Juhlat 1 & 2 ja uutisia
Sisältää mainoslinkkejä *
Hei!
Ihan ensiksi uutisia, joita on kiva jakaa. Sain myyntitietoa ulkomailta ja näyttää siltä, että Lilithin erotiikka puree Puolassa ja Tanskassakin – esimerkiksi tälläkin hetkellä Tanskassa Kartano ja Jumalatar ovat maan suurimman lukupalvelun Storytelin luetuimpia erotiikkagenressä ja aiemminkin julkaistuja kirjoja luetaan yhä kiitettävästi. Se tuntuu tietysti ihanalta, kun tekstien eteen on nähty vaivaa kustantajan, kääntäjien ja ääninäyttelijöiden toimesta ja itse olen jännittänyt, että miten käy. Pakkohan sitä siksi nyt on vähän henkseleitä paukuttaa.
Mutta asiaan.
Nyt vihdoin on Juhlatkin valmis ja sen kunniaksi julkaisen nyt kaksi ensimmäistä lukua tässä postauksessa.Tarina kertoo toimittaja Viola Hovista, joka soluttautuu suositun somesovelluksen kymmenvuotisjuhliin tarkoituksenaan nuuskia rohkeiden juhlien salaisuuksia ja seurata sovelluksen kehittäjän, pahamaineisen ja sikamaisen rikkaan Daniel Aallon edesottamuksia. Toisin kuin Viola on päättänyt, hän joutuu alusta alkaen Danielin silmätikuksi, eikä osaa olla hiljaa, kun mies päästelee suustaan mitä sattuu. Daniel näyttää vain innostuvan Violan vastarinnasta ja kirpeistä läksytyksistä ja pian Violalla on käsissään uusi ongelma. Paljastusjuttu uhkaa kadota hänen päästään, kun sen täyttää yhä sinnikkäämmin Daniel Aalto.
Tämän tarinan kanssa kävi sillä tavalla köpelösti, että kun oikoluin sitä pitkästä aikaa, halusin muuttaa sitä. Siksi heti näin alkuun lupaan, että jos olet Juhlat vuonna 2021 ostanut, uudistetun version saa minulta ilmaiseksi sähköpostiinsa, jos sitä minulta pyytää. Automaattisestihan en mitään postituslistoja voi luoda jo ihan yksityisyyden suojan vuoksi.
Mitään kauhean suuria muutoksia tarinaan ei ole tullut, mutta kuitenkin uusia kohtauksia (myös seksikohtauksia :)), yksi uusi lukukin ja siten pieniä muutoksia tarinan kuljetuksessa.Ehkä se, mihin muutoksilla tähtäsin oli uskottavampi rakastuminen – vaikka tämä nimenomainen tarina on niin täynnä bling blingiä ja eksoottisia käänteitä, että siinä saa arkielämä ja uskottavuus muutoin huutia ja kunnolla. 😀 Uusille lukijoille muuten tiedoksi, että vaikka tässä on taustalla seksikkäät juhlat, tämä on silti yhden liekin/pinkkikantinen tarina.
Kirja siis löytyy HINTAAN 4,95 EUR (SIS. ALV) TÄSTÄ ja pari ensimmäistä lukua voi lukaista alta.
Uusikin tarina on jo tulilla ja ehdin kirjoittaa sitä viime vuoden puolella jo kymmeniä sivuja. Se on taas tuhmempi kertomus 45-vuotiaasta Lydiasta, joka eräänä aamuna saa tietää, että hänen miehensä pettää häntä. Lydia ei ole saanut seksiä vuosiin ja hänen miehensä on jopa syyllistänyt häntä, kun hän yrittänyt puhua asiasta. Raivoissaan Lydia päättää ottaa takaisin osan siitä mitä on menettänyt – mutta ei todellakaan omalta mieheltään. Hän haluaa seikkailla seksin maailmassa ennen minkäänlaista pariterapiaa ja sattuman kautta hänelle tarjoutuu tehdä niin esimerkiksi kiehtovan kolmikymppisen kollegan, Johanneksen kanssa.
Tällaista tällä kertaa. Nyt lähden ulos aurinkoon, kun olen kyhnännyt viime päivät taas tekstien parissa sohvalla.
Ihanaa sunnuntaita!
t. Lilith
1
— Daniel Aalto on erinomainen esimerkki siitä moraalisesta rappiosta, jota naisiin liiaksi vetoava ulkonäkö ja paksu lompakko synnyttävät. Jokainen on varmasti kuullut Aallon yhtiönsä nimissä järjestämistä orgioista, joita kainosti markkinointitapahtumiksi kutsutaan ja julmista karsinnoista, joita niihin haluaville ihmisille järjestetään. On erikoista, että vielä tänäkin päivänä myös suomalainen nainen hakeutuu tieten tahtoen rikkaan, hyvännäköisen miehen seuraan ja antaa tämän tehdä mitä vain siinä toivossa, että samainen kaksilahkeinen poimii juuri hänet lisääntymistä ja hääkelloja varten…—
Puhelimeni heräsi hälyttämään ja raivokas koneen takomiseni keskeytyi. Eipä sillä, että olisin aivan tosissani kirjoittanut. Kunhan päästelin höyryjä kuunneltuani pikkusiskoni Vanessan epätoivoista vuodatusta koko edellisillan. Toisin kuin sisareni, minä en ollut kaikkialla hypetetyn Daniel Aallon fani ja olin keksinyt paheksunnalleni monenlaisia epävirallisia kirjallisia kanavia, kun kukaan ei ollut innostunut julkaisemaan kriittistä juttua Aallosta tai tämän limaisista bisneksistä.
Vanessa oli pörrännyt jo pari vuotta tiiviisti siellä, missä Aallon huhuttiin liikkuvan. Somen kuumimman deittisovelluksen Sexusin luoja matkusti paljon, mutta hän asui edelleen useita kuukausia vuodesta Suomessa, ja sisareni oli vasta muutama viikko sitten onnistunut yhyttämään miehen seurueen yhdessä Helsingin trendikkäimmistä klubeista ja saanut joltain seurueen jäseneltä kutsun jatkoille. Ilta oli poikinut pääsyn Aallon eksklusiiviselle postituslistalle. Sen kautta Vanessa sai tiedon miehen tai virallisesti tietysti hänen yhtiönsä järjestämistä paheellisista, seksinhuuruisista bileistä, juhlista ja illanvietoista, joita vietettiin maailman jokaisessa kolkassa.
Ja bileitähän riitti. Huhujen mukaan Daniel Aallolla oli tolkuton viinapää ja pohjaton seksinnälkä, jota hän tyydytti yhtä pohjattomalla määrällä naisia, joista jokainen oli yhtä kertakäyttöinen. Kohteen saavuttamattomuus ei Vanessaa lannistanut, päinvastoin. Pikkusiskollani oli rautainen itsetunto ja hän uskoi aivan tosissaan, että kun hän vain kiemurtelisi Aallon tietoisuuteen, mies nöyrtyisi ajan kanssa ja tarjoaisi hänelle ehkä jopa vaimon virkaa. Siitäkin huolimatta, että Aalto oli 38-vuotias, eikä ollut koskaan erehtynyt edes kihloihin kenenkään kanssa.
