkauteni hiipui maailman melskeissä ja uusien mieskuvioiden puristuksissa. En nähnyt suhteelle myöskään mitään todellisia mahdollisuuksia, kun mies oli jäänyt synnyinpaikkakunnalleni ja minä leuhotin ympäri maailmaa. 

Silti minä muistan hänet yhä kuten myös sen valtavan tunnemyrskyn, jonka hän minussa herätti. Niinhän sitä sanotaan. Että ensirakkautensa muistaa aina. Varmaankin vielä terävämmin, kun suhteemme sai täyttymyksensä niin dramaattisten käänteiden saattelemana. 

Iloista ja rentouttavaa joulua kaikille!

t. Lilith

Ja kuten aina – tästä painamalla pääsee TEOSLUETTELO-postaukseen, jossa ovat listattuna kaikki julkaistut tarinat ilmaisine ensimmäisine lukuineen ja juonikuvauksineen.