Hei!

Esiinnyin jokin aika sitten Ylen Radio Suomessa pariinkin otteeseen ja haastatteluni julkaistiin Ylen nettisivuillakin. Kaiken kaikkiaan haastattelu oli hauska kokemus, mutta yhtä juttua jäin miettimään.

Minulta on aiemminkin kysytty ja kysyttiin taas  sitä, miten paljon tarinani pohjaavat tosielämään. No eivät pohjaa. Olen pienestä asti rakastanut romantiikkaa ja aikuiseksi kasvettuani seksiä ja romantiikkaa. Olen saanut osakseni kaunista ja rumaa romantiikkaa, samoin myös seksiä. Olen paneskellut miehiä tuntematta mitään erityistä ja sitten olen paneskellut tunteet mukana. En saa aina orgasmia ja joskus taas olen saanut järisyttävän suuren. Mitään Onnenonkijan tai Koston kaltaista asetelmaa en silti ole kokenut – en edes kaikkia noin muuten kiltin Pajan eksoottisempia asentoja.

Ylipäänsä tuntuu vähän hullulta olettaa (kuten joku tuttunikin on olettanut), että olen yhtä kuin hengentuotteeni. Että paljastan tarinoissani jotain rivosta ja villistä yksityiselämästäni.

Onhan minulla ollut varmasti enemmän kuin keskimäärin rakastajia tai seksikumppaneita, mutta en varmasti pääse mihinkään panomiesten tai -naisten Hall of Fameen millään mittareilla. Eihän se silti kirjoittamasta estä. Kirjoittihan Jane Austenkin rakastumisesta,  parisuhdekoukeroista ja avioliiton auvoisaan satamaan päätymisestä menemättä koskaan naimisiin. Samanlaisia esimerkkejä on tuhansittain. Tuskin Stephen King kirjoittaa omista kokemuksistaan Hohdossa. Enkä usko kenenkään dekkaristinkaan murhanneen ketään tai edes harkinneen murhaa.

Tällaista ei edes ajatella jonkun muun genren ollessa kyseessä, mutta erotiikan kirjoittajan  oletetaan automaattisesti olevan jonkin sortin seksihurjastelija, joka on kokenut kaiken, mistä kirjoittaakin.

Ei minua ko. oletus silti loukkaakaan – lähinnä huvittaa. Ehkä nämä kysymykset johtuvat siitä, että erotiikan kirjoittaminen (varsinkin Suomessa) on aika harvinaista puuhaa ja siksi jo muutoinkin protestanttinen ja vähän tiukkapipoinen mieli alkaa kuvitella jotain saatanallista ja sarvipäistä naisihmistä, joka panee kaikkea mikä liikkuu ja vielä sitten kehuskelee saavutuksillaan kirjallisten töidensä kautta. 😀

Ihan kuriositeetin vuoksi voin tunnustaa, että seksin harrastamiseni viime vuosina on ollut todella vähissä. Ehkä minä siksi sitten kirjoitankin siitä. Siitä puhe mistä puute – eikö vain? Tokihan minulla jotain säätöä on ollut, mutta kertoina laskettuina esimerkiksi kaksitoista kuukautta takaperin on mennyt kahden seksikerran voimin.

Kirjoittamisen suhteen olen ollut huomattavasti ahkerampi. Tosin olen huomannut itsekriittisyyteni lisääntyneen vähän turhankin paljon. Haluaisin kaiken pysyvän helppona ja mutkattomana, mutta sitten tuntuu toisaalta taas siltä, että olisi kiva kirjoittaa jotain, mikä olisi parempaa kuin aiemmin. Se taas ei tarkoita sitä, että viihteen määrä lisääntyisi/paranisi ja pahimmillaan moinen kuuseen kurkottelu voi johtaa siihen, ettei tekstiä saa lainkaan julkaistavaksi.

Olen jo muutenkin huomannut, että kirjat, joista itse pidän, eivät välttämättä menesty ja sitten taas sellaiset tuotokset, joista en itse välttämättä kauheasti välitä, saavat lukijoita kerta toisensa jälkeen.

Niinpä pusken uskollisesti ja yhä varsin innoissani tarinoita, joilla ei ole mitään yhtymäkohtaa elämääni, ellei sitten ihan vain kehyksiä ajatella. Tällä hetkellä kirjoitan sankarista, joka on kotoisin Puolassa. Se on maa, jossa olen vieraillut lukuisia kertoja ja jossa minulla on hyvä ystäväkin. Ystävä, jonka kanssa homma on välillä tahtonut lipsua seksuaaliseksi.:) Lisäksi maan valintaan vaikutti varmaankin se tosiasia, että sekä Ystävä että Piispa julkaistiin jokin aika sitten puolaksi.

