MEKAANIKKO 8
Tuijotin Kristiania äimistyneenä kasvoihin. En tuntenut ketään, joka olisi koskaan puhunut jommastakummasta vanhemmastaan niin ilmiselvästi inhoten. Olihan jokaisella omat mutkansa vanhempiensa kanssa – itse en esimerkiksi erityisemmin pitänyt äitini taipumuksesta juoruilla pienimmistäkin asioista ja mielellään hiukan pahantahtoiseen sävyyn, mutta se ei silti tarkoittanut sitä, ettenkö olisi rakastanut häntä. Ja Kristianin isä oli sentään kuolemaisillaan. Vaihtoehdot vilistivät päässäni, ja kysyin ensimmäisen mieleeni juolahtaneen asian:
-Oliks se väkivaltainen?
Kristian veti minua lähemmäs ja kiskoi päiväpeitettä ylleni, ilmeisen haluttomana keskustelemaan aiheesta enempää.
-Sä…ethän sä voi sanoa tolla tavalla sun isästä, lisäsin epäröiden.
-Mä sanoin jo enemmän kuin mulla on tapana. Mä en puhu isästä. Enkä mistään siihen liittyvästä, mies töksäytti.
-Puhu silti. Anna mun yrittää ymmärtää, maanittelin hiljaa.
Silitin miehen poskea ja ehdotin toiveikkaasti:
-Mä teen siitä sulle helpompaa, jos sä annat. Vieläkö sä tykkäät suklaajäätelöstä?
Kristian nosti päätään ja hymyili.
-Mä oon aika kaikkiruokainen monen suhteen, mutta jäätelön pitää olla suklaata.
-Käy sitten pesulla ja mee olkkariin, niin mä passaan vuorostani sua.
Mies suuteli minua, nousi hidastellen mutta tottelevaisesti sängystä ja suuntasi pesuhuoneeseen. Käväisin itse yläkerran vessassa siistiytymässä ja menin aivan ensimmäiseksi takaisin makuuhuoneeseen. Jos aioin pehmittää Kristiania, tarvitsin kaikki mahdolliset aseet. Ja sellaisena saisi toimia myös punainen babydollini.
En ollut käyttänyt vaatetta kuin kerran vuosia sitten, kun olin yrittänyt piristää lässähtänyttä seksielämää erään miesystäväni kanssa. Vaate oli läpikuultavaa materiaalia, se laskeutui hädin tuskin jalkovälini päälle ja sen matalat push-up-kupit työnsivät rintani korkealle niin, että ne olivat kuin yhteen puristetut tiukat puolipallot. Alushousuja en pukenut lainkaan, ja sen pystyi näkemään kankaan läpi.
Kun Kristian maleksi takaisin keittiöön matkallaan olohuoneeseen, olin jo kaivelemassa pakastinta. Näin kyllä sivusilmällä, kun hän saapui huoneeseen, mutta haukoin silti henkeäni, kun tunsin hänen kätensä laskeutuvan röyhkeästi jalkoväliini ja alkavan hieroa pilluani pienen pienellä pyörivällä liikkeellä.
-Mä tiedän jotain vielä herkullisempaa kuin suklaajäätelö, Kristian julisti käheästi ja piirsi etusormellaan viivan nopeasti kostuvaan vakooni.
-Ei vielä, henkäisin hiukan epätoivoisena.
-Sun piti tehdä puhuminen mulle helpommaksi. Miten toi asu muka helpottaa mitään? Sä oot kuin juustopala hiirenloukussa, mies sanoi syyttävästi.
-Puhu nopeesti, vastasin tukahtuneesti naurua pidätellen ja peruutin miehen luota.
Kun tämä jäi seisomaan ja tuijottamaan asuani kuin nälkäinen susi, osoitin sormella olohuoneeseen ja määräsin terävällä äänellä:
-Et kato. Mua tai mun tekemisiä.
Minusta näytti siltä, että Kristianin huulilla värähti hymy, ja hän käännähti kohti olohuonetta. Otin pakastimesta jäätelön ja sitten jääkaapista kermaa. Kauhoin suklaajäätelöä suurelle keittolautaselle puolen paketillisen verran ja vaahdotin kerman vaahdoksi. Lisäsin jäätelön päälle tolkuttomat määrät suklaakastiketta ja lopulta vielä vadelmahilloa ja suklaakeksin palasia. Kaiken päälle annostelin kermavaahtoa. Muistelin Kristianin pitäneen jäätelöannoksesta, jota me muut olimme kutsuneet rähmäsetiksi. Suklaajäätelöä, kastiketta, kermaa, hilloa ja keksinpalasia. Kaikkea paljon.
