Sateisesta kelistä huolimatta otettiin lauantaina suunta koti rannikkoseutuja ja ruokapatoja. Jälkimmäinen monikossa. Useassa monikossa, jos on mahdollista. Mikähän siinä on että kaikenmaailman tollot sattuu aina ajaan just mun edessä? Ensin körrötellään satasen alueella alle 90km/, ja sitten sen ainoan ohituskaistan alussa autosta löytyykin se kaasu ja nopeus nousee helposti sinne 120km/h:n asti? Niinkun ihan oikeesti? […]

Pitkän parantumisen prosessi, elämää jatkuvan tyhjyyden tunteen kanssa.

Kuka blogia kirjoittaa?
Nuori, naurava nainen. Korviin asti ulottuva hymy, joka silti tuntuu tyhjältä.

Elämä on kuin kirja, ja vihdoin, olen päättänyt värittää sen kuvat.
Iloisilla väreillä.

”Onks sulla kiire mihinkään?” ”No ei” ”Tehäänkö ihan vähän vatsalihaksia ku on tätä aikaa vielä tässä?” ”Mikä jottei”. Tunti ja monta monta lankkua, sivulankkua, kylkipitoa, istumaannousua, kiertoa ja sanoinko jo että lankkua myöhemmin eka treenikerta Peeteen (PT) kanssa oli ohi. Vikat toistot meni ihan sinnillä, ja kyllä. Oli ihan helvettiä. Eli ah niin mahtavaa 😀 […]

Tänään olisi sitten se kuntomittaustestipäivä PTn kanssa. Olen onnistunut kehittämään erinnäisiä kammotusajatuksia ja pelkotiloja aiheesta. Tässä muutama päivän ratoksenne: Kävin viimeksi tammikuussa 2012 kehonkoostumusmittauksessa. Olen varma, että sittemmin ne vähätkin lihakset joita mulla oli, ovat mystisesti muuttuneet rasvaksi. Olen täten lääketieteellinen ihme.  Oletettavasti mun kuntoni on niin huono, että tipahdan kuolleena kuntopyörän päältä fillariergometritestissä. En […]

Mitä kuuluu sanoa kättelyjonossa pariskunnan vanhemmille? Jos sanoo että ”onnea”, niin mistä onnea. Siitä että saivat tuupattua lapset kotoa pois? 😀 Miksi aina aloitetaan alkuruokapöydästä? Miksi ei koskaan siitä kakusta? Miksi häissä ei plaseerata vieraita ihan randomilla istumaan? Aina siellä on sukulaiset omassa pöydässä ja kaverit omassa? Miksi sille sikapöytäkaveriseurueelle ei anneta omaa booliastiaa? Raasut […]

todellisuudessa näyttää ihan joltain muulta kun mitä kuvittelee näyttävänsä?  Omasta mielestäni olen hyvinkin sujuva ja taitava jäällä, mutta annas olla kun viereen tulee joku oikea luistelija. Siinä meikä jää heittämällä toiseksi. Tai sitten niitä hetkiä, kun pistät aamulla jotkut omasta mielestä kivat vaatteet päälle kotona ja myöhemmin kaupungilla tajuat miten dorkalta ja hompsuiselta näytät? Tämän […]

Ilmeisesti se, että joutuu pitämään ruokapäiväkirjaa, saa ihmiset syömään automaattisesti terveellisemmin. Hah. Maanantai: aurarullan puolikas ja irtokarkkeja. Tiistai: juustokakkua iltapalaksi. Mä en ole syönyt kebaania ehkä noin puoleen vuoteen. Edellisistä irtokarkeistakin on aikaa jo ehkä kuukausi (jos valikoiva muistini oikein toimii). Hyvin mää vedän 😀

”Niin noi sun jalkaprässipainot, onks sulla ketään varmistelemassa niissä?”  ”Ammm ei?”  ”Kantsis ehkä olla.” Nimim. onko 240kg niin paljon? Enemmän tarvisin apua niitten kiekkojen kantoon. ”Mitään erikoisdieettiä ei aleta vetää, saat syyä hiilareita ihan rauhassa.” ”Voidaan kyllä tehä melkeen mitä vaan sitte ku treenataan yhessä. Mennään vaikka juoksee Pyynikin portaita.” Tästä tulee vielä hyvä PT-juoksutettava […]

Parasta epäonnistuneen salireissun (unohdin mm. topin, joten piti sellainen käydä ostamassa ja sähelsin niin paljon että en enää ehtinyt salille) ja solmujalkaisen BodyJamin jälkeen oli se, että komensin parhausihmisen lähtemään Pyynikin näkötornille munkille.   Kyllä ihminen on onnellinen kun se syö 😀 Lisäksi ihminen on näemmä onnellinen, kun se kiipeää raput ylös ja tutkailee kotikaupunkia […]