Hei taas!

Paja on saatettu loppuun ja jostain syystä kertomukseen kertyi kaksitoista lukua. En tiedä itsekään oikein miksi – en vain nähnyt mitään syytä kiirehtimiseen, ja vaikka joku oikolukija olisi saattanut käyttää punakynää ja vaatia dramaattista, selkeää välirikkoa ajoissa ja helvetillisiä riitoja, minusta tuntui, että tämä pari on riidellyt jo muutenkin aika paljon. Eikä kyllä lopeta sitä viimeisissäkään luvuissa.

Siten tuntui mukavalta kirjoittaa ehkä vähän erilainen, tavallisuudesta poikkeava, kiirehtimätön loppu tarinalle. Mutta hei, ei hätää! Onnellinen loppu tarinassa ehdottomasti on.:)

Jos et tarinaa entuudestaan tunne, voi tutustua siihen täällä Lilyssä ja kotisivuillani ilmaiseksi.

Paja löytyy nyt siten kirjana kokonaisuudessaan kotisivuiltani, ja jos onnekseni ja ilokseni ostoaikeissa olet, helpointa on klikata kauppaan alta. Jos taas olet lukujen ostaja, skrollaapa alaspäin ja löydät linkin Holvin kauppaan, jossa viimeiset luvut ovat myynnissä!

https://www.eroottisiatarinoita.fi/tuote/paja/

Lukujen ostajille viimeiset luvut löytyvät Holvista ja ne ostamaan pääsee tästä:

PAJA 9-12

Toivottavasti tarina jaksaa pitää otteessaan ja kiinnostaa samalla tavalla, kun sen kirjoittaminen jaksoi kiinnostaa minua.:)

Palataan sitten Velkaan vähän myöhemmin.

Sen verran voin kertoa muuten Pajasta, että sille on olemassa naapurikunnassa ihan todellinen vastine. En tiedä, onko vastaavanlaisia paikkoja Suomessa muuallakin, mutta Janakkalassa Paja on ihan todellinen paikka, josta saa ostaa työttömien, työkyvyttömien tai ainakin osittain työkyvyttömien tekemiä tuotteita.

Paikassa on todella monenlaista tavaraa myytävänä aivan kuten kertomuksenkin pajassa ja olen itse ostanut sieltä tyttärelleni esim. kylpytakin ja monenmoista muuta hauskaa lahjatavaraa.

Omasta mielestäni tällainen paikka on kaiken kaikkiaan loistava paikka ihmiselle, joka tarvitsee arkeensa tukea ja rutiineja, ja todellisessakin Pajassa on ihan oikeasti monenlaista puuhaa erilaisille ihmisille. Tietysti ehkä selvimmin paikassa painottuu käsityöosaaminen, mutta kyllä siellä varmasti muutakin tehdään. Ja ennen kaikkea tärkeää on, että Pajalla tehdään tavaraa, joka myy. Siellä ei vain pyöritellä peukaloita, virkata itselle jotain patalappua tai muuta vastaavaa, vaan kaikki mitä valmistetaan, valmistetaan aidosti ulkopuolisille myyntiin.

t. Lilith

Tartuin tässä ajan kulukseni muutama päivä sitten Velkaan – jo vanhaan tarinaan, jonka kirjoitin vuosia sitten. Olin kirjoittanut Pajaa – tällä hetkellä jatkokertomuksena myynnissä olevaa tarinaa – päiväkausia ja mieleni teki kurkistaa, mitä sitten aikanaan olinkaan kirjoittanut.

Velka on yksi tarinoista, joihin en jostain syystä ole tullut palanneeksi kuten moniin muihin tarinoihin, ja kun luin tekstiä ajattelin ihan suoraan, että hirveä luurankohan se on. Idea on ihan kiva, mutta jokin ei vain natsaa. Tämä on tietysti makuasia, ja jonkun mielestä säätäminen voi pilata tarinan kokonaan, mutta tulin siihen tulokseen, että Linnean ja Leonardin tarina tarvitsee ellei jopa ansaitse raskaan päivityksen.