Katsoin tulosta vähän epäillen ja pelkäsin, että olin muistanut väärin. Ei kai kukaan oikeasti syönyt mitään tällaista? Tartuin kuitenkin lautaseen, otin esille suuren lusikan ja kävelin lanteet keinuen Kristianin luo. Pitelin annosta niin korkealla, että sohvalla istuva mies ei sitä nähnyt ja sanoin puolittain anteeksipyydellen:
-Mä en oo varma, muistanko mä oikein. Mutta jos sä et tykkää tästä, niin jäätelöä on lisää.
Kristian vilkaisi minua nopeasti ja varasti lautasen näpeistäni, ennen kuin ehdin tehdä mitään. Hän hörähti nähdessään annoksen ja kiskaisi minut sitten ranteesta vierelleen. Mies kurkisteli lusikkansa avulla annoksen uumeniin ja totesi hartaan näköisenä:
-Täydellistä. Ja vielä vadelmahilloa. Ja paljon kastiketta.
Hän taiteili lusikkaansa kaikkea kerralla ja tunki valtavan annoksen suuhunsa.
-Toi on oikeesti aika ällöttävää, olin valittavinani, vaikka todellisuudessa olin onnesta ymmyrkäinen, kun olin onnistunut muistamaan Kristianin lempijäätelöannoksen.
Mitäpä sinä et hänestä muistaisi.
Painauduin miehen kainaloon ja pyysin sitten varovaisesti:
-Kerro mulle.
Kristian tuijotti eteensä tyhjin silmin ja työnsi lisää jäätelöä suuhunsa.
-Ei isä mua tai äitiä hakannu, hän totesi lattealla äänellä.
Hän lusikoi jäätelöä ja näytti samalla siirtyvän jonnekin tuhansien kilometrien päähän. Vaikka Kristianilla oli jäätelöannos kädessään, kierähdin hänen syliinsä samalla tavalla kuin silloin, kun olimme katsoneet Pitkän päivän iltaa. Kiersin käsivarteni miehen niskaan ja annoin toisen käden sormien leikitellä pähkinänruskeilla kiharoilla. Kristian huokaisi ja katsoi minua alta kulmain ilme varuillaan. Tuijotimme toisiamme pitkän tovin sanomatta sanaakaan, mutta huomasin miehen silmien pehmenevän vähitellen. Lopulta hän sanoi:
-Määritellään ensin väkivalta. Kuten mä sanoin, se ei ollu fyysistä. Mutta onko koko avioliiton mittainen uskottomuus väkivaltaa? Mä ymmärrän vielä, että kun avioliitto on kuralla, sitä voi haksahtaa avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen, mutta mun isä ei ollu sitä lajia. Sillä oli vuosittain niin monta naista, että niiden laskemiseen ei kahden käden sormet riitä. Huonoja tekosyitä. Niin huonoja, että mäkin ymmärsin ne valheiksi jo ala-asteiässä. 13-vuotiaana mä menin sen toimistoon, ja siellä se nussi jotain nuorta vastaanottoapulaista pöytää vasten. Ei se edes hävenny. Nauroi vain ja käski oottaa hetken käytävässä.
Avasin suuni järkyttyneenä, mutta suljin sen, sillä en kerta kaikkiaan keksinyt mitään sanottavaa. Sitten keksin.
-Otitko sä…otitko sä mallia sun isästä silloin nuorempana, kun…sulla oli niitä tyttöjä koko ajan?
Kristian hymyili jähmeästi.