Vilkaisin kännykkäni näyttöä ja huokaisin tympääntyneenä. Vanessa ei ilmeisesti ollut saanut avautua tarpeekseen. Hän oli huutanut ja raivonnut ja aina välistä punnertanut itkua, koska ei ollut kuullut mitään hakemuksestaan Sexusin kymmenvuotisjuhlallisuuksiin. Kun olin yrittänyt puhua hänelle järkeä ja muistuttanut, ettei Daniel Aalto tai Sexus ollut koko maailma, Vanessan poru oli kasvanut ekspotentiaalisesti.
Annoin puhelun mennä vastaajaan ja marssin jääkaapille uutta vissylasillista hakemaan. Vanessan ansiosta minulla oli päänsärkyä ja krapula, sillä sisareni kitinää ei voinut parhaalla tahdollakaan kuunnella selvin päin. En aikonut ruveta ryyppäämään tänäänkin, mutta se minua uhkaisi, jos avaisin taas linjan ja kuuntelisin lisää ruikutusta.
Vanessa halusi olla kaunis, seksikäs ja suloinen, ja hänen kunnianhimoisin tavoitteensa oli löytää varakas mies. Hän julkaisi Instagramissa ja Sexusissa bikinikuvia, joissa hän pyllisteli eri asennoissa kymmenien tuhansien seuraajiensa iloksi ja jos arvostelin hänen elämänarvojaan, hän ilmoitti minulle elävänsä tasa-arvoisen naisen unelmaa. Omien sanojensa mukaan hän pukeutui tai jätti pukeutumatta tunteakseen olonsa seksikkääksi ja siten vahvaksi, itsenäiseksi naiseksi.
Olin kysynyt pari kertaa, olisiko hän tuntenut itsensä poikkeuksellisen vahvaksi liian pienissä liivikupeissa ja perse paljaana, jos miehet olisivat pitäneet erityisesti toppahaalareihin pukeutuneista naisista tai jos hän olisi maailman ainut ihminen. Sisareni oli tuhahtanut ja syyttänyt minua epärealismista ja hiusten halkomisesta. En ollut viitsinyt jatkaa turhaa taistelua, eikä minun kannattanutkaan.
Jos en ymmärtänytkään, miten itsensäpaljastelu, rintojen vilauttelu ja string-takamus edistivät naisen ja miehen yhdenvertaisuutta, Vanessan maailmassa niillä edettiin yhtä sutjakkaasti kuin Harvardista valmistunut tähtioppilas haluamallaan alalla. Ikävä kyllä, maailmassa vain oli runsain mitoin kilpasisaria, ja kauneus oli katsojan silmässä. Ilmeisesti näihin seikkoihin oli kilpistynyt Vanessan haave Sexusin kymmenvuotisjuhlista.
Kaadoin itselleni uuden lasillisen kivennäisvettä, kun puhelimeni alkoi taas laulaa. Käännyin alistuneena kohti työpöytää. Ehkä olisi parempi antaa Vanessan purkaa mieltään viisi minuuttia, ennen kuin puhelimeni tukkeutuisi viesteistä.
En ehtinyt muuta tehdä kuin nostaa puhelimen ja avata linjan, kun Vanessan kiihtynyt pulputus kantautui korviini.
-Mä pääsin sinne! Mä pääsin! Mä sain tänään puhelun Danielin assarilta!
-No mutta onneksi olkoon, huokaisin helpottuneena.
Minunkin elämäni olisi huomattavasti helpompaa, kun sisareni saisi tahtonsa läpi. En ottanut puheeksi sitä, että hän todennäköisesti oli päässyt jonkun peruutettua, koska kutsu oli tullut niin myöhässä.
-Mä en kumminkaan voi mennä!, Vanessa parahti dramaattisesti.
Tyytyväisyyteni lopahti vielä dramaattisemmin. En pystynyt hillitsemään itseäni, kun ärähdin:
-Mitä helvettiä sä nyt hourit? Sinnehän sä oot halunnu koko ajan…
-Viola kuuntele. Tässä tuli mutka matkaan, sisareni keskeytti.
Hän piti aivan selvästi taidepaussin, ennen kuin jatkoi:
-Susta tulee täti! Mä oon epäilly tätä nyt vähän aikaa ja…mä oon raskaana! Mä tein just testin ja se voi aivan hyvin olla Danielin lapsi.
Suljin silmäni, kun vatsaani väänsi inhottavasti. Näytti siltä, että vaikka kuinka pyristelin, en päässyt eroon Daniel Aallosta. Mies tuntui itse asiassa hiipivän vain lähemmäs ja lähemmäs.
Ensin oli tullut Sexus, seuraavaksi Aallon yhdessä suomalaisen pelitalon kanssa ideoima konsolipeli Infamous ja niiden myötä kaikkialla rönsyilevät lehtijutut. Sitten minua neljä vuotta nuorempi sisareni oli iskenyt silmänsä Suomen mittakaavassa harvinaistakin harvinaisempaan ilmiöön, hyvännäköiseen miljardööriin. Piinani oli kasvanut uusiin ulottuvuuksiin. Ja nytkö minusta oli tulossa Daniel Aallon lapsen täti?
Minulla oli tapana olla rehellinen itselleni ja minun oli myönnettävä, että Danieliin kohdistamallani vihamielisyydellä saattoi olla osin henkilökohtainen motiivi. Se vain oli ajan saatossa hukkunut kaikilta muilta paitsi minulta ja parilta lukioaikaiselta ystävältäni.
Daniel oli sijaistanut lukiossa matematiikan opettajaamme pari viikkoa. Se oli tapahtunut, ennen kuin hän oli saanut tietää olevansa amerikkalaisen miljonäärin avioton lapsi, ainoa jälkeläinen ja perijä. Mies oli ollut aivan tavallinen tallaaja, ja silti sukat olivat pyörineet jaloissani.
Ei. Enemmän. Olin ollut suorastaan nöyryyttävän haltioitunut. En ollut muistanut yhdestäkään matematiikan tunnista mitään järjellistä. Vain yksityiskohtia Danielin kasvoista, lähes valkoisista hiuksista, hoikasta pitkästä vartalosta ja harvinaisen tummansinisten silmien ilmeestä.
Tunne ei ollut ollut molemminpuolinen. Daniel ei ollut edes huomannut minua ja…Piste.
Palautin harhailemaan lähteneet ajatukseni Vanessan kiihtyneeseen selostukseen ja tulitin niin maltillisesti kuin suinkin:
-Monennellako kuulla sä oot? Ja koska sä oot Aallon kans pannu? Mikset sä oo kertonu? Miksi sä ylipäänsä teet testin vasta nyt?
Vanessa vaikeni hetkeksi ja vastasi sitten hieman ärtyneellä äänellä:
-Siksi, että mä en ollu varma, miten mä suhtaudun äitiyteen. Nyt oli vaan pakko tehdä se testi, kun niissä bileissä on jotain haasteita, jotka ei sovi raskaana oleville. Ja sulle mä en kertonu, koska sä osaat olla niin rasittava moraalitantta! Se tapahtui silloin niillä jatkoilla, kun mä bongasin sen seurueen Sofian kans. Me siirryttiin isolla porukalla yhteen hotellisviittiin ja no…se oli hurjaa!
