Hei!
Olemme asuneet Lahdessa nyt pari viikkoa, ja kaikki on solahtanut melkein uskomattoman hyvin kohdalleen. Huonekaluja tulee, rahaa menee, kouluarki on alkanut ja niin myös viikko-viikko-järjestelmä, joka on minulle aiemmin ollut täysin tuntematon käsite. Kaikessa hälinässä kirjoittaminen ei ole kuitenkaan onnistunut aivan kuten normaalisti, joten toivon Juhlien lukijoilta vielä vähän kärsivällisyyttä. Aika pitkällä kyllä ollaan ja nyt, kun olen koko viikonlopun itsekseni, luulen saavani stoorin oikoluettua loppuun ennen ensi viikkoa.
Mutta aiheeseen, josta yhtäkkiä heräsin kirjoittamaan.
Olen 48-vuotias ja aina silloin tällöin sitä hoksaa kaikenlaisia juttuja, jotka liittyvät tähän ikään – tällä kertaa erityisesti vaihdevuosien vaivoihin. Olen sillä tavalla hajamielinen, etten ole paljon vaivautunut asiaa miettimään, ennen kuin kesällä heräsin vähän väliä pää, yläkeho ja lakanat märkinä. Kuumia aaltoja hulvahteli, naama punoitti ja epäilin hetken jo olevani jotenkin sairas. Sitten tajusin – sentään googlettamatta – mistä voisi olla kyse.
Ja aivan oikein: kuukauden päästä kuukautiset venyivät viikon mittaisiksi ja seuraavat tulivat jo kolmen viikon päästä. Siinä en kyllä nähnyt otsikon lupaamaa ihanuutta. Minulla on ollut nuorempana epäsäännölliset kuukautiset, mutta iän myötä ne ovat säännöllistyneet kivaan 34-36 päivän rytmiin ja vuotoakin on tullut vain 3-4 päivää. Sain kokea kolmen kerran verran karvaasti, miltä sellaisista kanssasisarista tuntuu, jotka painivat koko elämänsä viikon mittaisten menkkojen kanssa.
Vaan onhan tämä nyt perhana hyväkin juttu!
Tämähän tarkoittaa sitä, että kuukautiset loppuvat! Sain omat kuukautiseni 12-vuotiaana, ja ne ovat läpi elämän olleet ajoittain hyvinkin kipeät. Ja kun vielä olen harvinaisen epäkäytännöllinen ihminen, en koskaan oppinut merkkaamaan menkkoja kalenteriin saati sitten käyttämään tavallisia e-pillereitä, jotka edellyttävät viikon tauon pitämistä. Samasta syystä kuukautiset ovat yllättäneet milloin koulussa, milloin töissä ja milloin matkoilla. En edes osaa arvioida, kuinka monta kertaa olen ryntäillyt marketissa vessapaperimytty haaroissa hakemassa tamponeja tai siteitä.
Kun nyt arvioin vaivojen määrää suhteessa käsillä olevaan hyötyyn, olen sitä mieltä, että kyllähän vaihdevuodet mielellään kestää, ellei homma ala mennä aivan mahdottomaksi. Olen aina hikoillut helposti, joten en jaksa pitää kuumia aaltoja niin kovin masentavana ilmiönä. Kasvoihini ilmestyy helposti couperosaa, joten minulla on jo valmiiksi naaman punoitusta ehkäisevää voidetta (tällä hetkellä Avènelta, mutta La Roche Posay on myös hyvä). Suihkua ja deodoranttia pitää käyttää joka tapauksessa. Lisäksi ystäväni ovat tottuneet siihen, että auringonpaisteessa kaivan esiin läjän paperia ja alan kuivaamaan hiusrajaa ja kaulaa. En osaa edes hävetä tai pitää itseäni epäseksikkäänä sen vuoksi, kun olen koko elämäni joutunut tulemaan toimeen runsaan hikoilun kanssa.