Tällaisin hajanaisin miettein tällä kertaa,

Lilith

Jonka kaikkien tarinoiden ensimmäiset luvut löytyvät osoitteesta:

www.eroottisiatarinoita.fi

ps. Linkit johtavat Adlibriksen sivulle vain siksi, että sieltä löytää sekä e- että äänikirjan samalta sivulta tuotekuvauksineen. Jos haluat ostaa tuotteen, vertailethan hintoja itse. Sitä en voi toisen puolesta tehdä. 🙂

Hei pitkästä aikaa!

Helle uhkasi sulattaa kehoni ja aivoni, sillä olen helposti hikoilevaa tyyppiä, enkä todellakaan nauti kolmenkymmenen asteen kuumuudesta tipan vertaa. Kirjoittamisestakaan ei pahimpina päivinä tahtonut tulla yhtään mitään, kun läähätin kotona alastomana ja takapuoli, selkä tai vähän mikä tahansa ruumiinosa märkänä. Siirryin lopulta jopa olohuoneeseen nukkumaan, kun aurinko porottaa suoraan makuuhuoneeseen, eikä kunnon pimennysverhoja ole.

Nyt kuitenkin helpotti ja muistin taas, miksi en halua taipua tyttäreni vaatimuksiin lähteä rantalomalle. Ei kai kukaan huvikseen kidutettavaksi lähde.

Kun en paljon muuta ole jaksanut iltaisin tyttärenkään kanssa tehdä, olen päätynyt lukemaan hänelle uusinta tarinaa sitä mukaa kuin sitä kirjoitan. En tietenkään lue seksikohtauksia, en edes suudelmista, mutta kun tässä tarinassa on välissä kaikenlaista muutakin, on hauskaa antaa tytön kuunnella ja arvioida kuulemaansa.

Suurin ongelma 12-vuotiaalleni on sankarin tausta. Erik on aikanaan ollut verbaalisesti harvinaisen julma vaimoaan kohtaan ja aivan ansaitusti myös tyttäreni aktivoitui inhoamaan miestä oikein olan takaa. Olen keskustellut tästä dilemmastani kavereidenkin kanssa. Erik ei ole narsisti, eikä hän ole fyysisesti pahoinpidellyt vaimoaan tai rajoittanut tämän elämää muutoin, mutta toisaalta henkinen väkivalta on aivan yhtä satuttavaa kuin fyysinenkin.

Joku voi nyt kuvitella, että suhtaudun väkivaltaan jotenkin vaaleanpunaisen hattaraisesti, mutta se ei ole totta. Aivan lähipiirissäni on ollut kaksi tapausta, joissa parisuhdeväkivalta on ollut arkipäivää vuosia. Toisessa tapauksessa uhri oli nainen, toisessa mies ja molempien suhteiden seuraaminen oli äärimmäisen ahdistavaa. Vaikea edes kuvitella, mitä se itse uhreille oli.

Molemmat uhrit kärsivät sekä fyysisestä että henkisestä väkivallasta niin, että toinen ystävistäni tuli kylään parikin kertaa silmä mustana tai käsi paketissa. Miespuolinen uhrikin otti turpiin ja huolella, vaikka olisi ollut huomattavasti isompi kuin avovaimonsa. Hän ei halunnut edes hallitusti estää naista, koska siitä olisi kuulemma seurannut vain pahempaa ja uusioperheessä eli myös 8-vuotias lapsi.

Molemmat väkivallan käyttäjät olivat minun näkökulmastani narsistisen käyttäymisen malliesimerkkejä. Ensin vietiin ystävät ja sukulaiset ympäriltä, kaikkeen piti osallistua yhdessä tai sitten ei osallistuttu lainkaan, miespuolisen ystäväni nainen kielsi kaiken yhteydenpidon ystäviin. Fyysisen väkivallan jatkuvan uhan lisäksi ystäväni olivat kumppaniensa mielestä idiootteja, tyhmiä, hitaita, melkein mitä vain.

Molemmat kaverini yrittivät salata tilannetta, vaikka se oli molemmissa tapauksissa ilmiselvä, eikä kumpikaan pystynyt väkivaltaa myöntämään, ennen kuin suhde oli lopussa. Naispuolinen ystäväni kuihtui lähes luurangoksi ja entisestä iloisesta vitsailijasta tuli hermostuneesti pälyilevä säpsähtelijä, kun miespuolinen ystäväni suhteen lopulta loppuessa (nainen löysi uuden miehen) makasi kotisohvallaan puoli vuotta, ennen kuin pääsi edes makuuhuoneeseen saakka.

