Joulukuusi – pieni jouluinen novelli

Hei!

Kotoa alkaa joulutunnelmaakin löytyä. Olen leiponut valmistaikinasta pipareita tyttäreni kanssa, koristellut niitä vähän liian löysän pikeerin avulla ja ostanut/kaivanut kämpän täyteen kynttilöitä, joita en muista sytyttää. En ole mikään kotitaloussuorittaja missään mielessä, mutta nyt on ollut kiva tehdä edes jotain, kun jäämme jouluksi Lahteen.

Yritin miettiä tässä, olisiko minulla joulunpyhiin liittyen mitään seksikkäitä muistoja, mutta mieleen ei nouse yhtä ainoaa. Se johtuu varmaan siitä, että olen viettänyt paria poikkeusta lukuun ottamatta joulut lapsuudenkodissani, jonne myös molemmat siskoni perheineen useimmiten saapuvat.Ei ole ollut tilaa tai tilaisuutta irstailla missään, kun joka huone on täynnä ihmisiä. 🙂

Suurin ambitioni tänä vuonna on oikea joulukuusi, jonka aion hakea heti, kun paikallinen kauppamies ehtii paikalle. Minusta oikean kuusen tuoksu on lyömätön joulunrakentaja, mutta lapsuudenkodissani kuusi on jo kymmeniä vuosia ollut muovinen astmaatikkoperheenjäsenen vuoksi. Nyt olen sitten viikkoja valmistautunut puun tulemiseen – olen ostanut joulupallot, nauhat, valot ja jalan, ja pohtinut, minne kuusi pitäisi sijoittaa.

Ehkä siksi lupaamani pieni joulutarinakin kiertyy kuusen koristelun ympärille. Se kertoo Pinjasta, joka joutuu yllättäen kuusenkoristeluhommiin eksänsä parhaan ystävän kanssa. Homma käynnistyy nahkeasti, kun Pinja ja Lauri ovat aivan eri linjoilla koristeiden suhteen, mutta juuri samasta syystä tunnelma äkkiä kuumenee. 😀

Tarina on tosiaan alle parikymmentä A4-arkkia (n. 5000 sanaa) pitkä stoori ilman suurempia taustatarinoita, mutta jos kaipaa hetkeksi pois palaneiden pipareiden tai joulusiivouksen arjesta, tämä saattaa toimia. Novelli löytyy omastakin kaupasta hintaan 1,5 euroa (sis. alv), mutta myös Storytelistä ja toivottavasti mahdollisimman pian Nextorysta. Jälkimmäisessä oli eilen jokin tekninen häiriö, mutta novellin pitäisi päivittyä sinne tänään.

Koska tarina on lyhyt, myös teaser on aika lyhyt, eikä Lauri ehdi edes estradille. Toivottavasti siitä kumminkin saa mielikuvan, millaisesta stoorista on kysymys.

Tällaista tälla kertaa. Katsotaan saako joulutarina jatkoa. Kaikki muut tarinani löytyvät teosluettelolinkin takaa!

t. Lilith

PS. Omassa kaupassa on nyt myös kaikki omakustanteet ja ne löytyvät TÄÄLTÄ.

TEOSLUETTELO JUONIKUVAUKSINEEN JA KIRJAKAUPPALINKKEINEEN

___________________________________________________________________________

Joulukuusi

Päivä oli ollut pitkä ja masentava, enkä olisi enää jaksanut toimiston joulutyöryhmää. Joulutyöryhmä minua kuitenkin kutsui. Olin aina rakastanut joulua ja ilmoittautunut ryhmään heti, kun asia oli muutama viikko sitten tullut puheeksi. Kaikki muut markkinointitiimistä olivat näyttäneet tyytyväisiltä ja epäilin, että jos kukaan ei olisi ottanut hommaa vapaaehtoisesti, se olisi vyörytetty minulle joka tapauksessa. Kahdenkymmenenviiden vuoden iässä ja kahden vuoden työkokemuksellani olin markkinointitiimin nuorin ja uusin jäsen. Hanttihommat kuuluivat toimenkuvaan. 

