Siinä se on alempana – Hotwife – reunalla -tarinan ensimmäinen luku. Olen itsekin vähän hämmentynyt, miten se näin nopeasti tipahti valmiiksi, mutta ilmeisesti se oli odottanut alitajunnassani tarpeeksi kauan.
Alitajunta on muutenkin ihmeellinen asia. Kun olin vielä henkilöstöhallinnossa, saatoin mennä aamulla kahdeksaksi töihin ja kirjoittaa suoraa päätä vaikean paikallisen sopimuksen valmiiksi aivan kuin olisin pohtinut sitä tuntikaupalla. Kuten tietysti olinkin, vaikken edellispäivänä ollut pystynyt tarttumaan toimeen. Sitten tarvittiin vain kaksitoista tuntia, yöunet ja hups, kaikki oli valmista.
Hotwife – reunalla on sävyiltään synkempi kuin ensimmäinen Hotwife. Se sijoittuu kuusi vuotta myöhempään aikaan kuin ensimmäinen. Tilanteeseen, jossa Raakel on jo kokenut hotwife ja taitava viettelijä. Hän on kuitenkin ruvennut venyttämään rajojaan kuin huomaamatta, ja kun eräissä perhejuhlissa hän ylittää rajan oikein kunnolla, aviokriisi on valmis.
Raakel ja Sakari selvittävät kuitenkin välinsä ja muutaman kuukauden jälkeen Raakel on valmis palaamaan hotwife-elämäänsä. Tällä kertaa parin viikon seksilomalla Barcelonassa. Kohtalon oikusta Raakelin hotellissa viipyy kuitenkin myös tuttu mies menneisyydestä. Manuel, jota hän ei koskaan ole unohtanut. Paheellisen seksin ja lukemattomien miesten lomassa Raakel alkaa liukua kohti sellaisen kuilun reunaa, jolta ei ehkä ole enää paluuta.
Miltäs kuulostaa? Jos pidät rankemmista tarinoista, paheellisesta seksistä ja suurista tunteista, tämä saattaa olla juttusi. Ei missään tapauksessa herkemmille ihmisille. Jos minun tarinoitani haluaa kokeilla, voi olla parempi aloittaa Hautajaisista. Tai Kruunusta. Hautajaisissakin on omat kulmansa, vaikka se kertookin vain kahden ihmisen välistä tarinaa. 😀
Mutta tässä on Hotwife -reunalla -stoorin ensimmäinen luku. Kauppaan pääsee paitsi linkeistä myös luvun lopusta ja tarinan pitäisi olla aivan pian Nextoryssä ja ainakin ensi viikon kuluessa Storytelissä. Kaikki tarvittavat manööverit on tehty!
T. Lilith
__________________________________
Rippijuhlat olivat sitä, mitä ne useimmiten olivat kummeiksi pyydetyille ystäväpariskunnille. Vieraita sukulaisia, teennäistä keskustelua, kakun kehumista, vaikkei siinä kauheasti kehumista olisi ollutkaan. Tosin Annukan kakut olivat aina herkullisia, mutta minä maistoin vain pienen palan. Olin 38-vuotiaana alkanut tarkkailla linjojani, kun olin huomannut, että parin viikonkin repsahdus näkyi muodoissani toisin kuin ennen.
Ehkä olin tavanomaista haluttomampi siksi, että tiesin Timon olevan tulossa. Hän oli päivänsankarin, Annukan pojan kummi ja tulossa juhliin hetkenä minä hyvänsä. Mies oli Annukan miehen vanha ystävä, emmekä olleet tavanneet pariin vuoteen – perhejuhlien tai illanviettojen yhteydessä. Muutoin olimme kyllä tavanneet.
Mies oli ilmestynyt muutamaa kuukautta aiemmin Tinderiin. Kasvottomana tietenkin, koska hän oli naimisissa. Naimisissa olin minäkin ja samasta syystä minulla oli treffisivustoilla ja Tinderissä vain vartalokuvia. Houkuttelevia kuvia puolialastomasta vartalosta ja ylellisistä alusvaatteista.
Kun olin saanut Timon kasvokuvan sitä pyytäessäni, olin järkyttynyt. Ja sitten olin kiihottunut.
Olimme jo vuosia aiemmin muuttaneet mieheni Sakarin aloitteesta suhdettamme radikaalilla tavalla. Sakari oli haaveillut jo nuoresta miehestä asti suhteesta, jossa hänen naisensa kävisi vieraissa, mutta hän oli uskaltautunut esittämään toiveensa vasta, kun liittomme oli alkanut näivettyä pelkäksi yhdessä asumiseksi ja arjen suorittamiseksi.