Olen nyt oikolukenut tarinaa kahden luvun verran, enkä ole tainnut törmätä yhteenkään kappaleeseen, jota en jollain tavalla olisi muokannut. Alussa kun ollaan, tapahtumat sinänsä eivät ole muuttuneet, mutta olen yrittänyt syventää tarinaa ja selittää Linnean motiiveja ja ahdinkoa. Toisaalta pohdin, ovatko kaikki tarinan käänteet tarpeellisia ja pitäisikö Linnean ja Leonardin suhteen kehittymiselle antaa enemmän tilaa.

Jo Jumalatarta muokkasin aika lailla, vaikka sitä ei ensilukemalta ehkä huomaa. Useimpia kappaleita laajensin tai tiivistin, muokkasin dialogia ja niin edelleen, mutta varsinaisia muutoksia ja lisäyksiä ei ollut kuin muutaman sivun verran. Sekin tuntui kuitenkin paljolta, vaikka juoni sinällään ei muuttunut. Tunnen kuitenkin luissani, että Velka kokee vielä paljon suuremman muutoksen.

Velassahan on sellainen juonne, että Leonardin talo on täynnä ihmisiä, jotka harrastavat seksiä keskenään avoimesti ja ilman sen kummempia tunteita. Ihan vain siksi, että se tuntuu hyvältä. Leonard ei porukkaan enää kuulu, mutta muu talon väki huvittelee eristyksissä muusta maailmasta omalla, vähemmän perinteisellä tavalla.

Tähän maailmaan törmätessään Linnea joutuu vastakkain jonkin aivan uuden kanssa, ja vaikka hän on tanssinut strippiklubilla ja tehnyt vähän muutakin, hänellä on ongelmia niellä kaikkea näkemäänsä purematta.

Tällainen tilanne elää omissa fantasioissani sitkeästi ja tuntuu todella kiinnostavalta. Ajatelkaa nyt: nuoria ja vanhempia miehiä ja naisia, jotka tuntevat toisensa tavalla tai toisella, eristyksissä saarella. Ei vieressä kyttäävää naapuria tai lähipiiriä, joka voisi tuomita. Ei ryhmäseksitilaisuuksien järjestelyä tai muutakaan organisointia. Vain samanhenkisiä ihmisiä saman katon alla.

Velkaa kirjoittaessani ajattelin, että olisi ollut helkkarinmoinen onni sattua sellaiseen taloon. Sellaiseen, jossa portaissa jonkun satunnaisen talossa asuvan miehen ohittaessani voisin todella vain astua hänen luokseen ja vaatia kunnon panoa vaikka siinä, keskellä portaita. Tai keittiössä, olohuoneessa, puutarhassa – missä vain.

Eikö olisi mielenkiintoista heittää romukoppaan ajatukset sitoutumisesta tai ainakin siitä, että seksi on tarkoitettu vain yhdyntää harjoittavien henkilöiden omille silmille? Eikö olisi kiihottavaa turvallisessa porukassa harrastaa seksiä monen ihmisen silmien edessä? Jonkun kanssa, johon et millään tavalla ole rakastunut tai jota et edes erityisemmin ihaile. Jonkun kanssa, joka on ihan kiva kaveri, ja jolla on iso kalu ja taitoa käyttää sitä?

Minusta se olisi tavattoman ihanaa. Ja jos tilaisuus tulisi, käyttäisin sen varmasti. Valitettavasti tällaista tilannetta ei koskaan ole tullut vastaan.

Lähimpänä lienee samainen Saksan vuoteni, josta kirjoitin aiemmin, ja josta voisi kirjoittaa monta postausta. Silloin ympärilläni pyöri suuri seurakunta, joka pani kuka milloinkin kenen kanssa. Minä olin pidättyvämmästä päästä, vaikka en oikein ymmärrä miksi. Ehkä siksi, että ne miehet, jotka minua oikeasti kiinnostivat olivat joko parantumattomia naissankareita tai jo varattuja.