-Kyllähän se olis voinu vaikuttaa. Mä kuitenki ihailin sitä silloin. Mutta ei se ollu pelkkä malli. Mua opetettiin. Kun mun viistoistavuotissynttäreihin oli muutama päivä, isä vei mut meidän mökille, joka on muka sen metsästysmaja, mutta siellä yleensä mitään muuta saalista oo näkyny ku naisia. Siellä ootti sellanen parikymppinen tyttö alastomana sängyssä ja isä uhos, että musta tehdään nyt mies. Se pani sitä tyttöä ensin edestä ja takaa ja selitti, mitä hän milloinki tekee. Mistä pitää naista koskea ja mistä huomaa, että se on kiimassa. Se tyttö vikisi ja voihki ihan onnessaan. Kai se oli sitä tyyppiä, että se sai siitä kiksejä. Kun isä oli nussinu sitä, se pisti mut asialle. Mä en ollu ees kokeillu kumia aiemmin.
Miehen ääni oli painunut ahdistuneeksi ja tukahtuneeksi. En ollut varma kuulinko oikein vai olinko siirtynyt johonkin sairaaseen rinnakkaistodellisuuteen. Räpyttelin kyyneleitä silmistäni, painauduin Kristiania vasten ja suutelin hänen poskeaan.
-Sehän on…sehän on laitonta. Eikö sellanen oo…sen täytyy olla…jos sä olit viistoista, sopersin avuttomasti.
-Neljätoista, Kristian korjasi ja lisäsi:
-Hyväksikäyttöä se on. Mutta enhän mä sitä silloin tajunnu. Mä panin sitä muijaa ja olin ihan voittajaa, kun se tykkäs siitä ja kehui, että mulla on iso kulli. Jälkeenpäin mua hävetti ensimmäistä kertaa elämässäni oikein tosissaan ja mä kysyin, miks isä tekee sellasta äidille. Se selitti, että miehet on erilaisia ku naiset, ja että erityisesti meidän suvun miehet tarttee paljon naista. Se ei ollu viimeinen kerta sillä mökillä. Mä inhosin isän tekemisiä, mutta en mä osannu olla panemattakaan. 17-vuotiaaksi mennessä mä olin nainu useampaa naista kuin suurin osa kolmikymppisistä. Helvetti, ehkä jopa nelikymppisistä. Mä opin, että mun ulkonäkö vetoaa tyttöihin, mä opin sanoon niille oikeat asiat ja mä opin panemaan. Mutta ihan sekaisinhan mä siitä menin. Mä aloin kilpaileen itteni kans, että saanko mä jonku kaadettua petiin vai en, ja jos se oli neitsyt tai varattu niin sitä parempi. Jos mä muka seurustelin, mä petin aina. Aina. Se oli kuin joku kieroutunu harrastus.
Suussani oli paha maku, ja yhtäkkiä Kristianin käytös nuorempana alkoi käydä järkeen. Pakonomainen valloittaminen, hylkääminen, uusien uhrien etsiminen.
-Etkö sä menny poliisille?
-En mä tajunnu…enkä mä olis äidin vuoksi tehny sitä kumminkaan. Kyllähän äiti tiesi isän naisista, mutta se on etelä-saksalainen katoliseen perheeseen syntyny ihminen. Ei se lähe liitosta. Eikä varsinkaan minkään pettämisen takia. Mä näin sen itkemässä joskus salaa, kun isä oli ollu erityisen läpinäkyvä, mutta…no. Kun mä iskin Paulan, mä olin jo aika vitun vihainen isälle ja aattelin, että mä yritän oikeesti. Paula on kiva ja nätti ja…mutta sä tulit kylkiäisenä ja mä en vaan…se ei ollu pelkkää kunnianhimoa valloittaa joku. Mä en vaan voinu vastustaa kiusausta, kun sä olit jo silloin niin mun makuun ja hauska… Mä yritin kyllä, mutta niillä tavoilla, joille mä olin oppinu…ja se meidän seksi. Vaikka sä olit kokematon ja mäkin mikä olin, se oli uskomatonta. Mä olin tuomittu heti eka kerrasta, enkä mä keksiny, miten mä heivaisin Paulan ja saisin sut ilman vitunmoista draamaa. Mutta sitten mä löysin isän meidän kotoa yhen tytön kans, jonka mä tiesin. Se oli sun ikäinen ja siellä se anto isälle pillua perse pystyssä äidin ja isän makuuhuoneessa. Vittu se ulina on jääny mun korviin soimaan niin, että mä kuulen sen vieläki, kun mä ajattelen sitä.
