Jotta omista lapsista ei kasvaisi pullamössösukupolvea, niin ne pitää jotenkin karaista. Keinoja on monia, mutta mun mielestä yksi parhaimmista on vaatetus. Enkä puhu nyt mistä tahansa vaatetuksesta, vaan niistä vaatteiden väreistä ja kuoseista. Meidät 70-luvun lapset karaistiin erinomaisesti. Sinapin keltaista, tumman ruskeaa, froteeta ja samettia. Karaistuminenhan tapahtuu siinä kohtaa kun lapsi joutuu kohtaamaan omat lapsuudenkuvansa. Sen lisäksi että vanhemmat näyttävät tyhmiltä (tää tapahtuu automaattisesti kunhan aikaa kuluu tarpeeksi), joutuu katsomaan itseään karmeissa releissä. 

Kävin hakemassa kaksi äitiyspakkausta tänään postista, ja ilahduin kovasti että mukana on tuollaisten kivojen vihreiden ja turkoosien lisäksi myös oranssia ja ruskeaa! Miinusta siitä että ei ole sopivan 70-luvun henkistä yhdistelmää, mutta kyllä noillakin karaisee varmasti edes vähän. Sellaiset pastellisävyiset mylittleponyvaatteet kun eivät karaise kuin ehkä vanhempia. Ehkä.