Hei kaikki!

Valentinan tarina on saanut pari lukua jatkoa, ja luvut ovat myynnissä Holvin Verkkokaupassani, jonne pääsee alla olevasta linkistä. Vielä sitä alempaa löytyy pieni tarina siitä, mistä tämän kertomuksen idea lähti. 

Itse Valentinan tarinahan kertoo surullisen ja raadollisen menneisyyden omaavasta Valentinasta, joka on ollut vuosia paitsi huumekoukussa myös kieroutuneen aviomiehensä hyväksikäyttämä. Miehensä kuoltua Valentina on perinyt tältä seksiklubin, josta Valentina on tehnyt vuosien saatossa menestyksekkäämmän kuin koskaan – vaikka hän ei itse enää seksiä halua harrastaakaan.

Sitten – seitsemän vuoden jälkeen Valentinan klubille astelee ennen kaikkea tavallista arvostava huippukokki Frans. Hän uskoo, että hänen isoisänsä velan pantiksi antamat ja natsien aikoinaan varastamat arvokkaat Malevitšit ja yksi Klimt ovat jossain klubiin tai Valentinan asuntoon piilotettuina. Frans haluaa löytää maalaukset ja palauttaa ne museoihin, ja Valentina suostuu aarrejahtiin, ennen kuin poliisi rynnii klubille ja hänen kotiinsa raastamaan kaikki paikat auki.

Mutta Valentina huomaa haluavansa jotain muutakin. Seitsemän vuoden jälkeen hänen kehonsa herää ja hän haluaa Fransin. Mutta miten lumota mies, joka on viettänyt – ja haluaa viettää – tavallista ja suorastaan pyhäkoulupojan elämää verrattuna Valentinan hurjaan menneisyyteen?  Valentina kun ei tiedä tavallisesta yhtään mitään.

VALENTINA JA VARASTETUT TAULUT 4-5

Jos tarina ei ole tuttu, sen ensimmäinen luku löytyy täältä Lilystäkin, mutta linkkaan nyt kotisivuilleni, koska jos satut kiinnostumaan tarinasta, ensimmäisen luvun alta pääsee aiempienkin lukujen kimppuun.

VALENTINA JA VARASTETUT TAULUT 

________________________________________

TARINAN TAUSTAA

Tämä tarina sai alkunsa useamman sattuman oikusta. Eräs aikoinaan minulle läheinen ihminen, jota en ole tavannut 25 vuoteen löysi siinä pienessä aikavälissä, jolloin yritykseni oli omalla nimelläni, ensin yritykseni tiedot ja sitten siitä tien sivustolleni. Silloin oli Onnenonkijan viimeiset tiukat ja rankat käänteet meneillään, ja kyseinen kaveri oli sitten heittäytynyt niitä lukemaan. Aloitti silleen reippaasti ehkä rankimmasta tarinastani.

Hän otti yhteyttä, vaihdoimme muutaman kohteliaan viestin, ja sitten hän tunnusti järkyttyneensä teksteistäni aivan äärettömän paljon. Hänellä oli tietysti mielessään minä parikymppisenä ja hän oli onnellisen tietämätön, millaisia likaisia fantasioita pääni jo tuolloin pursusi. Mies oli aivan todella huolissaan siitä, olinko mahdollisesti elänyt sellaista elämää kuin Lila, myynyt ehkä itseäni ja käyttänyt ehkä huumeita.

En oikein tiennyt, mitä tunteita se viesti herätti. Toisaalta nauratti, toisaalta suututti, toisaalta olin aivan pihalla. En tajunnut yhtään, miten seksifantasioiden kirjoittaminen kirjoiksi jotenkin automaattisesti tarkoittaisi sitä, että olen tehnyt kaiken, mitä sankarittareni tekevät?

Sitten ymmärsin ainakin yhden meitä erottavan tärkeän tekijän. Kyseinen ihminen on viettänyt hyvin perinteistä elämää. Hän meni naimisiin jo hyvin nuorena, hänen avioliittonsa on ollut hyvin tasainen ja onnellinen, hän on naimisissa edelleen, ja vaikka hän on matkustellut ja nähnyt maailmaa, hän on elänyt ennen kaikkea perinteistä perhe-elämää.

Samaa ei voi sanoa minusta, vaikka samanlaisesta todellisuudesta joskus haaveilinkin.

Minä olen ryypännyt, rällännyt, kokeillut niitä huumeitakin (tosin vain hasista ja kannabista), harrastanut seksiä jumalattoman paljon ja hengannut pitkin ulkomaita, ennen kuin onnistuin tasaantumaan avioliittoon ja lopulta tällaiseksi pervoksi kirjailijaksi ja yksinhuoltajaksi. Mutta en minä silti seksityötä ole tehnyt. Tosin olen yhtenä iltana juonut samppanjaa kahden prostituoidun kanssa ja keskustellut heidän kanssaan heidän elämästään, ennen kuin heidän piti ryhtyä töihin. Siitä kerron ehkä aivan omassa postauksessaan.:)

Joka tapauksessa, tämä maailmankuvien ja elämänkokemusten erilaisuus synnytti minussa ajatuksen konservatiivisesta ja tavallista elämää eläneestä miehestä ja naisesta, joka on tehnyt kaikki ne temput, joita kaverini epäili minun tehneen.