Minun oli vaikea uskoa, että Danielin kaltainen mies liehuisi ilman ehkäisyä Helsingin yössä ja minun oli pakko tarkistaa:
-Ja te ette käyttäny muka kortsua? Oliko se kännissä tai jotain?
-Olihan se kännissä kuin käki, mutta kyllä me silti käytettiin. Mutta kyllähän sä tiedät, ettei kortsukaan ihan satavarma oo.
Niinpä. En ollut yhtä vapaamielinen kuin sisareni, mutta minäkin olin saanut huomata, että joskus kondomit repesivät tai lipesivät paikoiltaan. Olisi silti luullut Danielin tapaisen elostelijan tietävän, miten kumi asetettiin paikoilleen – umpihumalassakin.
-Ja Danielko on ainut vaihtoehto? Etkö sä oo maannu kenenkään muun kans?, kysyin epäluuloisesti.
Jos minä olin moraalitantta, Vanessa kävi helposti Babylonin portosta. Hiljaisuus kesti muutaman sekunnin liian pitkään ja suustani livahti paheksuvasti, ennen kuin ehdin estää:
-Kuinka monta isäehdokasta sillä lapsella on?
-Daniel on ainoa järkevä vaihtoehto!, Vanessa kiljaisi loukkaantuneena.
Minä en antanut periksi. Itse asiassa aloin hermostua Vanessan lapselliseen laskelmointiin.
-Niin varmasti. Jos varallisuutta ja ulkonäköä katotaan. Mutta kun se ei vaan mee niin, että sä saat valita sun lapselle isän, jos sä oot paneskellu puolta maailmaa!
-Mä en oo paneskellu puolta maailmaa! Mäki vaan olin vielä aamulla aika kännissä ja silloin mä saatoin antaa vahingossa sen henkivartijalle. Ja sitten oli yks Joni, mutta ei sillä nyt oo väliä.
Ääneni tihkui ivaa, kun herutin:
–Vahingossa? Ymmärrätkö sä sen sanan merkitystä? Mun tietääkseni vahingossa voi törmätä johonki ihmiseen tai vaikka tiputtaa avaimet. Mutta mä en oo ikinä kuullu, että nainen voi vahingossa antaa pillua!
Vanessan murjotus oli käsinkosketeltavaa, vaikka hän ei heti sanonut mitään. Kun hän viimein puhui, hänen äänensä oli hyytävä.
-Et kai sä mitään sellaista käsitä, kun sä et osais pitää hauskaa, vaikka sä vahingossa kävelisit hauskaa päin!
Se tuntui pahalta. Siitäkin huolimatta, että Vanessan sanoissa saattoi piillä totuuden siemen. Äitini oli keskittynyt jo hyvin varhain ihastelemaan Vanessan ulkonäköä, ja vastaiskuna sisareni kauneudelle ja iloluonteisuudelle olin itse keskittynyt nuorempana muunlaisen suosion saavuttamiseen. Olin menestynyt koulussa, toiminut oppilaskunnassa sekä peruskoulussa että lukiossa ja haalinut fiksulta kuulostavia harrastuksia. Olin toimittanut koulun lehteä, käynyt partiota ja osallistunut nuorille tarkoitetun kerhotilan pyörittämiseen. Lukiosta valmistuttuani oli hakenut ja päässyt opiskelemaan journalistiikkaa Tampereelle, mutta opintoni olivat yhä kesken, sillä olin viime aikoina saanut yhä parempia toimeksiantoja freelancer-toimittajana.
-No. Mä en jaksa nyt kuunnella sun saarnoja. Mä soitan sille assarille ja pyydän Danielia soittaan, Vanessa ilmoitti ylhäisesti.
Odotin jo innolla puhelun päättymistä, mutta sitten päässäni leimahti, kuin siihen olisi iskenyt salama. Mieleeni tunkeutui aivan kutsumatta uskomaton, röyhkeä idea. Aivan poikkeuksellisen häpeämätön suunnitelma.
Haistoin nimittäin yhtäkkiä suuren luokan skuupin. Sellaisen, jollaista kukaan ei ollut hetkeen Suomenmaalla haistanut, ja jotka olivat harvinaisia muuallakin. Päähäni pälkähtänyt ajatus vaatisi minulta ennenkuulumatonta rohkeutta ja kylmäpäisyyttä, mutta jos uskaltaisin toteuttaa sen, voisin saada palkinnoksi…nimeä, kunniaa, rahaa. Rahaa, joka oli aina tiukassa. Ja jos suomalainen lehdistö ei ostaisi juttua, joku saksalainen tai brittiläinen lehti taatusti…
Keskeytin ajatuksenkulkuni kuin veitsellä leikaten. Kaiken tiellä oli vain pikkusiskoni, arvioin nopeasti. Minun pitäisi kysyä Vanessalta, mikä oli riski. Miten suurella todennäköisyydellä Aalto osaisi yhdistää hänen nimensä oikeisiin kasvoihin? Jos todennäköisyys olisi tarpeeksi pieni, voisin lepytellä Vanessan ja suostutella hänet mukaan juoneen. Se saattaisi maksaa minulle prosenttiosuuden jutun tuotosta tai jotain muutakin, mutta mitä väliä sillä olisi?
-No moi sitten! Soita, jos sä haluut saada multa haastattelun, niinku kaikki lehdet koko Suomessa kohta haluaa!, Vanessa leiskautti linjoja pitkin.
Tein päätökseni yhtä nopeasti, kuin olin loistoideani saanut ja kiljaisin:
-Oota!
Vanessa vaikeni ja vedin silmät kiinni happea nenääni, kun aloitin taivutteluoperaationi.
-Ne bileethän alkaa puolentoista viikon päästä?
-Joo.
Sisareni ääni oli epäluuloinen.
-Kuinka paljon sinne tulee väkeä?
-En mä tarkkaan tiedä, mutta haastattelijat puhui kymmenistä. Siellä on Danielin liikekumppaneita ja tuttuja ja sit meitä supersexuseita – miten niin?
Kasvoni vääntyivät kuullessani somessa ja netissä levinneen nimityksen. Sexusin suosituimmat ja Aallon omistautuneimmat ihailijat olivat supersexuseita.
-Tietääkö Daniel, keitä kaikkia sinne on tulossa?
-Mihin sä oikein tähtäät? Totta kai sillä varmaan osallistujalista on, mutta tuskin se ehtii mitään ansioluetteloita lukea.
-Osaako se yhdistää sut ja sun nimen?, kysyin toiveikkaasti.
Jos Daniel oli ollut tillin tallin, minulla saattaisi olla mahdollisuuksia.
-Ei me mitään virallisesti ehditty esittäytyyn. Se vaan pyysi mua syliin ja sit sänkyyn. Ja varhain aamulla sen henkivartija tuli hakeen mua, kun Daniel vielä nukkui. Danielilla oli kuulemma tärkeä palaveri heti aamusta…
Vanessa kuulosti jo ärtyneeltä, mutta minua puistatti. Olin melko varma, että henkivartija oli häätänyt samalla tekosyyllä useamman kuin yhden hoidon. Nielin kuitenkin paheksuntani ja kiirehdin pistämään väliin:
-Sitä mä just aattelin. Mitä jos mä meen sun sijasta?