Kyyneleet olivat kastelleet poskeni jo aikaa sitten ja kuiskasin Kristianin korvaan:
-Ei sun tartte enempää. Ei tartte jos sä et halua. Mä oon niin pahoillani…
Kristian käänsi päätään niin, että tavoitti huuleni ja hänen kätensä painautui hiuksilleni, kun hän suuteli minua oudolla tavalla yhtä aikaa hellästi ja rajusti niin, että tunsin uppoavani kaikkien minussa vellovien tunteiden mereen. Pitelin miehestä tiukasti kiinni ja viimeiset sanat hän puhui suutani vasten.
-Se, että se kehtas tuoda niitä muijia meidän kotiin, naksautti jotain mun päässä. Mä vedin isää turpaan. Monta kertaa. Ja niin kovaa, että siltä lähti hammas, sen korvasta tuli verta ja sen leukaluu murtui. Se typy häipyi kiljuen paikalta. Mä sanoin isälle, kun se makas siinä lattialla, että siinä oli kaikki mitä mä halusin sille enää ikinä sanoa ja sitten mä lähdin. Mä riivin kamat kasaan kauheella kiireellä, soitin ambulanssin ja häivyin. Mulla oli kämppä jo tiedossa ja sen mä tiesin, että mun vanhemmat maksais puolen kuun vuokran ilman mitään nikotteluja. Äiti yritti aikansa selvittää, mitä oli käyny. En mä kertonu, mutta eiköhän se arvannu.
Irrottauduin Kristianista ja silitin poskea, joka oli vahankalpea.
-Kelle sä oot kertonu tästä? Sun isästä kiersi juoruja aikanaan, mutta no, en mä niitä kauheesti kuunnellu.
Kristian pudisti päätään ja upotti lusikkansa hajamielisen näköisenä jäätelöannokseensa.
-En mä täällä Suomessa kellekään puhunu pitkään aikaan. Mutta mä sorruin samoihin tapoihin ja irtosuhteisiin Helsingissäkin, vaikka mä jo inhosin itteeni. Täällähän mä en ees käyny. Äiti kävi Helsingissä. Vasta lääkiksen loppuaikoina mä tajusin puhua psykologin kans ja sit kun mä muutin Saksaan, mä kerroin papalle. Sä voit kuvitella, että se oli aivan raivona. Sekä mun että äidin puolesta. Mä sain sen klinikalla lisää keskusteluapua ja sitten mä päädyin…no, sä tiedät. Siksi mulla on myös…hmm…rahaa. Papan klinikka oli itse asiassa pieni yksityissairaala ja Saksassa saa ohittaa testamentilla läheisensä ihan eri tavalla kuin Suomessa. Mä sain ison osan.Testamentin mukaan siksi, että mä olin hoitanu klinikkaa ja pappaa, mutta mä luulen, että ainaki äidin osuus meni mulle ihan siksi, että pappa ei halunnu, että isä pääsee siihen käsiksi.
Nieleskelin asiaa, joka kuristi äkkiä kurkkuani kuin hirttoköysi.
-Mutta sä oot naimisissa. Etkö sä vaan pääse niistä tavoista vai onko tähän…
Viitoin meitä kahta.
-…jokin muu syy?
Kristianin silmät kirkastuivat viimein, ja hän hymyili minulle hitaasti. Hän siirsi melkein syödyn jäätelöannoksen sohvalle ja vei molemmat kätensä babydollini alle. Ensin pakaroilleni ja sitten pitkin selkää vatsalleni ja kyljilleni.
-Jokin muu syy. Ehdottomasti, hän mutisi.
Vartaloni vastasi Kristianin jokaiseen kosketukseen ja sydämeni pyrähti laukkaan, mutta pakotin itseni viimein kysymään:
-Missä sun vaimo on?
Kristianin hymy muuttui ilottomaksi.
-Egyptissä. Mä oon tavannu sen reilun kahden vuoden aikana pari kertaa. Julia on saksalainen, ja kun mä muutin Saksaan, mä yritin aluksi vielä uskoa meidän liiton mahdollisuuksiin ja elää niinku kunniallinen aviomies. Mutta mun avioliitto oli hätiköity. Me tutustuttiin avustustöissä ja siellä, kaiken paskan keskellä me ihastuttiin ja luultiin, että meistä tulis jotain enemmän. Kun mun kaveri kuoli sairaalan pommituksessa, mä erehdyin kosimaan ja sitten…Mä lähdin aikanaan takaisin Saksaan, mutta Julia tekee vieläki töitä Lääkärit ilman rajoja -organisaatiossa.