Olimme kokoontuneet suunnittelemaan koristeluja, pikkujouluja ja joululahjoja jo pari kertaa, mutta tänään siirtyisimme konkretiaan. Olin jo puoli päivää kiertänyt kunnossapidon Samulin kanssa asettelemassa kynttelikköjä ja joulutähtiä ikkunoille. Olimmepa saaneet kattoihin kauniit tekohavuköynnöksetkin, joihin olin jo aiemmin kiinnittänyt kultaisia ja punaisia palloja omalla ajallani. 

Olikohan se ollut se ärsyttävä asia, joka oli katkaissut kamelin selän ja saanut Paulin lähtemään? Meillä oli ollut juuri ennen eroamme riita samaisista köynnöksistä. Pauli olisi halunnut lähteä ulos viikonloppua viettämään, mutta minä olin mieluummin kyhnännyt joulukoristeiden parissa. 

Silmiäni kirvelsi taas, kun ajattelin neljän vuoden parisuhdetta, jolta olin odottanut niin paljon. Olimmehan me riidelleet, mutta en ollut osannut pitää sitä minään vakavana. Vielä sittenkin, kun Pauli oli viikko sitten pakannut kimpsunsa ja kampsunsa vuokrakaksiossamme, olin ollut epäuskoinen. 

Se kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. En ollut ymmärtänyt, miten minusta yhtäkkiä oli tullut niin vastenmielinen tyttöystävä. Mies ei ollut halunnut keskustella tai neuvotella, ei mitään. Vasta päiviä myöhemmin mieleeni oli juolahtanut vaihtoehto. Ettei kyse ehkä ollutkaan vain siitä, että olin tylsä kotikissa.

Työskentelimme Paulin kanssa samassa firmassa, ja hän oli puhunut loppuajasta aika usein Teasta, joka oli talousosaston uusi assistentti. Vasta eilen olin tajunnut, että tuotekehityksen asiantuntijatehtävissä toimivalla ihmisellä ei yleensä ollut kauheasti tekemistä talousosaston kanssa. Minua odotti ehkä epämiellyttävä yllätys tulevissa pikkujouluissa. Ellei joku juoruilun haluinen kollega toisi sanaa jo aikaisemmin. 

Sanoin tekopirteästi heipat kotiin lähteville työkavereille ja mietin, kuka tulisi henkilöstöhallinnon Miisan tilalle. Hän oli sairastunut koronaan. Samuli tulisi pystyttämään kuusen halliin, mutta hän ei kuulunut varsinaiseen työryhmään, ja työryhmämme vetäjä Matleena lähtisi tänään jonkin privaattisyyn vuoksi ajoissa.

Käväisin vessassa, ja kun olin pesemässä käsiäni, vilkaisin kuvajaistani. Olin nätti tavalla, jota moni oli kutsunut naapurintyttömäiseksi. Ruskeat, suorat hiukset, jotka laskeutuivat olkapäille, ruskeat suuret silmät, melko täyteläinen suu. Vartalonikin oli ihan sopusuhtainen ja sopivan kurvikas. 

Tuijotin arvostelevasti peilikuvaani ja muistin parin ystäväni yllyttäneen minua lähtemään tänään radalle. Ehkä minun pitäisi tehdä niin. Kyllä minä lohduttajan itselleni löytäisin. Pieni yhden illan juttu saattaisi tehdä minulle hyvää, vaikka ne eivät koskaan aiemmin tapoihini olleet kuuluneetkaan.

Pelkkä ajatus sai peilin Pinjan silmät laajenemaan, ja mieleni teki nauraa itselleni. Paulinkin kanssa olin vetkutellut yli kuukauden, ennen kuin olin päästänyt hänet sänkyyni. Sama juttu sitä edellisen poikaystävän kanssa. 