Vanessa hörähti nauruun.
-Ei pahalla Viola, mutta niihin bileisiin oli erillinen haku ja se on ummessa. Mun piti laatia hakemus enkuksi, lähettää video, jutella parin Danielin työntekijän…no, mitä siitä. Tärkeintä on se, että sun pitäis olla jonkin sortin influensseri ja kiinnostunut Danielista ja Sexusista ja muista sen bisneksistä…etkä sä oo. Etkä sä myöskään näytä oikeelta.
Annoin Vanessan pörhistellä sulkiaan kaikessa rauhassa, jotta hän saisi purettua suurinta kiukkuaan. Sitten vastasin niin rauhallisesti kuin innostukseltani kykenin:
-Me näytetään suurin piirtein samalta, jos sä opetat mut meikkaamaan.
Ajattelin nopeasti ja päätin hieman imarrella.
-Siis enhän mä tietenkään yhtä kaunis tai näyttävä oo kuin sä, mutta meillä on samat värit ja me muistutetaan toisiamme muutenki aika paljon. Mä voisin soluttautua niihin bileisiin ja tehdä jutun. Sellasen, jota kukaan lehdistön jäsen ei saa tehtyä ilman pientä huijausta. Kyllähän sä iteki tiedät, että Daniel ei paljon jakele haastatteluita ja vielä vähemmän kukaan pääsee näkeen sieltä bileistä mitään muuta kuin se päättää tai antaa jakaa. Jos sä suostuisit oottaan, ennen kuin sä ilmoitat sun raskaudesta Danielille…Sellaisesta jutusta voi saada mahtavan korvauksen ja…ja…
Iskin arastelematta Vanessan akilleenkantapäähän.
-Me saadaan valtavasti huomiota. Meistä tulee kuuluisia. Ja sitten…Sitten sua haluaa haastatella jokainen, kun sä vaan kerrot, että sä voit odottaa Danielin lasta. Sun seuraajamäärät alkaa huidella sadoissa tuhansissa. Ehkä miljoonissa.
Vanessa oli aivan hiljaa ja pidättelin hengitystä.
-Daniel voi suuttua, sisareni sanoi epäröivästi.
Totta helvetissä hän suuttuu, ajattelin villi kiihtymys päätä pyörryttäen, mutta minulla ei ollut aikomustakaan pelotella sisartani turhaan.
–Kyllä se ymmärtää. Viimeistään sitten, jos siitä tulee sun lapsen isä. Ja jos ei tuu, sä voitat silti, vakuutin varmasti.
-Se on niin seksikäs ja menestyvä…mä aioin just meilata sille…jos se suuttuu, mun pitää löytää joku muu…mä aattelin, että nyt se oppii tietään, kuka mä oon, ja että mut pitää ottaa tosissaan…, Vanessa jahkaili.
-Mutta siinä vaiheessa, kun mun juttu julkaistaan, sä voit bongailla seksikkäitä, rikkaita miehiä ympäri maailman! Koska sulla on rahaa ja sä oot kuuluisa.
Pudotin viimeisen sanan kuin onnenamuletin ja jäin odottamaan. Se oli yhtä vääjäämätöntä kuin dominorivin kaatuminen. Raha, kuuluisuus, seuraajat. Vanessan ajatuskulku oli palikoiden sarja, joka iskeytyi maahan ja muodosti toisiinsa liittyvän kuvion.
Raha, kuuluisuus, seuraajat – ne tulisivat vain uhrauksesta. Vanessan oli uskallettava uhrata Daniel Aalto.
-Kunhan se varmasti on sen arvoista, Vanessa henkäisi.
Tunsin niin pelottavaa voitonriemua, että en suostunut tarkastelemaan sitä tarkemmin – työnsin tunteen vain syvälle mieleni varjoihin. Sen sijaan ryhdyin siihen, mikä tuntui yhtä suurelta projektilta kuin kylmän sodan aikaiset vakoiluoperaatiot.
-Sun pitää lainata mulle vaatteita ja opettaa sitä meikkaamista, ilmoitin nopeasti ajatukset jo parin viikon päässä.
-Mun pitää vähän valikoida. Sun rinnat ja pylly on pienemmät kuin mun. Mä en haluu, että sä näytät joltain pyhäkoululaiselta, jos sä esität mua, Vanessa vastasi kirpeästi.
Minun oli vaikea uskoa, että Vanessan vaatekaapista löytyisi mitään, mitä pyhäkoululainen voisi käyttää, mutta pidin suuni kiinni. Sen sijaan avasin Twitterin ja hain Daniel Aallon viimeisimmän päivityksen. Kun näin miehen juuri kirjoittaman postauksen, päättäväisyyteni kuohahti uusiin ulottuvuuksiin.
Have you ever played a #larp version of #infamous? We will. In the infamous anniversary party of Sexus. Read more in Sexus! #infamouslive #danielaalto #sexus #sexusanniversary
Ja tykkäyksiä jotain miljoona.
Nyrpistin inhoten nenääni ja naputtelin nopeasti Aallon päivityksen alle:
YOU DISGUSTING WOMANIZER. I HOPE YOUR TINY DICK ROTS IN HELL!
Oli joskus mukavaa omistaa Twitter-tili, jonka kautta laukoa totuuksia – varsinkin, kun tiliä päivitti salaperäinen Sabina Säilä, ei Viola Hovi. Tuijotin vastaustani hetken ja pohdin, oliko hyökkäykseni aavistuksen alta riman. Tottahan minä jotain omaperäisempääkin olisin keksinyt.
Kun kommenttiini kuitenkin kilahti pari tykkäystä siinä silmieni alla, päätin jättää sen häiritsemään Daniel Aallon ihailun loputonta virtaa. Minulla oli parempaakin tekemistä. Kuten ujuttautua Sexusin bileisiin ja laatia kaikkien aikojen paljastusjuttu Daniel Aallosta ja hänen moraalittomista bileistään.
2
Todellinen journalisti on rohkea, eikä pelkää suuriakaan haasteita. Hän etsii totuutta pitkäjänteisesti ja kunnianhimoisesti ja on valmis tekemään sen eteen moninaisia uhrauksia. Totuushan ei pala tulessakaan, mutta usein sitä yritetään peitellä ja salata. Toimittajan tehtävä on repiä julkisivut ja paljastaa todellisuus. Kaikessa karuudessaan.
Itselleni kirjoittamani mahtipontinen tsemppipuhe sai huutia, kun katsoin epäuskoisena sisartani, joka kiljaisi:
-Totta kai sä laitat tän koneeseen! Pistä sit vaikka paksut sukkikset, jos on pakko, mutta Arabianmerellä ei oo talvi tammikuussa!
Vanessa pyöritteli silmiään ja nykäisi kädestäni asialliset ja mukavat farkkuni. Hän korvasi käteeni jääneen tilan pienellä määrällä viininpunaista kangasta ja osoitti minua sormella.