-Tietääkö se sun mielipiteen teidän liitosta?, kysyin henkeäni pidätellen.
Kristian empi. Rykäisin peloissani ja yritin keventää:
-Vai odottaako se sun olevan selibaatissa kaks vuotta putkeen?
-Ei se sitä odota. Siitä on sovittu. Mutta en mä silti enää mee sänkyyn kenen kans tahansa…Itse asiassa sä oot vuoden sisään vasta toinen.
Mustasukkaisuus leimahti sisälläni kuin salama ja tunsin itsekin, kuinka suuni vetäytyi vihaiseksi viivaksi. Kristian nauroi.
-Äläkä yritäkään aloittaa. Kuka pani vielä pari viikkoa sitten idioottia?
-Miksi te ette sitten oo eronnu?, kysyin edelleen melko tuimaan sävyyn.
-Se ei vaan tullu mieleen, kun mulla oli niin paljon tekemistä, kun mä tulin takas Saksaan. Ja sit vähän ennen papan kuolemaa mun äiti taivutteli mut palaan Hämeenlinnaan.
Mies veti minut itseään vasten ja nykäisi liivien kuppeja paljastaen rintani. Hän nipisti rinnankärkiäni niin, että henkäisin ja silmäili vartaloani ahneesti. Sitten hän sanoi aistillisesti hymyillen:
-Toi asu sun päällä pitäis tehdä lakisääteiseksi. Mä teen eduskuntaan aloitteen asiasta.
-Miten sä ajattelit, että mä korjaan autoja? Tää on käsinpestävä. Sitä paitsi mä saisin aika varmasti sakot, jos mä hilluisin ulkona perse paljaana, sanoin haudanvakavana.
-Et sä tätä sais muiden nähden tietenkään pitää. Mutta kotiin tullessa sun pitäis välittömästi vaihtaa tämmöiseen, mies kehräsi.
-Tää on niin kätevä. Ei mitään riisumisia ja silti sulla on muka vaatteet päällä, hän jatkoi laiskaa pohdiskeluaan.
-Paino sanalla muka. Täällä on talvisin aika kylmä.
-Uusitaan lämmitysjärjestelmä.
Aloin nauraa ja vaarallinen onni kupli sisälläni, kun kuuntelin Kristianin omistavia sanoja ja sitä miten hän sanoi kotiin. Aivan kuin tämä olisi meidän yhteinen kotimme. Aivan kuin me olisimme oikea pari.
-Hmm…mulla on idea. Istu tohon sohvapöydälle.
Kristianin ääni oli sillä tavalla käheä, että tiesin, mihin hän tähtäsi.
-Eikö sulle tää sohva kelpaa? Alkuviikosta se oli susta ihan hyvä…oih!
Kristian oli noussut minä hänen sylissään ja laski minut päättäväisesti matalahkon, suuren sohvapöytäni reunalle.
-Sä voisit joskus yksinkertaisesti totella, nainen. Kyllä, okei, joo, totta kai. Siinä olis sulle suositeltavia ensireaktioita. Ja mulla on syyni. Mä en haluu sotkea paikkoja.
-Me ollaan sotkettu jo mun koko liinavaatevarasto…, vastustelin, mutta en pannut hanttiin kun minut painettiin pöydälle selälleni.
Kristian kurottautui ottamaan sohvalta jäätelösotkunsa ja hänen silmäluomensa laskeutuivat alemmas.
-Mä keksin just tavan, jolla mä yhdistän nää sun kaks tapaa helpottaa mun oloa. Avaapas reidet oikein auki, mies hyrisi.
Olin kiihottunut jo Kristianin sylissä ja siinä maatessani sohvapöydällä en keksinyt ainuttakaan syytä olla tottelematta. Levitin reiteni, painoin kantapääni pöydän reunalle ja katselin, kun Kristian polvistui säärieni väliin. Mies pyöräytti lusikkaa kädessään pitämässään kulhossa ja siirsi toisella kädellä babydollini helmaa vatsalleni. Tiesin mitä oli tulossa, ja vartaloni jännittyi odottamaan.
