Eroperheen yhteiseloa ja kaupan sulkeutumisen aikataulusta
Hyvää kesää – kyllä kai kesäkuun ensimmäisenä jo niin voi toivottaa?
Asiallisena asiana ihan ensin, että poistelen vähitellen omasta kaupasta kaikki kirjat siten, että heinäkuun alkuun mennessä se on kiinni. Kauppa saattaa Holvin käytäntöjen takia olla auki vielä aivan kesäkuun lopusta, mutta tähtään siihen, että verkkokauppa olisi tyhjä n. 20.6. Pidin niin pitkään taukoa kirjoittamisesta, että osa omakustanteiden ostajista taisi kyllästyä odottamaan tai sitten valikoimassa ei vain ole mitään heitä kiinnostavaa. Joka tapauksessa kauppa on hiljentynyt paljon siitä, mitä se vielä viime kesänä oli.
Kun ostajiakin kuitenkin on, päätin siirtyä taas Ellibsiin. Sieltä löytyy jo Morsian (linkki omaan kauppaan) ja kustantajan kautta julkaistut ääni-/e-kirjat. Hintaa tulee Ellibsin kautta enemmän, koska kirjakauppa ottaa oman siivunsa välistä, mutta yritän hinnoitella niin, ettei nyt yksittäinen kirja jäisi hinnan takia ostamatta.
Muutoin toimin niin kuin ennenkin. Ilmoittelen uusista tarinoista täällä, ja tietysti kaikki kirjat menevät Storyteliin ja Nextoryyn. Bookbeatin lukijoita muistuttelen, että kustantajan kautta julkaistut kirjat ovat sielläkin, mutta omasta profiilista pitää ensin sallia erotiikkagenre, jotta ne tulevat näkyviin. Eikä haittaa yhtään, jos asiakaspalveluun laittaa toivomusta uudemmistakin tarinoista – jos toiveita tulee useampia, he voivat kelpuuttaa omakustanteetkin mukaan. 😀
Kesäloma alkoi sitten meilläkin, ja suuntaamme maanantaina kohti Nizzaa. Meillä tarkoitan minua, tytärtäni ja ex-puolisoani. Tänään herkuttelimme ja pakkailimme yhdessä, iloitsimme tytön hyvästä todistuksesta ja me aikuiset joimme pari lasia kuohuviiniä.
Ystäväni ja sukulaiseni kyselevät säännöllisin väliajoin, onko minun ja eksän välillä edelleen/taas ”jotain”, kun teemme aika paljon asioita yhdessä. Minä vastaan aina ei, sillä se ”jotain” tarkoittaa – tietysti – seksi-/parisuhdetta.
Seksin puuttuminen ei silti tarkoita, etteikö suhde tyttäreni isään olisi elämäni tärkeimpiä ihmissuhteita. Olen tässä blogissa käsitellytkin avioliittoani ja sen hajoamista ja sitäkin, oliko erossa järkeä. Viimeksi mainittu taitaa olla turhaa jälkiviisautta. Sairastuimme molemmat eron aikoihin ja liittoamme rasitti minun näkökulmastani vuosikausien seksittömyys. Puhua olisi voinut enemmän, mutta todennäköisesti jaksaminen ei vain riittänyt.
Eron jälkeen etäännyimme pariksi vuodeksi ja koimme pari kovaa kriisiäkin, kun minä olin entistä vaikeammin masentunut ja yksinhuoltajana toisessa kaupungissa. Mies näki lasta vain joka toinen viikonloppu. Lopulta kaksisuuntainen mielialahäiriöni saatiin kuriin ja alkoi helpottaa.
Vähitellen puhuimme puhelimessa muustakin kuin lapsen asioista. Seuraamme molemmat innokkaasti politiikkaa, suurkulutamme tv-sarjoja ja mehustelemme salaliittoteorioilla. Emme ole läheskään kaikesta samaa mieltä, mutta saan usein päivän naurut, kun eksäni kommentoi ainutlaatuisen kuivalla huumorillaan joskus sekopäisiä päähänpistojani tai ärtymystäni jotain politiikan ilmiötä tai henkilöä kohtaan. Sama toimii toisinkin päin. Nauran eksäni jo elokuussa alkavaa flunssaseasonin valmistelua tai ”tietoa” siitä, kuinka ”hän nyt ei kauan elä” tai taivastelen suorin sanankääntein hänen lehmänhermojaan asioissa, joissa ei tarvitsisi niin kärsivällinen olla.
Vaikea viime syksy tuntui lähentävän meitä entisestään. Kun tyttärelläni todettiin autismikirjon häiriö ja masennus, hän siinä pahassa olossaan ja aggressioissaan ilmoitti lääkärille ja sossulle myös, että hän haluaa sijoitukseen. Itkun, avuttomuuden tunteen ja hämmennyksen keskellä oli lohdullista käydä eksän kanssa räkäisessä baarissa makkaraperunoilla ja heittää tyhmää vitsiä huonosta vanhemmuudesta.
Onneksi tyttö käänsi kelkkansa nopeasti ja hänen vointinsakin alkoi parantua. Kriisistä lähtien olemme viettäneet aika paljon aikaa yhdessä perheenä, mutta lomamatkalla emme ole olleet yhdessä vuosiin. En osaa oikeastaan olla hirveän hermostunut siitäkään. Tunnemme kaikki toisemme aika perusteellisen hyvin, ja avioeron jälkeen minä ja eksäni olemme opetelleet antamaan toisillemme tilaa olla erilaisia.
Joku viisasteli minulle joskus, että tilanne ei olisi näin hyvä, jos eksälläni olisi toinen nainen tai toisin päin. Minä en oikein usko mokomaa. Eksäni itse asiassa seurusteli useamman vuoden, enkä minä kokenut mitään muutosta suhteessamme. Emme ehkä olleet näin paljon tekemisissä, mutta silti vietin joulut ja pääsiäiset eksäni luona tai sukulaisilla. Odotin ”uuden naisen” tapaamistakin, mutta sitä ei sitten koskaan tapahtunut. Enemmän ehkä omaan temperamenttiin tuntuisi oudolta jakaa elämä tiukasti niin, että olisi vain äidin ja isän viikot, enkä esim. voisi nähdä tytärtäni tämän ollessa isällään. Tajuan kyllä, että kaikki parisuhteet eivät lopu niin, että yhteis/rinnakkaiselo olisi mahdollista, mutta olen iloinen siitä, että meillä asiat ovat näin.
Nyt sitten jännitetään, kohtaammeko huijaavia taksikuskeja tai liian kallista mitäänsanomatonta ruokaa, sillä niistä teemoista eksäni jaksaa karehtua. Minä taas vihaan odottamista ja liiallista kuumuutta. Saa nähdä tulemmeko yhtä hyvissä väleissä takaisin. :D
Lilith