Hotwife. Sakarin mainitessa sanan ensimmäisen kerran minulla ei ollut ollut aavistustakaan, mitä se tarkoitti. Hotwife minusta kuitenkin oli tullut – miestään pettävä vaimo, joka pani ketä halusi, mutta raportoi jokaisen likaisen yksityiskohdan miehelleen. Alun kauhistuksen ja epäuskon jälkeen olin melko nopeasti alkanut nauttia vapaudestani. Järjestely oli myös kohottanut huikeasti itsetuntoani – olin pitänyt tummanvaaleita, olkapäille ulottuvia hiuksiani, sinisiä silmiäni ja vartaloani lähinnä tylsinä, mutta miehet näyttivät olevan eri mieltä. Kun sen yhdisti uskomattomaan seksuaaliseen nautintoon, mitä rakastajieni kanssa koin, minulla ei ollut puutetta seurasta. Päinvastoin.
Yhdestä asiasta olimme Sakarin kanssa kuitenkin sopineet. Olin luvannut miehelleni, etten toisi järjestelyämme perhe- tai ystäväpiiriin, ja juuri siksi olin nyt hiukan hermostunut. Keväällä töiden ja perhe-elämän puristuksessa suuri, hiukan ankaralta näyttävä Timo oli tuntunut loistavalta ajatukselta, ja olin vaientanut epäilykseni sillä, että tapasin miestä niin kovin harvoin. Hän ei sentään kuulunut lähipiiriimme. Olin lähettänyt kuvani, ja hetken hämmästyneen nikottelun jälkeen mies oli kutsunut minut drinkille.
Timo oli niukkasanainen ja olemukseltaan hiukan armoton, mikä sopi huumeyksikön komisariolle, ja kun hän oli yhden drinkin jälkeen ehdottanut hotelliyötä, minä olin mennyt. Hän oli kovakätinen ja -sanainen, ja hän nussi minua paksulla kalullaan niin, että nyyhkin nautinnosta. Sen jälkeen olimme tavanneet kaksi kertaa, ja joka kerta oli tuntunut yhtä hyvältä.
Miehelleni oli riittänyt tieto, että tapailin miestä nimeltä Timo. Hän ei tiennyt, että kyseessä oli sama Timo, jonka olimme tavanneet aina joskus Annukan juhlissa ja kieltämättä pieni salailu ja kielletyn hedelmän maku oli tehnyt kaikesta herkullisempaa.
Kuulin taas oven käyvän rintamamiestalon eteisessä ja hipaisin sinistä mekkoani. Se oli silkkisenä kiiltävää materiaalia, jossa oli ohuet olkaimet ja se myötäili vartaloani elegantisti mutta houkuttelevasti. Saattoi olla, että ajatus Timosta oli saanut minut pukemaan sen.
Laskeskelin nopeasti, että jos Timo perheineen oli tulossa, ovella oli todennäköisesti juuri hän. Yritin järjestää kasvoni huolettomaan hymyyn ja olohuoneen ovensuun sijasta tarkastelin ympäristöäni. Hugo ja Hilma kirmailivat molemmat nuorempien lasten kanssa ympäri taloa. Mieheni Sakari puhui Samin, Annukan miehen kanssa. Minä itse seisoin kahvipöydän ääressä höpöttävien ihmisten vieressä, kuin olisin kuulunut joukkoon, vaikka en ollut sanonut sanaakaan pariin minuuttiin.
Näin sivusilmällä ovelle saapuvan väkeä ja aivan oikein: Timo vaimoineen ja yläkouluikäisine tyttärineen ilmestyi olohuoneen toiselle laidalle ja seurasi tavanomainen tervehdysten kuoro. Seisoin toisella puolella huonetta, mutta huomasin Timon huomaavan minut kyllä. Hän heilautti kättään välinpitämättömän näköisenä ja hymyili sitten päivänsankarille, Laurille.
Kun Lauri oli saanut lahjakuorensa, minä lähdin liikkeelle. En malttanut olla kiusaamatta hiukkasen. Kävelin huoneen poikki ja nostin käteni Timon käsivarrelle, kun kiersin hänet pujahtaakseni vessaan.
Sellaisia elkeitä en olisi osannut vielä kuutta vuotta aiemmin, mutta harjoitus ja miesten ihailu olivat tehneet minusta mestarin. Timo värähti, mutta hänen katseensa pysyi tiukasti hänen vaimossaan – vaaleassa, pyöreässä Maisassa. Vatsaani väänsi, rintojani kiristi ja vessassa hyväilin hiukan itseäni. Edelliskerrastani Timon kanssa oli kuukausi, ja hän oli sen hetkinen suosikkini. Ehdottomasti.
