Olen tässä viime aikoina esimerkiksi Pajaa  (ensimmäinen luku sekä Lilyssä että sivustollani) ja Valentinan tarinaa kirjoittaessani pohtinut, mitä oikeastaan kirjoitan ja pitäisikö minun jotenkin selventää lajityyppiäni. Useampikin kommentaattori on ollut sitä mieltä, että on väärin leimata tekstit pelkäksi erotiikaksi. Tällaista palautetta on tullut erityisesti viimeisimpien tarinoiden Piispan ja Pajan tapauksessa.

Totta kai esim. Onnenonkija menee heittämällä eroottisen tarinan puolelle, kun tarina on sitä roisia seksiä pullollaan. Mutta sitten on näitä yhden tähden tarinoiksi luokittelemiani kevyen viihteellisiä kertomuksia, joissa käsitellään paljon muutakin kuin seksiä. Piispassa keskeistä on uskonnon ja tietynlaisen viran asettamat ulkopuolelta tulevat odotukset ja vaatimukset, ja se mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa. Pajassa puhutaan työllistämisestä ja työkyvyttömyydestä sekä julkisivuista ja siitä, miten kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.

En tietenkään ole mikään suuri yhteiskuntakriitikko, enkä yritä ollakaan, mutta minusta viihteessäkin voi mielestäni sivujuonteena hyvin käsitellä vakavampiakin aiheita. Tätähän kyllä tein aikanaan jo jatkokertomustenkin aikaan – käsitteleehän esim. Hymytyttö myös uskonnon asettamaa ahdasta muottia ja siitä vapautumista.

Tarinat ovat ehkä nykyisellään muuttuneet sillä tavalla, että vaikka ne pyörivät seksuaalisen vetovoiman ja himon ympärillä, joka luvussa ei aina harrasteta seksiä. Tai jos harrastetaankin, johdatus tapahtumiin kestää pidempään jo siksi, että tekstit ovat kasvaneet pituutta siinä määrin, että ne ovat romaanin mitoissa.

Itse en osaa pitää ilmausta eroottinen tarina niin kammottavana, kuin se joillekin näyttää olevan, enkä nyt tarkoita lainkaan rakkaita lukijoitani. Eiväthän he kirjoja ostaisi, jos heitä kyseinen sana kammottaisi. Heiltä tulleen palautteen ansiosta vain heräsin tajuamaan, että eroottinen tarina voi kalskahtaa pornommalta kuin mitä monet tarinani ovat.

Tästä surkuhupaisan esimerkin sain, kun olin taannoin yhteydessä äänikirjoja tuottavaan Silencioon. Kyselin mahdollisuudesta tehdä äänikirjoja ja vastaus oli harvinaisen tyly. Viestin taustalta suorastaan henki ylimielinen nenän nyrpistys, ja itse viestissä tölvittiin, että ”Näille on kyllä vaikeaa löytää lukijaa” ja ”Jos löytyykin, niin taksa on sitten korkeampi”.  Siis mitä? Jätkä ei ollut yhtä ainutta tekstiäni lukenut,  tuskin käväissyt edes kotisivuillani, mutta potentiaalisena asiakkaana minut tyrmättiin täysin arvon herran mielikuvien perusteella, kun hän ilmeisesti kuvitteli, että kirjani ovat sitten kai puhdasta pornoa, jos niitä eroottisiksi tituleeraa.

Mitä nämä kirjat sitten ovat? Ainakin uusista esim. Paja ja Piispa menevät ehkä enemmän kuumemman puoleisista viihteellisistä rakkausromaaneista kuin puhtaasta erotiikasta. Hauskojakin ne kuulemma osaavat olla. Menisikö siis jo chick litin puolelle?