Siitä huolimatta, kun Kristian sitten valutti puolisulaa jäätelö- ja kermamassaa jalkoväliini, minä parkaisin. Tunsin, kuinka kylmä kokkare liukui pitkin vakoani ja sen edellä juoksi sulanutta jäätelöä pitkin häpyhuuliani ja poimujani. Kristian kumartui nopeasti, nosti sääreni olkapäilleen ja nuolaisi, ennen kuin jäätelökokkare ehti pöydälle tai lattialle.
Silmäni sulkeutuivat ja voihkaisin nautinnosta.
Jäätelö oli kylmää, mutta Kristianin kieli kuuma. Mies lipoi jalkoväliäni huolella. Hän puhdisti häpyhuuleni niin perusteellisesti imemällä, että tunsin niiden paisuvan ja pakkautuvan täyteen verta. Hän kuljetti kielensä kärkeä pitkin poimujani, pyöritti sitä kolollani, hieroi sillä klitoristani ja maisteli sisäreisieni ihoa, kunnes uikutin kiihkosta.
Sitten hän aloitti alusta. Lisää jäätelöä. Kermaa sisäreisilleni ja pakaravakooni. Hän kuljetti isohkoa keksin palasta jalkovälissäni, tukki jäätelömassalta tien, haukkasi kaiken suuhunsa ja mutisi:
-Mä syön jäätelöni jatkossa aina näin…
Hän upotti kylmän ja kuuman kielensä sisääni ja minä kaarruin himosta, vaikka yritinkin vastustella hatarasti:
-Eiks tää oo…vähän epä…hygieenistä….
-Sä oot ihan just tosi…tosi puhdas. Ja sit taas likainen, Kristian lupasi klitoristani vasten.
Hän puristi sääriäni, jotka olivat alkaneet vapista ja murahti tiukasti:
-Älä kiemurtele. Mä yritän syödä.
En totellut. Lantioni nousi ja jalkovälini painautui vaativasti Kristianin kasvoja vasten, kun miehen kieli ja suu kiduttivat sitä yhä kireämmäksi ja niin kiimaisen turvonneeksi, että tuska pillussani levisi koko vartalooni. Ihokarvani sojottivat pystyssä, vatsalihakseni jännittyivät ja rintani turposivat ilman ainuttakaan suoraa kosketusta ja käteni puristuivat omiin hiuksiini kuin olisin halunnut repiä ne juurineen irti.
Kristian nuoli klitoristani pyörivällä liikkeellä muutaman päätä pimentävän hetken. Se riitti. Jalkani potkaisivat ilmaa, sormeni nykäisivät hiuksiani ja ylävartaloni heilahti pöydällä ilmaan, kun kirkaisin ja laukesin räjähtelevät, sokaisevat tähdet ruumiissani lennellen. Kuulin kaukaa miehen kiroavan pehmeästi ja sitten hän oli päälläni, hänen kullinsa puski avuttomasti sykähtelevään pilluuni ja hänen suunsa painui huulilleni. Maistoin jäätelön, kerman, kastikkeen ja vadelman. Ja itseni.
Kristian tarttui toisella kädellään hiuksistani ja puristi toisella reittäni samalla, kun hän nai minua rajummin kuin koskaan. Niin, että koko ruumiini hytkyi työntöjen voimasta ja pilluni tuntui hajoavan. Orgasmi alkoi paisua sisälläni uudestaan, ja kun mies nosti päätään ja tuijotti silmiini katse himosta sokeana, repesin niin vihaiseen ja samalla sydäntä särkevään orgasmiin, että onnen kyyneleet puskivat silmistäni ja suuni toisti toistamasta päästyään:
-Kristian. Kristian. Kristian…
Kristianin silmät pyöristyivät ja laajenivat, hänen silmiensä turkoosinvihreä näytti taittuvan miltei smaragdinvihreäksi ja sitten hän sulki silmänsä. Hän heitti päätään taaksepäin ja huusi. Mutta tällä kertaa, ennen kuin hän huusi, hän haukahti:
-Pirita, jumalauta!
_____________________________
Makasimme vuoteessa – minä raukeana selälläni, vasta pestynä ja saunotettuna kuin mikäkin prinsessa, Kristian kyljellään vieressäni, käsi kierrellen alastomalla vartalollani.
-Miksi sä vuokrasit mun yläkerran?, kysyin äänellä, joka oli nautinnosta kylläinen.