Ujutin käteni pöksyihini ja huokaisin raskaasti. Pelkkä ajatus kyseenalaisesta tilanteesta, johon olin joutunut, oli saanut pilluni kostumaan ja klitorikseni väläytteli mielihyvän iskuja vartalooni herkkänä ja halukkaana. Niin halukkaana, että minun pitäisi tehdä asialle jotain.
Astuin ulos vessasta ja siirryin hetkeksi pihalle. Ilma oli tuulinen ja tihkuinen, joten kukaan ei halunnut viettää aikaa pihamaalla, mutta minulle sopi mainiosti viilentää kehoani vähän aikaa portailla. Otin laukustani puhelimen ja aloin naputtaa viestiä Timolle. Ehdotusta mahdollisimman pikaisesta tapaamisesta. En kuitenkaan ehtinyt alkua pitemmälle, kun ulko-ovi takanani avautui ja mies saapui portaille.
-Mulle tuli työpuhelu, mies sanoi lakonisesti vaaleansiniset silmät raskaina ja kylminä.
Hän käveli ohitseni ja minä minä tiesin, mitä se tarkoitti. Tiesin senkin, ettei minun olisi pitänyt tehdä mitään niin huimapäistä, mutta vartaloni suorastaan läähätti odotuksesta. Ehkä saisin Timon sormet pilluuni ja kovan suun rinnoilleni. Tässä mielentilassa räjähtäisin pelkkiin hyväilyihinkin sekunneissa. Lähdin polvet notkahdellen perään ja kun pääsimme pihatielle, mies kääntyi minuun päin ja tokaisi:
-Teillähän on tila-auto. Just sopiva työpuheluihin.
Aloin epäröidä. En tiennyt, mihin hän oli minut aikonut viedä ja mitä tarkalleen ottaen tehdä, mutta perheemme tila-auto olisi sentään jo aika törkeä veto. Jalkovälini kuitenkin leimahti kiihkeästi niin tuhmasta ajatuksesta, ja vaikka jokin käski minua perääntymään, kaivoin autonavaimet laukustani ja nyökkäsin.
Emme puhuneet enempää. Kävelin kadun varteen pysäköidyn auton luo, liu’utin sivuoven auki ja huudahdin vaimeasti, kun tunsin Timon tarttuvan lantiooni takaapäin.
-Sinne. Sinne kontilles, mies murahti.
Konttasin jalkatilaan, jolla lojui Hilman kuvakirja ja niskatuki, enkä ehtinyt edes siirtää niitä syrjään, kun Timo kapusi perässäni autoon ja sulki oven. Hän nykäisi hameenhelmani ylös, puristi pakaroitani ja kuiskasi:
-Joko sä kiimaperse oot nussinu vierasta tässä autossaki?
-En. En oo, ähisin hiljaa ja voihkaisin, kun Timo nyki pitsipöksyni reisille.
-Sulla on ihan liian kiltit pikkarit, rouva Alho. Varaatko sä ne mitättömät pitsihepeneet sun panoille?
-Niin. Joo, vastasin kireästi, ja kun mies kiskoi kovin käsin mekkoni vetoketjun alas ja kaivoi rintani esiin rintaliiveistä, parkaisin:
-Nopeesti! Nopeesti, ettei kukaan huomaa.
Timo murahti jotain ja painoi kätensä jo paljastavan kosteaa pilluani vasten. Hän hieroi hiukan, survoi sormensa sisälleni ja leipoi kiimasta turpeaa rintaani kaikessa rauhassa.
-Timo kiltti…, aloitin vapisevasti, mutta huudahdin, kun mies nykäisi hiuksiani.
Koko päänahkaani kirveli, mutta minä pidin siitä. Pidin hänen lujista, periksiantamattomista otteistaan ja varsinkin tänään. Minun ei olisi pitänyt tehdä tätä. Aloittaa suhdetta Timoon ja vielä vähemmän antaa hänen panna minua kesken rippijuhlien.
Lopettaminen ei silti tullut enää kysymykseenkään. Pyöritin kutsuvasti takamustani ja huohotin kevyesti, kun mies nussi minua sormillaan ja sitten kuulin hänen avaavan housujaan. Hän ei ollut mahdottoman pitkä, mutta hän oli jumalattoman paksu. Kuin munakoiso. Sileä ja hiukan kaartuva.
Paksu terska painautui mehua tulviviin poimuihini, ja kun Timo porasi kullinsa sisään, moraali ja epäilykset lennähtivät lopullisesti mielestäni ja valitin nautinnosta. Miehen käsi hiuksissani kiertyi tiukemmalle ja hänen toisen kätensä sormet kaivautuivat lantiooni. Hän urahti matalasti ja sihahti:
-Vittu mä nään unia tästä pillusta.