Jos lajityyppiäni pitäisi suomenkielisellä termillä nimitellä, ehkä nimittäisin hengentuotoksiani mieluiten eroottiseksi romantiikaksi – en niinkään seksitarinoiksi tai pelkäksi erotiikaksi. Tokihan kertomukset pyörivät fyysisen vetovoiman ja rakastumisen tunteiden ympärillä, ja näitä tuntemuksia kuvataan myös hyvin fyysisesti, mutta yleensä tarinoissa tapahtuu muutakin. Lempitermi lajityypilleni on kuitenkin ehdottomasti englanninkielinen hot romance. Vältän yleensä vieraskielisten ilmausten käyttämistä, jos suomalainen vastaava on saatavilla, mutta hot romance kuulostaa oikeasti pirun hyvältä!

Siinä on tärkeä etuliite hot – eli kuumaa on luvassa – ja toisaalta se tärkeä romance eli romanssi, rakkaustarina, joka on tarinan kannalta se keskeisin ja määrittävin tekijä.

Ehkä se lajityyppi nyt ei kuitenkaan oli kauhean maailmoja mullistava asia. Annan Silencion jatkaa Tammen keltaisen kirjaston ja julkkisten elämäntapaopusten parissa ja löydän varmasti jostain jonkun toisen tuottajan, jos/kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Joka tapauksessa tämän pohdinnan päätteeksi jaan ihka oikean arvostelun Instagramista! Minulla ei vielä hurjasti seuraajia ole, eikä osa ehkä seuraa tämän arveluttavan lajityyppini takia (hehe), mutta kun tarjosin arvostelukappaletta jollekin kirjablogia pitävälle ihmiselle, vapaaehtoiseksi ja vapaamieliseksi lukijaksi ilmoittautui @koirankorvilla eli Linda.

Hän lukee paljon, ja jo hänen tapansa luoda sisältöä Instaan on hauska – hän poseeraa kirjojensa kanssa vähän vähemmissä vaatteissa kuin yleensä tai kuvaa kirjan kanssa seksilelua.:D Alta siis löytyy Piispan napakka ja hauska arvostelu:

PIISPA – INSTAGRAM-ARVOSTELU

Ja jos olet uusi lukija, eivätkä tarinani ole tuttuja, käväisehän osoitteeessa

www.eroottisiatarinoita.fi

Olen Valentinan tarinaa kirjoittaessa huomannut, että kertomus alkaa kääntyä aika paljon romanttisemmaksi kuin ajattelinkaan. Mutta miten kovia kokenut ja kovapintaisena bisnesladyna pidetty Valentina vakuuttaa paheksuvan Fransinsa siitä, että hänkin osaa rakastaa?

Tässä tarinassa puhutaan yhdestä lempiaiheestani taiteesta. Sekä Valentinalla että Fransilla on kytköksiä taidemaailmaan, ja se on minusta ihanaa!

Olen tietoisesti pyrkinyt välttämään liialta hienostelulta tuntuvaa taiteen viljelyä teksteissäni, mutta tosiasia on, että olen ollut aika pienestä asti kiinnostunut taiteesta, taiteen historiasta ja maalaan itsekin. En missään tapauksessa ole mikään alan suuri tuntija, mutta olen käynyt tämän viiden, kuuden vuoden aikana jokaikisessä Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyssä ja siinä välissä nuohonnut myös Helsingin näyttelyitä ja raahannut niihin armotta myös tyttäreni. Suureksi ilokseni olen tällä propagandaohjelmalla saanut itselleni myös innokkaan kaverin taidemuseoihin.

Postasin omille sivuilleni pienen arvoituksen. Kotonani on vähän taidetta, jota olen ostanut Suomesta ja maailmalta, mutta suurin osa on halpoja kopioita tai julisteita. Lisäksi meillä saa ihailla tietysti ihan Lilithin ja hänen tyttärensä tuotantoa. Linkin takaa näkee kuvakollaasin ja kysymykseni kuuluu:

Mikä tauluista on arvokkain?

Jos olet tarpeeksi utelias, vastauksen voi urkkia Instasta @lilithorlov -nimisen tyypin profiilista. 😀

Ihanaa viikonloppua! Ja skål – tänä perjantaina avaan pullon hyvää Sauvignon Blancia ja kirjoitan menemään.

t. Lilith