Ja tietysti satuimme myös keskustelemaan taiteesta, sillä ystäväni väittää minun myyneen hänelle taiteen ”jokamiehen oikeutena” niin, ettei hän pidä sitä vain hienohelmojen harrastuksena.

Siitä se ajatus sitten lähti. Eli valitettavasti en ole itse seksiklubia omistanut, sellaisella työskennellyt tai esim. esittänyt stripteasea. Niin meheviä juttuja minulta ei löydy. Mutta hei – perhanan moneen striptease-klubiin minä olen päätynyt ja olenpa kiertänyt todella hämäriä klubeja ja luukkuja, joista ehkä samassa yhteydessä kuin niistä parista seksityön ammattilaisestakin.

ps. Jos tarinani kiinnostavat, tsekkaahan kysely sivuillani! Siinä kysytään mitä tähtityyppiä olet.  Sitä varten ei tarvitse tietää tarinoistani mitään – jos ne vain lainkaan kiinnostavat, olen iloinen vastauksesta. Kaikkien kesken arvotaan yksi vapaavalintainen e-kirja – eikä voittajan nimeä tietenkään julkaista tällaisen tulenaran kirjallisuuden äärellä.:D

t. Lilith

Hei taas!

Jos joku on ihmetellyt, miksei kauppaan ala valumaan vanhempia tarinoita, se johtuu siitä että olen joutunut Velan motittamaksi ja yllättämäksi. Kirjoitin kotisivuillani aiheesta laajemmin, mutta sanotaan nyt vaikka vain, että pidin tarinaa luurankona ja päähenkilöä ärsyttävän heikkona. Viisi lukua sain työstettyä niin, että tapahtumat kulkevat kuta kuinkin kuten aiemmassakin tarinassa, mutta silti jokainen kappale sai täydennystä, koki muutoksia ja väliin tunki vielä mahdottoman välttämättömiltä tuntuvia lisäyksiä.

Nyt olen kuudennessa luvussa ja se perkeleen tarina lähti täysin omille teilleen! Tietenkin samasta päästähän molemmat versiot ovat tulleet, mutta tämä jälkimmäinen on huomattavasti päättäväisemmän oloinen ja näyttää jyräävän vanhan version alleen. Toivottavasti vanhan Velan diggarit eivät nyt täysin kauhistu – kyllä se edelleen kahden tähden tarina on, mutta ei kyllä kolmen (sekin olisi vanhastaan voinut olla mahdollista).

Laitoin kotisivuille  pienen teaserin uudesta tarinasta, jossa Leonard ei katoa huvilalta mihinkään, vaan lähtee yhteisen yön jälkeen Linnean kanssa Helsinkiin. Tai siis Linnea ruinaa itsensä mukaan. Tarinan osassa ei tapahdu päälle päin mitään suurta tai ihmeellistä, mutta ehkä se antaa suuntaa tulevalla ja pehmentää ja selvittää Leonardin kovaa imagoa, kun hän näyttää olevan kuuma ja kylmä vuoron perään. Joka tapauksessa tässä versiossa molemmat jatkavat iloista, vapaata seksiä täynnä olevaan illanviettoon. Mitä siellä sitten tapahtuu, jää vielä hämärän peittoon…:)

Jos haluat kurkistaa uuteen VELKA:an, voit tehdä sen täältä:

VELKA meni uusiksi – lukaise teaser!

Valentinankin tarina etenee. Kirjoittelen parhaillaan viidettä lukua. Valentinalla on kiperät paikat: hän kokee, että häntä ängetään vanhaan, tuttuun muottiin. Sitä hän ei halua. Mutta miten nainen, joka ei koskaan ole edes seurustellut normaalisti, onnistuu tekemään jotain normaalia? Tai houkuttelemaan haluamansa miehen tekemään sitä kanssaan? Voiko sellainen onnistua lainkaan?

Entä maalaukset? Löytyvätkö ne mahdollisesti Valentinan kotoa?

Tällaista tänään. Harmittaa, että taidemuseoon ei ole päässyt niin pitkään aikaan, joten pitää fiilistellä taideasioiden kanssa enemmän sitten näiden kirjallisten töiden kautta. Vaikka Velka ja Valentinan tarina eivät vielä valmiita olekaan, käyhän kurkkaamassa muita tarinoita, jos eivät vielä ole tuttuja.

www. eroottisiatarinoita.fi

t. Lilith