Meillä oli joskus Showtime-kanavapaketti ja olimme siihen todella tyytyväisiä. Sieltä katsottiin pääasiassa elokuvia ja muutamia dokumentteja. Nyt kuitenkin halusimme kokeilla  jotain erilaista, niin päädyttiin HBO-Nordickanavaan. Kanava on tunnettu juuri aikuisten televisiosarjoista, joista omat suosikit kuten Vikings, The Walking Dead, Boardwalk Empire ja viimeisin Twin Peaks löytyvät. Twin Peaks on sarja, jota olen lapsena salaa seurannut, mutta josta en muista yhtään mitään. Vasta teini-ikäisenä (isojen sisarteni suosittelemana) aloin katsoa sarjaa uudelleen.  

Pelottavin ikinä tiedetty sarja Twin Peaks kertoo tavallisten ihmisten elämästä, henkiolentojen ja avaruusolentojen kanssa. Arki Twin Peaksissa näyttäytyy yksinkertaisena ja huumori pitääkin yllä monen elämää luonnon keskellä kuin missä tahansa pohjoisessa pikkukaupungissa. Sarjan luoja Lynch kuvaa tarinoita tavalla, jossa aika ja paikka hyppivät. Hän myös avaa verhoja ja näyttää välittömän ratkaisun, mutta siltikään katsoja ei ymmärrä, että syyllinen on aivan nenän edessä. Ensimmäistä kertaa ohjelmaa katsova voisi ajatella, että sarjan tekijät ovat varmasti olleet jossain hapoissa? Kuitenkin, sellainen sarja on aina ollut. Taattua Lynchiä nähdään nurinpäin puhumisella, sekä hämyisissä kävely- ja klubikohtauksissa. Osan tunnelmasta tuo Angelo Badalamentin säveltämä surullinen musiikki, mikä on varmasti osasyy siihen, että sarja nousi kulttimaineeseen. Ensimmäinen ja toinen tuotantokausi keskittyvät nuorten ihmisten murhien selvittämiseen, jossa jokaikinen roolihahmo kuvataan potentiaalisena hulluna. Syylliset löydetään ja heidät vangitaan. Huolimatta vastauksista, paljon jää roikkumaan ilmaan. Nimittäin toinen tuotantokausi päättyy siihen, kun henkiolento ”Bob” siirtyy uuteen ihmiseen. Kolmas eli uusin tuotantokausi jatkuu 25 vuotta myöhemmin tapahtuneesta. Twin Peaksin pikkukylän arki on tuossa ajassa muuttunut radikaalisti ja monet alkuperäishahmot ovat siirtyneet ajasta tuonelaan. Näistä ei nähdä enää; kuuluisaa pienikasvuista henkiukkoa, ei naapurin tyttö Donnaa, ei sekopäistä rekkakuski Leota, ei Bobbyn salaperäistä Majuri isää, eikä FBI- agentti Windom Earlea. Uudesta tuotantokaudesta ovat niin ikään poistumassa myös Halkonainen ja Agentti Albert Rosenfield. Uudessa tuotantokaudessa nähdään paljon uusia hahmoja, mutta mukana vanhoista ainakin ovat:  Agentti Dale Cooper, sihteeri Lucy Moran ja hänen poliisimiehensä Andy, henkiolento Laura Palmer, kahvilan toinen omistaja Shelly Johnson, Ituhippi (psykiatri) Lawrence Jacoby, majurin poika Bobby Briggs, Laura Palmerin isä Leland, Lauran äiti Sarah jne. Paljon siis uutta kuin vanhaakin.