Kaikki ilkeys ja vittumaisuus ei kuitenkaan ole narsismia, ja vaikka haukkuminen ja arvostelu on ihan yhtä tuhoisaa oli se persoonallisuushäiriöisen tai jonkun muun aiheuttama, yksi keskeinen ero on olemassa. Narsisti ei havahdu katumaan, mutta persoonallisuuden rakenteeltaan terveempi ihminen voi niin tehdä.

Lisäksi se vittumainen kettuilija voi itse asiassa olla masentunut. Varsinkin miehet näyttävät tutkimusten mukaan helpommin oireilevan pahaa oloaan aggressiivisuudella, ärtyneisyydellä ja sulkeutuneisuudella, työntekoon sukeltamisella ja vaikkapa liiallisella liikunnalla. Paha olo ei tietenkään oikeuta loukkaamaan jatkuvasti puolisoaan, mutta tutkimusten ja haastattelujen valossa tällainen on todellisuutta.

Tutkin vähän muutenkin henkisen väkivallan ilmenemistä, Miessakkien jäsenten haastatteluja koskien mahdollisia tulevia parisuhteita ja lapsuuden vaikutusta aggressiiviseen käytökseen, ja vaikka monet jutut noissa tutkimuksissa tai haastatteluissa lannistivat, tuli myös sellainen olo, että Erikin tapainen ihminen voisi myös muuttua apua hakiessaan.

Niinpä sitten lähdin kirjoittamaan tästä inhottavasta tyypistä. Erik on lähtökohtaisesti terävä kieleltään ja olisi tosi kiltin ja lempeän ihmisen puolisona raskas kumppani konfliktitilanteissa, vaikkei jatkuvasti toista haukkuisikaan.

Kuten huomaatte, olen potenut välistä aika paljonkin syyllisyyttä nykyisen tarinani sankarista ja silti minusta on tuntunut, että minun pitää hänestä kirjoittaa.😄 Se on sitten eri asia, julkaisenko tarinaa koskaan missään. Olen saanut paljon ihanaa palautetta, mutta aina välillä myös ei-niin-ihanaa, ja voin kuvitella, että tällainen sankari (vaikka miten viihteellisessä tarinassa) voi herättää antipatioita. No, toisaalta Christian Grey hakkaa Fifty Shadesissa Anaa siitä huolimatta, että Ana pyytää ettei mies löisi. Joten ehkä tämä minun stoorini on aika kevyttä kamaa.

Viime aikoina minua on myös kutitellut ajatus jostain tosi dramaattisesta tarinasta, jossa olisi jokin tosi dramaattinen rikollinen pääosassa vähän Satakielen Levin tai Onnenonkijan Taylorin tyyliin (vaikka Taylor nyt ei varsinaisesti ole rikollinen, hänen kykynsä murhata ihmisiä silmää räpäyttämättä pistää hänet väkisinkin tähän kastiin).En vain millään halua sankarista jotain huume-, ihmiskauppapomoa tai vastaavaa. Ehkä hän voisi olla jokin rikollisten rahastonhoitaja kuten Le Chiffre Casino Royalessa.🤔

Viimeisin ajatus on kuitenkin vielä niin raakile, että siitä ei voi sanoa juuri enempää saati luvata mitään. Eli katsotaan.

Ja hei – jos erotiikan ja romantiikan nälkä vaivaa, kaupoissa on kaikenlaista ja kaikkiin ensimmäisiin lukuihin pääsee tutustumaan osoitteessa www.eroottisiatarinoita.fi. 

Piispa jopa kirmasi erotiikan kärkeen Adlibriksessä eikä se kaunokirjallisten e-kirjojenkaan sarjassa huonosti pärjää. Adlibriksen myydyimmät-lista kyllä elää koko ajan, mutta kun kirja on ollut aika korkealla jo viikon, niin kai sitä vähän uskaltaa revitellä.❤️ Kuten kaikki muutkin, myös Piispan ensimmäinen luku on Eroottisia tarinoita – osoitteessa ja löytyyhän se täältä Lilystäkin.

Niille, jotka kaikki ovat jo kahlanneet, lupailen vanhoja tarinoita syksyksi ja ehkä sitten tämän uudenkin.

Ihania kesäpäiviä toivotellen

Lilith