Nautintoni kasvoi entisestään, ja kun mies alkoi naida, paruin onnesta jo täysin hallitsemattomasti. Miehen kalu niin paksu, että koloni venyi äärimmilleen ja se hankasi g-pistettäni niin ihanasti, että hampaani löivät loukkua. Pääni painautui jalkatilan lattiaan ja tunsin Hilman kuvakirjan poskeani vasten.
Se oli niin likaista ja säädytöntä, että olin kaukaisesti kauhuissani, mutta olin myös niin sekaisin himosta, etten välittänyt.
-Nussi mua. Nussi kunnolla, läähätin Timolle ja tunsin auton hytkyvän, kun hän kiristi tahtia.
-Saatana, mies äsähti ja takoi sisääni niin kovaa, että koko vartaloni tärähteli.
Pilluni puristeli miehen paksua elintä yhä tiukemmin, ja orgasmi tuli nopeasti ja sokaisevana. Kun kiima vatsanpohjassani repesi helpotukseksi, voihkin sylki suusta valuen auton lattiaa vasten, kipinät silmieni takana välähdellen. Hetkeksi pääni tyhjeni kokonaan kaikesta muusta paitsi fyysisestä autuudesta. Mies murahti jotain, veti kalunsa ulos ja tunsin siemennesteen läjähtelevän lämpiminä sykäyksinä pakaroilleni ja jalkoväliini. Lepäsin vähän aikaa tainnoksissa auton pohjalla ja vasta hetken kuluttua havahduin siihen, että Timon kädet levittivät spermaa pakaroilleni ja reisilleni.
-Et sit peseydy. Mä panen sua juhlien jälkeen pitkän kaavan mukaan.
Silloin, kesken sen siivottoman näytelmän, joku veti oven auki. Hätkähdimme molemmat ja minä karkasin paniikissa Timon alta penkille hame vyötäröllä ja pikkuhousut polvissa. Auton ikkunat olivat huurteiset ja Timo oli edessäni, mutta tiesin silti, kuka meidät oli yllättänyt. Näin tummansinisen puvuntakin liepeen ja vihkisormuksen tutussa kädessä.
Sakari nyökkäsi tummaa päätään, työnsi kätensä puvunhousujensa taskuihin ja sanoi leppoisasti:
-Voisitko sä Raakel harrastaa jossain muualla kuin kummipojan rippijuhlissa? Tää ei ehkä oo oikea aika tai paikka.
Hänen äänensä tosiaan oli aivan rauhallinen, ystävällinenkin. Ja siitä tiesin, että hän oli raivoissaan.
*****
Istuin taksissa matkalla hotellilleni Barcelonassa ja oloni oli valtavan helpottunut. Valtavan, suurenmoisen helpottunut. Samaan aikaa podin myös melkein yhtä suurta syyllisyyttä. Tunteet olivat toisistaan erottamattomia. Koska oli helpotusta, oli myös syyllisyyttä.
Rippijuhlista oli jo kuukausia, mutta se minkä olin ajatellut olevan vain pieni kupru parisuhteessamme, olikin paljastunut ilkeäksi, syväksi haavaksi. Syypää olin ennen muuta minä, eikä se ollut mitään tyhjää itsesääliä vaan kylmä totuus.
Rippijuhlien jälkeen Sakari oli nakannut lapset yllätysyökylään mummolaan ja palannut suomiakseen käyttäytymistäni niin kovin sanoin, etten ollut vastaavaa kokenut. Mieheni ei ollut ollut niinkään vihainen Timosta. Enemmänkin siitä, että olin valmis häpäisemään itseni ja perheen sillä tavalla.
Samalla hän oli nostanut esiin senkin, mikä oli tuntunut ärtymyksenä ja kireytenä väleissämme, mutta mistä ei siihen asti oltu puhuttu. Sen, kuinka olin ryntäillyt treffeille pitkin vuotta hetken mielijohteesta. Kuinka olin jättänyt Sakarin ja lapset milloin minnekin kesken kaiken ja keskittynyt yhä enemmän villiin seksielämään perheen kustannuksella.
Mikään Sakarin syytöksistä ei tullut yllätyksenä. Tiesin käyttäneeni vapauttani ja miehen luottamusta väärin, mutta siitä huolimatta en ollut osannut korjata toimintaani. Olin hävennyt silmät päästäni, pyydellyt anteeksi ja luvannut harkita tekemisiäni jatkossa paremmin. Olin luvannut keskittyä enemmän perhe-elämään. Sakariin. Yhteiseen elämään. Muuhunkin kuin seksiin.