-Sä oot menossa bileisiin, jonka järjestäjä on vuokrannu kokonaisen saaren. Sä et voi näyttää linnunpelättimeltä, jos sä aiot mennä täydestä. Sitä paitsi mä en missään tapauksessa hyväksy sellaista, koska sun pitää näyttää multa.
-Siellähän on kymmeniä ihmisiä!, muistutin kitkerästi ja lisäsin:
-Mä en aikonu tunkea itteeni Aallon nenän alle. Mä tarkkailen kaikkea sivusta.
-Voi luoja mua pelottaa. Mitä jos se hoksaa, että sä et oo oikea henkilö?, Vanessa ähki jälleen kerran.
Hän kiersi taakseni ja nykäisi lyhyelle poninhännälle kokoamani pähkinänruskean polkkatukkani auki.
-Kuinka todennäköistä se on? Itehän sä sanoit, että sen bileissä oli paljon jengiä. Ja jos se oli ihan pelti kiinni…
Sain yskänkohtauksen, sillä Vanessa oli taikonut jostain esille valtavan hiuslakkapullon ja hukutti minut haisevaan kaasupilveen.
-Siellä oli paljon jengiä, mutta mä sentään panin sitä!, sisareni tiuskaisi.
Pyöräytin mielessäni silmiäni. Sen yksityiskohdan olisin muistanut muistuttamattakin.
-Mutta jos sä et juuri puhunu sen kans…
Vanessa hihitti silmät loistaen.
-No en, mutta ei puhunu paljon muutkaan! Me oltiin yhessä sviitissä ja me kaikki oltiin melkein alasti ja jotku rupes paneen siinä kaikkien nähden…
Minua kuvotti hiukan ja haukahdin vaimeasti:
-Mä tajuun jo!
-Tosta jeesustelusta sun pitää päästä. Daniel ja sen seurapiiri on rohkeeta porukkaa, Vanessa virnisteli.
Suljin suuni ja yritin saada selville, miten punainen kangas pitäisi pukea päälle. Kun viimein älysin, että roikkuvat rihmat olivat osa mekon yläosaa, kiemurtelin kangasvähyyden päälleni suorastaan järkyttyneenä. Silmäilin itseäni peilistä ja kiskoin äärimmäisen lyhyttä helmaa alaspäin, mutta kangasta oli kerta kaikkiaan liian vähän. Reiteni olivat ja pysyivät paljaina ja samoin vatsani – sitä peitti vain vartalolleni kietoutuva muutama viininpunainen kaistale, kun yläosana toimi bikineitä muistuttavat liivikupit.
-Tossa on sulle takki, Vanessa hihkaisi ja heitti minulle lyhyen mustan nahkatakin.
Vedin takin kiireesti päälleni, mutta häpesin asuani silti. Harkitsin hetken Vanessan mainitsemia sukkahousuja, mutta sitten päätin, että olisi parasta ottaa lento Suomesta Intiaan totuttelun kannalta. Goassa siirtyisin Aallon omistamaan yksityiskoneeseen muiden samana päivänä saapuvien osallistujien kanssa, ja he edustaisivat todennäköisesti samaa tyyliä kuin Vanessa.
-Mistä sulla ees on tällaisia kuteita?, kysyin ihmeissäni.
Sisareni nauroi.
-Mä saan niitä postauksia vastaan. Ja totta kai mä ostan aina cooleja juttuja, kun mulla on varaa.
Vanessa toimi sekä kiinteistövälittäjänä että puhelinmyynnissä, mutta epäilin, että kahdesta työstä huolimatta hänen täytyi sijoittaa leijonanosa tuloistaan vaatteisiin. Päälläni oleva mekko ei voinut olla kovin halpa. Sen näki jo siitä, miten se istui päällä.
Vedin jalkaani Vanessan minulle tarjoamat bootsit ja pakotin varpaani sopeutumaan. Sisareni jalka oli numeroa pienempi kuin minun, mutta minulla taas ei ollut hänen tarjoamiinsa vetimiin sopivia kenkiä.
-Sähän näytät hyvältä. Sun pitäis pukeutua vähän villimmin ja kuka tietää, millainen uros sut poimis mukaansa, Vanessa kehui.
-Ehkä mun elämäntehtävä ei oo löytää jotain urosta, huokaisin ja kyykistyin sulkemaan valtavan matkalaukkuni.
-Sun pitää lähteä. Hitto, kun mä oon kateellinen. Mutta toisaalta…en mä pystyis juomaan mitään ja jos siellä on jotain rankkoja haasteita…
Hädin tuskin kuulin Vanessan sanat, sillä minua oli alkanut jännittää toden teolla. Suunnitelman mukaan matkaisin Goalle omalla lentolipulla Danielin tiimin lähettämän lipun sijasta. Olin tutkinut vähän asioita ja todennut, että olisi turha yrittää taistella biometrisen passin muodostamaa estettä vastaan. Goasta matka taittuisi kuitenkin yksityiskoneella, ja tietääkseni Danielin tiimin pitäisi olla tyytyväinen, kunhan se ja paikalliset virkamiehet näkisivät Vanessan passin siellä. Vanessan passi minulla oli mukanani oman passini lisäksi.
-Mä lähen nyt. Toivota onnea. Ja ota rennosti. Älä vaaranna vauvaa.
Sanani tulivat töksähtelevinä, sillä pelko kutitti kurkkuani jo tukahduttavalla voimalla. Vanessa lennähti kaulaani ja heläytti:
-Kirjoita sitten hyvä juttu. Sellanen, että vauvaki tienaa, vaikka Daniel hylkäiski meidät.
Halasin Vanessaa hätäisesti, tilasin taksin kontulalaisen talon eteen ja astuin odottamaan puolialastomana minut ja synkän kolean ilmanalan erottaman lasiseinän eteen. Taksi tuli nopeasti, matka kentälle sujui vielä nopeammin ja ennen kuin huomasinkaan, olin lentokoneessa matkalla kohti Sexusin kymmenvuotisjuhlia.
Tilasin pari vodkapaukkua ja nukahdin pariksi tunniksi. Herättyäni tutkin uudestaan Vanessan minulle välittämiä tietoja Sexusin juhlista. Oli aikatauluja, esimerkkejä pienistä kilpailuista, joiden voittajat pääsisivät esimerkiksi kokeilemaan syvänmerenkalastusta tai matkalle Mumbaihin ja sitten oli lääkärintarkastus. Vanessan oli jo hakuprosessissa edetessään pitänyt lähettää todistus terveydentilastaan ja sukupuolitautitesteistä ja allekirjoittaa sähköisesti salassapitosopimus. Mokomat varotoimenpiteet kertoivat mielestäni jo paljon juhlien luonteesta. Varsinkin sukupuolitautitestit.
Toisaalta tuntui tietenkin järkevältä, että yksittäinen juhliin osallistuja ei saanut jakaa ilman lupaa materiaalia toisista ihmisistä, mutta toisaalta tiukat määräykset kuulostivat hieman sensuurilta. Esimerkiksi Daniel Aaltoa ei saanut edes kuvata – rikkomuksen paljastuessa kuvaaja saisi mojovat sakot ja tietysti potkut saarelta, jos kuvaaminen paljastuisi kesken juhlien.
