Uuden vuoden lupaukset jakavat ihmiset kahteen koulukuntaan. Toiset tekevät lupauksia, ja toiset eivät ikinä lupaa mitään. Lupausten tekijöistä suurin osa taitaa rikkoa lupauksensa ennen kuin helmikuu koittaa ja vain ani harva pystyy lupauksensa pitämään. Kysehän on lähinnä siitä, että ihmiset menevät tyhmyyksissään lupaamaan kaikkea ihan liiaan vaikeaa. Kannattaa miettiä että mikä on sellainen lupaus, jota on vaikea rikkoa ja jatkaa sitten siitä kun lupauksiaan tekee. Itsehän lupasin juhlallisesti seuraavaa:
En aloita pelaamaan jääkiekkoa. En aloittanut viime vuonnakaan, että sinällään hyvin menee.
Pidän tipattoman tammikuun. Tämä on ihan vain siksi että voin sitten olla osa tipatonta possea. Ettei tarvi ainoa olla joka olosuhteiden pakosta skippaa sen perjantaisen afterwork oluen.
Näiden lupausten lisäksi ihmisillä on erilaisia tavoitteita. Määkin asetin itselleni tavoitteita:
Käyn säännöllisesti kampaajalla. Kun kerran löysin hyvän ja mukavan parturoitsijan, niin ei se 50e kerta nyt maailmaa kaada. Ja tulee aina hyvä mieli kun käy parturoitavana. Ja kivaa jälkeäkin tulee, eikö:
Olen vähintään yhtä hyvä ihminen kuin tähänkin asti. Paremmaksi en jaksa puskea itseäni, riittää että kasvatan ensin mahaa ja sitten yritän pitää jälkikasvun hengissä. Katsotaan sitten ihmisenä kasvamista ja erilaista kehittymistä sitten joskus myöhemmin.
Oon aika varma että pystyn pitämään lupaukseni, ja pääsen tavoitteisiini. Parempi kun ei nosta rimaa liian ylös, niin siitä pääsee ylikin 😉 Menittekö te tekemään jotain lupauksia? Onko ne jo rikottu?