Se oli ollut tyhjä lupaus. En tietenkään pyörinyt kaiken aikaa panemassa muita miehiä, mutta ajatukseni olivat jatkuvasti jossain muualla. Viestittelin joka päivä tuhmia jonkun kanssa, vaikken aina viestikumppaneitani tavannutkaan, ja jos en suunnitellut treffejä, päivitin Delilah’n nimellä kulkevaa Instagram-tiliä. Tilillä kerroin seikkailuistani ja elämäntavastani hotwifena, ja sinne Sakari tai joku rakastajistani kuvasi vartaloani eri kulmista. Stringien peittämästä takamuksesta, sukkanauhaliiveistä, rinnoista, joita ylelliset liivit hädin tuskin peittivät. Minulla oli seuraajia jo tuhansittain ja miesten – he olivat enimmäkseen miehiä – ylistävät, kiihkeät kommentit saivat minut uppoutumaan somemaailmaan joskus tunneiksi.
Mieleeni palautui päivä, jona Hugo oli aloittanut koulun ja hänen ensimmäinen koulumatkansa. Sillä matkalla kaikki oli eskaloitunut muutaman viikon rauhaiselon jälkeen uudestaan.
Poikani oli näyttänyt liikuttavan jännittyneeltä ja samalla uhmakkaan päättäväiseltä sinisessä hupparissaan ja vihreässä repussaan, ja minä ja Sakari olimme saatelleet hänet muutaman sadan metrin pituisen koulumatkan. Sakari oli jutellut pojan kanssa jalkapallosta, josta he molemmat olivat innostuneet. Jotain Englannin liigasta. Ja minä olin kaivanut laukustani puhelimeni ja tarkistanut Instagram-tilini.
Olin tuijotellut puhelintani puolet lapseni ensimmäistä koulumatkaa ja lukenut tililleni sadelleita ihailevia ja himokkaita kommentteja. Sitten olin siirtynyt viestittelemään erään Rikun kanssa, joka oli ehdottanut treffejä viikonlopulle.
Olin ollut treffeillä edellisiltanakin. Olin löytänyt Tinderistä työmatkalla olevan Danin, ja vaikka Sakari oli pyytänyt minua jäämään sillä kertaa kotiin, olin lähtenyt.
-Sun poika lähtee kouluun huomenna. Kai sä nyt yhden panon voit väliin jättää?, Sakari oli kysynyt terävällä äänellä.
Se oli ollut aivan kohtuullinen kysymys. Olin pitänyt tavallista pidemmän kesäloman ja minun olisi pitänyt olla rentoutunut. Minulla oli ollut useammat treffit kesän aikana kuin aikaisempina kesinä yhteensä, eikä Sakari ollut kertaakaan valittanut itse treffeistä. Vain siitä, että peruin yhteisesti sovittuja menoja viime hetkellä ja pahimmillaan tunnin varoitusajalla.
Olin ollut kuitenkin neljä viikkoa ilman vierasta ja uskonut, että mieheni innostuisi kyllä, kun palaisin kotiin. Niinpä olin ajanut Helsingin keskustaan, juonut yhden drinkin suuren, mustan amerikkalaisen liikemiehen kanssa ja antanut hänen nussia minua aamuun saakka. Olin parkunut onnesta koko yön ja huojunut kotiin vasta viideltä aamulla.
Kun olin livahtanut hiljaa makuuhuoneeseen, jotain epämukavaa oli alkanut kyteä vatsassani, mutta olin kiivennyt sänkyymme ja herättänyt Sakarin.
-Haluaisitko sä panna sun tuhmaa vaimoa?, olin kehrännyt mieheni korvaan.
Sakarin vastaus oli ollut yksiselitteinen.
-En.
Kuvottava häpeä hulvahti poskilleni vieläkin sitä ajatellessani. Se oli kertonut paljon mieheni mielentilasta. Järjestelymme oli toiminut pitkään hyvin, mutta viime aikoina olin tullut yhä ahneemmaksi, ja sinä aamuna olin havahtunut myös siihen, että mieheni ei ollut enää läheskään aina innostunut seksiin kanssani, kun olisin sitä odottanut.
Viime vuodet olivat olleet täynnä kaikkea sellaista, minkä olisi voinut luulla tuovan onnea. Sakarin pr-firma oli menestynyt niin huikean hyvin, että he olivat palkanneet kymmenkunta työntekijää lisää. Se oli sillä saralla paljon. Olin itse hakenut paria vuotta aiemmin valtakunnallisen tilitoimiston pääkaupunkiseudun asiakkuusjohtajaksi ja saanut paikan. Olimme saaneet toisen lapsen, Hilman, joka oli Hugoa pari vuotta nuorempi. Olimme kaikki terveitä, minä ja mieheni olimme menestyneet paremmin kuin olin koskaan osannut kuvitella ja avioliittomme oli ollut hyvällä tolalla.