Tutkin loputonta dokumenttimäärää koko loppumatkan ja yritin opetella kaiken tärkeän ulkoa. Kun pääsin Intian maaperälle, valtava ihmismassa ja kuumuus tuntuivat pyyhkäisevän minulta jalat alta. Ennen pitkää onnistuin kuitenkin löytämään lentokentän uloskäynnin ja taksin, sillä lento Danielin vuokraamalle saarelle lähtisi pienemmältä lentokentältä.
Saarelle. Mies todella oli vuokrannut kokonaisen saaren naurettavia juhliaan varten. Olisi senkin kuluerän pistänyt ennemmin köyhyyden torjuntaan, ajattelin halveksuvasti.
Kun saavuin taksilla määränpäähäni, sain todeta todeksi sen, mitä Vanessa oli ennustanut. Paikalla oli viisi naista ja neljä miestä, ja vaikka asuni olikin rohkea, sulauduin helposti joukkoon. Donnaksi esittäytynyt tyttö löi minut myös kirkkaasti laudalta asukokonaisuudella, johon kuului rintaliivimäinen toppi ja pikkuiset farkkusortsit, jotka paljastivat suurimman osan muodokkaista pakaroista.
Yritin löytää itsestäni rennon ja innostuneen vaihteen ja luoda nahkani. Unohdin päättäväisesti sen, mitä oikeasti olin, unohdin sen mitä olin tekemässä ja juttelin niitä näitä muiden osallistujien kanssa, kunnes astuimme suurehkoon yksityiskoneeseen. Kukaan ei vaikuttanut olevan täydellisen rentoutunut, joten päätin, että minunkin oli turha stressata epävarmuuttani. Sitä paitsi kello olisi saarelle saapuessamme aika paljon, ja juhlat käynnistyisivät muutenkin vasta seuraavana päivänä. Minulla olisi aikaa sulautua joukkoon.
En voinut olla ihailematta yksityiskoneen leveitä nahkapenkkejä ja perälle rakennettua olohuonemaista tilaa, vaikken huudahdellutkaan innosta kuten moni osallistujista. Istuuduin muiden joukkoon, vaikka mieleni olisi tehnyt vetäytyä omiin oloihin ja otin vastaan lasin samppanjaa. Suutani en enää jaksanut juuri avata, mutta se ei ollut tarpeenkaan. Useimmat seurueestani kulauttivat ensimmäisen lasin samppanjaa kerralla alas ja alkoivat olla jo vartin sisään varsin riehakkaissa tunnelmissa.
Lentomatka ei ollut pitkä, ja kun laskeutuminen alkoi, nojauduin jo melkoisen itsevarmana penkkiäni vasten ja odotin innoissani, mitä tuleman piti. Vaikeinta kaikessa oli ollut päästä saarelle ilman epäilyksiä. Nyt minulla ei olisi enää mitään hätää. Kunhan pitäytyisin ryhmässä enkä herättäisi turhaa huomiota, minua ei narauttaisi kukaan, vakuuttelin itselleni.
Koneen laskeuduttua astelin muiden kanssa leppeässä, trooppisessa ilmanalassa kohti meitä odottavaa limusiinia. Kun saavutimme auton, tervehdimme sen äärellä seisovaa pientä ja leveää mustapukuista miestä. Työntekijä nyökkäili pontevasti, hymyili meille säteilevästi ja sanoi sitten:
-Herra Aalto saapui vähän aiottua aiemmin ja matkustaa kanssanne talolle.
Leppoisa levollisuuteni kärsi kolauksen ja astahdin innostuksesta hypähtelevän vaalean Ginan taakse. Olin tietenkin valmistautunut Daniel Aallon tapaamiseen, mutta nyt se tuntui tapahtuvan liian nopeasti ja odottamatta. Tuijotin vastahakoisesti limusiinin avoinna olevaa ovea, kuin siitä johtaisi tie helvettiin. Osallistuja toisensa jälkeen sukelsi sisälle valtavaan autoon, kuulin innostuneita tervehdyksiä ja puheensorinaa ja pakotin itseni liikkeelle.
Astuin oviaukkoon, kumarsin päätäni, ja kun työnnyin sisään, törmäsin suoraa päätä Daniel Aallon tuttuun hahmoon. Kurkkuni tuntui kuristuvan umpeen, silmäni alkoivat poukkoilla paikasta toiseen ja juutuin hetkeksi siihen – toinen jalka limusiinissa, toinen vielä asfaltilla.
Aalto istui rennosti pitkällä nahkapenkillä jalat hieman harallaan ja toinen käsi ojennettuna selkänojalle – siten, että hänen viereensä asettunut Donna näytti olevan hänen kainalossaan.
Suuri mies, sopusuhtainen, pitkä vartalo, leveät hartiat. Tuhkanvaaleat paksut hiukset, jotka olivat vielä valkoisemmat kuin muistin, ja joita luonnonvalkoinen kesäpuku vain korosti. Yritin kääntää silmäni pois, mutta ne eivät totelleet. Vatsaani puristui tiukka, kuuma nyrkki, kun tein vastentahtoisia ja silti häpeällisen innokkaita havaintoja. Voimakas leuka, korkea otsa, hiukan vino, pitkä nenä. Mantelinmuotoiset suuret silmät, joiden ukkosensinistä tummuutta ei auton hämärässä kunnolla erottanut. Daniel Aalto näytti aikuiseksi kasvaneelta, tummasilmäiseltä Draco Malfoylta. Vain sata kertaa seksikkäämmältä kuin Tom Felton.
Miehen katse oli laiska, melkein väsynyt, ja yhtä laiska oli hänen hymynsä, kun se levisi hänen huulilleen. Siniset silmät siristyivät, ja sitten Daniel nosti oikean kätensä, käänsi kämmenensä ylöspäin ja lausui matalan kumealla äänellä, jonka kaiun muistin menneisyydestä:
-Ei minua tarvitse pelätä. Tule sisään. Tervetuloa.
Ääni iski hermopäätteisiini kuin seinään törmäävä auto ja sain taistella, jotta pystyin järjestelemään kasvoilleni asianmukaisen ilahtuneen hymyn. Tartuin minulle tarjottuun käteen ja yritin pohtia, miten Vanessa reagoisi päästessään Aallon kanssa samaan limusiiniin. Kiittäisi ainakin ja yrittäisi…En ollut varma, mitä sisareni yrittäisi, joten laskettelin vaiston varassa.
-Kiitos, herra Aalto. Olen niin iloinen, että pääsin tänne. Ehkä sinä muistatkin minut. Minä olen Vanessa. Suomesta.
Ääneni tuli ulos kiitettävän kiitollisena ja hengästyneenä – jopa siinä määrin, että mieleni teki läimäistä itseäni – ja irrotin nopeasti otteeni kämmenestä, jonka kosketus sai kipinäparven toisensa jälkeen syöksähtelemään käsivarttani pitkin vartalooni. Daniel kallisti mietteliään näköisenä päätään ja kauhistuttavan hetken pelkäsin, että hän muisti minut. Viola Hovin lukion matematiikan tunneilta.
