(Varoitus: Sis. hieman spoilereita!)

”Voit tehdä mitä vaan. Olla kuka vaan. Mennä minne vaan.”

Sain pitkästä aikaa aikaiseksi kirjoittaa elokuva-arvostelun lukijoideni iloksi ja se oli virkistävää. Elokuvasta haluan mainita sen verran, ettei se ollut sellainen pätkä jota olin kauan odottanut vaan, kun minulle jotain suositellaan mahdollisimman monta kertaa, niin yleensä silloin se on pakko katsoa. 🙂 Tulevaisuuteen sijoittuva elokuva kertoo köyhästä nuoresta miehestä, joka elää unelmaansa OASIS-virtuaalimaailmassa. OASIS on pelialusta, jonka omisti kaksi maailman rikkainta ihmistä. Toinen kehittäjistä kuitenkin kuoli ja jätti pelin ylle mysteerin, mikä pitää ratkaista päihittääkseen pelin. Päähenkilö Wade Watts (Tye Sheridan) elää kuten monet muutkin paeten todellisuutta, tätinsä ahdistavista nurkista ja parakkikylästä. Tietokonestimulaatio onkin parantanut monen ihmisen elämää myös todellisessa maailmassa. Elokuvassa kaikilla pelaajilla on pelinumerot, joista heidät tunnetaan. Tehtävänä heillä on etsiä munia eli löytää vastauksia arvoituksiin ja suoriutua erinäisistä annetuista tehtävistä. Pelaaja saa pelata myös omaan tahtiin ja näin tekevätkin yleensä ne, joita ei ole palkattu ammattilaisiksi korporaation tai yrityksen kautta. Virtuaalimaailmassa avatarilla on myös nimet, joista heidät oppii tuntemaan ja ystävyyssuhteiltakaan ei voi välttyä. Wade on taitava pelaaja ja hän pääseekin pelissä pitkälle, avaten näin pandoran lippaita.

Amerikkalaisen kirjailijan Ernest Clinen samannimisen novellin pohjalta mukailtu tarina kuljettaa katsojan kotisohvalta virtuaalimaailmaan. Eeppisessä tarinassa on rutkasti yhtymäkohtia elokuvien; –Paluu Tulevaisuuteen, -Matrix sekä Avatarin kanssa. Katsoja rupeaakin miettimään, että onko kyseessä jonkun näistä elokuvista jatko-osa, oma sisarelokuvansa, rinnakkaiselokuvansa vai ovatko kaikki elokuvat peräti yhtä ja samaa tarinaa? Ready Player One voisi yhtä hyvin kertoa nykymaailman tilasta, sillä enemmistö elää jo nyt virtuaalimaailmassa enemmän kuin todellisessa. Väitteen tueksi nostettakoon; virtuaalipelit, kännykät ja some, joissa tulee päivystää 24 tuntia. Mutta miksi? Olisiko se syystä, että ryhmäpaine voittaa yksilön vapauden? Tämän lisäksi on vieläpä se kuuluisa adrenaaliaddiktio, jossa peli ottaa valtaansa ja hiipii ennen kuin ehdit sanoa edes ”kissaa”. Elokuvissa tarinat voi kuitenkin kertoa toisin ja kun alkuhuuman jälkeen on päästy sille kuuluisalle keskitielle, niin kyseisen elokuvan perusviesti tuleekin hyvin selville. Nimittäin elokuvantekijät viestittävät katsojalleen, että elä enemmän, pelaa vähemmän!

Kaiken kaikkiaan Ready Player One on kelpo pätkä ja ohjaaja Steven Spielbergin faneille todellista herkkua. Viittaukset populaarikulttuuriin ja kulttileffoihin kutkuttavat nauruhermoja ja 80-luvulla syntyneille, siinä on sitä jotain. Kuitenkaan, omassa arvo-asteikossani elokuva ei yllä kiitettävään, koska se on aika ennaltava-arvattava. Annankin arvosanaksi 3 (1-5), koska ainakaan mielikuvituksen puutteesta ei tekijöitä voi syyttää.

Seuraavan kerran, kun joku kysyy sinulta War Of Worldissa että: Are you Ready Player One? Suljetko koneen vai jatkatko taistoa tunnista toiseen?

Mieti, mitä haluat tehdä? Nimittäin tunti sinne, toinen tänne vaikuttaa sinuun enemmän kuin osaat kuvitellakaan.

Oma vastaukseni kuuluukin; Ready for what?