Yhden kerran kuitenkin ajauduin yrittämään ryhmäseksiä. Mukanani olivat luottoystäväni herrat P ja L, joista kerroin aiemmassa postauksessani ja sitten unkarilainen ystävättäreni.

Koston Emilian seurapiiri on osittain saanut innoituksensa tuosta Saksan ajan valtavasta seurapiiristä, ja unkarilainen ystäväni oli se, joka on pohjana Emilian hahmolle. Hän oli yksi meistä cooleista tytöistä, ja hänen roolinsa oli se paneminen. Hän pani kaikkea mikä liikkui, koska halusi omien sanojensa mukaan kerätä kokemuksia, ennen kuin menisi naimisiin poikaystävänsä kanssa. Minä vastasin Koston Ksandraa.

Minulla on hitonmoinen viinapää ja join pöydän alle säännöllisin väliajoin isoja miehiä aina ryyppäyskestävyydestään ylpeään puolalaiseen ihastukseeni. Kolmas meistä, se seremoniamestari, joka Kostossa on Janita nimeltään, oli espanjalainen ystäväni, jonka asunnossa olin, kun kimppuuni hyökättiin.

Joka tapauksessa päädyimme joidenkin bileiden jälkeen viettämään aikaa unkarilaisen ystäväni luona ja sitten kera herrojen P ja L keksimme tosi hyvän idean. Ystävättäreni A:n asunnossa oli 80 sentin kapea vuode, mutta päätimme harrastaa seksiä – kaikki yhdessä. Suutelimme hartaasti A:n kanssa, suutelin molempia miehiä, riisuimme toisiamme siitäkin huolimatta, että olimme tippua sängystä ja yhteen ääneen L:n kanssa totesimme, että A panisi L:ää ja minä P:tä. Ehkä se kertoo jotain minun ja L:n suhteesta.

Nauroimme, riisuuduimme ja me tytöt yllytimme miehet jopa suutelemaan toisiaan. Kun L ja A pääsivät seinän vieressä tositoimiin, minua alkoi hervottomasti naurattaa. Olin ilkialastomana P:n päällä, eikä minua olisi lainkaan hävettänyt harrastaa seksiä, mutta uhkasin pudota siinä rynkytyksessä koko ajan lattialle.

Kun minä aloin nauraa, alkoi P:kin nauraa. A ja L saivat hommat hoidettua ja me katselimme vierestä kuin olisimme olleet eläintarhan eksoottisia asukkeja seuraamassa. A karkasi vessaan, L oli hädissään oliko hän satuttanut ystävääni ja kysyi sitten ärtyneenä, mitä helvettiä me nauroimme ja miksi emme olleet suoriutuneet tehtävästämme. Kun kaverini palasi vessasta, hän totesi vain, että häntä oli pissattanut ja naurattanut niin hirveästi, että oli ollut pakko paeta paikalta.

Eli L:ää, vanhaa panomiestä lukuunottamatta, kukaan meistä ei sinä yönä saanut orgasmia. Mutta muistona tämä jaksaa aina vain naurattaa ja ihastuttaa omintakeisuudellaan.

Olen enemmän tai vähemmän edelleen yhteyksissä näihin ihmisiin. Kaikki ovat perheellisiä ihmisiä ja hyvin kunniallisia lukuunottamatta L:ää, joka ei ole koskaan oppinut uskolliseksi. Siitä sitten ehkä joku kerta lisää.

Nyt, melko iäkkäänä ja vähemmän kauniina on ehkä turha toivoa samanlaista sessiota, jossa todennäköisesti pystyisin nauttimaan aivan eri tavalla tuollaisesta tilanteesta kuin nuorena. Mutta saahan sitä aina haaveilla. Ja kun haaveilee tarpeeksi syvällisesti, voi sen kaiken miltei elää ja tuntea nahoissaan. Eikö vain?

www.eroottisiatarinoita.fi