Mahdotonta, vakuutin itselleni. Siitä oli kaksitoista vuotta, kun hän oli toiminut opettajanani ja minulla oli paksut tekoripset, kilo meikkiä ja vaateparsi, jollaiseen en olisi normaalisti ikinä pukeutunut.
Liu’uin penkille vastapäätä Danielia ja yritin näyttää rennolta. Mies tuijotti minua edelleen levottomuutta herättävällä tavalla ja nielaisin.
Tajusin yhtäkkiä, että en ollut suunnitelmaa tehdessäni ajatellut nenääni pidemmälle tai ottanut huomioon mahdollisia matkaan tulevia mutkia. Olin keskittynyt vain saarelle pääsemiseen ja ollut niin varma, että voisin pitäytyä huomaamattomana ja hiljaa, että mieleenikään ei ollut tullut laatia esimerkiksi pakosuunnitelmaa. Nyt tajusin, että pakenemista olisi näissä olosuhteissa melkoisen vaikea toteuttaa, kun olimme herra ties kuinka kaukana mantereesta.
Danielin ilme ei paljastanut yhtään mitään, ja kun hän viimein käänsi katseensa, henkäisin helpotuksesta. Mies vilkaisi kaikkia autossaolijoita, rykäisi ja säihkytti sitten taas hymyään, ennen kuin sanoi:
-Tervetuloa kaikki. Tehän tiedättekin, että varsinaiset juhlallisuudet alkavat huomenna. Me olemme järjestäneet kaikkea mielenkiintoista ja olen varma, että teillä on edessänne ikimuistoiset bileet. Millainen olo teillä on? Ainakin te kaikki näytätte todella hyvältä.
Nyrpistin vaistomaisesti nenääni. Näytätte. Sehän kai Aallolle oli tärkeintä. Se, miltä ihmiset näyttivät. Minulla oli itselläni karvaita kokemuksia miehen asenteesta, ja Sexus sovelluksenakin oli siitä erinomainen esimerkki.
Sexusin julkaisuissa ihmiset poseerasivat mahdollisimman rohkeissa kuvissa tai esittelivät mahdollisimman kiinnostavaa elämäänsä ja keräsivät näin pisteitä muilta sovelluksen käyttäjiltä. Sexusia käytettiin sekä deittailuun että itsensä markkinointiin, joten se toimi vähän kuin Tinderin ja Instagramin sekoitus. Kun tietyn maan tai alueen käyttäjä nousi suosituksi, hänen profiilinsa näkyi vaikkapa kaupunkia hakiessa sitä ylempänä, mitä enemmän hänellä oli pisteitä ja seuraajia. Oman havaintoni mukaan persoonalliset profiilit olivat harvinaisia – ellei persoonallisuudella tarkoitettu napakorujen, tatuointien tai pullistelevien lihasten esittelyä.
Matkakumppanini hihkuivat kilpaa, kuinka innoissaan he olivat, ja tajusin, että minunkin kannattaisi kantaa korteni kekoon. Donna ehti kuitenkin ensin ja hän sirkutti:
-Milloin me pelaamme Infamousia livenä? Minä osallistuisin siihen mielelläni! Laitoin hakemukseenikin, että olen tehnyt pari aikuisviihde-elokuvaa.
Tuijotin Donnaa epäuskoisena. Sellaistako täällä vaadittiin? Julkista seksiä ja pornotähden ansioita? Yritin pitää kieleni kurissa, mutta se suorastaan ryöstäytyi hallinnastani.
-Toivottavasti täällä ei sentään odoteta, että kaikki haluavat harrastaa seksiä kaikkien nähden! Kyllä kai ihmisoikeudet ja itsemääräämisoikeus ovat voimassa Sexusinkin bileissä?
Autoon laskeutui hiljaisuus, ja kaikkien osallistujien katseet lennähtivät ensin minuun ja sitten Danieliin. Helvetti. Minä ja suuri suuni.
Daniel siirsi katseensa taas minuun ja hymyili suopeasti.
-Totta kai. Ketään ei missään tapauksessa pakoteta mihinkään. Mutta kannattaa suhtautua asioihin avoimin mielin. Sillä tavalla voi oppia jotain aivan uutta itsestäänkin…Vanessa kulta. Sehän sinun nimesi oli?
Näin Danielin naamasta, että hän muisti nimeni vallan mainiosti ja äsähdin:
-Puolet oikein. Minun nimeni on Vanessa. Ei kulta.
Donnan suu loksahti auki, mutta Danielin ilme ei värähtänytkään. Mieleni teki hakata päätäni seinään. Kun Daniel Aalto oli kyseessä, en näköjään osannut pitää päätäni kiinni. En ollut edes ajatellut, että joutuisin paljoa tekemisiin miehen kanssa – varsinkaan heti paikan päälle saavuttaessa – ja nyt olin tekemässä itsestäni hyvää vauhtia aivan liian mieliinpainuvan tapauksen.
-Ah, onko meidän joukossamme feministi? Anteeksi Vanessa. En tee samaa virhettä toiste.
Daniel liukui pari astetta alemmas nahkapenkillä ja rutisti taas Donnan kainaloonsa. Samaan aikaan hänen jalkansa liukui meitä erottavan tilan yli, ja vaaleanruskea mokkakenkä työntyi säärieni väliin.
-Tiedoksesi, että minua saa kutsua Daniel kullaksi, Daniel lisäsi tahallisen venyttelevällä, hiukan ivallisella äänellä.
Tuijotin miehen säärtä vihamielisesti ja samaan aikaan sydän oudosti vääntyillen. Mieleni teki potkaista jalkaa napakasti bootsini kovalla kärjellä, mutta sen nimenomaisen mieliteon onnistuin voittamaan. Nostin leukaani, mulkoilin yllyttävästi kimaltaviin silmiin ja vastasin teennäisen ihastuneesti:
-Ihanaa, Daniel kulta.
-Kuulostipa se hyvältä, Daniel kehräsi ja nyökkäsi minulle, kuin olisimme juuri jakaneet keskenämme jonkin suuren salaisuuden.
Huomasin hänen kätensä nykivän Donnan topin ohutta olkainta. Vaaleaverikkö vilkaisi minua terävästi, painautui näyttävästi Danielia vasten ja puhui, ennen kuin ehdin kommentoida miehen sanoja.
-Minä en ole mikään tiukkapipo. Olen aivan valmis pitämään tuhmaa hauskaa vaikka heti.
Daniel silmäsi naista vieressään kasvoillaan ilme, josta ei ottanut selvää. Sitten hän tokaisi:
-Kiitos kulta, mutta olen nussinut koko viikon. Ehkä huomenna.
Olin niin ällistynyt tökeröstä kommentista, että jäin onnekseni täysin sanattomaksi. Millainen ihminen puhui tuolla tavalla? Vaikka olisi miten rikas tai paatunut naistenmies, kyllä kai jotain häpyä pitäisi olla? Porno-Donnakin näytti hetken häkeltyneeltä, mutta kihersi sitten ilahtuneena:
-Minä kuulinkin, että sinä et kiertele.