Tai niin olin luullut.
Hugon koulumatka oli päättynyt siihen, että olimme seisahtuneet koulun eteen, minä katse yhä viesteissäni. Sakari ei ollut sanonut mitään siihen asti, mutta yhtäkkiä hän oli tempaissut puhelimen kädestäni ja sihahtanut:
-Sun poika kysyy sulta jotain.
Muisto sai häpeän korventamaan sisikuntaani entistä polttavammin. Hugo oli pyytänyt halausta. Ja minä olin kirjoitellut jonkun puolitutun kanssa panemisesta. Se ei ollut minustakaan oikein, olipa avioliittoni seksuaalinen puoli sovittu millaiseksi hyvänsä.
Kotiin palattuamme Sakari oli ladellut jäykästi:
-Mä en jaksa tätä enää. Mä en enää nauti tällasesta, kun se sotkee koko ajan meidän yhteiselämää. Sekoile sä niinku parhaaksi näät, mutta sekoile omalla ajallas. Mä haluun pitää taukoa. Otetaan vuokra-asunto ja asutaan siinä vuoroviikoin. Kotiin sä et panojas lasten aikana tuo. Jos mä sellasesta kuulen, mä teen susta lastensuojeluilmoituksen.
Sakarin purkaus oli ollut hirveä järkytys. Niin hirveä, että olin ponnistanut viimein pintaan siitä tunnottomuuden tilasta, jossa olin niin pitkään lillunut. Olin tajunnut, että mies oli harkinnut sanomaansa jo pitempään ja soperrellut anteeksipyyntöäni. Selittänyt jotain epämääräistä hauskanpidosta. Olin kiistänyt nöyryytettynä, että toisin ketään kotiin, jos lapset olivat paikalla. Olin selittänyt stressistä, jota olin purkanut seksillä.
Olimme onnistuneet luovimaan hädin tuskin aselepoon, ja jonkin aikaa olin ollut onnellisempi. Ehkä säikähdyksen ansiosta, mutta kuitenkin. Joulun lähestyessä aloin kuitenkin olla taas levoton ja lopulta keksin keinon, jolla purkaa paineita ja hankkia samalla joululahjat lapsille.
Olin ottanut palkatonta lomaa töistä ja varannut itselleni matkan kahdeksi viikoksi Espanjaan. Olin suunnitellut kaiken hyvin. Keskustellut asiasta Sakarin kanssa, kysynyt varovaisesti hänen mielipidettään seksistä toisten miesten kanssa, varautunut pettymään. Ajatus erosta oli kauhistuttanut minua niin paljon, että olin lopettanut kaikenlaisen säätämisen koko syksyksi, mutta pelkästään yksiavioinen liittokaan ei enää tuntunut aivan tyydyttävältä ratkaisulta.
-Mä oon samanlainen kuin ennenki. Mä nautin kyllä, jos sä nautit muiden kans, mutta siinä pitää olla tasapaino. Mä en nauti, jos musta tuntuu, että mä ja lapset ollaan joku kahle, josta sun pitää päästä eroon heti, kun tilaisuus vaan tulee, Sakari oli vastannut.
Seuraavaksi hän oli kysynyt silmät siristyen:
-Miks Espanja? Ootko sä ollu yhteydessä Manueliin?
Manuel.
Tuijotin sokein silmin Barcelonan yhä vilkkaammaksi käyvää liikennettä ja katuvilinää, kun lähestyimme keskustaa. Jokin kuuma kutitteli selkäpiitäni siitäkin huolimatta, ettei ollut olemassa Manuelia. Ei minulle. Ei enää.
Manuel oli ollut minun ja Sakarin ensimmäinen koetinkivi, kun olin saanut vapauteni. Olin törmännyt komeaan espanjalaiseen samana iltana, kun Sakari oli suostutellut minut erääseen cocktailbaariin kanssaan ja jättänyt minut sitten yksin, jotta voisin kuvitella itseni yksin baarissa, tapailemassa jotakuta toista. Manuel oli varastanut minulta suudelman samana iltana ja vähän muutakin, ja vaikka olimme tavanneet vain pari kertaa, juuri hän oli uhannut saada minut sillä tavalla tasapainosta, että olin pelännyt uhraavani avioliittoni ja kaiken muunkin hänen takiaan.
Olin puistanut Sakarille päätäni ja vastannut aivan totuudenmukaisesti:
-En. Sinne on vaan nyt halpoja lentoja ja se on kaunis kaupunki.