Kristian kohotti kulmiaan.
-Mähän kerroin. Continentalin takia. Lämpimien muistojen. Ja tietysti tää sijainti on…
Tönäisin miestä heikosti hartiaan.
-Joo mutta sulla olis varaa vuokrata vaikka koko talo. Niitä on tarjolla. Varsinki kun mä nyt tiedän sun perinnöstä.
-Ehkä mä oon vaan pihi, mies tuumi hyvin epäuskottavasti virnistäen.
-Just. Mies joka on valmis upottaan omaisuuden epäkäytännölliseen, harvinaiseen autoon.
-Se on tunneasia.
-Entä sun kallis kello ja vaatteet? Mä voin olla mekaanikko, mutta mä oon myös nainen, joka kyllä….
-Sen mä kyllä oon huomannu. Että sä oot nainen, Kristian kehräsi ja antoi kätensä liukua solisluultani rinnalleni ja siitä vatsaa pitkin lantiolleni.
Vääntelehdin hiukan ja yritin näyttää ankaralta.
-Selitä, ähisin, kun sain suudelman rinnalleni.
-Okei. No, mä halusin päästä pois saman katon alta isän kans. Ainoa, mikä mulle tuotti siellä iloa oli se tosiasia, että mä tiesin lääkärikertomusten perusteella, että sillä ei oo seissy viiteen vuoteen. Sun taloon pääsi nopeasti. Mutta oli siihen toinenki syy. Mä olin ollu Suomessa vasta viikon kun mä otin Siljaan yhteyttä, mutta mä olisin soittanu sille heti paikalla, ellei mulla olis ollu niin kiire.
Mies vaikeni ja näytti epätavanomaisen vaivautuneelta. En painostanut, mutta kun hiljaisuutta kesti, uteliaisuus alkoi kaivella rintaani. Lopulta mies räpäytti silmiään ja sanoi:
-Sä. Mä kävin täällä papan hautajaisten jälkeen saattamassa äidin kotiin. Täällä ei oo katolisia kirkkoja, mutta äiti halus käydä rukoilemassa keskustan kirkossa yks sunnuntai jumalanpalveluksen jälkeen. Mä olin lähössä samana päivänä lentokentälle, mutta mä saatoin sitä, kun se oli aika tolaltaan papan ja isänki takia. Mä kuljeksin siihen kirkon ovelle odottaessani, kun sä kävelit Sohvin kans ohi. Te ette pitäneet mitään kiirettä, ettekä huomanneet mua siinä ovella. Sulla oli punainen takki, sun hiukset oli auki ja sä nauroit. Sillä tavalla kuin sä naurat. Lämpimästi ja kovaa.
Purin huultani, kun sydämeni tuntui paisuvan niin, että se täytti koko kehoni.
-Musta tuntui, että mä…vittu tää kuulostaa kornilta, mutta musta tuntui yhtäkkiä, että mä pysyin pystyssä vaan sen takia, että mä nojasin seinään. Ainut mitä mun päähän mahtui, oli että mun piti saada sut. Mä tiesin jo, että mä olin tulossa Suomeen ja olisin ottanu suhun yhteyttä tavalla tai toisella, kun mä muutin. Mä olin jo suunnitellu kaiken. Että mä pyytäisin sun isältä sun osoitetta, jos sitä ei muuten löytyis. Mutta sitten tän talon yläkerta oli vuokralla ja mä tulin kattoon ensin ihan uteliaisuuttani, kun mä aattelin, että tää oli myyty ja sun vanhemmat oli vaan muuttanu. Kun mä tulin näyttöön, mä näin punaisen takin naulakossa ja sen jättimäisen, mauttoman säästöpossun eteisen peilipöydällä.
Kristian vältteli katsettani ja seurasi kättään, joka liukui edelleen pitkin vatsaani. Oloni alkoi olla sietämättömän autuaallinen ja pyysin hiljaa:
-Jatka.
Mies nosti katseensa vihdoin silmiini. Turkoosinvihreät silmät hehkuivat niin omistavina ja intohimoisina, että minua alkoi vapisuttaa.