-Niin. Paitsi silloin kun ajan serpentiinitietä Sveitsissä, Daniel vastasi melkein kyllästyneellä äänellä.
Hän kupersi kätensä Donnan rinnalle, puristi sitä ja silmäili naisen rintavarustusta niin, että hänen pitkät ripsensä laskeutuivat poskille. Kun Donnan suusta pääsi naurettavan teennäinen voihkaisu, Daniel hymähti:
-Kyllä näitä pari kertaa mielellään pyörittelee.
Päässäni pimeni uudestaan, kun näin miehen nipistävän Donnan nänniä siinä kaikkien edessä. Ärähdin niin, että auto tärisi:
-Miten vitussa sä kehtaat? Pidä nyt jo se turpas kiinni, jos sulla ei oo alkeellisia käytöstapoja!
Daniel näytti hätkähtävän ja niin taisi tehdä koko seurakunta, mutta mies oli ainoa, joka tiesi, mitä suomeksi sinkoamani sanat merkitsivät. Hänen katseensa tuntui leikkelevän minut palasiksi, ja minua alkoi pelottaa toden teolla. Minulla ei ollut juuri kokemusta tutkivasta journalismista, jollei mukaan luettu paria huuhaa-artikkelia, jotka olin kirjoittanut aikanaan kesätöissä. Niitä varten olin joutunut selvittämään, millaisia kahveja asiakkaiden take away -kupeissa oli tai kuinka monta mustiin legginseihin pukeutunutta naista löysin Helsingin keskustasta parissa tunnissa. Minun olisi pitänyt tajuta, että tällaiseen soluttautumiseen vaadittiin muutakin kuin uskottava ulkonäkö. Kurssi metodinäyttelemisen perusteista nyt ainakin olisi tullut tarpeeseen.
-Anteeksi, pakottauduin sanomaan suu hapanta makua täynnä ja yritin hymyillä.
Kun auto pysähtyi melkein samalla hetkellä, olisin voinut itkeä onnesta. Työntäydyin kiireesti ensimmäisenä ulos ja yritin saada kaoottisilta ajatuksiltani selvää ympäristöstäni. Olin nähnyt kuvia Vanessan saamassa esittelymateriaalissa, mutta ne hävisivät todellisuudelle. Edessäni kohosi valtava kaksikerroksinen, siirtomaa-aikainen kartano. Rakennus oli valkoinen, mutta sen julkisivua elävöittivät pylväskäytävät, jotka kulkivat molemmissa kerroksissa. Päärakennuksen molemmin puolin kohosi kaksi vaatimattomampaa rakennusta, joissa juhliin osallistujien oli tietääkseni määrä asua kahden ja neljän hengen huoneissa.
-Raj ohjaa teidät kaikki oikeisiin huoneisiin, Daniel ilmoitti aivan takanani.
Muut astelivat tottelevaisesti kohti valkopukuista miestä, joka viittoi kaikkia luokseen, mutta kun liikahdin mennäkseni joukon mukana, Daniel mutisi minulle:
-Paitsi sut.
Jähmetyin paikoilleni. Tässäkö se oli? Heitettäisiinkö minut ulos, ennen kuin juhlat olivat ehtineet alkaakaan? Käännähdin kohti Danielia ja pakotin hymyn huulilleni.
-Anteeksi jos mä loukkasin. Mä en ehkä ole vain…rohkeimmasta päästä ja aattelin, että…
Ääneni kuulosti värisevältä ja epäaidolta, ja vilkaisin nopeasti Danieliin. Miehen kulmat olivat kurtussa, ja hän nyökkäsi vakavasti.
-En mä loukkaantunu. Mä vaan aattelin, että kun sä oot erityisen tarkka sun itsemääräämisoikeudesta ja…soveliaisuudesta, mä annan sulle omaa tilaa. Sä pääset omaan huoneeseen.
Mieleni teki polkea jalkaa kuin pikkulapsi. Olin odottanut ryhmäasumista. Sillä tavalla olisin voinut tarkkailla kaikkea tavallisen osallistujan näkökulmasta ja saanut kuulla herkullisimmat juorut.
-En mä tarvi omaa huonetta! En tosiaankaan. Mä varmaan vähän ylireagoin, kun tää on mulle aivan uutta, yritin mahdollisimman vakuuttavasti.
Daniel nyökytteli jälleen samaan vakavaan, selvästi liioiteltuun tapaan.
-Ja koska sä oot selvästi toisia herkempi, mä kutsun sut päärakennukseen. Pääset mun makuuhuoneen viereiseen huoneeseen. Sulla on mahdollisuus kertoa heti, jos nää…uudet olosuhteet jotenkin ihmetyttää tai herättää huolta.
Suljin suuni surkeana. En voinut oikein kieltäytyä erityiskohtelusta, kun se todennäköisesti olisi ilahduttanut ketä tahansa osallistujaa. Tosin epäilin, että Danielin halu ottaa minut saman katon alle johtui ennemminkin epäilyksistä, joita olin ehkä herättänyt kuin muusta kiinnostuksesta. Yritin etsiä sisältäni Dustin Hoffmanin ja Christian Balen kaltaista metodinäyttelijää ja nyökkäsin urheasti värisevä hymy huulillani.
-Hyvä on. Kiitos. Vaikka en mä varmasti mistään huolestu. Mä oon kyllä ihan vapaamielinen. Enhän mä tänne muuten olis hakenu.
-Totta kai oot. Täällä sitä voi testata yllin kyllin. Vapaamielisyyttä.
Miehen äänessä oli selvää ironiaa. Daniel ei liikkunut mihinkään, seisoi vain edessäni, ja lopulta minun oli nostettava katseeni valkoisen paidan rintamuksesta ukkosensinisiin silmiin. Ne välkkyivät pirullisesti.
-Sulla on kyllä paljon munaa, mutta jos sä haluut, mä annan sitä lisää. Vaikka heti, mies lupasi venytellen.
Aukaisin suuni möläytelläkseni taas herra ties mitä, mutta onnistuin estämään lisätuhon viime hetkellä. Sen sijaan hymyilin niin, että poskiani särki ja yritin puhua pehmeästi mutta tavalla, joka ei eroaisi liikaa äskeisestä ärhentelystäni.
-Sä oot niin tärkee mies, että mä en halua olla vaivaksi. Sun täytyy olla väsyny, kun sun viikko on ollu niin…kiireinen, vastasin hieman nenäkkäästi.
Daniel kohotti kulmiaan.
-Jostain syystä mun väsymys haihtui. Mä oon pirteä kuin peipponen, mies vakuutti silmät kimaltaen.
Hymyilin entistä leveämmin ja yritin kuulostaa edes vähäsen ihastuneelta.
-Ihanaa. Kiitos. Ehkä joku päivä. Mutta hei! Donnallehan tää on ilouutinen. Sä voit pyöritellä sen tissejä nyt vaikka koko yön.
JUHLAT ON LILITHIN OMASSA KAUPASSA JA SEN VOI OSTAA HINTAAN 4,95 EUR (SIS. ALV) TÄSTÄ!