Olin jättänyt kuitenkin kertomatta sen, minkä olin varsin pian hiljaa mielessäni yhdistänyt käytökseeni ja kriisiytyneeseen liittoomme. Vuotta aiemmin eräänä elokuun iltana olin ollut töiden puolesta illastamassa eräässä keskustan suuressa ravintolassa ja siellä olin nähnyt hänet. Manuelin.
Mies oli kasvattanut parran ja hänellä oli ollut pieni poninhäntä, mutta olin tunnistanut hänet heti, kun olin astunut ravintolaan. Hänen täytyi olla jo yli neljäkymmentä, mutta hän oli näyttänyt uskomattomalta. Hoikalta, voimakkaalta, seksikkäältä. Kuin suurelta pantterilta elegantteine liikkeineen.
Sydämeni oli hakannut avuttomasti koko illan ja hiki oli kihelmöinyt niskassani, mutta kun mies viimein oli katsonut suuntaani, hän ei ollut reagoinut mitenkään. Hän oli katsonut minua ilmeettömästi pari sekuntia – ja kääntänyt sitten päänsä pois.
Olin luullut sysänneeni kaiken sen syrjään. Himon, nälän, hullaantumisen tunteen. Ne olivat kuitenkin vyöryneet päälleni kuin myrsky sinä iltana samoin kuin sydäntä raastava lohduttomuus. Olin luullut, että olisin saanut edes pienen tervehdyksen. Manuel ei kuitenkaan ollut tehnyt muuta kuin syönyt seurueensa kanssa ja lähtenyt minuun enää vilkaisemattakaan.
Se oli minun oma vikani. Olin ymmärtänyt aikanaan nopeasti, miten vaarallinen mies oli, mutta minulla ei ollut ollut voimia torjua häntä muutoin kuin halpamaisella iskulla vyön alle. Salakähmäisellä loukkauksella Manuelin selän takana, jonka olin ajatellut saavan miehen katkaisemaan välinsä minuun.
Olin ollut oikeassa. En ollut kuullut Manuelista enää koskaan.
Minä en vain päässyt miehestä yli.
Olin luullut päässeeni. Olin uskonut siihen itsekin. Olin onnistunut tunkemaan hänet kauas taka-alalle, ja hän oli sujahtanut tietoisuuteeni vain niinä tyhjinä hetkinä, kun olin tuijottanut automatkalla ohitse vilistävää maisemaa tai yrittänyt nukahtaa. Kun hän tuli uniini, muistot terävöityivät yhtä kirkkaiksi kuin jos olisin elänyt niitä paraikaa. Aina silloin heräsin kiihottuneena ja tuskallisen kaipaavana. Katumuksesta kipeänä. Kuuden vuoden jälkeenkin.
Siten matkani kohdemaa saattoi olla jokin alitajuinen lapsus, mutta en olisi uskaltanut – varsinkaan tässä tilanteessa – ottaa Manueliin yhteyttä. Merkeistä päätellen hän ei todennäköisesti olisi edes vastannut minulle. Eipä sillä, minulla ei ollut enää hänen puhelinnumeroaan tai yhteystietojaan, enkä ollut vaivautunut kaivelemaan niitä Linkednistä tai muualta somesta.
Sen olin kuitenkin myöntänyt itselleni, että yhä kiivastahtisemmaksi muuttunut seksielämäni saattoi johtua siitä pienestä välikohtauksesta ravintolassa vuosi sitten. Oli kuin olisin etsinyt epätoivon vimmalla jotakuta, joka olisi saanut minussa edes etäisesti samanlaisen reaktion aikaan. Joka olisi tuntunut yhtä mielettömän hyvältä. Minulla oli kuuden vuoden vapauden aikana ollut paljon rakastajia, mutta vaikka heistä monet pystyivät tyydyttämään minut seksuaalisesti, sellaista valtavaa tunnelatausta ja vetovoimaa en ollut kokenut kenenkään muun kanssa.
Nyt olin päättänyt, että mitään sellaista minun ei pitäisi etsiäkään. Olimme sopineet Sakarin kanssa uudet säännöt, joista osa oli oikeastaan vanhoja. Suunnittelisin treffit hyvissä ajoin, enkä uhraisi seksielämän takia muuta elämää. Uutena kuviona ehdotin lomaa meille molemmille. Viikonloppuja yhdessä ja erikseen aina mahdollisuuksien mukaan. Pidempiäkin irtiottoja, jolloin voisin heittäytyä paheelliseen seksiin hyvällä omallatunnolla muutamaksi päiväksi.