-Silloin mä tiesin – ja pelkäsin, että sä asut täällä jonku miehen kans. Eipä sillä, että se mua olis hidastanu, jos mä olisin haistanu pienenki tilaisuuden. Mä olin jo ihan Terminator-moodissa ja valmis tuhoaan vaikka minkälaisen vuosisadan rakkaustarinan. Mutta sitten mä huomasin, että vuokranantaja olit yksin sä…mä en kertonu Siljalle meistä, koska mä arvelin, että sä saattaisit olla vihainen. Eihän mulla helvetti ollu aavistustakaan, kuinka vihainen sä olit. Mä kiitin vaan tuuriani, kun sillä oli se valtakirja.
Kylmät väreet juoksivat pitkin kehoani onnen värähdysten seassa, kun ajattelin, mitä olisi tapahtunut, jos olisin vielä seurustellut jonkun kanssa. Se olisi ollut ennalta hävitty taistelu – seurustelukumppanilleni. Ties mitä Kristian olisi tehnyt. Ties mitä minä olisin mennyt tekemään. Kierähdin kyljelleni ja painauduin Kristiania vasten huulet vapisten.
-Mäkin rakastan sua, kuiskasin miehen rintaa vasten ja lisäsin:
-Eikä Pipsa-possu oo mauton!
-Se on hirvee ja se vaaleanpunainen särkee mun silmiä. Mä en käsitä, miksi sä pidät sitä vieläki esillä. Enkä mä sanonu, että mä rakastan sua, Kristian vastasi paheksuvasti.
-Se on iso ja siihen on kätevää säästää matkakassaa. Ja kyllä sä sanoit.
Mies puristi minut itseään vasten ja luovutti. Hän suuteli otsaani ja myönsi:
-Hyvä on. Ehkä mä oon mennyttä miestä. Vaikka mä yritin kyllä pitää tätä vaan seksinä.
-Sano se silti ääneen, pyysin ja nostin katseeni vihreisiin silmiin.
Kristian hymyili tavalla, josta tiesin, ettei hän antaisi periksi aivan helpolla. Raapaisin hänen rintaansa ja aloin kuljettaa kättäni hänen kaluaan kohti, kun hänen puhelimensa alkoi soida. Mies ähkäisi kyllästyneenä, mutta sanoi:
-Mun on pakko ottaa tää…jos tää koskee isää.
Hän kierähti selälleen, otti puhelimensa käteensä ja rypisti kulmiaan katsoessaan näyttöä. Sitten hän vastasi. Ja alkoi puhua. Saksaksi. Vaikka miehen puhetta väritti etelä-saksalainen aksentti, kieli ei ollut silti varsinaista baijeria, ja minä ymmärsin suurimman osan. Ja kuulin.
Julia. Onnettomuus Egyptissä. Minä en pysty matkustamaan sinne itse.
Kun puhelu päättyi, olin jo kovettanut itseni ottamaan vastaan sen, mitä oli tulossa. Vedin huomaamattani peittoa ylleni ja käperryin kokoon. Kristian kierähti takaisin minua vasten ja nosti leukaani, jotta pystyi katsomaan minua silmiin.
-Mun on mentävä. Egyptissä on tapahtunu joku isku, Sudanin rajalla. Julia oli siellä ja se on loukkaantunu. Ei hengenvaarallisesti, mutta se on tajuton.
Minusta tuntui kuin olisin saanut sekunniksi kaiken, mitä elämältäni halusin ja että se oli seuraavana sekuntina viety pois. Myötätuntoni Juliaa kohtaan oli melkoisen rajallista. Sillä olipa hän miten muodollinen vaimo hyvänsä, hän oli vaimo. Ja jos hän oli loukkaantunut…mitä, jos Kristian ja hän lopulta taas löytäisivät toisensa ja…ja…mielikuvitukseni keksi mitä kauheimpia tulevaisuuden skeanaarioita.
-Eikö oo ketään muuta, joka vois mennä? Sehän voi olla vaarallista sulleki, kysyin miltei hampaat kalisten.
-Sen siskolla on kolme pientä lasta, sen isä on kuollu ja äiti jo seitenkymppinen. Mä oon sen mies ja mua on kuulemma yritetty tavoittaa, mutta ne ei oo ehtiny ilmeisesti kaivaan mun Suomen numeroa mistään. Mutta Carla oli meidän häissä ja muisti äidin nimen ja sai mun numeron siltä…Voi helvetti. Mä oon pahoillaan. Mun pitää lähteä.