Siinä olivatkin sitten seksikumppanini. Oli vaikea kuvitella, että repisin jostain yhtäkkiä rohkeutta heittäytyä merkityksettömään seksisuhteeseen. 

Tarkistin, että korallinpunaisen paitani napit olivat kiinni ja lyhyt punaruskearuudullinen hameeni puhdas ja sitten lähdin kohti pari kerrosta alempana olevaa hallia. Työskentelin elintarvikkeita valmistavassa parintuhannen henkilön firmassa, jonka henkilöstöstä suurin osa oli Järvenpään tuotantolaitoksella. Helsingin pääkonttorissa väkeä oli vain parisataa, mutta joulun järjestäminen vei silti aikaa. Lähinnä siksi, että asiasta innostuneita ihmisiä oli vain pari, joilla heilläkin oli varsinaiset työtehtävänsä hoidettavanaan.

-No niin. Ei muuta kuin koristelemaan, kuulin Samulin äänen sanovan reippaasti, kun laskeuduin portaita.

Minut nähdessään viisikymppinen kunnossapitopäällikkö heilautti kättään ja huikkasi:

-Pinja! Mä toin kaikki koristelaatikot, mitkä löysin. 

-Okei, kiva, vastasin ja vilkaisin ympärilleni. 

Pääkonttori sijaitsi Helsingin keskustan liepeillä kauniissa, 1950-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Ensimmäisen kerroksen tiloista suuren osan vei mahtava halli. Sitä kautta kuljettiin ruokalaan, hienompiin neuvotteluhuoneisiin tai vaikkapa läntisen siiven hisseille. Se oli myös kaikkien firman juhlien itseoikeutettu päänäyttämö. 

Suuri ja erehdyttävän aidon näköinen tekokuusi kohosi useiden metrien korkeuteen keskellä kauniisti kuvioitua kivilattiaa. Se näytti upealta nurkissa kohoavien pylväiden, peräseinän korkeiden ikkunoiden ja seinille ripustettujen suurten maalausten ympäröimänä. Näin neuroottisuudestaan kuuluisan Matleenan raahaavan kuusen juurella nököttävää suurta, joulupukille tarkoitettua nojatuolia vähän eri asentoon ja huikkasin hänelle:

-Jätä se tuoli rauhaan. Ei se joulupukki siinä istu kuin maksimissaan puoli tuntia. 

Pelkäämiini pikkujouluihin oli enää pari päivää ja niihin kuului aina joulupukkiohjelmaa lahjoineen, arvontoineen ja joululauluineen. Matleena kääntyi minua kohti ja touhotti: 

-Samuli oli vaan työntäny tän vähän liian lähelle kuusta. Mä testaan huomenna jonku kans, miltä tää näyttää kuvissa. 

Hän osoitti lukuisia koristelaatikoita ja jatkoi:

-Tosi ihanaa, että sä pystyt jäämään tekeen tätä. Samuli hakee yli jääneet koristeet pois aamulla. Ohjaa sitten Lauria. Tän pitää näyttää tyylikkäältä.

Oloni romahti äkkiä entistä masentuneemmaksi. Talossa saattoi ehkä olla toinenkin Lauri, mutta minun tuurillani Matleena takuulla puhui Laurista, joka oli Paulin hyvä ystävä. Matleena yritti aina houkutella joulutyöryhmään mukaan jonkun miehenkin, ja vasta tuotekehitystiimin vetäjäksi valittu Lauri oli juuri sopiva uhri. Jos hän paikkaisi Miisaa, näyttäisi siltä, että esimiesportaastakin osallistuttiin järjestelyihin.

Onneksi sentään Pauli ei ollut tulossa, yritin lohduttaa itseäni. Lauri ei vain ollut paljon parempi vaihtoehto. Hän oli aina saanut oloni hiukan epämukavaksi. Aivan kuin hän olisi nähnyt lävitseni ja asioita, joita en olisi halunnut kenenkään tietävän.