Mitään viisasten kiveä tilanteeseen ei tietenkään ollut ja Sakari olikin sanonut:
-Katotaan. Jos tää toimii niin hyvä. Jos ei, musta eroakaan ei kannata jättää pois vaihtoehdoista.
Ajatus erosta tuntui minusta kauhistuttavalta. Rakastin Sakaria omalla tavallani valtavasti, ja vaikka en ollut koskaan himoinnut tai kaivannut häntä niin kuin Manuelia, hän oli hyvä isä ja kumppani. Hyvä rakastajakin. En toivonut viikko-viikkojärjestelyjen yksinäisyyttä varsinkaan, kun lapset olivat vielä niin pieniä, enkä toisaalta halunnut menettää sitä yhteyttä, jonka Sakarin kanssa löysimme vaikeuksien ja vuosienkin jälkeen.
Heräsin ajatuksistani, kun taksi saapui Las Ramblasin välittömässä läheisyydessä olevan komean hotellin eteen. Olin valinnut paikan sillä perusteella, että se oli paitsi ylellinen myös vilkas. Alakerrassa ja lähistöllä oli useitakin suosittuja ravintoloita ja illanviettopaikkoja.
Olin luvannut raportoida tekemisistäni Sakarille joka päivä. Kuten esimerkiksi siitä, mitä milloinkin puin päälleni tai kenen kanssa keskustelin. Se oli kuin kaiku parin vuoden takaa, kun olimme vielä molemmat olleet yhtä tyytyväisiä parisuhteeseemme. Sakari oli rakastanut laittautumistani, tuhmia videopätkiä tai kuvia vaimostaan, jota joku vieras mies nussi epätoivon vimmalla. Jotenkin en ollut huomannut sen osan suhteestamme kadonneen, ennen kuin oli ollut melkein myöhäistä.
Maksoin taksin käteisellä, nousin autosta ja otin vastaan matkalaukkuni. Olin pukeutunut dramaattiseen mustaan mekkoon, jonka olin tilannut netistä hinnasta piittaamatta. Siinä oli pitkät hihat, tiukka miehusta ja kapeaakin kapeampi hameosa, joka nuoli jokaista kurviani polviin asti. Asun kruunasivat korkeat mustat korot ja luumunpunainen shaali, jonka olin heittänyt harteilleni. Espanjassa oli lämmintä marraskuusta huolimatta.
Kun vastaani tuli pari nuorempaa miestä, onnittelin itseäni valinnastani. Kumpikin katsoi minua sillä tavalla arvioivasti, että tiesin heidän ajattelevan seksiä. Vuosien harjoitus oli opettanut minut huomaamaan sellaiset asiat. Hymyilin molemmille, keinautin lanteitani ja siirryin vastaanottoon.
Sain avainkortin hetkessä, sillä kello oli jo yli kuusi ja kuuntelin kohteliaasti lyhyen esittelyn hotellin palveluista, joista tiesin jo kaiken. Yksi hotellin ovimiehistä oli ottanut jo matkalaukkuni huomaansa ja käännyin tyytyväisenä ja hiukan jännittyneenä kohti hissejä, jotka sijaitsivat vähän kauempana aulassa.
Silloin minä näin hänet. Minuun selin kääntyneen pitkän miehen. Mustan poninhännän. Upeasti leikatun sinisen puvun. Sydämeni tuntui seisahtuvan pieneksi, tuskalliseksi hetkeksi paikoilleen, ennen kuin se räjähti jyskyttämään kuin vihainen nyrkki olisi takonut rintakehääni.
Hetki oli ohi sekunnin murto-osassa, sillä mies katosi ravintolaan johtavasta ovesta melkein samalla silmänräpäyksellä. Tuijotin oviaukkoon kuitenkin niin pitkän aikaa, että vastaanoton työntekijä ehti kysymään:
-Onko jokin hätänä, rouva Alho?
Puistin päätäni terävästi herättääkseni itseni ja hymyilin naiselle.
-Ei. Ei tietenkään. Luulin vain nähneeni jonkun tutun.
Niin sen täytyi ollakin, päätin nopeasti. Manuel asui Madridissa ja maailmassa oli taatusti pitkiä, tummia poninhäntäpäisiä miehiä tuhansittain. Olin vain nähnyt hänet nyt, kun olin antanut itseni ajatella häntä. Ja koska olin Espanjassa. Sellainen yhteensattuma olisi mieletön.
Yksinkertaisesti mieletön.
KIINNOSTUITKO TARINASTA? SEN VOI OSTAA E-KIRJANA ESIM. TÄSTÄ.
LÖYTYY MYÖS ÄÄNI- JA E-KIRJANA KAIKISTA MERKITTÄVISTÄ ÄÄNIKIRJAPALVELUISTA.