Monia vaivaavat tässä vaiheessa myös mielialan vaihtelut, mutta hei – eivätkö PMS-oireet aiheuta ihan samaa? Minulle PMS-oireet ovat tarkoittaneet myös rajuja särkyjä päässä, selässä ja kouristuksia vatsassa, joten niistä ainakin olen pääsemässä eroon. Nukkumisvaivoista puhutaan myös, mutta olen itse kärsinyt koko ikäni huonounisuudesta (ihan vakavasta insomniastakin), joten omassa tapauksessani en usko minkään muuttuvan kovin dramaattiseen suuntaan.
En nyt tarkoita tällä kirjoituksella vähätellä toisten ihmisten kokemuksia. Eräällä sukuni naisella vaihdevuodet aiheuttivat masennusta ja toinen kärsi jonkin aikaa vuodosta, joka ei tuntunut tyrehtyvän lainkaan. Nykyisin vaihdevuosiin kuitenkin on olemassa hormonikorvaushoitoja, jotka helpottavat vaikeitakin oireita. Ensin mainitsemani sukulaisnainen sai avun juuri hormonikorvaushoidosta yhdistettynä depressiolääkkeeseen. Yritän vain sanoa, että kyseessä on ohimenevä vaihe, joka tavanomaisena ilmetessään ei välttämättä ole kovin valtava juttu, ja josta seuraa hyviäkin juttuja.
Sanon hyviä juttuja monikossa, koska kuukautisten loppuminenhan tarkoittaa myös sitä, että raskaaksi tulemista ei enää tarvitse ajatella/pelätä. Tässä iässä ylivoimaisesti suurin osa naisista on ratkaissut perheenperustamiskuvionsa tavalla tai toisella, joten luulisin aika harvan viisikymppisenä enää toivovan vauvaa. En ole perehtynyt naisten mielipiteisiin vaihdevuosista oikeastaan ollenkaan, mutta luulisi iänikuisen ehkäisyhuolen poistumisen olevan mukava asia. Ei pillereitä tai kierukoita, ja vaikka kondomi uuden tuttavuuden kanssa repeäisi, enää ei tarvitse juosta muualle kuin sukupuolitautitesteihin. Ei katumuspilleriä hakemaan.
Olen nyt ollut ilman kuukautisia pari kuukautta. Epäilemättä ne vielä palaavat kiusaamaan minua silloin tällöin, mutta sellaiseen yllätyksellisyyteenhän minä olen tottunut. Kaiken kaikkiaan odotan siis innolla, kun prosessi on valmis ja minä kuukautiskierroton.
On minulla sentään yksi vaiva, joka on ilmaantunut samoihin aikoihin vaihdevuosien kanssa, ja josta en kauheasti pidä. Luonnostaan melko tumma tukkani on alkanut säihkyä sieltä täältä vähän harmaana. Olen päättänyt kuitenkin voittaa tämänkin ahdistuksen aiheen. Olen aina haaveillut platinablondista, mutta kukaan kampaaja ei ole sitä minulle suostunut tekemään. Nythän tässä voi alkaa odotella, millainen blondi minusta ajan kanssa tulee, ja heittäytyvätkö miehet äkkiä suojeleviksi ja ritarillisiksi, kuten eräs hiuksensa vaalentanut tuttuni kehui käyneen, kun hän oli vaihtanut tukanväriään. 😀
Mitä seksikkyyteen tulee, sillä ei mielestäni ole mitään tekemistä vaihdevuosien tai iän kanssa. Lotraan kyllä naamaani monenlaista rasvaa, tuijotan välistä tukkaani tympääntyneenä ja mahakin välistä hävettää, mutta hyvinpä noita matchejä Tinderissä tuntuu tämänkin ikäiselle naiselle riittävän.Ja halutkin ovat vielä toistaiseksi tallella. Siinä määrin, että piti taas laittaa yksi leluista eilen latautumaan.
t. Lilith
