Viime viikonloppuna tuli kokattua ja leivottua uusia juttuja. Sai herkutella kunnolla. Pisteenä iin päälle päätimme jatkaa makunystyröiden hemmottelua ajamalla samaisena viikonloppuna Hankoon Neljän Tuulen Tuvalle.

Tämä ihastuttava kahvila-ravintola sijaitsee rantakalliolla, kahden hiekkarannan välittömässä läheisyydessä. Hiekkarantojen, jotka ovat tulleet minulle todella tutuiksi viime vuosien saatossa. Tuvalta on upeat maisemat merelle, joten aurinkoisina ja lämpiminä kesäpäivinä ravintolan terassi on tosi suosittu. Sää suosi jälleen erinomaisesti, kun olimme menossa sinne, ja onneksi pääsimme pienen odottelun jälkeen istuskelemaan ulos raikkaaseen meri-ilmaan.

Neljän Tuulen Tuvan ravintolapuoli ei ole minulle tuttu, mutta kahvila on sitäkin enemmän. Paikkahan on tunnettu etenkin maistuvista mansikkakakuistaan, mutta muitakin herkullisia kakkuja siellä on tarjolla. Mies valitsi itselleen palan tuota kuuluisaa mansikkakakkua, itse päädyin suklaaholistina ottamaan Marskin suklaakakkua.

Kahvila-ravintolan historiasta sen verran, että sen nimi on peräisin itse Carl Gustaf Mannerheimilta, joka omisti paikan 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Mannerheimilla oli kesähuvila aivan ravintolan vieressä toisella rantakalliolla. Tämä paikka näkyy hyvin terassilla istuessa.

Tuvalla käydessä tapoihimme on kuulunut aina tehdä kävelylenkki rannan läheisyydessä. Niin nytkin. Tällä kertaa emme tosin päässeet rannalle kävelemään pojan rattaiden takia. Sen sijaan reittimme kulki ohi kivannäköisten ranta-asuntojen ja -huviloiden. Yllättävän moni näistä taloista (tarkoitan nyt kuitenkin paria, kolmea taloa) oli myynnissä. Katselin huvikseni myöhemmin netistä, paljonko niistä saisi pulittaa, jos semmoisen halajaisi itselleen. Tuota noin… juu. Asunto siltä alueelta jääköön toistaiseksi vain pelkäksi haaveiluksi. 🙂

Onneksi kuitenkin rannoille ja Neljän Tuulen Tuvalle on mahdollista päästä nauttimaan merestä ja ihanasta meri-ilmastosta niin paljon kuin haluaa. Jos ei nyt aivan joka viikko, niin ainakin vähintään kerran kesässä.

🙂