Olin odottanut uusia jaksoja siitä saakka kun kuulin, että niitä aletaan tehdä. Odotus ei ollut turha. Yhtä intesiivisisesti kuin aiemmissakin tuotantokausissa, niin samalla tavalla katsojaa pidetään kiinni piinapenkissä. Sarjan päähenkilö Agentti Cooper on elänyt jonkinlaisessa välitilassa koko tämän pitkän ajan. Paha henki on vallannut hänen ruumiinsa ja hänen oma sielunsa on häädetty pois ihmiskuoresta (”New shoes”-sanonnalla tarkoitetaan juuri sitä, että vanhassa kantajassa on jotain uutta). Toisesta ulottuvuudesta on syntynyt myös Dale Cooperin hyvä kaksoisolento. Tämä kaksoisolento on epäonnistunut vahinko, joka on tullut aivan sattumalta ja siirtynyt elämään tietämättömänä aidosta painoksesta. Uusissa jaksoissa Dalen sielu yrittää välitilasta pois, mutta se on hankalaa, koska hänellä ei ole vartaloa. Siihen asti Dalen uusi koti on metsässä, jossa kaikki eksyneet sielut vaeltavat puiden latvoissa, pöllöjen kautta. Tästä sanonta: ”The owls are not, what they seem”. Mytologiassa alkuperäiskansa uskoo, että pöllö kommunikoi henkiolentojen kanssa. Korppia kuten pöllöäkin pidetään viestien tuojina. Uskotaan myös, että vainaja pystyy ottamaan linnun hahmon ja siirtymään näin paikasta toiseen. Pöllöt on liitetty myös avaruusolentoihin, koska astraaliolentojen uskotaan olevan kuolleita eteenpäin menneitä sieluja eli enkeleitä. Sarja perustuu tähän mytologiaan ja tapahtumien kulku menee aivan kuin vanhoissa kansantarinoissa. Dale Cooper pääsee lopulta pois välitilasta ja hänen sielunsa asettuu (hyvän) kaksoisolennon vartaloon. Kuitenkin, koska aikaa on kulunut, niin mikään ei ole enää aivan entisellään. Välitilassa vietetty aika on nimittäin tehnyt tuhojaan, eikä Dale ymmärrä nykymaailman menosta yhtään mitään. Välillä hahmon nähdään jumittavan asemiinsa ja samalla kommunikoivan kuolleiden kanssa. Sekavaako? No taatusti. Mutta ne jotka ovat Lynchin tuotantoa seuranneet, tietävät ajatusmallin olevan hyvin tyypillistä hänelle. Sarjan luoja nojaa kuvillaan paljon menneeseen maailmaan. Päähenkilön synopsis on vain esimerkki siitä miten vanha kansa uskoi sielun pystyvän matkustamaan tuhansia kilometrejä. Tarina on tuttu muuan muuassa Kalevalasta, missä päähenkilön hahmo seilaa (eri hahmoissa) pitkin maailmaa.          

Cooper palaa takaisin Twin Peaksiin jonkin vetämänä. Hän tietää, että paha on päässyt taas valloilleen ja nyt on osa itsekin tuota tapahtumaa. Samaan aikaan ”paha” kaksoisolento (Cooperin tiedoilla), istuu vankilassa kamalista teoista. Soppaa sekoittaa Cooperin ilmestyminen Twin Peaksiin, vaikka poliisit olettavat hänen istuvan vankilassa. Kuka istuu vankilassa, jos ei Cooper? Vaara ei ole ohi, sillä mukana on jotain uutta. Tekeekö Leland pahojaan taas? Entä kuoleeko Cooper? Nämä ovat kysymyksiä, joita herää mieleen ensimmäisenä. Tulossa on uusia juonenkäänteitä ja samanlaista mahan möyrintää kuin alkuperäisissäkin jaksoissa. Idea on (ilmeisesti) pikkuhiljaa paljastaa katsojille, mitä ensimmäisten jaksojen ”case closed” kansiot tarkoittivat. Rantaan huuhtoutuu jotain, mutta mitä? Miksi juuri nyt? Miksi piti kulua tietty aika, että sarja jatkuu? 

Itse tykkäsin uusista jaksoista kovasti. Se, mihin suuntaan juoni lähtee on vielä avoinna. Lässähtääkö tunnelma vai tuleeko esille jotain inhottavaa mikä pilaa katselukokemuksen on asia, mikä selviää vain katsomalla. Suosittelen sarjaa sellaisille henkilöille, jotka pitävät mysteereistä, salapoliisidekkareista, psykologisista trillereistä ja kaikesta paranormaalista. Sillä maallikko, joka ei ymmärrä tällaista järjenjuoksua, ei myöskään voi ymmärtää sarjan kulkua.